Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Tommi Liimatan kirjat Jeppis ja Jeppis 2 ovat todella hieno kuvaus 80-luvusta koululaisen silmin.

Itselle jäänyt mieleen pienet 5 palan jenkkipurkat. Reilu-satsi karkit ja nami-nami vanukkaat. Taffel sipsit ja lauantai pussit olivat paljon pienemmissä pusseissa.

Bula merkkiset neonväriset talvivaatteet ja kivipestyt farkut. Sinä Minä ja Me 2 lehdet. Talvilenkkarit. Luurijukeboksi radio-ohjelma.

1980-luvulla ei ollut aihe vapaata. Silloin kirjoitettiin kirje sanomalehtien yleisönosastoon.

Nuoremmat kirjoittivat Suosikin Jammun palstalle. Muistan myös Turun Sanomien Extra-liitteen aukeaman kokoisen kirjeosaston.

Sitten oli MeKaksi-lehden Potsiboksi ja Reginan Kiistakenttä.

Vierailija kirjoitti:

Mika1960 kirjoitti:

Nuorisotalon tupakkahuone, flipperit ja perjantai discot. Sitten Hangon regatat, Rocktails, Pikku Parlamentti, Arkadia, Ky ja Botta. Tupakka vaunut, Snacky autogrillit. Hietsun ranta (varsinkin kesä viikonloppuisin yöllä). Vaakuna Sky Bar. Alkot - palvelutiskillä. Keskiolut R-kioskeihin kampanja. Lepakkoluola, Radio City. Nuoruus viina tupakka ja naiset. Kekkonen. SiljaLinen kansipaikat -> Tukholman risteilyt. Vodka banaani jäillä tai Campari tuoremehu... IL Treno 😂

Sä muistat hyvin. Mulle myös tuttuja juttuja. Olen nainen vm1962. Toi Il Treno oliks se makkaratalossa?

Joo, IL Treno oli siinä makkaratalossa - vastapäätä steissin pääovee. Karmeet isot tuopit - "kun junaa odotetaan"

Pitsa. Muistan kun äitini teki sitä kotona, yritti, aina kun leipoi hiivaleipää. Päälle ketsuppia, lenkkimakkaraa, juustoa, ei muuta. Oli pahhoo. >P

Vasta kun isosisko oppi köksän tunnilla tekemään muunlaista pitsaa aloin nauttimaan.

Suuseksikuvia ei lehdissä saanut olla 1980-luvulla.

Jaa? Se selittää miksi vanhoissa pornolehdissä oli kuvia joissa muide oli suu ammollaan ja silmät ristissä seisovan jölön edessä muttei kumminkaan koskettanut sitä suullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.

Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.

Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.

Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.

Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.

Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.

No nykyään on vielä vähemmän tarjolla apua ja hyysäämistä.

Pankeista ja vakuutuslaitoksista sai asiakaspalvelua ihan paikan päällä, ei tarvinnut mennä verkkoon omin päin, kun verkkopalveluja ei ollut. Hammaslääkäriltä olen kuullut, että kouluhammashoito toimi paremmin kuin nykyään, koululaisten hampaat tarkistettiin useammin, jotta mahdolliset ongelmat löydettiin mahdollisimman aikaisin. Työvoimatoimisto auttoi työpaikan löytämisessä, jos ei tärpännyt muuten.

Radiossa oli kerran viikossa (oisko ollut maanantaisin) työhakuohjelma, jonne sai soittaa ja mainostaa itseään työnhakijana, ja sitten firmoista soitettiin sulle kotiin. Toimi myös toisinpäin, että firmat soitteli "Nyt olis paikka auki kokeneelle kaivurikuskille" vaikka. :)

Ja työkkäristä sai mukaan lehden, jossa oli avoimet työpaikat aloittain pikkuilmoituksena. Sieltä minäkin löysin ensimmäiset työpaikkani. Ilmoituksia ympyröin ja eikun veivaamaan numeroa herneenvihreällä johtopuhelimella....

Vierailija kirjoitti:

Oli ihan huippua olla teini silloin. Elämä oli suuri seikkailu. Yksikään päivä ei ollut samanlainen. Limudiskot, maauimalat, hengailu milloin missäkin. Kännit Espalla, Hietsussa ja Steissillä. Oliko leffat edullisempia, kun muistan käyneeni usein? Kotibileet, kesäillat ja vapaus. Permanetti ja sähkönsininen ripsiväri.

Samat kokemukset Oulusta.

Kotibileissä juotiin Liebfraumilchiä tai Helmeilevää omenaviiniä. Tai A-olutta, keskikalja oli puliukkojen juoma. Tukka oli sitä parempi mitä isompi ja pöyheämpi se oli (koskaan en ole tottunut siihen että tukka olisi tieten tahtoen päätä myöten). Kesäiltoina hengailtiin uimarannoilla tai Letkun puistossa, koskaan ei tiennyt kehen saattoi törmätä. Joka paikkaan kuljettiin pyörällä, joskus kymmeniä kilometrejä päivässä.

1998 menin kauppikseen ja siellä oli pakollisena aineena mainostekstaaminen. Videokamerassa oli erikseen oma videonauhuri ja kamera pidettiin harteilla. Valona toimi 300w halogeeni omalla jalustalla.

Mika1960 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mika1960 kirjoitti:

Nuorisotalon tupakkahuone, flipperit ja perjantai discot. Sitten Hangon regatat, Rocktails, Pikku Parlamentti, Arkadia, Ky ja Botta. Tupakka vaunut, Snacky autogrillit. Hietsun ranta (varsinkin kesä viikonloppuisin yöllä). Vaakuna Sky Bar. Alkot - palvelutiskillä. Keskiolut R-kioskeihin kampanja. Lepakkoluola, Radio City. Nuoruus viina tupakka ja naiset. Kekkonen. SiljaLinen kansipaikat -> Tukholman risteilyt. Vodka banaani jäillä tai Campari tuoremehu... IL Treno 😂

Sä muistat hyvin. Mulle myös tuttuja juttuja. Olen nainen vm1962. Toi Il Treno oliks se makkaratalossa?

Joo, IL Treno oli siinä makkaratalossa - vastapäätä steissin pääovee. Karmeet isot tuopit - "kun junaa odotetaan"

Joo, kiitti. Tulihan sielläkin (Il Trenossa) käytyä. Sai sieltä pizzaakin ja muistaakseni ihan hyvää oli. Lähinnä bisdellä siellä joskus käytiin. Tuulikaapissa oli ajan hengen mukaisesti kolikkopuhelin.😄N1962

Vierailija kirjoitti:

Nuorten muotikin oli monasti jo ylivuotista verrattuna Eurooppaan ja liikkeet teki tiliä kun osti tuolta sitten jämä eriä?

Asuttiin tuolloin Ruotsissa ja Suomessa käydessä kaikki oli niin köyhän ja jotenki venäläisen näköistä (vieläki ne telkkarisarjat näyttää semmoselta), ihmisetkin aina allapäin ja nyreitä. Ihan sama silloin mietin, että varmaan vaatteet ja muutkin ostettiin muiden maiden jämävarastoista. Suomalaisen tunnisti ulkomailla jo kaukaa vaatteistaan. Suomessa oli ihan omanlainen "muoti"...

Nykyään on onneks paljon kansainvälisempi meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuorisolla oli melkein kaikilla levis 501 ja levis farkkutakki, jonka selkäpuolelle oli ommeltu etelävaltioiden lippu.

No ei todellakaan ollut :D

Niissä piireissä missä minä liikuin niin oli.

Meillä kaikki näytti mattinykäsiltä. Luhdan takki, kainaloon asti olevat farkut, purjehduskengät ja takatukka.

🤣🤣🤣 Juuri näin!!

Oltiin ulkona iltapäivisin ja viikonloppuisin koulun jälkeen. Soitettiin lankapuhelimella kavereille. Leikittiin neppisautoilla hiekkalaatikolla.

Kaupasta ostettiin lauantaimakkaraa pötkössä josta sivallettiin siivuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aarno Laitisen kuoleman inspiroimana jaan tämän muiston:

Olin parikymppinen 80-luvulla ja kova lukemaan lehtiä. Internettiähän ei ollut, joten siihen aikaan luettiin paljon lehtiä ja toimittajat olivat isoja nimiä. Nuorelle naiselle varsinkin iltapäivälehtien lukeminen oli masokistista ja surullista puuhaa. Poliittisia kolumneja ja uutisia kirjoittavat toimittajat kuten Aarno Laitinen, Hannu Savola ja Pekka Ervasti kilpailivat naisista ivailemisessa. Jokainen heidän kolumninsa sisälsi poliittisen sisällön lisäksi jotakin naispoliitikkoihin kohdistuvaa ivaa ja pilkkaa. En muista että olisin koskaan nähnyt siihen aikaan yhtään asiallista kommenttia naispoliitikoista. Kaikki nämä äijänkuvatukset jotka itse asiassa taisivat olla ihan nuoria kloppeja siihen aikaan, nousivat korkeisiin asemiin Suomen medioissa.

Muistan myös jonkunlaisena käännekohtana sen, että Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla joku miespuolinen psykologi kirjoitti lopulta siitä miten hirvittävä patologista naisvihaa Suomen iltapäivälehdet ovat täynnä joka päivä. Suorastaan liikutuin ilosta, naisviha oli minulle ihan uusi käsite ja sain vihdoin, ensimmäistä kertaa elämässäni vahvistuksen sille että joidenkin muidenkaan mielestä se mistä itse kärsin suuresti ei ollut ok. Olisi hienoa jos joskus saisin kuulla milloin se kirjoitus ilmestyi ja kuka sen kirjoitti. En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta minusta tuntuu että sen jälkeen iltapäivälehtien tyyli vähän siistiytyi.

Kun aikoinaan kuulin että Hannu Savola oli kuollut (yli 10 vuotta sitten), en voinut olla ajattelematta, että näin se maailma pakosta hitaasti muuttuu. Valitettavasti tulin lukeneeksi jonkun Timo Haapalan kolumnin ja tuli todella ikävät menneisyyden väristykset. Se sävy ja tyyli..

Laitinen jatkoi tätä hyvin pitkään, vielä 10 vuotta sitten Iltalehdessä oli näitä hänen kolumnejaan, joissa jokaisessa oli naisiin kohdistuvaa pilkaa. Kaipa kyse oli jonkun sortin patologiasta. Ehkä sen ajan miehille oli kova paikka, kun heille sanottiin että se heidän toimintansa ei olekaan ok, eikä kovin älyllistäkään. Monet jäärät - sen sijaan että olisivat miettineet ja vaihtaneet kurssiaan - takertuivat sitten jääräpäisesti noihin asenteisiin vaikka maailma ympärillä muuttui. Heistä tuli surullisia reliikkejä. 

Ai reliikkejä? Tämä maahan on vieläkin täynnä ihmisiä, jotka irvailevat tyttöhallituksen saamattomuudelle.

Jotakin väkinäistä siinä kyllä on edelleen miten hallituksesta ja naispoliitikoista kirjoitetaan. Kaipa moni vieläkin kirjoittava toimittaja on kasvanut noita itsevarmoja sankarimiehiä ihaillen. Pitäisi olla nokkela, mutta yks kaks ei tule mitään ei-sukupuolittunutta nokkeluutta mieleen kun pitäisi kirjoittaa jotakin naispuolisista ihmisistä ja verbi- ja adjektiivivalikoimakin kummasti rajoittuu. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin ulkona iltapäivisin ja viikonloppuisin koulun jälkeen. Soitettiin lankapuhelimella kavereille. Leikittiin neppisautoilla hiekkalaatikolla.

Kaupasta ostettiin lauantaimakkaraa pötkössä josta sivallettiin siivuja.

Osittain totta. Lauantaisin ei ollut koulua eikä kukaan enää leikkinyt neppiksillä 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ympäristö oli epäjärjestäytyneempi. Pääkaupunkiseudullakin oli paljon hylättyjä autiotaloja. Hiekkatietä ja polkuja oli paljon enemmän.

Ja samaan aikaan oli vuokrasäännöstely (vuokrakatto) ja asuntopula. Alivuokralaisena asuminen oli Helsingissä silloin vielä tavanomaista. Oli sellaisia asunnonvälitystoimistojakin, jotka olivat erikoistuneet pelkästään alivuokralaisten ja -huoneiden välittämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Pankkiryöstöjä oli jatkuvasti

Silloin oli vielä konttoreita mitä ryöstää, ja niissä käteistä rahaa:). Nykyään ryöstö olisi turhaa kun pankit ovat netissä ja rahakin vain bitteinä netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ympäristö oli epäjärjestäytyneempi. Pääkaupunkiseudullakin oli paljon hylättyjä autiotaloja. Hiekkatietä ja polkuja oli paljon enemmän.

Ja samaan aikaan oli vuokrasäännöstely (vuokrakatto) ja asuntopula. Alivuokralaisena asuminen oli Helsingissä silloin vielä tavanomaista. Oli sellaisia asunnonvälitystoimistojakin, jotka olivat erikoistuneet pelkästään alivuokralaisten ja -huoneiden välittämiseen. 

Joo totta. Yks mun kaverikin asui hetken alivuokralaisena jonkun olkkarin nurkassa. Vuokraajarouva itse nukkui kaksionsa makuuhuoneessa. Kuka alkais tänä päivänä vuokraamaan osaa kaksiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankkiryöstöjä oli jatkuvasti

Silloin oli vielä konttoreita mitä ryöstää, ja niissä käteistä rahaa:). Nykyään ryöstö olisi turhaa kun pankit ovat netissä ja rahakin vain bitteinä netissä. 

Pankin tiskillä on rahaa vain muutama satanen, isot rahat aikalukkojen takana pankkiholvissa.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että mainitset jonottamisen. Mikäli oma muisti ei vallan petä, niin vähemmän 80-luvulla joutui pankissa jonottamaan kuin nykyään, kun sinne kerran vuosikymmenessä joutuu menemään.

Silloin ei käytetty vuoronumeroita, vaan jonotettiin jonossa seisomalla. Isoimmat jonot oli kello 15,00 jälkeen.