Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Erilaisia tennareita oli "muodissa" paljon. Muistan että 80-luvun akussa oli discolenkkarit (kiilakorkolenkkarit), sitten oli reggaetossut ja Adidaksen Jaguarit. Oli tärkeätä saada aina kulloinkin muotia ollut malli.

Jossain vaiheessa oli muotia ns. "porkkanahousut" jotka olivat kapealahkeiset ja levenivät ylöspäin. Niitä sai Rättimarketista tarjouksesta 5 Mk / housut. Kaikki hamstrasivat sellaiset ja puoli koulua kulki Rättärin porkkanoissa. 😆

Korvalappustereoista kuunneltiin itse äänitettyjä kasetteja ja Lintsin Luola discossa käytiin usein kesäisin.

Elämä oli yksinkertaista mutta onnellista 1980-luvulla ja ihmiset oli onnellisia pienestä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli yksinkertaista mutta onnellista 1980-luvulla ja ihmiset oli onnellisia pienestä.

Tämä näkyi mm. itsemurhien korkeina määrinä ja henkirikosten yleisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia tennareita oli "muodissa" paljon. Muistan että 80-luvun akussa oli discolenkkarit (kiilakorkolenkkarit), sitten oli reggaetossut ja Adidaksen Jaguarit. Oli tärkeätä saada aina kulloinkin muotia ollut malli.

Jossain vaiheessa oli muotia ns. "porkkanahousut" jotka olivat kapealahkeiset ja levenivät ylöspäin. Niitä sai Rättimarketista tarjouksesta 5 Mk / housut. Kaikki hamstrasivat sellaiset ja puoli koulua kulki Rättärin porkkanoissa. 😆

Korvalappustereoista kuunneltiin itse äänitettyjä kasetteja ja Lintsin Luola discossa käytiin usein kesäisin.

Mikä ihmeen Rättimarket?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli yksinkertaista mutta onnellista 1980-luvulla ja ihmiset oli onnellisia pienestä.

Tämä näkyi mm. itsemurhien korkeina määrinä ja henkirikosten yleisyydessä.

😏

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli yksinkertaista mutta onnellista 1980-luvulla ja ihmiset oli onnellisia pienestä.

Jengi dokas vielä kunnon lärvejä silloin. Niin nuoret, kuin vanhatkin. Enpä tiedä johtuiko se sitten onnellisuudesta.

Itsemurhat olivat Suomessa tosiaan korkeimmillaan tilastojen mukaan vuonna 1990. Laman iskiessä kaikilla meni huonosti, niin ei tuntunut enää niin pahalta olla luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Oli pankkikortti, mutta se vedettiin ostotilanteessa sellaisen mekaanisen kopioijan läpi, joka painoi kortin tiedot paperille. Sitten paperille kirjoitettiin maksettava summa ja allekirjoitettiin.

Kopio maksukuitista annettiin asiakkaalle. Summan pystyi kirjoittamaan myös isommalle summalle ja erotuksen sai asiakas käteisenä.

Tällainen laite oli käytössä vielä vuonna 2003 eräässä helsinkiläisravintolassa, jossa olin kassatarjoilijana silloin. Ja jos laite ei toiminut, niin käsin painettiin kortin numero paperille lyijykynällä värittäen. Summa ja allekirjoitus mustekynällä..

Oli paljon yksityisiä kivijalkaliikkeitä, oli ne sitten kenkökauppoja tms. Ei siis ketjujen liikkeita, vaan jokainen oli omansa.

Kemikaliot. Näitä kaipaan. Niissä oli jokaisessa omanlaiset merkit, oli sellaisia merkkejä mitä ei tavarataloissa tai marketeissa ollut esim. italialaisia meikkejä kuten Rose Chandal, ranskalainen Orlane, saksalainen Babor.

Meille ostettiin  Beta-videonauhuri   Sokokselta Helsingin  keskustasta se maksoi  jotain 3800 mk. Viereisen rivitalon   kaverin  perhe  hankki myös Beta,   ja kolmaskin  kaveriperhe. Se oli  kai vuonna  1982. Kukaan  muu ei  silloin vielä  omistanut videonauhuria.  Paitsi töissä meillä.   Oli valittava sokkona   VHS ,  Beta,  tai  Philipsin  oma malli.  Nauha kävi vaan yhteen malliin.  Jotkut lapsiperheet  luulivat että   videosta katsotaan  vain pornoa. Siksi niiden  lapset ei päässeet enää  meille. Kun meitä haettiin  ulos  , piti lempiohjelma  ajastaa  valmiiksi  laitteessen.  Valitse kanava,  alkuaika kellosta,  aika oli 1/2  tuntia , tunti tai  kasetti loppuun. Helppo ajastaa  alle kouluikäisenkin. Kultanen Apina oli perheen  suosikki. Ja Paluu Eedeniin ,jännäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yhdessä ruokakaupassa oli nostettu yläseinälle kuvat myymälävarkaista ja varoitettiin kuvien kera varastamasta mitään, rikos oli tyyliin "tämä henkilö nimi.. vei yhden jäätelön pakastealtaasta ja sai sakot ja porttikiellon". Vartijoilla oli enemmän myös oikeuksia. 

Jengi varasti tupakkaa usein kun ne olivat sellaisessa metallisissa häkkyröissä kassojen yläpuolella.

Meillepäin nämä häkkyrät tulivat vasta 90-luvun lopulla. Siihen saakka tupakat olivat hyllyssä esillä siinä kasvojen korkeudella kassatiskin alkupäässä.

Vierailija kirjoitti:

Meille ostettiin  Beta-videonauhuri   Sokokselta Helsingin  keskustasta se maksoi  jotain 3800 mk. Viereisen rivitalon   kaverin  perhe  hankki myös Beta,   ja kolmaskin  kaveriperhe. Se oli  kai vuonna  1982. Kukaan  muu ei  silloin vielä  omistanut videonauhuria.  Paitsi töissä meillä.   Oli valittava sokkona   VHS ,  Beta,  tai  Philipsin  oma malli.  Nauha kävi vaan yhteen malliin.  Jotkut lapsiperheet  luulivat että   videosta katsotaan  vain pornoa. Siksi niiden  lapset ei päässeet enää  meille. Kun meitä haettiin  ulos  , piti lempiohjelma  ajastaa  valmiiksi  laitteessen.  Valitse kanava,  alkuaika kellosta,  aika oli 1/2  tuntia , tunti tai  kasetti loppuun. Helppo ajastaa  alle kouluikäisenkin. Kultanen Apina oli perheen  suosikki. Ja Paluu Eedeniin ,jännäri.

Veikkasitte väärää hevosta. VHS alkoi olla voittaja 80-luvun puolenvälin jälkeen. Itse ostin videonauhurin vasta vuonna 1990 ja sen sai jo 2000 markalla.

Lintsin disko Monttu. Juotiin juuri ennen sisälle menoa, ettei kerennyt vielä nousemaan liikaa päähän. Se hämärä tunnelma siellä. Joskus käytiin välillä kieppumassa laitteissa, kun leimalla pääsi takaisin sisään.

Oli ihanaa, kun uusi Anttilan katalogi tuli! Tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana.

Nuoremmat eivät voi ymmärtää, miten tylsiä isommatkin suomalaiset kaupungit olivat. Ravintolatarjonta oli olematonta ja ei niillä palkoilla, veroilla ja erityisesti koroilla kukaan olisi ulkona voinut edes syödä.

Kulttuuritarjonta oli murto-osa nykyisestä. Kävimme kyllä teatterissa. Hyvin vedetty yläkoulun kevätnäytelmä on nykyään tasoa, joka silloin oli iso elämys.

Kivijalkakauppoja toki oli, mutta muuten tarjonta oli aika yksipuolista. Mitään H&M tai muita -ketjuja ei Suomeen päästetty. Kaikkea säädettiin äärimmilleen. Kaikilla oli kirjaimellisesti samat vaatteet päällä, koska mitään erikoisempaa ei niin helposti sitten saanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Erilaisia tennareita oli "muodissa" paljon. Muistan että 80-luvun akussa oli discolenkkarit (kiilakorkolenkkarit), sitten oli reggaetossut ja Adidaksen Jaguarit. Oli tärkeätä saada aina kulloinkin muotia ollut malli.

Jossain vaiheessa oli muotia ns. "porkkanahousut" jotka olivat kapealahkeiset ja levenivät ylöspäin. Niitä sai Rättimarketista tarjouksesta 5 Mk / housut. Kaikki hamstrasivat sellaiset ja puoli koulua kulki Rättärin porkkanoissa. 😆

Korvalappustereoista kuunneltiin itse äänitettyjä kasetteja ja Lintsin Luola discossa käytiin usein kesäisin.

Discolenkkarit joo, ja porkkanamalliset housut. Sekä isokokoiset itseneulotut paidat, ja permanentti.

Oi joi, Pikku Parlamentin tanssi-illat, kaunis valaistus ja kiihkeä tunnelma. Sinisiä enkeleitä, San Franciscoja....

Vierailija kirjoitti:

Ostin ihan ensimmäisen c -kasetin - Hanoi Rocksin Up Around the Bend.

Olin alakoululainen.

Sain myös korvalappustereot (ai että ne olikin muuten hienot!)

Sony Walkman, niin coolia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Eikö niitä muovisuikaleita ollut suunnilleen vielä 2000-luvulla?

Meidän lähi K-marketissa on ne vieläkin :D Jostain syystä kaupan toisessa kylmäosastossa on kaapit, toisessa taas hyllyt ja nuo suikaleet. Muualla en kyllä ole nähnyt vuosiin. Pääkaupunkiseudulla asutaan.

Oli ihan huippua olla teini silloin. Elämä oli suuri seikkailu. Yksikään päivä ei ollut samanlainen. Limudiskot, maauimalat, hengailu milloin missäkin. Kännit Espalla, Hietsussa ja Steissillä. Oliko leffat edullisempia, kun muistan käyneeni usein? Kotibileet, kesäillat ja vapaus. Permanetti ja sähkönsininen ripsiväri.