Kuinka usein vanhempanne soittavat teille (aikuisille kotoaan poismuuttaneille)?

Kääk, ihan kamalaa, me jutellaan mutsin kanssa liki päivittänin ja tarinaa riittää. Isovanhempien kanssa viikottain ja miten ollakkaan lapsilla on kerrottavaa heille aina. Joo, on se kamalaa olla läheistensä sukua ja paras frerndi. Oi, oi, ei edes  rankkaa, kunhan jaksaa rakastaa. Miksi en pitäisi heihin yhteyttä puhehelimitse, kun usein nähdääkiin

Kerran kuussa ehkä. Joskus useamminkin.

30v nainen täällä, oon muuttanut kotoa pois heti peruskoulun jälkeen, mutta ollaan äitin kanssa läheisiä. Soitellaan monta kertaa viikossa ja nähdäänkin melkein joka viikko. Joskus on mennyt hermot kun hänellä on ollut joku kriisi ja oon joutunut terapeutiksi. Silloin olen suoraan ilmaissut omat rajani sanomalla, että nyt en jaksa, voitko puhua jollekin ystävällesi välillä. Joskus on loukkaantunut, mikä on aika monelle ihmisellä ensireaktio samassa tilanteessa, mutta lopulta on kuitenkin ymmärtänyt ja pyyntöäni kunnioittanut.

Vanhemmille rajojen asettaminen voi kyllä olla vaikeaa, etenkin jos vanhemmalla on taipumusta heittäytyä marttyyriksi. Kannattaa harjoitella asiallista jämäkkyyttä. Jos äiti ei usko eikä kunnioita rajojasi, älä enää vastaa hänen kaikkiin puheluihin. Sulla ei ole mitään velvollisuutta toimia hänen terapeuttinaan.

Äiti soittaa monta kertaa päivässä. On hukannut tavaroita tai unohdellut asioita. Hänellä on alzheimerin tauti. Rasittavaa, mutta yritän jaksaa koska äiti on rakas ja tulee vielä päivä kun ei enää soittele. 

Vierailija kirjoitti:

Kääk, ihan kamalaa, me jutellaan mutsin kanssa liki päivittänin ja tarinaa riittää. Isovanhempien kanssa viikottain ja miten ollakkaan lapsilla on kerrottavaa heille aina. Joo, on se kamalaa olla läheistensä sukua ja paras frerndi. Oi, oi, ei edes  rankkaa, kunhan jaksaa rakastaa. Miksi en pitäisi heihin yhteyttä puhehelimitse, kun usein nähdääkiin

Bo sulla on kivat vanhemmat. Toki sellaisiin pitää mieleluusti yhteyttä. Kokeilepa sama kun on sadistiset ilkeät narsistit vanhempina. Et tasan tarkkaan soittaisi koskaan sillä aina sua uhkaltaisiin, kiristettäisiin ja sulle raivottaisiin ja haukuttaisiin.

Iskä ehkä kerran kk. Äiti noin 3 pv välein.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kauhealle lukea näitä kommentteja. Omat vanhemmat on jo kuolleet. Mitä antaisinkaan, että voisin soittaa.

Samoin. Äidilläni ja minulla oli läheiset, lämpimät välit. Tuntui ihan kauhealta, kun en enää voinut soittaa hänelle eikä hän soittanut minulle.

Viikottain. Ja viikottain myös nähdään, välimatkaa 7km.

N47

Ei koskaan. :( En sitten minäkään heille soittele kun ei minun kuulumiseni vaikuta kiinnostavan.

Isäni on kuollut. Äitini soittaa ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Minä koitan pitää kiinni että soitan 2-3 viikon välein ja joka kerta jonkintasoinen syyllistys siitä että ei huolehdita ja pidetä huolta tarpeeksi vanhuksista. Hän ei vaivautunut soittamaan silloinkaan kun mulla oli kolme alle kouluikäistä lasta. Nuorin lapseni on nähnyt hänet kaksi kertaa 12 v elämänsä aikana. Aina on joku huono olo kun on synttäreille kutsuttu. Nyt on lapset senikäisiä että enää ei kutsuja satele. Muori kyllä on sitä mieltä että on lasten ja lastenlasten tehtävä 75-vuotissynttärit järjestää.

Äidin kanssa 5kert viikossa isän kanssa noin 2 .

Lähes päivittäin soittelemme, vaikka samassa kerrostalossa asummekin. Äiti pyörähtää kotonani lähes päivittäin ja minä käyn vanhemmillani useita kertoja viikossa. Puhelut ovat minulle kyllä tärkeitä, koska silloin on vähemmän häiriötekijöitä katkaisemassa keskustelua.

Äidit ne maailman kauheimmat, kehtaa vielä soitella. Nyt on jotain mitä en ymmärrä?

Pistetään aika usein tekstiviestillä arkisia juttuja. Vähemmän tulee soiteltua, kun asutaan samassa kaupungissa ja monesti tavataan keskustassa ja kyläillään. Jotenkin tuntuu odolta ajatella, että vanhemmat jäisivät etäiseksi. Ymmärrän toki jos on joku syy olla pitämättä yhteyttä. Ja itselläni ei ole lapsia. Varmasti työt ja oma lapsiperhearki saattaa työntää soittelun vähemmälle. 

Äidin kanssa soitellaan yleensä kerran viikossa, joskus useamminkin. Saatan esimerkiksi soittaa ruokaa laittaessa tai juhlia järjestäessä kysyäkseni vinkkejä tai ideoita.

Olen asunut eri maassa kuin vanhempani jo 30 vuotta.

Äidin kanssa puhutaan puhelimessa joka päivä. Se soittaa joka kerkeää ensin:D Isän kanssa pari-kolme kertaa viikossa. Vanhemmat siis eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittaa monta kertaa päivässä. On hukannut tavaroita tai unohdellut asioita. Hänellä on alzheimerin tauti. Rasittavaa, mutta yritän jaksaa koska äiti on rakas ja tulee vielä päivä kun ei enää soittele. 

Mulle soittelee isä. Isällä on kans alzheimer. Tänään soitti 8 kertaa.

Onhan se väliin raskasta, mutta kuten sanoit, tulee vielä se päivä, ettei soittele enää.

Äiti on kuollut vuosia sitten. Usein tulee edelleen halu soittaa äidille ja jutella.

Milloin oikein ehditte pitää yhteyttä ystäviin, jos mamman ja papan kanssa pitää roikkua päivittäin puhelimessa? Vai ovatko puhelut jotain 1-2min?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kauhealle lukea näitä kommentteja. Omat vanhemmat on jo kuolleet. Mitä antaisinkaan, että voisin soittaa.

Samoin. Äidilläni ja minulla oli läheiset, lämpimät välit. Tuntui ihan kauhealta, kun en enää voinut soittaa hänelle eikä hän soittanut minulle.

On ihan eri asia vaihtaa iloisia kuulumisia kun kuunnella aggressiivista marinaa ja ihmisten mollaamista

Minun äitini jauhaa lapsuudestaan ja ongelmistaan joista 99 prosenttia on omaa aikaansaannosta

Appi haukkuu sukulaisiaan joita en tunne ja haukkuu kälyn miestä. Ja kun soittaa kälylle, haukkuu minua.

Olo näiden puhelujen jälkeen on kuin lihamyllyn jäljiltä.

Mä soitan omille lapsilleni lähes päivittäin, oma äitini mulle 1-3 kertaa kuukaudessa.