Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Miehet olivat miehiä ja naiset naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45 kirjoitti:
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
😂 Paras.
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Videokasetit piti kelata alkuun kun ne palautettiin videovuokraamoon.
Kopiointia kutsuttiin "äänittämiseksi" tai "nauhoittamiseksi".
Kakspesäinen mankka tarvittiin siksi että voitiin kopioida pelejä C64:lle.
Kaverilta ei voinut lainata uusinta nauhoitusta Ritari Ässästä, koska niiden porukoilla oli VHS ja meillä Beta.
Koulussa tytöillä oli farkkuhaalarit.
Poljin 10km ees taas vain todetakseni ettei Jani ollutkaan kotona.
Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.
Raisu, tunturin Pappa, Supersport ja soliferin SM myös kovia sanoja.
Allekirjoitan tämän visikymppisenä 100%
Juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku - rahat loppu! - dösamatka rasitti pahasti lompsaa - opiskelu suht halpaa - opiskelusta piti maksaa yliopilaskunalle ja kaikki oli poliittista - tietsikat mieletömän hintaisia - kesätöitä sai jos oli känsäiset kourat ja osas hitsata(älkää luulko, että se on vain puikon polttamista , se on raskaskasta nostelua , nosturit oivat aina varattuja), opit varmasti syömään huonosti eli halvinta.
Naisilla ei ollu vielä tullu tavaksi päteä sillä että on maannut mahdollisimman monen kanssa, ja prostituoiduksi pukeutumista pidettiin juuri prostituoiduksi pukeutumisena.
Prceherutustrikoita ei olisi kukaan kehdannut pitää julkisesti, jos sellaisia olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikoilla oli tosiaan tupakkahuoneet ja isossa pankkikonttuurissa ne oli eri kerroksessa, unioninkadulla helsingissä, ja johon sitten työkaveri ilmoitti menevänsä tupakille ja oli aina puoli tuntia poissa. Sen muistan ettei meillä ollut koskaan duunissa mitään kokouksia tai palavereita.Tehtiin vaan työtä ja tekijöitä riitti.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.
Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.
Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.
Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koul
Minne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoilla oli tosiaan tupakkahuoneet ja isossa pankkikonttuurissa ne oli eri kerroksessa, unioninkadulla helsingissä, ja johon sitten työkaveri ilmoitti menevänsä tupakille ja oli aina puoli tuntia poissa. Sen muistan ettei meillä ollut koskaan duunissa mitään kokouksia tai palavereita.Tehtiin vaan työtä ja tekijöitä riitti.
Teollisuuden työpaikoilla ei ollut tupakkahuoneita. Siellä oltiin sorvin ääressä tupakka huulessa ja perjantaina myös viinapullo josta siemailtiin työnteon ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoilla oli tosiaan tupakkahuoneet ja isossa pankkikonttuurissa ne oli eri kerroksessa, unioninkadulla helsingissä, ja johon sitten työkaveri ilmoitti menevänsä tupakille ja oli aina puoli tuntia poissa. Sen muistan ettei meillä ollut koskaan duunissa mitään kokouksia tai palavereita.Tehtiin vaan työtä ja tekijöitä riitti.
Teollisuuden työpaikoilla ei ollut tupakkahuoneita. Siellä oltiin sorvin ääressä tupakka huulessa ja perjantaina myös viinapullo josta siemailtiin työnteon ohella.
Paljonko räjähteli puutehtaita tupakoiden takia?
Meillä oli töissä perjantaipullo vielä 2o1o-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ole mitään yksittäistä muistoa, mutta siitä olen maailman kiitollisin, että juuri tuon vuosikymmenen sain elää.
Minua taas ketuttaa, etten kunnolla ehtinyt tajuta kasaria. Ja nykyisessä tilanteessa kaipaan sinne enemmän kuin koskaan.
-vm. 82
Vierailija kirjoitti:
Miehet olivat miehiä ja naiset naisia.
Eivät olleet.
Vierailija kirjoitti:
Miehet olivat miehiä ja naiset naisia.
Pitää paikkansa. Naisia ärsytti enemmän se jos heitä epäiltiin lesboiksi kuin että heitä epäiltäisiin . . . .
. . . . ööö . . . roboteiksi, kuten se oli sen aikaisessa vuokravideokasetissa suomennettu.
Kuinka hyvin silloin kaikki olikaan. Äiti peitteli illalla sänkyyn. Ei enää:(
Adidas Jaguarit. Oli pakko olla. Talvella vaalea farkkutakki valkoisella paksulla vuorella, jonka selkään ommeltu Iron Maiden tms. kangasmerkki. Ettanin purkkinuuska, eli biitti ja poikkisahattu ruisku sen käyttämiseen eli tykki. Katkaistu injektioruisku ylähuulen alle, ja puristus. Vanhat biitit heitettiin kattoon, jonne ne tarttuivat. Banaanipenkki fillarissa ja isot peilit, ilman kahta suurta peiliä ei voinut ajaa. Vaihdeshifteri siinä ylätangossa keskellä iso vipu kuin autossa. Kissin Live in Tokio 1977 kopionkopionkopiona, oli kova.
Lankapuhelimet myös 1980-luvulla 📞
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Ei nyt ole mitään yksittäistä muistoa, mutta siitä olen maailman kiitollisin, että juuri tuon vuosikymmenen sain elää.