Olenko hemmotellut lapseni piloille?

Ei peli ole vielä menetetty, aloita pikkuhiljaa pienin askelin. Kyllä poika osaa, eihän se muuten pärjäisi koulun ruokalassa. Ensin laitat ruuat pöydälle ja anna itse tehdä voileipänsä ym. Ja sanot, että oma huone on siivottava itse, ja muistutat koulurepun pakkaamisesta, älä itse pakkaa sitä. Siitä se lähtee, 9v on kuitenkin aika pieni vielä, ei kaikki sen ikäiset muista asioita ellei muistuta.

Onko teillä 9v yksin kotona koulun jälkeen? Mulla ei ole, en siis koskaan jätä yksin, koska en usko, että pärjää ja ei halua jäädä myöskään, kun ei tunne oloaan itsevarmaksi yksin. Kerran jätin katsomaan telkkaria, kun kipaisin lähikauppaan ja sillonkin koko ajan pelkäsin, että jotain sattuu.

Mikä on hyvä ikä lapsen olla yksin kotona koulun jälkeen, niin että tekee itse välipalan, läksyt ja sitten katsoo telkkaria tai pelaa tai leikkii, kunnes tulen itse kotiin tekemään iltaruokaa?

Toistoa, toistoa, toistoa. Kun nyt asennoidut siten, että joudut joka asiasta muistuttamaan tuhat kertaa tulevina vuosina, niin asia ei rassaa itseäsi niin paljon. Vaikka tänään aamulla sanoit, että laita käyttämäsi astiat tiskikoneeseen, ja joudut saman sanoman uudelleen iltapäivällä ja taas illalla, ei kannata menettää hermoja. Ajattelet esimerkiksi vain, että vielä 997 kertaa tämä sanottavana, sitten lapsi osaa. 

Älä murehdi lapsen pilaamista, ei hemmottelulla elämä pilalle mene. Lapsen kaverisuhteet saattavat kärsiä, ja lapsi itse ei ehkä nauti olostaan yhtä paljon kuin ne lapset, jotka osaavat ottaa muut paremmin huomioon.

2

AP täällä terve! Olen tosi yllättynyt siitä kuinka paljon hyviä vinkkejä täällä on jaettu!

Käydään tosiaan lapsen kanssa yleensä aina yhdessä kaupassa, auttaa siellä mitä pyydän, ei se tietenkään lempipuuhaa ole, mutta tekee kumminkin. Tänään sitten tehtiin yhdessä ruokaa, veistä en kuitenkaan vielä lapselle antanut. Syötiin ja juteltiin vähän, lapsi ei siis mun lellimisestä huolimatta ole mikään vauva. Ymmärtää kyllä, kun jutellaan ja selitän syitä ja seurauksia. Sovittiin nyt, että pojalla on omat kotityöt, jotka tekemällä saa sitten mahdollisesti enemmän vapauksia tai mahdollisesti jonkun kivan tekemisen palkinnoksi yms. Jokaisesta ininän kera tehdystä työstä saa lisätehtävän. Toi tauluun tehtävien kirjoittaminen voisi toimia, siinä molemmat vähän niin kuin lupautuisi tekemään oman osuutensa ja muistaisi, mitä tulee tehdä. Huonetta en todellakaan enää auta siivoamaan, enkä pakkaa reppua, ne saa hoitaa ihan itse tästä sekunnista alkaen.

Tiimi me ei todellakaan olla, ei ihan mennyt tämä nuoriyh-elämä niin kuin Gilmoren tytöissä. Tiedän, että lapsi on hemmoteltu, ja otan siitä vastuun, eihän se lapsen syy ole. Kunhan vaan tiedän mitä tehdä niin eiköhän lapsikin ala ottamaan vähän vastuuta.

Ylempänä olevaan viestiin vielä, mun mielestä 6v on kyllä aivan liian nuori olemaan yksin kotona, ehkä me nyt kokeillaan joulun jälkeen josko uskaltaisin antaa tulla yksin kotiin. Katsotaan miten tästä kehittyy. Lapsi ei tosiaan ole koskaan ollut yksin kotona, koska en luota siihen, että osaa olla nätisti. Syö herkkukaapista herkkuja, kun silmä välttää, ei osaa ottaa mitään terveellistä välipalaa, vaikka jääkaappi on pullollaan ja tietää mitkä on välipalaruokia, käyttää siis hyväkseen joka sekunnin, jonka voi. Ei suostu uskomaan, että herkkuja syödään lauantaina tai todella erikoistapauksissa, mutta ei KOSKAAN keskellä päivää ennen iltaruokaa.Ei siis tottele vaikka kuinka jatkuvasti pidän kiinni tästä säännöstä.

Anteeksi vaikealukuinen teksti tuossa yllä, kappalejako ei näköjään mennyt ihan niinkuin piti...

Olet hemmotellut. Sinun kuuluisi opettaa lastasi selviytymään jokapäiväisen elämän haasteista. Nyt olet tehnyt sille karhunpalveluksen ja ylisuojellut lapsesi piloille. Lapsiraukka.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 17:55"]

Olet hemmotellut. Sinun kuuluisi opettaa lastasi selviytymään jokapäiväisen elämän haasteista. Nyt olet tehnyt sille karhunpalveluksen ja ylisuojellut lapsesi piloille. Lapsiraukka.

[/quote]

Parempi kysymyksen muotoilu itseltäni olisi ollut, että olenko hemmotellut lapseni pilalle LOPULLISESTI, hemmoteltuhan hän on, mutta, että onko koko peli jo menetetty, oli se mitä itseasiassa mietin...

Missä lapsesi viettää iltapäivän koulun jälkeen, jos ei ole yksin kotona? Vai tuletko töistä kotiin samaan aikaan,kun lapsi pääsee koulusta?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:07"]

Missä lapsesi viettää iltapäivän koulun jälkeen, jos ei ole yksin kotona? Vai tuletko töistä kotiin samaan aikaan,kun lapsi pääsee koulusta?

[/quote]

Kerhossa. Haen sieltä, kun tulen töistä.

Ei oo todellista...
Sulla on kuule ihan auktoriteetti hukassa!
Mulla on neljä koululaista eikä oo IKINÄ tarvinnu ajatella että tekisivät tyhmyyksiä tai söisivät herkkukaapista jotain ilman lupaa.
Mutta mulla onkin auktoriteettiä.
Lapset tietää että niihin ei kosketa ilman lupaa.

Oikeesti, ei oo ikinä ollu yksin kotona?
Käykö kavereitten kanssa missään ilman äitiä?
Mun mielestä sun lapsi käyttäytyy (ja sinä kohtelet häntä) kuin viisi vuotiasta.
Tietysti lapsi kitisee kotitöistä!
Niin ne kitisee meilläkin, mutta silti ne on tehtävä! Meillä tuon ikäinen ripustaa/ viikkaa pyykit, tyhjentää/täyttää tiskikoneen, tekee salaatteja ja välipaloja, on siivonnut oman huoneensa imuroinnista lähtien jo monta vuotta.
Mä kyllä miettisin jo aika tarkkaan tuota "kasvatusta", jo senkin takia ettei lapsella lopu kaverit! Mun tytön luokkakaveri on samanlainen ja ne ei enää leiki yhdessä!

Meidän kunnassa on tarjolla iltapäivähoito vain 1-2 -luokkalaisille. Isompien lasten kerhot kokoontuvat vain kerran viikossa, ei päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 17:55"]

Olet hemmotellut. Sinun kuuluisi opettaa lastasi selviytymään jokapäiväisen elämän haasteista. Nyt olet tehnyt sille karhunpalveluksen ja ylisuojellut lapsesi piloille. Lapsiraukka.

[/quote]

Parempi kysymyksen muotoilu itseltäni olisi ollut, että olenko hemmotellut lapseni pilalle LOPULLISESTI, hemmoteltuhan hän on, mutta, että onko koko peli jo menetetty, oli se mitä itseasiassa mietin...

[/quote]

Ei ole peli menetetty. Itse olen ollut (ja olen edelleen) hemmotteleva ja passaava äiti; tehnyt pojalle eväät, pakkaillut koulureppua, pyytänyt valmiiksi katettuun pöytään, ei siivouspakkoja tms. Poika on nyt 18 v, tosi kohtelias ja fiksu, siivoilee kun jaksaa/ehtii ja tarjoaa aina minulle ja muille apuaan asiassa kuin asiassa... unelmavävy jollekin teistä :)

Niin metsä vastasi kuin sinne huudettiin.   

Ihan näin by the way, mut toi Porvoojuttu on ehkä maailman rasittavin!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 01:06"]

No, hirveä paasaus täällä. Mutta Mulla on ADD-lapsi, eikä se tarkoita sitä, että hän olisi huonompi kuin muut. Unohtelevainen, mutta lempeä ja kiltti. Kauhea huuto siitä, että miten teidän lapsenne toimii. Ei ole apua, jos kyseessä sattuu olemaan erikoislapsi. Tuota nro 14 vuodatusta en edes jaksanut lukea, paasaa kuin höyrypää.

[/quote]

Minulla itselläni on add sekä kahdella pojallani, silti allekirjoitan nro 14 vuodatuksen. Meillä vaatii ehkä erityispanostamista ja -huomiota, mutta tasaisin väliajoin tarkistan kurssia ja otan uusia keinoja käyttöön jos vanhat ei (enää) toimi. Mutta tosiaankin kasvatan lapsiani (ja itseäni -kun en luonnostani ole niin järjestykseen kykenevä) pitkällä tähtäimellä, en lyhytnäköisesti.

Pojat 14 ja 11 käyvät kaupassa, tiskaavat ja pesevät pyykkejä, sekä hoitavat pikkusiskoaan. Nyt ollaan otettu projektiksi, että kumpikin kerran viikossa tekee ruuan. Läksyt, ja reppujen pakkaamisen ovat joutuneet aina huolehtimaan itse, vaikka olenkin aina käytettävissä ja tarvittaessa tukena.

Selkeästi esillä oleva 'viikkoplanneri' auttaa tässä. Joka sunnuntai kirjoitamme tähän seuraavan viikon tehtävät jokaiselle erikseen tiskauksista lähtien ja nämä sitten kuitataan vetämällä viivan yli. Tällainen visuaalinen muistutus toimii ainakin meillä. Musiikkiläksyistään annan pienen rahallisen palkan sen mukaan kuinka monta tuntia ovat viikossa harjoitelleet (varsinkin add:läinen tarvitsee ulkoista motivointia ja ärsykettä, että saa itsensä sieltää sumustaan liikkeelle).
[/quote]

14 jatkaa, kun sattui taas tämä ketju silmiin :)

Paasausta tai ei, mä nyt vaan kerroin miten meillä on hommia tehty. Ja jos nyt kerran ruvetaan diagnooseilla perustelemaan, niin ihan vain tiedoksi: Mä itse olen adhd-piirteinen, äitini oli tyypillinen esimerkki oppikirjan mukaisesta adhd-aikuisesta, siskollani on adhd, veljelläni add, miehelläni ja sillä 5v lapsellani on Asperger. Ainoastaan äitini ei kyennyt kotitöihin ja sähelsi ympäriinsä, kaikki näistä muista diagnosoiduista yksilöistä ovat oppineet kotityöt ja kaikki muutkin asioiden hoitamiset yhtä lailla - opettelemalla. Harjoittelemalla, ottamalla vähän kerrallaan lisää vastuuta, yhdessä tekemällä. Olen myös työskennellyt add-, adhd- ja aspergerlasten kanssa, nimenomaan opettamassa heille kykyjä pärjätä arjessa ja elämässä ylipäänsä. Diagnoosi ei todellakaan automaattisesti tarkoita kyvyttömyyttä kaataa maito, voidella leipä ja kattaa pöytä, ja suurin osa näistä diagnosoiduista lapsista tulee myös kasvamaan aikuisiksi, jotka elävät itsenäisesti ilman mitään tukipalveluita arjen toiminnoissa. Miksi ihmeessä normaalit arki- ja ihmissuhdetaidot pitäisi siis jättää opettamatta heille?

Toi on kyllä törkeetä lapsen laiminlyömistä ettei opeteta perustaitoja! Noita asioita(joitakin niistä, ikätason mukaan) aletaan harjoittelemaan sen verran pienenä että sääliksi käy lastasi jos olet siinä vaiheessa jo käynyt kotona vain pyörähtämässä. Tosin mietin että missä sitten lapsesi on ollut hoidossa, enpä tiedä päiväkotia jossa lapsi saisi olla aamusta iltaan. Jos lapsesi on ollut tavallisen ajan päiväkodissa ja työpäiväsi ovat tavallisen pituisia, en ymmärrä mistä valitat kiireestä. Jos on ollut isovanhemmilla/tms niin olisitte yhteistyössä voineet sopia lapsen kasvatuksesta jotenkin muuten kuin ainaisella passaamisella, niin olisi voinut edes siellä oppia asioita. Se jos tekee ja hoitaa lapsen ajatuksella että pitää hänet ikuisesti omana vauvanaan on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. En todellakaan ikinä ikinä jättäisi peruselämänhallinnan taitoja opettamatta, tavallisia kotitöitä, ikätason mukaista vastuunottoa ja sosiaalisen kanssa käymisen taitoja, sillä en missään tapauksessa haluaisi olla vastuussa sellaisesta että aikuinen lapsestani olisi omassa p*askassaan pyörivä eineksillä elävä yksinäistä syrjäytynyt. Ihmettelen kuinka joku uskaltaa?? Ikinä ei ole saa olla niin kiire.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 08:55"]

Keitin aamulla puuroa ja pyysin, että ottaa astiat pöytään ja kaataa maidon, niin kyllähän se onnistu, mutta koko ajan pelkäsin, että millon se maito on pöydällä. Sen verran huteran näköistä sähläystä oli, mutta onnistuhan se. Josko sitten illalla laittaisi vaikka tiskitkin koneeseen.

t. AP

[/quote]

Meidän vähän alle 3-v haluaa yleensä kaataa itselleen maidon purkista. Useimmiten pisaraakaan ei mene ohi, sen verran paljon on saanut jo tuohon ikään mennessä harjoitella.

Ap, hyvä että olet herännyt asiaan. Alkaa olla jo viime hetket puuttua poikasi toimintaan!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 01:04"]

Sitten siitä tuli rutiini, lapsi tottui, että mitään ei tarvitse tehdä ja nyt kun heräsin tilanteeseen, se on yhtä tappelua. On niin paljon kiirettä elämässä, että kotona ollessa halusin vaan viettää lapsen kanssa aikaa ja tehdä kivoja juttuja, en tapella tiskeistä tai läksyistä.

[/quote]

Ei ne kotityöt kenellekään herkkua ole, mutta yhdessä tekien ne sujuvat mukavammin. Ota poika mukaan ruuanlaittoon ja muihin keittiöpuuhiin. Siinähän sitä yhteistä aikaa tulee vietettyä ja samalla tulee juteltua muutenkin. Sama juttu pyykkien kanssa. Täyttäkää kone yhdessä, selität samalla pojalle miten pyykki lajitellaan ja minkälaista ohjelmaa käytetään millekin pyykille. Opetat ripustamaan pyykit ja viikkaamaan.

Aluksi voi kuulua narinaa, mutta lapset kuitenkin nauttivat vanhempiensa seurasta ja uuden oppimisesta. Ruuanlaitossakin voitte yhdessä miettiä mitä ruokia tekisitte tai vähintäänkin lapsi voi ehdottaa jotain mieliruokaansa ja katsoa netistä reseptejä ja ohjeita. Ota lapsi mukaan myös ruokakauppaan, siinäkin tulee mukavaa yhdessäoloa ja lapsi voi vaikuttaa siihen, mitä leipää tai muroja hänelle ostetaan. Samalla opettelette hintojen vertailua ja kilohintojen katsomista.

Ei ne kotityöt tunnu niin isolta taakalta, kun ne työt jaetaan ja tehdään yhdessä. Kyllä tuon ikäinen lapsi ymmärtää, kun hänelle selittää että kaikkien täytyy osallistua. Sinä et ole mikään hänen palvelijansa ja kaikkien työpanosta tarvitaan, että ihmisillä on hyvä olla. Hänelle ei ole hyväksi liika vapaa-aika ja joutilaisuus, eikä sinulle ole hyväksi liian raskas taakka kotitöistä, hänen koulujuttujensa vahtimisesta puhumattakaan. Alatte molemmat voida paremmin, kun alatte työskennellä tiiminä!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:36"]Yhdeksän vuotias lapseni ei ole koskaan mennyt yksin julkisilla minnekään. Autolla vien kouluun, harrastuksiin, kavereille. Ei osaa tehdä itselleen välipalaa, juotavaa osaa ottaa jääkaapista. En koskaan antaisi itse käyttää veistä, koska ei todellakaan ole kokemusta, eikä osaa sitä turvallisesti käyttää. Jos pyydän esim. kattamaan pöytää kun itse teen ruokaa, kitisee ettei halua, osaa, jaksa, ei tiedä missä meillä tavarat on keittiössä, kun kaikki tehdään aina valmiiksi. Aina ei edes pyydä ruokaa, sanoaa vaan, että haluaa jotain.

Ei osaa itse istua pöydän ääressä tekemässä läksyjä, aina pitää vahtia, että varmasti tekee niitä. Ei osaa pakata koulureppua, eikä huolehtia, että siellä on kaikki tarvittava. Usein ei ole esim. liikuntakamoja mukana, kun ei osaa pakata niitä, jos en muistuta. Tietenkin se on myös aina äidin vika, jos jotain jää, koska aina olen huolehtinut pakkaamisesta ja muistuttamisesta.

Ei osaa leikkiä nätisti muiden lastan kanssa, tai siis ei ole kohtelias niin, että jos tapaa uuden lapsen niin tekisi jotain itselleen vähemmän mieluisaa siksi, että joku toinen pyytää. Yleensä vaan valittaa. Ei ole kannustava muita lapsia kohtaan vaan pitää itseään muita parempana. Muistuttaa kyllä muita siitä missä itse on parempi.

Osaa olla maailman suloisin ja ihanin poika, onko peli ihan menetetty? Pilasinko lapseni?
[/quote]

Sikäli olet tehnyt karhunpalveluksen, että tuollainen lapsi ei ole toivottu leikkikaveri.:( toisaalta maailma opettaa hänelle nöyryyttä ja se oppiaika tulee olemaan tosi kova hänelle. Kodin ulkopuolella kun hän ei olekaan se pikkuprinssi, ja jos yrittääkin olla niin voi joutua vaikka kiusatuksi. Muista voi olla hauskaa moinen käytös.

Kuulostaa siltä, että olet epäonnistunut sosialisaatiossa, mikä on tärkein taito elämässä. Vielä ei ole myöhäistä, tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 10:50"]

Onko teillä 9v yksin kotona koulun jälkeen? Mulla ei ole, en siis koskaan jätä yksin, koska en usko, että pärjää ja ei halua jäädä myöskään, kun ei tunne oloaan itsevarmaksi yksin. Kerran jätin katsomaan telkkaria, kun kipaisin lähikauppaan ja sillonkin koko ajan pelkäsin, että jotain sattuu.

Mikä on hyvä ikä lapsen olla yksin kotona koulun jälkeen, niin että tekee itse välipalan, läksyt ja sitten katsoo telkkaria tai pelaa tai leikkii, kunnes tulen itse kotiin tekemään iltaruokaa?

[/quote]

Itse olin yksin kotona ja kaupungilla jo 6-vuotiaana. Kävelin itse päiväkodista kahden korttelin päässä olleen iltapäiväharrastukseeni, eikä koskaan ollut mitään ongelmia. Uskalla vain antaa pojan olla kotona, mitä pahaa siellä voisi tapahtua? Kirjoita vaikka lappu pöydälle, että ota jogurttia ja mysliä/leipää/mitä nyt kaapissa on ja tee läksyt. Kun nuo ovat tehtynä, niin saa katsoa vaikka telkkaria. 9-vuotiaana itse käytin koiraamme koulun jälkeen ulkona, söin välipalaa ja tein läksyt ennen kuin vanhempani tulivat klo 15 tai 16 kotia, kyllä tuon ikäinen pystyy vaikka mihin. Nyt vaan pikku hiljaa lisäät vastuuta ja vapautta, huomaat kyllä, että poika lopulta oppii ja osaa. :)