Miksi olette lopettaneet ystävyyden?

2

Paskanpuhuminen, juorujen levittäminen, silloisen poikaystävän nussiminen, jatkuva vittuilu ja valehtelu.. Puhun nyt monesta eri ihmisestä

Lopetin ystävyyden, kun silloinen ystäväni ja mieheni jäivät kiinni suhteesta. Mies myönsi ja pyysi anteeksi, ystävä ei myöntänyt vaan valehteli minkä kerkesi ja syytti milloin mitäkin ja ketäkin. Olisin voinut yrittää sopia hänen kanssaan, mutta kun hänen valheensa vain jatkuivat, ymmärsin että en edes haluaisi tuollaista ihmistä elämääni. Miehen kanssa saatiin asia käytyä läpi, ja pystyin antamaan anteeksi. Töitä ja rehellisiä keskusteluja se vaati, mutta onnistui kuitenkin. Ystäväni ei ollut ystävyyteni arvoinen, ja näin ystävyytemme päättyi.

Mä tutustuin yhteisten tuttujen kautta erääseen naiseen ja meistä tuli heti kaverit. Jotenkin ajatusmaailmat kohtasivat. tiesin kyllä hänen epämääräisestä menneisyydestään, mutta ajattelin, että on parantanut tapansa. Kuitenkin, aikamme kaveerattuamme huomasin, että hän on kiinnostuneempi miehestäni. Mies huomasi myös tämän, oli aika vaivautunut.

Sitten pikkuhiljaa alkoi rahan vippaaminen. Aluksi pieniä summia, hän aina maksoi takaisin tunnollisesti. viimeinen summa oli kuitenkin jo 200e. Sitä en uskaltanut lähteä hakemaan (hän halusi maksaa käteisenä), Laitoin mieheni asialle. Mies sai rahan, mutta kertoi, että paikka oli todellinen huumeluola. Amfetamiinit läjässä pöydällä.

Ja tämä nainen oli vasta saanut lapsensa huostaanotosta, joka oli ymmärtääkseni kestänyt vuosia.

Kerroin lyhennellen, olisi liian pitkä tarina. Pääpointit tulivat tässä. Kavereita ei enää olla todellakaan. Aika usein vain mietin, miten heidän elämä sujuu nykyään. Lähinnä tämän tyttären kannalta, tyttö nykyään n. 13v ja isää ei ollut missään vaiheessa ollut kuviossa.

Eräs, joka tekeytyi vallan sydänystäväksi, paljastuikin kummalliseksi manipuloijaksi, joka kuvittelee voivansa kohdella ihmisiä ihan miten vain. Kesti hetken nähdä, mikä hän on, mutta kun silmäni avautuivat, en enää halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Myöhemmin olen kuullut, että ennen minua on ollut lukuisa joukko samoin kohdeltuja "bestiksiä"...

Se että kaveri yritti koko ajan manipuloida, kaikki piti tehdä hänen tavallaan tai ei olenkaan. Puuttui myös pukeutumiseeni ja siihen miten meikaan/laitan hiukset.. Halusi että pukeudun ja meikkaan samalla tavalla kuin hän.. Haukkui kaikkia puolituttavia koko ajan seläntakana, muutenkin todella lapsellinen ja naivi. 

En jaksanut jatkuvaa negatiivisuutta. Ja sitä, että jos kaverillani meni huonosti oli vika aina muissa.. Ei koskaan hänessä itsessään. Tuntui että ainut mikä meitä yhdisti enää lopussa oli alkoholin käyttö, joka lähti "lapasesta" hänen kanssaan todella usein.. Itse lopetin vähäksi aikaa alkoholin käytön kokonaan, enkä käynyt baareissa ollenkaan.. Ei ole millään tapaa ikävä sitä, että vedetään yhdessä oksennuskännit.. 

Omalle henkiselle kehitykselle oli hyväksi, etten käyttäydy enää kuten 16-vuotiaat.. Vaan kuten ikäiseni 30-vuotiaat. Ja pidän huolta ihan itsestäni, ja pukedun ja meikkaan juuri niin kun itse haluan. Ei miten toinen sanoo. Tuli laitettu samalla 80% "teinivaatteista" uffin keräykseen ja ostettua jotain muuta, kun näitä rytkyjä.. Mitä angstiset teinit käyttävät.. Kaveri jatkaa vielä oksennuskännäämistä ja pukeutuu kuin 16-vuotias teini..

Mulla on muutama ystävyyssuhde loppunut yksipuoleisuuteen. Olin aina se, joka ottaa yhteyttä ja jäin vaan jossain vaiheessa odottamaan toisen osapuolen yhteydenottoa, jota ei koskaan tullut. Parempi niin, sillä en halua olla väkisin kenenkään kaveri. 

Eli ihmiset olkaa kiinnostuneita ystävien kuulumisista,älkääkä vaan kaatako omia huolia toisen niskaan.

Aina ystävyyssuhteet eivät vain kestä. Jonkun kanssa ystävyys kestää paljonkin "stressiä" ja jonkun toisen kanssa taas ei juuri lainkaan. Niin se vain menee.

Arvomaailmamme muuttuivat liian erilaisiksi lapsuudenystävän kanssa. Tämä tapahtui opiskeluvuosina. Ei olla oltu kymmeneen vuoteen tekemisissä.

Toinen ystävyys loppui yksipuolisuuteen. Tuntui että minua (ja perhettäni) kuormitetaan jatkuvasti ja olen koko ajan antajan ja auttajan roolissa, en saajan. Olo oli kuristava ja helpotti huomattavasti kun katkaisin välit.

Tämän jälkeen olenkin ollut varovaisempi uusien ystävyyssuhteiden kanssa, että kuinka "syvälle" uskallan heittäytyä.

Levitellyt asioitani seläntakana ja ollut epälojaali.  En viitsinyt jättää edes roikkumaan ns. kaveriksi, vaan lopetin yhteydenpidon ja olin tarkoituksellisen etäinen kun sattumalta kohdattiin. Alkoi vituttamaan jo naamakin.

Tuttavuudeksi luokitellut ihmissuhteet ovat loppuneet ristiriitoihin. Todelliset ystävyydet ei niin mihinkään. Se on totta, että heppoisemmat ihmissuhteet eivät paljoa tarvitse romuttuakseen. Mitä sitä turhaan kenessäkään roikkumaan?

Ystävä menetti työnsä ja hänen parisuhde alkoi rakoilla myös. Sinänsä todella harmillinen tilanne koska olisi varmasti tarvinnut tukea, mutta ei minunkaan resurssit ole rajattomat. Ystävien seurassa rentoudutaan ja ladataan akut, mutta työn yhden ihmisen seurasta tuli myrkyllistä. Pitää kuitenkin ajatella omaakin jaksamista.

Ystävyyteni viileni väärinkäsityksen myötä. Eräänä iltana ystäväni (vanhempi nainen) oli oveni takana ruusupuskan kanssa, salasuhteen toivossa... Oli kuulemma "tulkinnut" minua näin.

Sanoin että pidän aviomiehestäni enemmän.

True story siskot, vanhempi lesbonainen. Se jos mikä viilentää välit...

Yksipuolinen hyväksikäyttö.

Kaveri otti yhteyttä vain, jos halusi jotain, koskaan ei pyytänyt kanssaan baariin tms, paitsi kerran, ja silloinkin tarvitsi vain seuraa siksi aikaa, kunnes tapasi miesystävänsä myöhemmin (oli siis sopinut treffit miehen kanssa, mutta mies pääsi vasta niin myöhään, että kaveri ei halunnut olla yksin). Jos jossain käytiin yhdessä, niin oli aina minun aloitteestani. Eikä syy ole siinä, että olisin kiviriippa, molemmilla oli aina mukavaa, enkä siis roikkunut kiinni tässä henkilössä mitenkään. 

Jos oltiin kahvilla tai syömässä, niin puhelin oli silti koko ajan kädessä ja sitä piti tarkistaa, että onko tullut viestejä. Jotenkin ihan vainoharhaisesti minuutin välein piti katsoa, onko kukaan koittanut tavoitella. Ei ollut.

Viimeinen niitti oli, kun hyvää hyvyyttäni tarjouduin tilaamaan hänelle erään palvelun kautta liput erääseen konserttiin, ja palvelusta tulikin sitten huonommat liput, kuin hän oli toivonut (kaveri siis tiesi systeemin, että palvelusta ei voi valita lippuja tarkkaan, ja jos halutun kategorian liput on loppu, lähettävät huonomman kategorian liput tilalle). KUn kerroin, että huonommat tuli, kaveri tiuskasi ensimmäisenä, että "kaikki pitäis hoitaa itse".

Siihen en sitten sanonut enää mitään, enkä ole sanonut viiteen vuoteen, eikä olla nähty. Eikä nähdä.

JÄlkeenpäin ihmettelen, miksi siedin moista kaveria niinkin pitkään, omaa yksinäisyyttäni varmaan. Kyseessä todella kylmä ja kova ihminen, säännöllisesti deittaili varattuja miehiä, tiuski asiakaspalvelijoille jne. 

Välimatka. Eikä ollut enää paljon yhteistä, huonoja muistoja niiltä ajoilta, ystävyys ei kauhean lojaali ja terveellä pohjalla. Toinen samanlaisista syistä, mutta lisäksi kaverin katkeruus.

Muutama on vain hiipunut. Osatekijöinä ystävyyden yksipuolisuus. Elämäntilanteet ovat muuttuneet ja on kasvettu eri suuntiin.

Mä en oo lopettanut ystävyyttä kenenkään kanssa, mutta moni on lopettanut yhteydenpidon mun kanssa. Ajoittain mietin syitä ja sitä, pitäiskö ottaa selville. No kai mä sitten oon niin hirveä ihminen. Näillä mennään, ei auta.

Ns ystävä yritti löytää minulle poikaystävää vaikka en pyytänyt sellaista. Hänellä olikin ilkeys mielessä. Kaikkia puukkojunkkareita tyrkytti. Ei onnistunut. Sitten löysin mieheni iha itse ja sekös häntä harmitti. Kaikkea ilkeää aina yritti ja teki. Hänellä itsellään oli murs mutta ei sellainen minkä hän halusi. Emme ole olleet tekemisissä sen jälkeen kun hän yritti ravintolassa porukalla ollessamme määrätä milloin saa mennä vessaan ja milloin pitää mennä tanssimaan ja heitä ennen ei saa mennä baaritiskille jne jne. Ja kaikki tuo vielä niin ilkeällä ja tympeällä tavalla sanottuna.

ä