Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Tupakkaa sai polttaa kahviloissa ja ravintoloissa. Mutta myös paikallisjunissa oli röökivaunu. Tuntuu ihan oudolta nykyään.
Toimistoissa työhuoneissa sai polttaa tupakkaa. Kun tulin töistä kotiin tukka haisi tupakalle kuin kapakkateissun jälkeen.
Ja kapakkareissuista puheenollen kapakkakierros alkoi pubista, sitten kun pubi meni kiinni mentiin iltaravintolaan ja sitten kun iltaravintola meni kiinni mentiin yökerhoon ja sitten kun yökerho meni kiinni klo 3 mentiin jatkoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Meillä poltti molemmat vanhemmat. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Meillä poltti molemmat vanhemmat. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa. Ja automatkoilla.
Perheemme muutti 80-luvun puolivälin tienoilla erääseen itärajan kuntaan ja minä aloitin siinä vaiheessa yläasteen. Äitini ohjeisti minua, että pitää sitten puhua varovasti, koska tällä paikkakunnalla varmaan kunnioitetaan tuota itänaapuria sen läheisyyden takia. Niin että pitää sanoa Neuvostoliitto eikä Venäjä. Kun sitten koulun pihalla jossain vaiheessa sanoin jotain "neuvostoliittolaisista", kaveri vieressä ratkesi nauramaan ja huusi muille: "Hei kuulitteko, miten tää sano ryssistä?" Ja joo, en ollut sen kummemmin kiusattu, mutta tässä kohtaa tuli virnuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhdessä ruokakaupassa oli nostettu yläseinälle kuvat myymälävarkaista ja varoitettiin kuvien kera varastamasta mitään, rikos oli tyyliin "tämä henkilö nimi.. vei yhden jäätelön pakastealtaasta ja sai sakot ja porttikiellon". Vartijoilla oli enemmän myös oikeuksia.
Ei ole ollut sallittua. Ainakaan tunnistettavat kuvat.
Olihan näitä julisteita, missä oli kuva ja varoitusteksti, mitä jonkun yksittäisen pienen tavaran varastaneelle oli käynyt. Mutta eivät ne olleet oikeita varkaita vaan "mainoskasvoja".
Mun isä laittoi mut kiskalle ostamaan tupakkia tai sikaria, olin 6-7 v vanha. Käyntipalkaksi sain markan tai kaksi, joilla ostin pennin karkkeja. Ei myyjää kiinnostanut mihin savukkeet menee.
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkärin tarkastuksessa käytiin koululaisena joka vuosi. Hammashoitolassa käytiin myös hoitajan pitämässä harjausopetuksessa. Hoitaja näytti sellaisilla hienoilla jättihampailla ja jättiharjalla, miten hampaat harjataan. Sen jälkeen piti itse harjata hampaat peilin edessä, jonka jälkeen syötiin sellainen pinkki tabletti. Ne kohdat, jotka olivat huolimattomasti harjattu, värjäytyivät punaisiksi. Muistan, kuinka tabletti maistui hyvälle ja jännitti, jääkö hampaisiin pinkkiä :D Hammashoitolasta sai myös sellaisia valkoisia tarroja, jotka sai liimata sellaiseen julisteeseen, kun oli harjannut hampaat. Hammashoitaja kävi myös koululla valistamassa säännöllisen harjauksen tärkeydestä. Koulussa myös fluorattiin hampaat säännöllisesti ja opettaja otti aikaa. Fluoria purskoteltiin kaksi minuuttia. Hammashoitolasta sai ilmaiset fluoritabletit mukaan. Minulla onkin vain yksi paikattu hammas. Olen syntynyt 1972.
Meillä kanssa, mutta mulla huono hammasluusto jo syntyjään. Ekat reiät (3 kpl samalla kerralla) paikattiin jo 8 vuotiaana. Eivät uskoneet kun sanoin ettei puudutus auta. Allergiaa ei tunnettu. Oksensin pitkin Myyrmäen ala-asteen käytäviä. Opettaja laittoi mut taksiin joka vei äidin työpaikalle. Tätä jatkui useamman kerran. Aika sadistista meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
7
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkärin tarkastuksessa käytiin koululaisena joka vuosi. Hammashoitolassa käytiin myös hoitajan pitämässä harjausopetuksessa. Hoitaja näytti sellaisilla hienoilla jättihampailla ja jättiharjalla, miten hampaat harjataan. Sen jälkeen piti itse harjata hampaat peilin edessä, jonka jälkeen syötiin sellainen pinkki tabletti. Ne kohdat, jotka olivat huolimattomasti harjattu, värjäytyivät punaisiksi. Muistan, kuinka tabletti maistui hyvälle ja jännitti, jääkö hampaisiin pinkkiä :D Hammashoitolasta sai myös sellaisia valkoisia tarroja, jotka sai liimata sellaiseen julisteeseen, kun oli harjannut hampaat. Hammashoitaja kävi myös koululla valistamassa säännöllisen harjauksen tärkeydestä. Koulussa myös fluorattiin hampaat säännöllisesti ja opettaja otti aikaa. Fluoria purskoteltiin kaksi minuuttia. Hammashoitolasta sai ilmaiset fluoritabletit mukaan. Minulla onkin vain yksi paikattu hammas. Olen syntynyt 1972.
Meillä kanssa, mutta mulla huono hammasluusto jo syntyjään. Ekat reiät (3 kpl samalla kerralla) paikattiin jo 8 vuotiaana. Eivät uskoneet kun sanoin ettei puudutus auta. Allergiaa ei tunnettu. Oksensin pitkin Myyrmäen ala-asteen käytäviä. Opettaja laittoi mut taksiin joka vei äidin työpaikalle. Tätä jatkui useamman kerran. Aika sadistista meininkiä.
Minulla hammaslääkäri repi maitohampaan yksin pois kun hammashoitaja ei tullut paikalle. Alunperin piti vain paikata hammas. Saattui hirveästi.
Vierailija kirjoitti:
Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta
Maaseudulla kaupat meni lauantaisin kiinni 13:00! Viikollakin moni kauppa meni kiinni jo 17:00. Itse asiassa moni kauppa menee edelleen maaseudulla kiinni 17:00 viikolla ja 14:00 lauantaina. Ruokakaupoissa sentään on pidemmät aukioloaja.
Meillä kanssa, mutta mulla huono hammasluusto jo syntyjään. Ekat reiät (3 kpl samalla kerralla) paikattiin jo 8 vuotiaana. Eivät uskoneet kun sanoin ettei puudutus auta. Allergiaa ei tunnettu. Oksensin pitkin Myyrmäen ala-asteen käytäviä. Opettaja laittoi mut taksiin joka vei äidin työpaikalle. Tätä jatkui useamman kerran. Aika sadistista meininkiä.[/quote]
Minulla hammaslääkäri repi maitohampaan yksin pois kun hammashoitaja ei tullut paikalle. Alunperin piti vain paikata hammas. Saattui hirveästi.[/quote]
Mä sain tästä armottoman hammaslääkäripelon. Toivottavasti sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Meillä poltti molemmat vanhemmat. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Meillä poltti molemmat vanhemmat. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa. Ja automatkoilla.
Kaverin isä veti Ladassa norttia kun haki meitä. Päätäni alkoi särkeä ja jouduin pyytämään että pysähtyy, kävin oksentamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Meillä poltti molemmat vanhemmat. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Meillä poltti molemmat vanhemmat. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa. Ja automatkoilla.
Kaverin isä veti Ladassa norttia kun haki meitä. Päätäni alkoi särkeä ja jouduin pyytämään että pysähtyy, kävin oksentamassa.
Serkun isä poltti autossa Coltia ketjussa ja söi Paxeja. Ei me serkun kanssa oltu moksiskaan, koska siihen tupakan hajuun tottui.
Vierailija kirjoitti:
Alkossa saatettiin kysyä syytä, jos oli ostamassa usemman pullon viinaa. Perusteluksi kelpasi, että on menossa vaikkapa leirille.
Alkossa käynti oli muutenkin jotenkin stressaava tapahtuma (vanhemmilleni, olin itse lapsi). Tiskiltä piti osata pyytää, eikä koko valikoima ollut nähtävillä. Varsinkin viinien nimet olivat hankalia, ja moni osti mitä osasi sanoa. Ja jotain pottuilua tosiaan siihen vielä päälle, teeskenneltiin ymmärtämätöntä.
Palvelukulttuurin muutos oli ihan uskomaton, kun itsepalvelumyymälät yleistyivät. Sai valita rauhassa itse ja jopa kysyä myyjiltä neuvoa.
Bensiini haisi ihanalle, aivan erilaiselle kuin nykyään.
Hiusten laittamisessa oli älytön duuni! Ne siis todellakaan eivät saaneet mennä päätä pitkin, vaan piti olla joko säkkäräpermis tai sitten geelillä ylösnostettu töyhtö tms., tai joku näiden yhdistelmä. Joku sellainen mitä nykyään nuorila naisilla näkee eli pitkä suora päänmyötäinen tukka olisi ollut ihan kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhdessä ruokakaupassa oli nostettu yläseinälle kuvat myymälävarkaista ja varoitettiin kuvien kera varastamasta mitään, rikos oli tyyliin "tämä henkilö nimi.. vei yhden jäätelön pakastealtaasta ja sai sakot ja porttikiellon". Vartijoilla oli enemmän myös oikeuksia.
Ei ole ollut sallittua. Ainakaan tunnistettavat kuvat.
Ne oli niitä kampanjamainoksia ja kuvat kenestä lie silmien edessä musta palkki.
Oli lapsille ja nuorille suunnattu kampanja ja kuvat oli aina lapsista ja nuorista. Ei mitään oikeita varkaita vaan keksittyjä juttuja. Nuo kuvat oli todella pitkään käytössä, ihan 2000-luvun alkuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Hiusten laittamisessa oli älytön duuni! Ne siis todellakaan eivät saaneet mennä päätä pitkin, vaan piti olla joko säkkäräpermis tai sitten geelillä ylösnostettu töyhtö tms., tai joku näiden yhdistelmä. Joku sellainen mitä nykyään nuorila naisilla näkee eli pitkä suora päänmyötäinen tukka olisi ollut ihan kauhistus.
Ei vaan just toistepäin. Se töyhtö oli tosi helppo ja nopea tehdä. Tupeerattiin pystyyn, lakkaa ja kammattiin. Permis kasteltiin aamuisin kiharalle.
Lapset otettiin huomioon, eli oli omat paikat lapsille leikkiä juosta ja aikuiset saivat olla rauhassa hiljaa. Oli suuria kirjahyllyjä ja kirjoissa kunnon kannet. Oli koriste-esineitä ja heilurikelloja monessa kodissa. Ulkomailla oli laadukkaita matkamuistoja liikkeissä ja värejä, ei pelkkää rihkamaa, myös käyttöesineitä. Maailma näkyi väreissä, vaikka olikin kasari ja matkailu oli kivaa. Maaseudulla oli todellista luontoa mökeillä ja luonnon henkeä, janipetteri ei käynnistänyt mitään bileitä huonon musiikin kanssa (pois laskuista hyvä dance). Ulkoiltiin kävelyteillä ja leikkipuistossa, rannalla joskus. Ei ollut rekkaliikenne ja liikenne niin suurta kuin nyt, vaikka sitä oli paljon. Asuinviihtyvyyttä ajateltiin ja myös hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.
Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".
Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.
Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.
Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.
Allekirjoitan tämän visikymppisenä 100%
Juuri noin.
Missä asuit? Minä en tuntenut 80-luvulla ketään, jolla ei ollut puhelinta. Ei tarvinnut polkea kenenkään kotiin kyselemään, onko ystävä kotona vai ei.
En ole tuo jolta kysyt, mutta: Asuin 1983 lähtien Hoasin opiskelijasolussa, meitä oli siinä kolme samassa. Alkuun ei ollut puhelinta. Puhelinkopista tai lennättimestä käytiin soittamassa.
Jossain vaiheessa hankittiin puhelin yhteisen keittiön pöydälle ja vieressä oli vihko, johon kirjattiin puhelut, ja laskun saapuessa vihkosta laskettiin kunkin maksuosuus. Joku alkuhankintamaksu siinä kanssa oli, ja sitä myötä kun asukkaat vaihtuivat, sai omansa takaisin ja uudelta tulokkaalta kysyttiin, haluaako hän liittyä puhelinkimppaan.
Mutta siis mitenkään itsestään selvää ei ollut, että kaikilla on se puhelin.
Missä asuit? Minä en tuntenut 80-luvulla ketään, jolla ei ollut puhelinta. Ei tarvinnut polkea kenenkään kotiin kyselemään, onko ystävä kotona vai ei.