Kuinka usein vanhempanne soittavat teille (aikuisille kotoaan poismuuttaneille)?
Olen 34v nainen ja olen muuttanut lapsuudenkodistani jo 19v pois toiselle puolelle Suomea. Nyt minulla on luonnollisesti oma elämä, löytyy mies ja lapset, oma ura jne. Äitini soittelee minulle lähes joka päivä omia asioitaan tai juoruilee ihmisistä keitä en edes tunne. Koen olevani hänelle terapeutti. En jaksa tätä! Olen sanonut miljoona kertaa että en jaksa enää vastata ja puhua turhia asioita, ja joka kerta hän loukkaantuu. Silti sama jatkuu heti seuraavana päivänä. Lisäksi jos minä en vastaa lukuisiin soittoyrityksiin niin hän pommittaa miehelleni ja lapsilleni. Ahdistavaa!
Kommentit (65)
1-2 kertaa viikossa, välimatkaa yli 700km mutta silti olemme kartalla toisemme elämistä. Lomilla nähdään myös. Olen lähtenyt maailmalle yli 20v sitten. Kun lapset olivat pieniä soiteltiin enemmän, nykyään siis vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Pistetään aika usein tekstiviestillä arkisia juttuja. Vähemmän tulee soiteltua, kun asutaan samassa kaupungissa ja monesti tavataan keskustassa ja kyläillään. Jotenkin tuntuu odolta ajatella, että vanhemmat jäisivät etäiseksi. Ymmärrän toki jos on joku syy olla pitämättä yhteyttä. Ja itselläni ei ole lapsia. Varmasti työt ja oma lapsiperhearki saattaa työntää soittelun vähemmälle.
No esim moni suurikäluokkalainen ei oikeastaan halunnut edes lapsia, mutta teki sosiaalisen pakon takia. Omat vanhemmat oli just itä, ja sit he käytännössä hylkäsivät lapsensa kun lapsi täytti 18. Kaikki yhteydenpito loppui. Olen ollut koko elämäni ”orpo”, ilman mitään yhteyttä vanhempiini, ei siis millään lailla elämässä vanhempia. Vaikka he ovat elossa.
Tämä ei ole ollut minun valintani, olisin halunnut hyvät vanhemmat ja hyvän suhteen. Sepä vaan ei riitä että yksi osapuoli haluaa tätä.
Joka päivä nähdään ja välillä voidaan soitellakin, äiti 86v minä 57v, lapseni aikuisia kolmekymppisiä perheellisiä perheen whatsup ryhmässä keskustellaan x monta päivässä ja välillä soitellaan, jos viestit menee liian monimutkaisiksi. Välillä ihan turhanpäiväisiä, välillä asiaa, mutta ollaan kaikki aikuisia, jokainen elää omaa elämäänsä, ollaan katkaistu murkkuina napanuorat ja voidaan ajatella toisia myös aikuisina, eikä tarvitse ketään terapoida vaikka sitä varmasti osaltaan tehdäänkin puolin ja toisin.
Joka päivä vaihdetaan kuulumiset.
Soittelemme vain jos on asiaa.
Joka päivä vaihdellaan whatsapp-viestejä ja kuvia.