Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Kukaan stadilainen ei sano Hesa. Kiinni jäi.

Isot mustat merkkari-karkit joihin varmaan jokainen kasarin lapsi on meinannut tukehtua

Vierailija kirjoitti:

Kukaan stadilainen ei sano Hesa. Kiinni jäi.

Niin? Suurin osa helsinkiläisistä ei ole stadilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Oli hienoa saada kreppirauta. Oli todella tyylikkäät hiukset (lapaluihin saakka), kun ne kreppasi tyvestä latvaan. :D Oli meinaan melkoinen pehko!

18-vuotiaan illanviettoa kasarilauantaina:

Ei muuta kuin sähkönsinistä kajalia silmiin, sähkönsinistä ripsaria sekä sähkönsininen paita, jossa oli jäätävät olkatoppaukset. Musta minihame. Saumasukkahousut ja ylipolven mokkasaappaat jalkaan. Etkojuomana vähän minttusuklaata tai libistä. Kuunneltiin Madonnan La isla bonitaa ja Rick Astleytä. Loppusilauksena vaaleaa huulipunaa ja puoli litraa LouLouta suihkien, ja siinä hajuvesipilvessä olikin kiva purjehtia Kynälle tai Arkkuun. (Takkina oli tietty sen olkatoppauspaidan päällä joku olkatoppausbleiseri. Näytettiin varmaan joltain amerikkalaisen jalkapalloilun joukkueelta.

Meillä oli tyttökavereiden kanssa sellaisia pitkiä savukkeita, jotka olivat matalassa kukikkaassa rasiassa. Savukkeet maistuivat hirveän pahalta, mutta ne näyttivät hienoilta. Enemmän niitä vain pidettiinkin kädessä, kun nojailtiin pöytään ja siemailtiin sinisiä enkeleitä It's a sinin raikuessa taustalla. Silloin oli muuten drinkeissä semmoisia pimeässä hohtavia kiemurapillejä.

Olisimme ihailleet toistemme tyyliä.

Minä laitoin vyötärömittaiseen takatukkaani pikkuletit yöksi ja vau sitä tukkaa seuraavana päivänä! Etuosan tupeerasin takuttamalla ylös ja taakse, päälle puoli pulloa elnettiä. Joskus myös värisuihkeita tai ainakin vähän kimalletta.

Meikkasin Muoti ja kauneus -lehden ohjeen mukaan. Ohjeissa mustatukkainen Helena Lindgren oli todella voimakkaassa meikissä. Minä, kalpea blondi kopioin samantapaisen meikin. Valkoista ja lilaa ja mustaa, banaanivarjostus, kajalia, ripsaria, ei mitään kulmakarvoihin (jep), poskipunaksi lilaa viistosti viivana, sen ylle valkoista hileistä korostuväriä. Huuliin rajaus, puuterointi, puna, painelu, lisää punaa, kiiltoa. Ja tuoksuksi Poisonia. Liimasin myös metalliset tekokynnet usein omien nysäkynsien päälle!

Asuna esim. minihame ja olkatopattu paitapusero, pussimalliset ratsastushousut ja korsettitoppi, pallohame tai tyllihame ja espanjalaistyylinen pusero. Jalkoihin pilkulliset tai saumasukat ja mustat teräväkärkiset solkikengät tai korkkarit. Pieni juhlalaukku, niin isot korvikset kun mahdollista, kaulaan ja ranteisiin strassia ja muovia.

Meillä oli Capri-merkkisiä "naisten savukkeita", jotka olivat extraohuita ja "hienon näköisiä". Poskisavuja niistä vedeltiin, enkä polttanut missään muualla kuin yökerhossa ja diskoissa käydessä. Drinksut olivat Auringonnousua, Sinistä enkeliä, Rommikolaa ja muuta näyttävää: paljon pillejä, värejä ja oliiveja tai kirsikoita.

Kasarin lehtiä:

Muoti ja kauneus (oliko myöhemmin nimellä Muoti+)

Seventeen

Harper's Bazaar

Brittiläinen Cosmopolitan ja sen ihana liite Zest

Ranskalainen Elle

Brittiläinen The Face ja Smash Hits

Saksalainen Bravo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenkien pohjat olivat ohuita ja usein muovia, pakkasella ne jäätyivät ja liukasteltiin. Ei hiekoitettu. Mahorkka lemusi tietyissä hotelleissa ja niiden edustoilla. Ilotytöt seisoivat Hesassa katujen kulmissa ja assalla.

Tarkoittanet stadissa ja steissillä...?

En ole stadilainen, vaan hesalainen. Siksi myös assa eikä steissi.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan stadilainen ei sano Hesa. Kiinni jäi.

Minusta ei tule koskaan stadilaista, vaikka Hesassa olen asunut 80-luvulta asti. Siksi myös assa, sillä vain stadilaiset puhuu steissistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan stadilainen ei sano Hesa. Kiinni jäi.

Minusta ei tule koskaan stadilaista, vaikka Hesassa olen asunut 80-luvulta asti. Siksi myös assa, sillä vain stadilaiset puhuu steissistä.

Hei kundi,

anna rööki tai tulee fyrkkaa!

Vierailija kirjoitti:

Isot mustat merkkari-karkit joihin varmaan jokainen kasarin lapsi on meinannut tukehtua

Ne isot alkuperäiset merkkarit olivat tosi hyviä, etenkin kun laittoi suuhun samaan aikaan salmiakkimerkkarin ja hedelmämerkkarin.

Samoin 80-luvulla myynnissä olleet isot salmiakkimerenneidot olivat hyviä. Ne olivat ihanan suolaisia.

Kundi Stadista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan stadilainen ei sano Hesa. Kiinni jäi.

Minusta ei tule koskaan stadilaista, vaikka Hesassa olen asunut 80-luvulta asti. Siksi myös assa, sillä vain stadilaiset puhuu steissistä.

Hei kundi,

anna rööki tai tulee fyrkkaa!

”Älä tule mulle dallaan, tai mä dokaan sua suoraan röökiin!”

Mummulapaikkakunnan kavereille lähetettiin postissa aina kirje viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun muistelee ajan julkkiksia niin ehkä yllättävä lapsuuden suosikkijulkkis mulle on Tv-kuuluttaja Irene Usvasalo ja olikin hetki sitten ilo nähdä häntä pitkästä aikaa julkisuudessa kun juonsi Pöllötöllöä. Oltiin lapsia tuolloin ja jäänyt mieleen kun joidenkin mielestä oli pelottavan oloinen, aikalaisten lasten siis, mutta minulle ei. Hän oli itselle se tuttu ja turvallinen Tv-täti joka kävi kertomassa, että pian alkaa Tv:stä se suosikkiohjelmani, mikä se kulloinkin oli. Aikansa sankareihin kuuluu niin Neumann, Keke Rosberg kuin Matti Nykänen eli hyvässä seurassa on sitten Irenekin ollut. :) 

Irenestä jäänyt lapsuuden muisto tyyliin ”shoot the messenger”.

Lapsuuden ehdoton ykkössarja Taisteluplaneetta Galactica loppui kesken. Sitten jossain maikkarin ennakkopätkässä vastailivat katsojien kysymyksiin ja yksi kysymys oli ”jatkuuko Galactica?”. Irene meni sanomaan, että ei jatku, vaan tilalla alkaa joku hemmetin Ritariässä.

Olin pitkään vihainen hänelle, vaikka eihän se tietenkään ollut suomalaisen TV-kuuluttajan vika, jos amerikkalainen sarja oli ensin lopetettu liian kalliina, sitten palautettu tuotantoon, mutta sössimällä jatko.

Alkuperäiset suosikkinäyttelijät olivat siirtyneet jo muihin hommiin, joten liki koko näyttelijäkaarti piti vaihtaa. Toinen virhe oli se, että juonet siirtyivät avaruussodasta mm seuraamaan superkakaralauman otteita baseballin parissa. Eipä ihme, että katsojaluvut romahtivat ja sarjan tuotanto lopetettiin kesken.

Näitä Irenekin muisteli taannoin haastatteluissa kun kyseltiin nykykuulumisia. Sai sitä vihapostiakin jos joku ohjelma oli teknisten ongelmien vuoksi korvattu toisella. Eipä nuo kuuluttajien syytä ole. Mahtoikohan moni olla sitten tälle toiselle kuuluttajalle eli Arja Tuomarilalle vihoissaan kun Ihmemiestä ei pystytty esittämään ja tilalle tulikin Lemmenlaiva.

Vierailija kirjoitti:

Ranskanleipä oli ihan normijuttu 😋

Joo, margariinia ja jotain gotlermakkaraa tai peräti sipuliteemakkaraa. Oma lemppari lapsena oli balkanin makkara, jota syötiin lähes koko lapsuus leivän päällä edamin kanssa. Meillä ostettiin aina myös ruisleipä/sihtileipälimppu. Sämpylöitä joskus pussissa myös.

Kyytipojaksi talouspiimää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.

Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.

80-luvulla äännevikoja vurlä korjattiin puheterapialla. Nykyään ilmeisesti ei, koska mm niin monelta radiotoimittajalta sellainen löytyy.

Radioäänet artikuloi huolellisesti ja oli kautta linjan todella persoonallisia, laadukkaita äänenkäytöltään. Nämä ihanat Jake Nymanit ja Tero Lietteet, Aki Sirkesalokin oli hetken muistaakseni Rockradiossa. Kaiholla muistelen Rockradion aikaa. Radio Mafia meni uusille urille, mutta myös sirpaloitui.

Etelänmatkalla vuonna-86-87, lentokoneessa tarjoiltiin lämpimän ruoan lisäksi ilmaiset viinit.

Takaosassa oli tupakoivien osasto. Sieltä levisi kuitenkin jonkun verran savua muuallekin. Varsinkin tupakkaosaston välittömässä läheisyydessä istuvat saivat kyllä haistella tupakansavua.

Outi Popp oli särmä mimmi radiossa. Itse salaa ihailin hänen itsevarmuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

80_-luvulla meni bisnes hulluksi, rahaa työnnettiin pankeissa väkisin taskut täyteen.

Korot oli kovat ja krapula sitten hirveä.

Kyllä, jossain vaiheessa lainaa suorastaan tyrkytettiin. Muistan pankkien edustalla olleet kyltit, jotka lupailivat lainaa, jos vain tulet hakemaan. Ainakin tällaisen kuvan mainoksesta sai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yhdessä ruokakaupassa oli nostettu yläseinälle kuvat myymälävarkaista ja varoitettiin kuvien kera varastamasta mitään, rikos oli tyyliin "tämä henkilö nimi.. vei yhden jäätelön pakastealtaasta ja sai sakot ja porttikiellon". Vartijoilla oli enemmän myös oikeuksia. 

Jengi varasti tupakkaa usein kun ne olivat sellaisessa metallisissa häkkyröissä kassojen yläpuolella.

Tämä! Muistan tän myös, tosin elettiin jo ysäriä, mutta meidän kylän lähikaupassa oli just nää metalliset, avonaiset häkkyrät, täytettyinä röökiaskeilla. Muistan yhdenkin kerran kun kauppias oli poistunut niin yksi silloinen kaveri kauhoi askeja taskuunsa niistä häkkyröistä.

Luin "mumin" vintillä vanhemman serkun vanhoja Suosikkeja 70-luvun lopulta ja 80-luvun alusta- Tää tapahtui joskus 80-90 luvun vaihteessa. Oli selkeä jako punkkarit, "liimaletit" (hipit?) ja fiftarit. Muistan ajatelleeni että onpa tiukkaa, ei mun oman lapsuuden ja nuoruuden nuorisomedioissa ollut niin tarkkaa jakoa ja nykyään onneksi vielä vähemmän. Muistan miten musta Blondie ja Vicky Rosti oli "ihan kauheita" kun itse elin aikaa jolloin Kylie Minogue oli "ihana"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80_-luvulla meni bisnes hulluksi, rahaa työnnettiin pankeissa väkisin taskut täyteen.

Korot oli kovat ja krapula sitten hirveä.

Kyllä, jossain vaiheessa lainaa suorastaan tyrkytettiin. Muistan pankkien edustalla olleet kyltit, jotka lupailivat lainaa, jos vain tulet hakemaan. Ainakin tällaisen kuvan mainoksesta sai.

1980-luvulla lainoilla ja talletuksilla oli vielä kunnon korot. Kun Suomen valtio tarvitsi lainaa, niin se laski liikkeelle mm. 5 vuoden tuotto-obligaatioita, joiden korko oli 9 % ja kuka tahansa suomalainen sai ostaa niitä. Nuo luvut ovat aika kaukana nykyisistä nollakoroista ja siitä tilanteesta että Euroopan keskuspankki ostaa valtioiden monivuotisia obligaatioita yksityisten kansalaisten sijasta. Pankkien perussäästötilien korko taisi olla jossain 4-5 % tienoilla ja opintolainojen korkoa alensi valtion maksama korkotuki.