Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Se tieto, mikä nyt saadaan hetkessä ouhelimella netistä piti 80- luvulla etsiä muualta, esim muuttofirma tai kukkakauppa tai milloin menee juna Jyväskylään.

Puhelinluettelot oli kova sana, niistä löytyi paljon tietoa ja lehdet. Muuten tieto etsittiin kirjastoista- - siellä oli semmoiset kortistot. Tai kysyttiin kavereilta tai tutuilta.

Kasarimuoti....ah se oli ihanaa. Isot olkatoppaukset. Kaverin kansaa oltiin menossa discoon kasarilla, bleiserit päällä. Me ei pystytty istumaan spåran penkillä vierekkäin suorana, vaan piti istua vinossa, kun olkapäät bleisereissä oli niin muhkeat 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla leikittiin metsissä mm. Ihmemies MacGyver leikkejä :D

Sitten 2000-luvulla olin eräässä työpaikassa, jossa oli meidän ikäluokan vanhempien ikäisiä ihmisiä ja sai kuulla heidän näkökulmastaan, miten heitä oli hirvittänyt ne leikit, murtumia, jne. onnettomuuksia kuulemma sattunut. Kumma kun minä en muista, että kenellekään olisi sattunut mitään milloinkaan :P

Jotenkin kumminkin tuli silti "syyllinen" olo...

Se MäkKaiver kaveri oli tosi söpöö. Hänellä taitaakin olla suomalaisia sukujuuria.

Ei taida olla. Internet kertoo, että Hasselhoff on irlantilaista, englantilaista ja saksalaista juurta.

Nyt on sulla kyllä pahasti sekaisin kasarisarjat ja näyttelijät. MacGvyeriä näytteli Richard-Dean Anderson ja David Hasselhoff oli Ritari Ässä -sarjan päähenkilö Michael Knight!

Vierailija kirjoitti:

Kun muistelee ajan julkkiksia niin ehkä yllättävä lapsuuden suosikkijulkkis mulle on Tv-kuuluttaja Irene Usvasalo ja olikin hetki sitten ilo nähdä häntä pitkästä aikaa julkisuudessa kun juonsi Pöllötöllöä. Oltiin lapsia tuolloin ja jäänyt mieleen kun joidenkin mielestä oli pelottavan oloinen, aikalaisten lasten siis, mutta minulle ei. Hän oli itselle se tuttu ja turvallinen Tv-täti joka kävi kertomassa, että pian alkaa Tv:stä se suosikkiohjelmani, mikä se kulloinkin oli. Aikansa sankareihin kuuluu niin Neumann, Keke Rosberg kuin Matti Nykänen eli hyvässä seurassa on sitten Irenekin ollut. :) 

Paikallisessa keilahallissa oli kolikoilla toimiva tietokonepeli, jossa ohjattiin formula-autoa ja sitä kutsuttiin tuttavallisesti Kekeksi. Samoin 1980-luvulla tuli pelattua flippereitä, joissa pelialueelle laukaistu pallo yritettiin pitää mahdollisimman pitkään liikkeessä etenkin alaosassa olevien kahden melan avulla. Jos käytti liikaa voimaa hallitakseen pallon liikkeitä, peli tilttasi. Yleensä käytössä oli 3-5 palloa ja jos pelasi todella hyvin saattoi saada vapaapelin. Parhaat pelaajat saivat kirjoittaa nimensä kunniataulukkoon.

^tuli tuosta Formula -kolikkopelistä mieleen 80-luvun liikenneohjelma telkkarissa, Liikennesolmu, jota juonsi Veikko Pajunen. Sarjan tunnarissahan oli semmoinen Formula -kolikkopeli, olisiko ollut Pit Stop tms. jota pelattiin Commodore 64:llakin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.

Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.

Ikävä kyllä koulukiusaamista esiintyy edelleenkin. Mutta kyllä minun koulussa siihen puututtiin. Benny Hillille me naurettiin, vaikka joka jakso toisti samaa kaavaa: Benny jahtaamassa isoryntäisiä naisia hassun musiikin säestyksellä. Täytyy sanoa, että silti osaa pahastua 1980-luvun naiskuvasta, joka sketseissä ja Uuno Turhapuro -elokuvissa oli kuitenkin pelkkää harmitonta pilailua. Enemmän kiinnitin jokin aika sitten huomiota 1960-luvun Star Trekin naiskuvaan, jossa tulevaisuuden naisastronautit kulkevat niin lyhyissä minihameissa, että alushousut vilahtelevat vähän väliä.

Menee vähän OT, mutta Star Trekhän oli aikakauteen nähden edistyksellinen sarja, vanhoillisten mielestä liiankin. Pilottijaksossa aluksen försti oli nainen, ja sehän ei sopinut kanavan johdolle lainkaan, vaan piti muuttaa että sarja sai hyväksynnän. Sekin aiheutti aika polemiikkia, että varsinaisen sarjan viestintäupseeri oli nainen ja vielä värillinen. Minihameet sen sijaan taisivat muutoinkin olla muodissa 60-luvulla.

Pidin ja pidän enemmän Alien-elokuvista (1979, 1986, 1992 & 1997),  joissa avaruusalukset näyttivät siltä että niissä asui ihmisiä ja ne ovat olleet käytössä. Star Trek on ollut minusta aina liian steriili tv-sarja, joissa ihmiset eivät edes kunnolla hikoa ja planeetan pinnalle siirrytään uhkarohkeasti siirtosäteen avulla. Kärpänen (The Fly, 1986) elokuvassa näkee miten käy jos ihmisen siirto säteen avulla paikasta toiseen epäonnistuu.

Hesperia yökerho

Vierailija kirjoitti:

Olkatoppauksia tungettiin joka puseron, neuleen ja jakun sisälle, ellei niitä jo siellä sattunut olemaan. Ne olivat ihan ehdottomat.

Minulla oli useampi pari jostain marketin vaateosastolta ostettuja olkatoppauksia, joissa oli tarranauhat. Ne kiinnittyivät vaatteeseen hyvin ja toppaukset pysyivät paikoillaan.

Sitten jos ei alkanut pysymään, niin rintaliivien olkainten alle vaan, siellä ainakin pysyi.

Minulla oli kotona muovipussillinen olkatoppauksia siltä varalta, että jos uudessa vaatteessa oli liian pienet olkatoppaukset, otin ne pois ja ompelin isommat :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla myös nauhoiteltiin c-kaseteille parhaat biisit radiosta ja kaverin c-kasetilta. Kasetteja vaihdeltiin ja läheteltiin postitse ympäri Suomea ja Eurooppaa mm Länsi-Saksaan (BRD). 

Minä lähetin näitä kasetteja Itä-Eurooppaan kirjeenvaihtotovereille. Olivat siellä tosi hyvillään niistä.

Minä lähetin suomalaisia biisejä c-kasetilla Britteihin :D rahahahaha, siellä jossain on kasetti missä raikaa Yö, Eput, Dingo ja Paul Oxley's Unit ja brittinuorisolaiset ihmettelee et mitä ihmettä tämä on...

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla myös nauhoiteltiin c-kaseteille parhaat biisit radiosta ja kaverin c-kasetilta. Kasetteja vaihdeltiin ja läheteltiin postitse ympäri Suomea ja Eurooppaa mm Länsi-Saksaan (BRD). 

Koska Suomen videosensuuri oli ihan järjettömän tyhmä, myös vhs-elokuvia kopioitiin ja läheteltiin edes takaisin postitse. Usein ne oli äänitetty ulkomailla, joten ilman tekstitystä kielitaitokin parani. Joskus tekstitys oli esim. arabiaksi. VHS:n ongelmana oli se, että mitä useammin se oli kopioitu sitä huonompi laatu. Niin sitä sit tihrustettiin leikkaamattomia kauhufilmejä, jotka vonkui niin rakeisina että se vaan lisäsi jännitystä kun ei ollut ihan varma mitä näki!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.

Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.

Ikävä kyllä koulukiusaamista esiintyy edelleenkin. Mutta kyllä minun koulussa siihen puututtiin. Benny Hillille me naurettiin, vaikka joka jakso toisti samaa kaavaa: Benny jahtaamassa isoryntäisiä naisia hassun musiikin säestyksellä. Täytyy sanoa, että silti osaa pahastua 1980-luvun naiskuvasta, joka sketseissä ja Uuno Turhapuro -elokuvissa oli kuitenkin pelkkää harmitonta pilailua. Enemmän kiinnitin jokin aika sitten huomiota 1960-luvun Star Trekin naiskuvaan, jossa tulevaisuuden naisastronautit kulkevat niin lyhyissä minihameissa, että alushousut vilahtelevat vähän väliä.

Menee vähän OT, mutta Star Trekhän oli aikakauteen nähden edistyksellinen sarja, vanhoillisten mielestä liiankin. Pilottijaksossa aluksen försti oli nainen, ja sehän ei sopinut kanavan johdolle lainkaan, vaan piti muuttaa että sarja sai hyväksynnän. Sekin aiheutti aika polemiikkia, että varsinaisen sarjan viestintäupseeri oli nainen ja vielä värillinen. Minihameet sen sijaan taisivat muutoinkin olla muodissa 60-luvulla.

Galactica, Alfa, Star Trek, ja kaikki Alienista Tähtien sotaan olivat suvaitsevaisuutta täynnä. Ei siinä enää huomannut, että joku oli nainen tai tummempi kun vastassa oli klingoni tai ties mikä alieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheemme muutti 80-luvun puolivälin tienoilla erääseen itärajan kuntaan ja minä aloitin siinä vaiheessa yläasteen. Äitini ohjeisti minua, että pitää sitten puhua varovasti, koska tällä paikkakunnalla varmaan kunnioitetaan tuota itänaapuria sen läheisyyden takia. Niin että pitää sanoa Neuvostoliitto eikä Venäjä. Kun sitten koulun pihalla jossain vaiheessa sanoin jotain "neuvostoliittolaisista", kaveri vieressä ratkesi nauramaan ja huusi muille: "Hei kuulitteko, miten tää sano ryssistä?" Ja joo, en ollut sen kummemmin kiusattu, mutta tässä kohtaa tuli virnuilua.

Teidän äippä antoi hassun neuvon! R-sanaa on käytetty Itä-Suomessa iät ajat. Tämän palstan modetkin näköjään seulovat...

Edesmennyt mummoni käytti edesmenneestä Neuvostoliitostakin sitä R-sanaa isolla alkukirjaimella. Suomalaisia ortodoksien kirkkojakin kutsuttiin ryssänkirkoiksi erotukseksi saman kaupungin luterilaisista kirkoista eikä sitä edes pidetty loukkaavana terminä. Suomea ja viroa lukuunottamatta lähes kaikissa muissa kielissä Venäjä alkaa sillä r-kirjaimella kuten Russia, Ryssland, Russland, Russija, jne. Suomen suurruhtinaskunnan aikaisissa virallisissa kirjoituksissa 1800-luvulla puhutaan vielä Ryssänmaasta.

Höpöhöpö. Ortodoksien ryssittely on ja oli rasistista. Sodan jälkeen Karjalan evakoitakin ryssiteltiin, eikä tosiaan muussa kuin halventavassa tarkoituksessa.

Tästä minunkin sukulaiset ovat kertoneet - joutuivat evakkoina kokemaan ryssittelyä. Minusta sitä sanaa ei pidä käyttää edes venäläisistä, koska sillä on niin negatiivinen kaiku.

Vierailija kirjoitti:

tuutti222 kirjoitti:

Itse olen 84 syntynyt ja mietin että paljonko 80-luvulla maksoi reissu kaukomaille? Esim Thaimaa, Dominikaaninen tasavalta, Yhdysvallat.  Itsellä on sellainen mielikuvat että harvat reissasivat kauas toisin kuin nykyään.

Juuri vuodest 84 lähtien Hasse alensi lomamatkojen hintoja Eurooppaan. Mutta kellä loma oli heinäkuussa, niin ei niin halvalla saanut. Mutta mallorcalle sai muina aikoina 1 500 euroa viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.

Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.

80-luvulla äännevikoja vurlä korjattiin puheterapialla. Nykyään ilmeisesti ei, koska mm niin monelta radiotoimittajalta sellainen löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö. Ortodoksien ryssittely on ja oli rasistista. Sodan jälkeen Karjalan evakoitakin ryssiteltiin, eikä tosiaan muussa kuin halventavassa tarkoituksessa.

Tähän kommenttiin heti erotuksena, että Karjalan evakot eivät olleet r y s s i ä, vaan ihan kantasuomalaisia ihmisiä, joiden kodit ja konnut r y s s ä t ottivat itselleen viekkaudella ja vääryydellä. Aivan eri asia käyttää sitä sanaa muihin kuin r y s s i i n!

Itänaapurin kutsumanimestä on myös johdettu verbi ryssiä, joka tarkoittaa sitä että asia tehdään huonosti tai se epäonnistuu täydellisesti. "Tuo korjaustyö on kyllä pahasti ryssitty."

Ennen toista maailmansotaa Suomen eri alueet olivat vielä omaleimaisimpia minkä vuoksi karjalaisiin, savolaisiin, hämäläisiin ja pohjalaisiin liitetään edelleen tiettyjä mielikuvia. Kun Karjalan evakoilla saattoi olla joitakin heille ominaisia tapoja sieltä Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan suunnalta, niin se saattoi herättää aikoinaan tiettyjä ennakkoluuloja muissa suomalaisissa. Joskus 1960-luvulta lähtien televisio ja maan sisäinen muuttoliike vähensi entisestään noita paikallisia eroja.

Jos tämä olisi 50-luvun muisteluketju, voisin kertoa tähän, miten karjalaistaustaista anoppiani kiusattiin koulussa jopa opettajien taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla leikittiin metsissä mm. Ihmemies MacGyver leikkejä :D

Sitten 2000-luvulla olin eräässä työpaikassa, jossa oli meidän ikäluokan vanhempien ikäisiä ihmisiä ja sai kuulla heidän näkökulmastaan, miten heitä oli hirvittänyt ne leikit, murtumia, jne. onnettomuuksia kuulemma sattunut. Kumma kun minä en muista, että kenellekään olisi sattunut mitään milloinkaan :P

Jotenkin kumminkin tuli silti "syyllinen" olo...

Se MäkKaiver kaveri oli tosi söpöö. Hänellä taitaakin olla suomalaisia sukujuuria.

Richard Dean Andersonista liikkui 80-luvun loppupuolella koulussamme ns. ”Varma Tieto”, että oli kuollut kiipeilyonnettomuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun muistelee ajan julkkiksia niin ehkä yllättävä lapsuuden suosikkijulkkis mulle on Tv-kuuluttaja Irene Usvasalo ja olikin hetki sitten ilo nähdä häntä pitkästä aikaa julkisuudessa kun juonsi Pöllötöllöä. Oltiin lapsia tuolloin ja jäänyt mieleen kun joidenkin mielestä oli pelottavan oloinen, aikalaisten lasten siis, mutta minulle ei. Hän oli itselle se tuttu ja turvallinen Tv-täti joka kävi kertomassa, että pian alkaa Tv:stä se suosikkiohjelmani, mikä se kulloinkin oli. Aikansa sankareihin kuuluu niin Neumann, Keke Rosberg kuin Matti Nykänen eli hyvässä seurassa on sitten Irenekin ollut. :) 

Irenestä jäänyt lapsuuden muisto tyyliin ”shoot the messenger”.

Lapsuuden ehdoton ykkössarja Taisteluplaneetta Galactica loppui kesken. Sitten jossain maikkarin ennakkopätkässä vastailivat katsojien kysymyksiin ja yksi kysymys oli ”jatkuuko Galactica?”. Irene meni sanomaan, että ei jatku, vaan tilalla alkaa joku hemmetin Ritariässä.

Olin pitkään vihainen hänelle, vaikka eihän se tietenkään ollut suomalaisen TV-kuuluttajan vika, jos amerikkalainen sarja oli ensin lopetettu liian kalliina, sitten palautettu tuotantoon, mutta sössimällä jatko.

Alkuperäiset suosikkinäyttelijät olivat siirtyneet jo muihin hommiin, joten liki koko näyttelijäkaarti piti vaihtaa. Toinen virhe oli se, että juonet siirtyivät avaruussodasta mm seuraamaan superkakaralauman otteita baseballin parissa. Eipä ihme, että katsojaluvut romahtivat ja sarjan tuotanto lopetettiin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan kerhotilassa oli tupakkakoppi (sisätiloissa) joissa saa rauhassa polttaa tupakkaa tai piippua juhlaväki esim. ristiäisten tai hautajaisten jatkojen aikaan, ihmettelin sitä lapsena. Elokuvissa 80 luku näkyy lähinnä niin että naisilla on kireät pinkit trikoot/verkkarit ja krepatut hiukset, silloin oli aerobic ja aerobic ohjelmat kyllä oikeasti muotia ja jatkui 90 luvun alkuun.

Tupakoinnissa sisällä (baarit ja kahvilat) ei ollut oikeasti mitään ihmeellistä vuoteen 2007. Siirtymäajalla viimeiset baarit 2009. Oli itsestään selvää, että niissä poltetaan. Jopa alkupään Salatuissa elämissä voi nähdä sitä vanhaa ja oikeaa baarikulttuuria, kun vielä baareissa tupakoitiin. Kukaan ei jättänyt käymättä baarissa tupakansavun takia ja toisaalta baarien omistajat saivat päättää itse saiko niissä polttaa. 99% baareista ja kahviloista sai. Käytännössä joka ikisessä organisaatiossa oli myös sisällä tupakkahuone tai sai muuten polttaa esim. kahvihuoneessa. Näin ainakin vielä myös 90-luvun alkupuolella ja jopa myöhemminkin, kuten vaikka lasten musiikkiopistoissa. Kouluissa vedettiin kessua niin maan perusteellisesti opettajainhuoneessa. Pankeissa lainaa hakiessa saatettiin tarjota rööki tai pikkusikari. Se oli ihan normaalia. Nykyään tupakkaa boikotoidaan aivan liikaa, toki ihan syystäkin, mutta pidemmät perinteet Suomella on silti savullisena kuin savuttomana.

Oli hienoa saada kreppirauta. Oli todella tyylikkäät hiukset (lapaluihin saakka), kun ne kreppasi tyvestä latvaan. :D Oli meinaan melkoinen pehko!

18-vuotiaan illanviettoa kasarilauantaina:

Ei muuta kuin sähkönsinistä kajalia silmiin, sähkönsinistä ripsaria sekä sähkönsininen paita, jossa oli jäätävät olkatoppaukset. Musta minihame. Saumasukkahousut ja ylipolven mokkasaappaat jalkaan. Etkojuomana vähän minttusuklaata tai libistä. Kuunneltiin Madonnan La isla bonitaa ja Rick Astleytä. Loppusilauksena vaaleaa huulipunaa ja puoli litraa LouLouta suihkien, ja siinä hajuvesipilvessä olikin kiva purjehtia Kynälle tai Arkkuun. (Takkina oli tietty sen olkatoppauspaidan päällä joku olkatoppausbleiseri. Näytettiin varmaan joltain amerikkalaisen jalkapalloilun joukkueelta.

Meillä oli tyttökavereiden kanssa sellaisia pitkiä savukkeita, jotka olivat matalassa kukikkaassa rasiassa. Savukkeet maistuivat hirveän pahalta, mutta ne näyttivät hienoilta. Enemmän niitä vain pidettiinkin kädessä, kun nojailtiin pöytään ja siemailtiin sinisiä enkeleitä It's a sinin raikuessa taustalla. Silloin oli muuten drinkeissä semmoisia pimeässä hohtavia kiemurapillejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.

Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.

Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.

Tottakai, etkö sinä sitten muka polta? Kyllä minun tutuista jokainen polttaa kotona sisällä, eikä meidän kyläkaupassakaan ole koskaan kielletty polttamassa.