Olenko hemmotellut lapseni piloille?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:41"]

Ootkohan nyt ihan tosissasi. Miksi ihmeessä olet kasvattanut muksusi noin? Meinaatko passata häntä vielä aikuisenakin?

[/quote]

Ollaan kahdestaan, eletään kiireistä elämää, kun itse olen luonut uraa, ja on molempien harrastuksia yms. Vahingossa passasin lasta ehkä vähän liikaa, se kun nyt vaan helpottaa ja nopeuttaa elämää usein. Halusin antaa lapselle paljon huomiota kotona ollessani, kun olen ainut vanhempi, ja tässä sitä nyt ollaan. Lapsi on hemmoteltu. En halua aikuisena passata, mutta en tiedä mitä tässä vaiheessa voi tehdä. Se ei enää olekaan pikkulapsi ja nyt näitä on vaikeampi kitkeä pois.

Voi pojat. Oletpa tehnyt karhunpalveluksen pojallesi. Nyt olisi viimeistään hyvä hetki ruveta hommiin ja saada poikaa vähän edes itsenäisemmäksi. Muuten olet kusessa muutaman vuoden päästä.

Nuo luonneasiat erikseen, mutta aika turha valittaa, että muksu ei osallistu kotitöihin tai löydä edes tavaroita keittiössä, jos et ole ikinä opettanut. Ei tuon ikäinen vielä välttämättä osaa auttaa vain auttamisen ilosta ja ymmärtää, että toisellekin ne työt voi olla tylsiä, jos siihen ei ole koskaan opetettu ja rohkaistu. Itse olin mielestäni melko itsekäs ja laiska auttamaan tuossa iässä, kun koskaan ei kotona mitään vaadittu tai kehotettu auttamaan. Hoksasin ajatella asiaa vasta myöhemmin :D Toivon edelleen, että kotona olisi ollut vähän tiukempi kuri, niin olisin osannut käyttäytyä paremmin ja auttaa enemmän, ylipäänsä huomioida muita enemmän. Kyllä minusta sittemmin ihan empaattinen ja ystävällinen aikuinen kasvoi, mutta lapsena vähän samanlainen kuin lapsesi.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:46"]

Nuo luonneasiat erikseen, mutta aika turha valittaa, että muksu ei osallistu kotitöihin tai löydä edes tavaroita keittiössä, jos et ole ikinä opettanut. Ei tuon ikäinen vielä välttämättä osaa auttaa vain auttamisen ilosta ja ymmärtää, että toisellekin ne työt voi olla tylsiä, jos siihen ei ole koskaan opetettu ja rohkaistu. Itse olin mielestäni melko itsekäs ja laiska auttamaan tuossa iässä, kun koskaan ei kotona mitään vaadittu tai kehotettu auttamaan. Hoksasin ajatella asiaa vasta myöhemmin :D Toivon edelleen, että kotona olisi ollut vähän tiukempi kuri, niin olisin osannut käyttäytyä paremmin ja auttaa enemmän, ylipäänsä huomioida muita enemmän. Kyllä minusta sittemmin ihan empaattinen ja ystävällinen aikuinen kasvoi, mutta lapsena vähän samanlainen kuin lapsesi.

[/quote]

Kai sitä vaan ajatteli, että lapsi kasvaessaan ymmärtää, että kuuluu auttaa, välillä kun pyytää niin sieltä tulee vaan tekosyitä ja ininää. Pitää varmaan vaan pakottaa auttamaan, että ymmärtää, että niin kuuluu tehdä? Voiko se silloin oppia auttamaan ihan omasta halusta, että ei tarvitsisi aina pyytää? Ja että auttaisi myös muita ihmisiä pyytämättä? Voiko näitä opettaa vai onko luonnekysymys?

Tuli niin mieleen oma poikani, vaikka ehkä ei ihan noin avuton ollut. Jääkö omiin haavemaailmoihinsa? Unohtaako muistutuksista huolimatta? Älykäs, mutta mikään "normirutiini" ei mene perille? ADD. Nyt 16-vuotias, itsenäinen ja jopa asuu toisella paikkakunnalla opiskelun vuoksi. Mutta sopii kuvaan täydellisesti.

Olet. Nyt näytät lapselle miten kaikki tehdään ja kerrot mitkä jutut pitää tehdä jjne. Sen jälkeen passaus loppuu. Minä ja siskoni osasimme jo vvarhain kaikki hommat, nyt 18v pikkuveli ei kuulemma tee muuta kuin pelaa, äiti tekee jopa voileivät valmiiksi. Voit olla varma, että lapsestasi tulee samanlainen jos sinun otteesi ei muutu

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:50"]

Tuli niin mieleen oma poikani, vaikka ehkä ei ihan noin avuton ollut. Jääkö omiin haavemaailmoihinsa? Unohtaako muistutuksista huolimatta? Älykäs, mutta mikään "normirutiini" ei mene perille? ADD. Nyt 16-vuotias, itsenäinen ja jopa asuu toisella paikkakunnalla opiskelun vuoksi. Mutta sopii kuvaan täydellisesti.

[/quote]

Tätä olen myös miettinyt, sopisi kuvauksiin hyvin. Vaikea on todella keskittyä, haluaa tehdä miljoona asiaa samaan aikaan, siksi en esimerkiksi luota siihen välipalantekemiseen, kun ei muista olla varovainen, ei vaan tajua ja siksi se opettelukin on vähän jäänyt. Jotenkin aina niin vaarallisen näköistä, että sitten vaan teen itse lapselle valmiiksi. 

Kouluhommia kohtaan ei ole pienintäkään kiinnostusta, tekee ne vain koska pakotan, uhkailen ja lahjon. On fiksu, kun haluaa olla, mutta arvosanoissa se ei näy. Nelosluokkalaisen pitäisi kuitenkin jo alkaa ymmärtämään miksi niitä läksyjä tehdään..

ite oot soppas..jne. meil 8 ja 6v huutaa/marisee samalla ku tyhjentaa tiskikonetta mut sanon vaan et voi voi. kyl ne sen silti tekee. jokainen tekee osansa. ja siivoo paskansa, mys lapset.

Tyhmä kysymys - miksi olet tehnyt tuon kaiken? Onko lapsi ainoa lapsesi?

Mulla on itselläni kolme lasta, joista vanhin on saman ikäinen kuin sun. Kun tämä vanhin lähti kouluun, mulla oli kotona hoidettavana myös 3v ja muutaman kuukauden ikäinen vauva. Käytännössä en olisi edes pystynyt kaikessa esikoista siis paasaamaan, mutta mulla oli ja on edelleen selkeästi päässäni ajatus siitä, millaisia aikuisia lapsistani haluan kasvattaa. Osaavia, itsenäisiä, toiset huomioivia, kohteliaita, kunnioittavia ja kunnioitettavia. Kaikessa on yhdessä alettu harjoitella taitoja siitä asti kun lapsi itse on mielenkiintoa siihen osoittanut, leivän leikkaamisesta alkaen. Nyt mulla on siis 9v, 5v ja 2v, joista vanhin osaa lämmittää itse ruuan ja tekemään vaikkapa eväsleivät itse, jopa paistamaan munakkaan itse. 5v osaa ottaa ruokatarpeet kaapeista, voidella leivän, laittaa muroja ja pilkkoa ruokansa pienemmiksi paloiksi. Kaksi vanhinta hoitavat kouluun ja harrastuksiinsa kamppeet itse, pakkaavat siis reput ja huolehtivat että tarvittavat on mukana. Vanhin siivoaa huoneensa itse, nuoremmat keräävät lelut ja loput siivotaan yhdessä. Kaikki kolme osaavat tyhjentää tiskikoneen, kaksi vanhinta kattaa pöytää, jokainen vie itse astiansa tiskipöydälle ruokailun päätteeksi. Jokainen vie pyykkinsä pyykkikoriin, vanhimmat vaatteensa kuivauksesta kaappeihinsa. Ei tulisi kuuloonkaan, että meillä retosteltaisiin jonkun paremmuudella tai ei huomioitaisi muita leikeissä, puhuttaisiin epäystävällisesti tai epäkohteliaasti varsinkaan vieraille. Kun lapset ovat kysyneet, miksi heidän pitää olla kohteliaita tai tehdä kotitöitä, olen sanonut ihan rehellisesti, että näitä taitoja te tarvitsette kun kasvatte aikuisiksi, ja mitä enemmän te harjoittelette niitä jo nyt lapsena, sen paremmin te osaatte ne aikuisena. Ei maailmanmestariksi tulla yhdessä yössä, se vaatii pitkäjänteistä työtä ja harjoittelua. Enkä minä kasvata lapsiani olemaan lapsia, minä kasvatan heistä aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:59"]

Tyhmä kysymys - miksi olet tehnyt tuon kaiken? Onko lapsi ainoa lapsesi? Mulla on itselläni kolme lasta, joista vanhin on saman ikäinen kuin sun. Kun tämä vanhin lähti kouluun, mulla oli kotona hoidettavana myös 3v ja muutaman kuukauden ikäinen vauva. Käytännössä en olisi edes pystynyt kaikessa esikoista siis paasaamaan, mutta mulla oli ja on edelleen selkeästi päässäni ajatus siitä, millaisia aikuisia lapsistani haluan kasvattaa. Osaavia, itsenäisiä, toiset huomioivia, kohteliaita, kunnioittavia ja kunnioitettavia. Kaikessa on yhdessä alettu harjoitella taitoja siitä asti kun lapsi itse on mielenkiintoa siihen osoittanut, leivän leikkaamisesta alkaen. Nyt mulla on siis 9v, 5v ja 2v, joista vanhin osaa lämmittää itse ruuan ja tekemään vaikkapa eväsleivät itse, jopa paistamaan munakkaan itse. 5v osaa ottaa ruokatarpeet kaapeista, voidella leivän, laittaa muroja ja pilkkoa ruokansa pienemmiksi paloiksi. Kaksi vanhinta hoitavat kouluun ja harrastuksiinsa kamppeet itse, pakkaavat siis reput ja huolehtivat että tarvittavat on mukana. Vanhin siivoaa huoneensa itse, nuoremmat keräävät lelut ja loput siivotaan yhdessä. Kaikki kolme osaavat tyhjentää tiskikoneen, kaksi vanhinta kattaa pöytää, jokainen vie itse astiansa tiskipöydälle ruokailun päätteeksi. Jokainen vie pyykkinsä pyykkikoriin, vanhimmat vaatteensa kuivauksesta kaappeihinsa. Ei tulisi kuuloonkaan, että meillä retosteltaisiin jonkun paremmuudella tai ei huomioitaisi muita leikeissä, puhuttaisiin epäystävällisesti tai epäkohteliaasti varsinkaan vieraille. Kun lapset ovat kysyneet, miksi heidän pitää olla kohteliaita tai tehdä kotitöitä, olen sanonut ihan rehellisesti, että näitä taitoja te tarvitsette kun kasvatte aikuisiksi, ja mitä enemmän te harjoittelette niitä jo nyt lapsena, sen paremmin te osaatte ne aikuisena. Ei maailmanmestariksi tulla yhdessä yössä, se vaatii pitkäjänteistä työtä ja harjoittelua. Enkä minä kasvata lapsiani olemaan lapsia, minä kasvatan heistä aikuisia.

[/quote]

Kovat oli itselläkin suunnitelmat kasvattaa tasapainoinen, kohtelias, auttava lapsi ja sitten aikuinen. Olin aika nuori kun hänet sain, on tosiaan ainoa lapsi ja olen yh. Sitten sain hyvän työpaikan, etenin, tein paljon töitä, työt seurasi kotiin, piti illallakin tehdä, oli helpompi tehdä lapselle asioita valmiiksi, kun käyttää enemmän aikaa ja näyttää kaikki kädestä pitäen. Sitten siitä tuli rutiini, lapsi tottui, että mitään ei tarvitse tehdä ja nyt kun heräsin tilanteeseen, se on yhtä tappelua. On niin paljon kiirettä elämässä, että kotona ollessa halusin vaan viettää lapsen kanssa aikaa ja tehdä kivoja juttuja, en tapella tiskeistä tai läksyistä.

Vaatteet jää lattialle, jos pyydän viemään itse pyykkikoriin, pöytä jää kattamatta, jos pyydän kattamaan, astiat jää pöydälle, jos pyydän laittamaan tiskialtaaseen ja telkkari ei mene kiinni, kun käsken tekemään läksyt tai pakkaamaan repun. Että joo, kusessa vissiin ollaan.

Ap, tuskin taustalla on mitään muuta häiriötä kuin oma tietämättömyytesi. Lapselle tulee opettaa KAIKKI...miten voit olettaa että "automaattisesti" oppii ellei opeteta (=kasvateta)? Ja eihän se läksyjen teko varmaankaan maistu jos on tähän asti saanut kaiken valmiina eteensä.

No, hirveä paasaus täällä. Mutta Mulla on ADD-lapsi, eikä se tarkoita sitä, että hän olisi huonompi kuin muut. Unohtelevainen, mutta lempeä ja kiltti. Kauhea huuto siitä, että miten teidän lapsenne toimii. Ei ole apua, jos kyseessä sattuu olemaan erikoislapsi. Tuota nro 14 vuodatusta en edes jaksanut lukea, paasaa kuin höyrypää.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 01:05"]

Ap, tuskin taustalla on mitään muuta häiriötä kuin oma tietämättömyytesi. Lapselle tulee opettaa KAIKKI...miten voit olettaa että "automaattisesti" oppii ellei opeteta (=kasvateta)? Ja eihän se läksyjen teko varmaankaan maistu jos on tähän asti saanut kaiken valmiina eteensä.

[/quote]

Läksyihin en kyllä koskaan ole antanut vastauksia, meillä meneekin niissä helvetin monta tuntia, kun lapsi kinuaa vastauksia, mutta siinä en taivu. Että se nyt on eri asia, muissa asioissa olen ollut liian lepsu sen myönnän.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:49"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:46"]

Nuo luonneasiat erikseen, mutta aika turha valittaa, että muksu ei osallistu kotitöihin tai löydä edes tavaroita keittiössä, jos et ole ikinä opettanut. Ei tuon ikäinen vielä välttämättä osaa auttaa vain auttamisen ilosta ja ymmärtää, että toisellekin ne työt voi olla tylsiä, jos siihen ei ole koskaan opetettu ja rohkaistu. Itse olin mielestäni melko itsekäs ja laiska auttamaan tuossa iässä, kun koskaan ei kotona mitään vaadittu tai kehotettu auttamaan. Hoksasin ajatella asiaa vasta myöhemmin :D Toivon edelleen, että kotona olisi ollut vähän tiukempi kuri, niin olisin osannut käyttäytyä paremmin ja auttaa enemmän, ylipäänsä huomioida muita enemmän. Kyllä minusta sittemmin ihan empaattinen ja ystävällinen aikuinen kasvoi, mutta lapsena vähän samanlainen kuin lapsesi.

[/quote]

Kai sitä vaan ajatteli, että lapsi kasvaessaan ymmärtää, että kuuluu auttaa, välillä kun pyytää niin sieltä tulee vaan tekosyitä ja ininää. Pitää varmaan vaan pakottaa auttamaan, että ymmärtää, että niin kuuluu tehdä? Voiko se silloin oppia auttamaan ihan omasta halusta, että ei tarvitsisi aina pyytää? Ja että auttaisi myös muita ihmisiä pyytämättä? Voiko näitä opettaa vai onko luonnekysymys?
[/quote]

8 jatkaa. Kyllä ehkä joskus tajuaa itsekin auttaa, minä taisin alkaa tajuta joskus myöhäismurrosiässä :D Mutta uskon, että nopeammin kävisi, jos yrittäisit pikkuhiljaa ottaa häntä osalliseksi askareisiin. Jos hirvittää vaikka puukolla leivän leikkaaminen, niin osta jugurttia tai valmiiksi leikattua leipää, jotain mistä hän varmasti saa turvallisesti välipalan tehtyä itsekin. Kyllähän se kärsivällisyyttä sinulta vaatii, mutta ehkä pienillä askelilla pääsisi eteenpäin :) Eikä tässä nyt mitään yhden yön muutosta tarvitakaan, ajan kanssa. Voit myös yrittää tarkkaan perustella, miksi kaipaisit hänen apuaan. Jos vaikka olette suunnitelleet tekevänne jotain yhdessä, voit sanoa, että ehditte sen pariin nopeammin, jos hoidatte kotityöt yhdessä ennen sitä. Jotain mistä hän hoksaa ihan käytännössä toisten auttamisen hyödyllisyyden?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 01:06"]

No, hirveä paasaus täällä. Mutta Mulla on ADD-lapsi, eikä se tarkoita sitä, että hän olisi huonompi kuin muut. Unohtelevainen, mutta lempeä ja kiltti. Kauhea huuto siitä, että miten teidän lapsenne toimii. Ei ole apua, jos kyseessä sattuu olemaan erikoislapsi. Tuota nro 14 vuodatusta en edes jaksanut lukea, paasaa kuin höyrypää.

[/quote]

Joo energiaa riittää ja fiksu lapsi kyllä on, olisi kiva vaan tietää onko esim jotain käyttäytymisterapiaa missä lapsi voisi oppia käyttämään tämän kaiken energian johonkin fiksuun tekemiseen, kanavoimaan sen opiskeluun, harrastukseen tms, eikä tähän ainaiseen häsläykseen ja tehtävien välttelyyn ja vastaan sanomiseen ja kiukutteluun, kun asiat ei mene hänen tahtonsa mukaan.

Meinasin kysyä onko lapsesi poika, ennen kuin luin ihan loppuun asti.. En siis halua yleistää, mutta musta _vähän_ tuntuu, että vieläkin ajatellaan naisten hoitavan kaikki kotityöt ja miehet saavat luistaa näistä hommista. Monilla kavereillanikin on niin, että tytöt ja naiset tekee, pojat ja miehet vetelehtii tai tekee vain vähän. En tiedä ajatteletko säkin niin mustavalkoisesti, mutta kerroinpahan oman kokemukseni :D
Tuossa sä oot ihan itse aiheuttanut tilanteen. Ja oma pikkuveljenikään ei tee melkeinpä mitään itse, kun on aina ollut joku passaamassa. Sama isälläni.
Jos lasta oikeasti rakastaa, niin ei anneta tilanteen luisua tuohon jamaan! T: 19 v

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:49"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:46"] Nuo luonneasiat erikseen, mutta aika turha valittaa, että muksu ei osallistu kotitöihin tai löydä edes tavaroita keittiössä, jos et ole ikinä opettanut. Ei tuon ikäinen vielä välttämättä osaa auttaa vain auttamisen ilosta ja ymmärtää, että toisellekin ne työt voi olla tylsiä, jos siihen ei ole koskaan opetettu ja rohkaistu. Itse olin mielestäni melko itsekäs ja laiska auttamaan tuossa iässä, kun koskaan ei kotona mitään vaadittu tai kehotettu auttamaan. Hoksasin ajatella asiaa vasta myöhemmin :D Toivon edelleen, että kotona olisi ollut vähän tiukempi kuri, niin olisin osannut käyttäytyä paremmin ja auttaa enemmän, ylipäänsä huomioida muita enemmän. Kyllä minusta sittemmin ihan empaattinen ja ystävällinen aikuinen kasvoi, mutta lapsena vähän samanlainen kuin lapsesi. [/quote]   Kai sitä vaan ajatteli, että lapsi kasvaessaan ymmärtää, että kuuluu auttaa, välillä kun pyytää niin sieltä tulee vaan tekosyitä ja ininää. Pitää varmaan vaan pakottaa auttamaan, että ymmärtää, että niin kuuluu tehdä? Voiko se silloin oppia auttamaan ihan omasta halusta, että ei tarvitsisi aina pyytää? Ja että auttaisi myös muita ihmisiä pyytämättä? Voiko näitä opettaa vai onko luonnekysymys? [/quote] 8 jatkaa. Kyllä ehkä joskus tajuaa itsekin auttaa, minä taisin alkaa tajuta joskus myöhäismurrosiässä :D Mutta uskon, että nopeammin kävisi, jos yrittäisit pikkuhiljaa ottaa häntä osalliseksi askareisiin. Jos hirvittää vaikka puukolla leivän leikkaaminen, niin osta jugurttia tai valmiiksi leikattua leipää, jotain mistä hän varmasti saa turvallisesti välipalan tehtyä itsekin. Kyllähän se kärsivällisyyttä sinulta vaatii, mutta ehkä pienillä askelilla pääsisi eteenpäin :) Eikä tässä nyt mitään yhden yön muutosta tarvitakaan, ajan kanssa. Voit myös yrittää tarkkaan perustella, miksi kaipaisit hänen apuaan. Jos vaikka olette suunnitelleet tekevänne jotain yhdessä, voit sanoa, että ehditte sen pariin nopeammin, jos hoidatte kotityöt yhdessä ennen sitä. Jotain mistä hän hoksaa ihan käytännössä toisten auttamisen hyödyllisyyden?

[/quote]

Kiitos vinkeistä, pikkuhiljaahan se on pakko aloittaa, ja ehkä just tuolla, että pääsee nopeammin kivan pariin, jos auttaa "pakollisissa" hommissa, tai tälläinen palkintosysteemi... En kyllä murrosikään asti kuuntele tätä vinkumista.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 01:13"]

Meinasin kysyä onko lapsesi poika, ennen kuin luin ihan loppuun asti.. En siis halua yleistää, mutta musta _vähän_ tuntuu, että vieläkin ajatellaan naisten hoitavan kaikki kotityöt ja miehet saavat luistaa näistä hommista. Monilla kavereillanikin on niin, että tytöt ja naiset tekee, pojat ja miehet vetelehtii tai tekee vain vähän. En tiedä ajatteletko säkin niin mustavalkoisesti, mutta kerroinpahan oman kokemukseni :D Tuossa sä oot ihan itse aiheuttanut tilanteen. Ja oma pikkuveljenikään ei tee melkeinpä mitään itse, kun on aina ollut joku passaamassa. Sama isälläni. Jos lasta oikeasti rakastaa, niin ei anneta tilanteen luisua tuohon jamaan! T: 19 v

[/quote]

Itse en tolleen ajattele ja uskon, että sama olisi käynyt myös tytön kanssa, ellei se tyttö nyt sattumalta olisi niitä tyttöjä, jotka vaan luonteeltaan ovat kiltimpiä ja ajattelevaisempia. Kyllähän noita löytyy pojistakin, mutta tuntuu, että tytöistä enemmän. En usko, että olen antanut lapsen luistaa kaikesta vain koska on poika, kyllä tässä on ihan muut syyt ollut kyseessä. Mielelläni omistaisin sellaisen pikkupojan, joka auttaa ruuanlaitossa, kattaa pöytää ja siivoaa omat jälkensä. 

Sen sijaan että palkitset tekemisistä niin rankaise tekemättä jättämisestä. Muuten poika oppii että aina kun elämässä tekee jotain epämiellyttävää niin pitää saada palkinto. Jos poika kitistä ettei halua auttaa kotitöistä vähennä esim viikkorahasta. Jos telkku ei mene kiinni ajoissa niin sen sammutat itse ja komennat pois telkan äärestä ja seuraavana päivänä ei ole telkalle asiaa. Jos lapsi kitisee niin anna kitistä sinä olet aikuinen talossa ja maksat laskut niin sinä määräät ei lapsi. Tällä hetkellä poika on isäntä ja sinä renki. Ja mikäli joku ajattelee että liian rankkaa esim kieltää lapselta telkkarin katsominen päiväksi tai pariksi niin se ei ole ketään koskaan tappanut ja tekee hyvää lapselle oppia keksimään leikkejä jotka ei ole varmiiksi pureskeltuja ja jossa pitää muutakin tehdä kun tuijottaa ruutua

24 vielä.... Opera lapsi käyttämään sitä veistä ja vaikka haveri sattuisikin ja leikkaisi sormeensa niin siinä sitä oppii. Minun veli oli justiinsa samanlainen ettei jaksanut keskittyä ja höselöi ja havereita sattui ja niistä parhaiten oppi. Pääasia on ettet vaan iske veistä tai paistinpannua käteen vaan se että opetat miten niitä käytetään ja annat sitten pojan kokeilla itse vaikka äitinä pelottaa.