Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Niin, oli siinä se rajoitus, että kelle tahansa jolla oli puhelin. Puhelin tosin ei ollut yleensä henkilökohtainen, vaan yhden perheen.[/quote]

Puhelinnumerot löytyivät paksuista puhelinluetteloista, joita oli puhelinkopeissa ja jokaisella kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymppikioskit ja siellä 10 pennin kirppukarkit. Värikkäät pyöreät kovat karkit läpinäkyvässä pallollisessa kääreessä.

Koulussa oli hyvää ruokaa, ruoka tehtiin alusta loppuun koulun omassa keittiössä. Joka syksyn ensimmäisenä päivänä oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Jälkiruokaa oli melko usein, yleensä se oli suklaamoussea tai eskimopuikko.

Kotona ruokana oli perunaa ja kastiketta, kotletteja, lihapullia...kasviksina kiinankaalia ja sitä porkkanaraastetta. Juhlapäivinä syötiin wieninleikettä ananasrenkaan kera.

80-luvulla oli kaupoissa ihania kotimaisia korkeavartisia nahkatalvisaappaita joissa oli lampaannahkavuori. Hienoimmissa oli soljet ja remmit nilkoissa. Ja talvilenkkareita oli kaikilla ja lasketteluhaalareita. Lapsilla oli päässä häntähatut. Pipoissa oli jättikokoiset tupsut. Poison-hajuvesi ja helmiäishuulipuna.

Wieninleike ananasrenkaan kanssa oli hawaijinleike, persikan kanssa floridanleike ja sienikastike kanssa metsästäjäleike ja on luonnollisesti vieläkin.

Näinhän se meni. Ja yleensä, kun joku kertoi käyneensä ulkona syömässä se oli joku noista leikkeistä minkä oli syönyt. Sittemmin tuli lehtipihvi maustevoilla ja muuta hyvää🙂Kukaan ei tiennyt esim. susheista vielä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin ulkona iltapäivisin ja viikonloppuisin koulun jälkeen. Soitettiin lankapuhelimella kavereille. Leikittiin neppisautoilla hiekkalaatikolla.

Kaupasta ostettiin lauantaimakkaraa pötkössä josta sivallettiin siivuja.

Osittain totta. Lauantaisin ei ollut koulua eikä kukaan enää leikkinyt neppiksillä 1980-luvulla.

Kyllä leikittiin neppiksillä. Et ehkä sinä.

Ruotsalaiset puukengät. Monilla nais opettajilla koulussa. Ja ruokalan keittäjillä. Ja kaupan myyjättärillä. Yläasteella Luokan tyttöjen suosikki jalkineet oli valkoiset tai mustat puukengät. ja niitä todella käytettiin loppuun. Päällisen nahka oli halkeillut Coolisti ja sisäpohjan puu aivan mustunut  jalkojen hikoilusta. Niillä oli kiva leikitellä ja kolistella ajankulukseen jos vaikka nojaili  kiskan tiskillä. Rakastuin puukenkiin jo silloin ja omistan nykyäänkin valkoiset ja mustat kuluneet puukengät.

Vierailija kirjoitti:

Pizzaa eikä mitään muutakaan ruokaa voinut tilata kotiin.

Minä en voi tilata kotiinkuljetusta vieläkään, koska ei ne niitä 25km päähän landelle lähde tuomaan. Mutta se on kätevää että safkat saa tilattua netitse niin ne on valmiina odottamassa kun itse saavut ruokapaikkaan.

80-luvulla sai helposti kesätöitä kahviloista tai huoltiksilta, eikä tarvittu mitään kaikenmaailman hygieniapasseja ja työturvallisuuskortteja tai muita lupalappuja, byrokratia oli siis vähäisempää. Mopolla sai ajaa kunhan oli ikää, kypärä ja vakuutus. Ei tarvittu turhia kortteja siihenkään. Mopovaihtoehtoja oli Honda Monkey, Solifer-Suzuki PV ja pari muuta. Helkamat ja Tunturit alkoi jo kadota katukuvasta mutta skoottereita ei vielä juuri ollut. Linja-autovuorot toimi vielä maaseudullakin jossain määrin, ja joka pienestäkin kylästä löytyi kauppa, pankki, baari ja apteekki.

Työelämäkin oli erilaista, silloin vielä ahkeraa ja taitavaa työntekijää arvostettiin ja jopa palkittiinkin. Firmat järjesti työntekijöilleen hurjia pikkujouluja ja kesäjuhlia. Duunarin ja pomon palkkaero ei ollut niin iso kuin nyt.

Nykyäänhän on melkein häpeä jos joutuu elättämään itsensä työnteolla, kun ainoa hyväksytty tapa vaurastua tuntuu olevan omistaminen, sijoittaminen yms. keinottelu.

Ei voi sanoa että ennen kaikki oli paremmin, mutta moni asia kyllä olikin. Muttei se, että joka takissa oli olkatoppaukset😆

Jengi dokas vielä kunnon lärvejä silloin. Niin nuoret, kuin vanhatkin. Enpä tiedä johtuiko se sitten onnellisuudesta.

Mutta ei ollut puhettakaan siitä että ihan tavalliset ei-alkoholisoituneet ihmiset olisivat tissutelleet joka ilta punkkulasillista tai edes nauttineet alkoholia ruokajuomana muuten kuin ehkä suurimpina juhlapyhinä.

Kun juotiin, oli tarkoitus tulla kaatokänniin mikä oli vielä 1980-luvun alussa hienointa mitä suomalaiset saattoivat kuvitella joten kaikki saatavilla oleva viina piti kaataa kerralla kurkkuun.

Olisi ollut mahdotonta edes ajatella sitä että ravintolassa on kymmeniä erilaisia olut- tai viinilaatuja joita maistellaan sekä nautitaan erilaisista makuvivahteista JA lopetetaan ennen kuin rahat loppuvat, sammutaan baaritiskille tai portsari heittää ulos.

Olut oli hananelosta joka kaadettiin pesuvadin malliseen nuutajärven tuoppiin reunaa pitkin ettei vaan tule vaahtoa. Viiniä oli kahta laatua: punaista ja valkoista.

Vierailija kirjoitti:

Leipä haettiin erikseen leipäkaupasta/leipomosta.

Oi, muistui mieleen leipäkauppa Museokadulla (Hki)❤️

Miksi mikään ei ole niinku ennen?!

Vierailija kirjoitti:

Itselle jäänyt mieleen pienet 5 palan jenkkipurkat. Reilu-satsi karkit ja nami-nami vanukkaat. Taffel sipsit ja lauantai pussit olivat paljon pienemmissä pusseissa.

Bula merkkiset neonväriset talvivaatteet ja kivipestyt farkut. Sinä Minä ja Me 2 lehdet. Talvilenkkarit. Luurijukeboksi radio-ohjelma.

Bulan lisäksi Moon bootsit oli kova juttu.

Bulan lisäksi Moon bootsit oli kova juttu.

Moon bootsit olivat kyllä 1970-luvun hitti. Lämpimät kyllä mutta aivan järkyttävän hiostavat sämpylät kun niitä pidettiin koulussa koko päivä.

Olen melko varma siitä ettei niissä ollut erikseen lestiä oikealle ja vasemmalle jalalle vaan valtavan paksulla sekä pehmeällä toppauksella varustettu saapas sopi molempiin jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Irtokarkit olivat kioskeissa, ei marketeissa. Myyjä kauhoi karkit ja laski päässä samalla kun osotettiin sormella noita kaks, noita kolme, noita kolme jne. Oli 10 pennin, ja 20 pennin namuja, siis kappale😆.

Näihin ne viikkorahat usein tuhlaantui. Vähän jännitti mennä kiskalle yksin.

Me ei kerrottu, kuinka monta karkkia haluttiin, vaan "markalla noita, kahdellakymmenellä pennillä noita..." ja sitten kun oli enää joku mitätön ropo tai suunnilleen nappi jäljellä, kysyttiin, saisiko sillä vielä jotakin. Ei sitä lapsena osannut ajatella, minkälaiset määrät olisi kipsan pitäjän pitänyt myydä "markalla noita", että olisi saanut pidettyä puotinsa pystyssä. Nyt kun asiaa miettii, niin ihmetyttää, että meidän lähikioski - joka siis tosiaan oli sellainen, että luukusta ostettiin, eli ei päässyt edes sisälle, eivätkä ne myyneet mitään grilliruokaa - pysyi keskellä omakotitaloaluetta pystyssä ainakin muutaman vuoden. Miten ihmeessä, kun en ikinä nähnyt siellä muita asiakkaita kuin minä ja mun sisarukset (joskus kaverit) kesäisin karkkia ostamassa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Ja sunnuntaisin eivät olleet auki ollenkaan.

Ja miksi pitäisikään. Sunnuntai oli silloin sellainen mukava hiljentymispäivä. Kyllä yksi sellainenkin viikossa olla saa.

Vierailija kirjoitti:

M45 kirjoitti:

Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.

Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".

Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.

Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.

Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.

Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.

Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.

Ei kyllä pidä paikkaansa mopojen osalta, monella oli Solifer ja joillain myös pappa-Tuna.

No pappa-Tunturit alkoivat 80-luvulla jo hiljalleen kadota katukuvasta. Tunturin nuorisomopomallit Super Sport (DX) ja vähän myöhemmin Tiger tulivat tilalle. Solifer SM ja Helkama Raisu olivat myös yleisiä vielä 80-luvulla. PV ja Monkey tietenkin olivat niitä ikonisimpia.

Kukkura-kaupan Kukkura-merkit, joita nuoltiin ja liimattiin vihkoseen ja sillä täydellä vihkolla sai sitten joko rahaa tai alennetulla hinnalla jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin ulkona iltapäivisin ja viikonloppuisin koulun jälkeen. Soitettiin lankapuhelimella kavereille. Leikittiin neppisautoilla hiekkalaatikolla.

Kaupasta ostettiin lauantaimakkaraa pötkössä josta sivallettiin siivuja.

Osittain totta. Lauantaisin ei ollut koulua eikä kukaan enää leikkinyt neppiksillä 1980-luvulla.

Ai ei muka neppailtu 80-luvulla? Höpön löpön.

Joo kyllä neppis oli voimissaan ainakin vielä 80-luvun ihan alussa. Mulla ja kaverillani oli siitä hiukan skrodempi versio, mentiin läheiselle sorakuopalle (työajan ulkopuolella toki) ja rata oli siellä, varmaan kilsan mittanen. Neppisautoina Plaston isot puolimetriset Volvo-kuormurit, joita ”nepattiin” niskaperseotteella menemään niin kovin kuin jaksettiin. Leikkiä ja kuntoilua samalla. Ja ihan yhtä järkevää kuin nykyään joku frisbeegolf.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli yksinkertaista mutta onnellista 1980-luvulla ja ihmiset oli onnellisia pienestä.

Tämä näkyi mm. itsemurhien korkeina määrinä ja henkirikosten yleisyydessä.

Mielialalääkkeitä popsitaan nyt paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Ajattele, silloin ihmiset osasivat vielä kirjoittaa ITSE. Joka lippulappusta varten ei tarvittu tietokonetta ja tulostinta.

Vierailija kirjoitti:

Tanssi-illan jälkeen kun heräsit nukkamalähiöstä tuntemattomasta osoitteesta, ei tarvinnut henki kurkussa pelätä, minkä kuolemantaudin on tullut hankkineeksi. Tosin tämäkin muuttui 80-luvun puolenvälin jälkeen ensin huonompaan suuntaan ja nykyisellään taas ihan eri juttu.

"Tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus (The US Centers for Disease and Prevention, CDC) on hyväksynyt hiv-infektion poistamisen tarttuvien tautien(communicable diseases) listalta, jotka ovat esteenä Yhdysvaltoihin saapumiselle."

AIDS tuli Suomeen jo vuonna 1983.

Vierailija kirjoitti:

Tanssi-illan jälkeen kun heräsit nukkamalähiöstä tuntemattomasta osoitteesta, ei tarvinnut henki kurkussa pelätä, minkä kuolemantaudin on tullut hankkineeksi. Tosin tämäkin muuttui 80-luvun puolenvälin jälkeen ensin huonompaan suuntaan ja nykyisellään taas ihan eri juttu.

"Tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus (The US Centers for Disease and Prevention, CDC) on hyväksynyt hiv-infektion poistamisen tarttuvien tautien(communicable diseases) listalta, jotka ovat esteenä Yhdysvaltoihin saapumiselle."

80-luvulla oli aika paska tilanne. HIV:iin ei ollut kunnollisia lääkkeitä, joten siihen kuoli. Nykyään on toimivat lääkkeet, joten tartunnan saanut elää todennäköisesti yhtä pitkään kuin muutkin ihmiset kyseisessä maassa. Kunhan ottaa ne lääkkeet säännöllisesti. Nykylääkkeillä virusmäärät saadaan elimistöstä niin alas, että edes suojaamattomassa seksissä ei lääkityksellä olevalta voi saada tartuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sexy man kirjoitti:

Pornoa ei ollut saatavilla 1980-luvulla.

Siksi perheeniskät nauhoittivatkin televisiosta jotain täyslällyä emmanuellea.

Itse olin toki pystyvä poika ja pihistin 13-vuotiaana divarista ruotsalaisen pornolehden työntämällä sen takin alle kun myyjän silmä vältti. :D

Oli kiehtovaa... Mutta myös inhottavaa kun edellinen omistaja oli ruikannut keskiaukeamalle missä solariumissa käynyt pimu ratsasti isolla aisalla Olivia Newton-John Physical-hikinauha päässä.

Pornoa oli saatavilla, mutta se oli kauppojen lehtihyllyissä. Oli Kallea, Jallua, Rattoa ja mitä lie "miestenlehtiä". Kuvissa jotain tuntemattomiksi meikattuja sutturoita jalat levällään. Ja ihmisten kirjoittelemia pornofantasioita. Opiskelukaverini yliopistossa rahoitti opintonsa tehtailemalla "eroottisia tarinoita" eri pornolehtiin; niistä sai kuulemma hyvin rahaa...:)

Sanomalehtien yleisönosastoon kirjoittamisestakin maksettiin - ei kaikkien lehtien, mutta keskisuurten. Kerran tai pari sillä rahalla söi yliopistolla, riippuen ottiko normaalin aterian vai erikoisaterian. Käytiin syömässä parempia erikoisaterioita aina välillä, leikkeitä yms.

Sellaiset nykyiset arkiruoat kuin lohikiusaus saattoi olla yliopiston ruokalassa kalliimpana erikoisannoksena, joita söivät lähinnä henkilökunnan jäsenet. Broileri oli sunnuntairuokaa, ei nopeaa arkiruokaa. Tavallisilta grillikioskeilta sai grillattua broileria. Muistan, kun olin nuorena miehenä kuskina isäni työkaverille ravintolasta kotiin. Hänet piti viedä kotiin grillin kautta, josta hän osti vaimolle hyvittelyruoaksi puolikkaan broilerin ja ranskalaisia perunoita.

Yliopiston kuppilassa niitä parempia annoksia kutsuttiin "porvarivaihtoehdoksi" verrattuna niihin vähän halvempiin annoksiin. Wieninleike kuului niihin kalliimpiin vaihtoehtoihin, jonka saattoi valita jos toisena vaihtoehtona olisi ollut mm. silakkapihvit.

Vierailija kirjoitti:

Lehtien. levyjen tai ylipäätään tavaroiden tilaaminen englannista ja hollannista ei käynyt suit sait sukkelaan kliksuttelemalla hiirtä netissä kuten nykyään. Piti ensin kirje lähettää siitä mitä tilasi sen jälkeen viikkojen päästä sai ohjeet ja loppusumman maksusta. Sitten pankkiin tekemään pankkishekki puntina maksusta josta pankki peri tietty vielä omat kurssimuunnoksesta punniksi/guldeneiksiym kulunsa. Sen jälkeen postissa pankkishekki matkaan jonka jälkeen ehkä viikkojen kuukausien päästä tavarat tuli jos ylipäätään tuli.

Ei tuota monta kertaa viitsinyt tehdä. Englanti oli vaivalloisin kauppamaa postitilauksille, Hollannista ja Ruotsista levyjen tilaaminen oli hieman vaivattomampaa.

Nettiä ei ollut joo, mutta muuten tuli aika paljon tilattua postitse vaatteita ja muuta sälää. Minä kun olin tuolloinkin aika rock- ja punkhenkinen niin en oikein löytänyt kiinnostavaa pikkuisen kotikaupunkini tavallisista vaatekaupoista, mutta onneksi siihen aikaan oli sellainen sen ajan mittapuun mukaan sikasiisti postimyyntilafka ku Dekadenz, mistä löytyi mitä ikinä tarvitsinkin.