Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.
Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.
Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.
Ikävä kyllä koulukiusaamista esiintyy edelleenkin. Mutta kyllä minun koulussa siihen puututtiin. Benny Hillille me naurettiin, vaikka joka jakso toisti samaa kaavaa: Benny jahtaamassa isoryntäisiä naisia hassun musiikin säestyksellä. Täytyy sanoa, että silti osaa pahastua 1980-luvun naiskuvasta, joka sketseissä ja Uuno Turhapuro -elokuvissa oli kuitenkin pelkkää harmitonta pilailua. Enemmän kiinnitin jokin aika sitten huomiota 1960-luvun Star Trekin naiskuvaan, jossa tulevaisuuden naisastronautit kulkevat niin lyhyissä minihameissa, että alushousut vilahtelevat vähän väliä.
Menee vähän OT, mutta Star Trekhän oli aikakauteen nähden edistyksellinen sarja, vanhoillisten mielestä liiankin. Pilottijaksossa aluksen försti oli nainen, ja sehän ei sopinut kanavan johdolle lainkaan, vaan piti muuttaa että sarja sai hyväksynnän. Sekin aiheutti aika polemiikkia, että varsinaisen sarjan viestintäupseeri oli nainen ja vielä värillinen. Minihameet sen sijaan taisivat muutoinkin olla muodissa 60-luvulla.
Kasarilla käytettiin tajuttomat määrät ponnekaasullisia hiusmuotoilutuotteita, kunnes tajuttiin että otsoniaukko suurenee näitten kaasujen käytön myötä. Tuotteet kiellettiin, tukkamuoti muuttui ja otsonikerros pelastui. Kasarinuoriso oli ympäristötietoista ja kovin vastuullista!
Kasarilla myös nauhoiteltiin c-kaseteille parhaat biisit radiosta ja kaverin c-kasetilta. Kasetteja vaihdeltiin ja läheteltiin postitse ympäri Suomea ja Eurooppaa mm Länsi-Saksaan (BRD).
Kasarilla leikittiin metsissä mm. Ihmemies MacGyver leikkejä :D
Sitten 2000-luvulla olin eräässä työpaikassa, jossa oli meidän ikäluokan vanhempien ikäisiä ihmisiä ja sai kuulla heidän näkökulmastaan, miten heitä oli hirvittänyt ne leikit, murtumia, jne. onnettomuuksia kuulemma sattunut. Kumma kun minä en muista, että kenellekään olisi sattunut mitään milloinkaan :P
Jotenkin kumminkin tuli silti "syyllinen" olo...
Minä olin sellainen tekstaaja. Vieläkin tussinhaju vie mukaviin muistoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla leikittiin metsissä mm. Ihmemies MacGyver leikkejä :D
Sitten 2000-luvulla olin eräässä työpaikassa, jossa oli meidän ikäluokan vanhempien ikäisiä ihmisiä ja sai kuulla heidän näkökulmastaan, miten heitä oli hirvittänyt ne leikit, murtumia, jne. onnettomuuksia kuulemma sattunut. Kumma kun minä en muista, että kenellekään olisi sattunut mitään milloinkaan :P
Jotenkin kumminkin tuli silti "syyllinen" olo...
Se MäkKaiver kaveri oli tosi söpöö. Hänellä taitaakin olla suomalaisia sukujuuria.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla käytettiin tajuttomat määrät ponnekaasullisia hiusmuotoilutuotteita, kunnes tajuttiin että otsoniaukko suurenee näitten kaasujen käytön myötä. Tuotteet kiellettiin, tukkamuoti muuttui ja otsonikerros pelastui. Kasarinuoriso oli ympäristötietoista ja kovin vastuullista!
Ei niitä 80-luvulla kielletty vaan vasta myöhemmin. Nuoriso suihki freonikaasuja ilmaan minkä kerkesi. Ympäristöliike Suomessa kyllä kunnostautui mm. kahliutumalla kaadettaviin puihin Koijärvellä. Siitä sai alkunsa vihreä puoluekin.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla myös nauhoiteltiin c-kaseteille parhaat biisit radiosta ja kaverin c-kasetilta. Kasetteja vaihdeltiin ja läheteltiin postitse ympäri Suomea ja Eurooppaa mm Länsi-Saksaan (BRD).
Minä lähetin näitä kasetteja Itä-Eurooppaan kirjeenvaihtotovereille. Olivat siellä tosi hyvillään niistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla karkasi mopo käsistä kirjaimellisesti kun serkulla oli Manki ja hän halusi, että otan tyypit sillä. Niinpä kokeilin sitä ja jouduin paniikkiin ja lisäsin kaasua jarrun sijasta, jolloin mopo alkoi keulia ja lensi lopulta mummon ja ukin marjapuskiin. Itselläni ei onneksi käynyt mitään.
Itselläni karkasi mopo ojaan ja kaverillani ladon seinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.Eikä?!!! Missä kaupoissa oli ammattina mainostekstaaja? Olen ollut 80-luvulla kolmessa eri ruokakaupassa töissä, eikä yhdessäkään ole ollut ammattia nimeltä mainostekstaaja. Kylläkin oli ammattilaisia, jotka tekstasivat, mutta tekivät paljon muutakin. Kauppiksessa opetettiin mainostekstaamista. Olen itsekin kirjoittanut tarjouksia ja hintoja, mutta ei se koko työpäivää aikaa vienyt. Jos tekee kylttejä 2 tuntia, niin loput 6 tuntia olin ihan tavallisessa myyntityössä liha- ja kalatiskillä,
Nimike saattoi olla mainoshoitaja tms. Siskoni oli tuolloin töissä suuressa marketissa ja hän nimenomaan teki noita mainoskylttejä sekä hoiti kaikkea mainontaan liittyvää, mm. marketin lehti-ilmoituksia. Noita kylttejä tekstattiin tuolloin yleisesti siveltimellä.
Eikös se ollut somistaja, joka laitteli myös näyteikkunoihin asetelmia tuotteista, jne.
Vaateliikkeessä, missä olin töissä, kävi aika ajoin somistaja laittamassa näyteikkunat kuntoon ja samalla somisti liikkeen sisällä. Ihan somistajan ammattinimikkeellä. Samalla hän tekstasi vaatteiden hinnat näyteikkunaan ja muuallekin.
Olkatoppauksia tungettiin joka puseron, neuleen ja jakun sisälle, ellei niitä jo siellä sattunut olemaan. Ne olivat ihan ehdottomat.
Minulla oli useampi pari jostain marketin vaateosastolta ostettuja olkatoppauksia, joissa oli tarranauhat. Ne kiinnittyivät vaatteeseen hyvin ja toppaukset pysyivät paikoillaan.
Sitten jos ei alkanut pysymään, niin rintaliivien olkainten alle vaan, siellä ainakin pysyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla leikittiin metsissä mm. Ihmemies MacGyver leikkejä :D
Sitten 2000-luvulla olin eräässä työpaikassa, jossa oli meidän ikäluokan vanhempien ikäisiä ihmisiä ja sai kuulla heidän näkökulmastaan, miten heitä oli hirvittänyt ne leikit, murtumia, jne. onnettomuuksia kuulemma sattunut. Kumma kun minä en muista, että kenellekään olisi sattunut mitään milloinkaan :P
Jotenkin kumminkin tuli silti "syyllinen" olo...
Se MäkKaiver kaveri oli tosi söpöö. Hänellä taitaakin olla suomalaisia sukujuuria.
Ei taida olla. Internet kertoo, että Hasselhoff on irlantilaista, englantilaista ja saksalaista juurta.
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
En tiedä. Ihmiset olivat todella karvaisia ja pienirintaisia 80 luvulla.
Se oli varsinaisesti 70-luvulla. 80-luvulla ei enää ollut androgyyni anoreksiamuoti ja viiksetkin vähenivät katukuvassa. Naiset ajoivat kainalokarvat ja säärikarvat. Miehiltä meni pois huudosta se seiskarityyli, että on tuuheat rintakarvat, avoin kaula-aukko ja kultainen kaulakoru. Silikoneja ja kaljua alapäätä oli vain pornotähdillä.
Kun katsoo Dallasia (ainakin ekoja jaksoja) niin esim. Linda Greyllä on luomuhampaat ja luomurinnat. Kyseessä kuitenkin kallis ja suosittu sarja. Nykyään vissiin Amerikassa jokaisella halpissarjan näyttelijälläkin on luonnottoman valkea hammasrivi ja silarit. :(
Lisäksi nykyään on oltava täytetyt kumihuulet. Monella lisäksi täytteitä naamassa, niin että naamakin on kuin kuminaamari.
Työttömänä ollessa kukaan toinen ei patistellut etsimään töitä. Itse piti työt hakea ja tehdä johtopäätökset ja muutokset toimintaansa jos ei tärpännyt. Tuolloinkin oli pitkäaikais työttömiä pilvin pimein. Nyt 150 000 € vuositulot.
NMT 450 ja Mobira Walkman. Varsinkin tuo jälkimmäinen oli Juppienkin käyttämä.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka. Siihen aikaan syötiin kaikenlaista, mitä ei nykyään edes löydä mistään. 80-luvun jälkeen en ole syönyt esimerkiksi kunnon frettipaistia.
”Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.”
Frettipaisti oli juhlaruokaa 80-luvulla, ei frettiä marketin tiskistä joka päivä löytynyt. Nykyään ei tahdo löytyä oikein mistään. Maksamakkarakeitto on toinen 80-luvun juhlaruoka, joka on nykyään käynyt todella harvinaiseksi.
Oli se kuitenkin siitä hyvää aikaa, että ihan tavallisen kaupan lihatuskiltä löytyi muutakin kuin possua, kanaa ja jauhelihaa.
tuutti222 kirjoitti:
Itse olen 84 syntynyt ja mietin että paljonko 80-luvulla maksoi reissu kaukomaille? Esim Thaimaa, Dominikaaninen tasavalta, Yhdysvallat. Itsellä on sellainen mielikuvat että harvat reissasivat kauas toisin kuin nykyään.
Hesarissa vuonna 1980 Aurinkomatkojen mainos Bangkok 3310 ja Pattaya 3915 eli nykyrahassa 1700 - 2000€, ei niin hirveät hinnat, mutta palkkataso oli alempi.
Kun muistelee ajan julkkiksia niin ehkä yllättävä lapsuuden suosikkijulkkis mulle on Tv-kuuluttaja Irene Usvasalo ja olikin hetki sitten ilo nähdä häntä pitkästä aikaa julkisuudessa kun juonsi Pöllötöllöä. Oltiin lapsia tuolloin ja jäänyt mieleen kun joidenkin mielestä oli pelottavan oloinen, aikalaisten lasten siis, mutta minulle ei. Hän oli itselle se tuttu ja turvallinen Tv-täti joka kävi kertomassa, että pian alkaa Tv:stä se suosikkiohjelmani, mikä se kulloinkin oli. Aikansa sankareihin kuuluu niin Neumann, Keke Rosberg kuin Matti Nykänen eli hyvässä seurassa on sitten Irenekin ollut. :)
ARP -autopuhelin oli käytössä eli kännyköitä ei ollut vielä 80 - luvun alkupuolella. Telkkarissa oli kaksi kanavaa. -85 alkoivat kaupalliset radioasemat jo kuulua.
Helsingistä ei löytynyt asuntoja. Asuttiin kimppakämpissä, vaikka oltiin hyväpalkkaisissa töissä. Asunnon hakuilmoitukset oli lehdissä ja asunnon tarjoajat pervoja.