Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kaupasta sai velaksi ruokaa, kun avasi siellä ruokatilin. Saattoi olla niin, että velaksi annettujen ostosten summa merkittiin kynällä johonkin vihkoon, johon otsikoksi oli kirjoitettu asiakkaan nimi ja mahdollisesti osoite ja puhelinnumero. Sitten sitä velkaa asiakas lyhensi milloin mitenkin, rahatilanteen mukaan. 

Jos velkaa kertyi liikaa, eikä maksuja tullut tarpeeksi usein, niin ratkaisu oli tietenkin velaksi antamisen lopettaminen. 

Sitä en muista miten niitä velkoja sitten olisi onnistuttu karhuamaan. 

Tunsin yhden tyypin, joka muutti paikkakunnalta ja jätti jälkeensä johonkin ruokakauppaan maksamattomat velat. 

 

Ainakin vielä 2010-luvulla noita ruokatilejä oli kaupoissa käytössä, esimerkiksi K-Marketeissa.

Se oli kätevää,kun lapsenkin sai ostaa kaupasta perheen tilille,mä esim.koulun jälkeen kävin ottamassa välipalaa ja menin sit kotiin syömään.Kassalla piti vaan sanoa tilin numero.Äiti sanoi, että oli ilmoittanut kauppaan, ettei mun saa antaa ostaa karkkia tilille. Tuskin oli,mut mähän uskoin enkä ikinä edes yrittänyt.

Päivällä saatoin poiketa lähibaariin tilata oluen, lukea rauhassa päivän lehden ja polttaa muutaman savukkeen. Tarjoilija saattoi käväistä välillä pyyhkimässä pöydän ja vaihtamassa tuhkakupin puhtaaseen. Loistavaa, toimivaa palvelua, mitä ei enää ole. En tosin enää tupakoi enkä poikkea päiväkaljallakaan. Vanhoja hyviä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Päivällä saatoin poiketa lähibaariin tilata oluen, lukea rauhassa päivän lehden ja polttaa muutaman savukkeen. Tarjoilija saattoi käväistä välillä pyyhkimässä pöydän ja vaihtamassa tuhkakupin puhtaaseen. Loistavaa, toimivaa palvelua, mitä ei enää ole. En tosin enää tupakoi enkä poikkea päiväkaljallakaan. Vanhoja hyviä aikoja.

Meillä päin noin toimivia pidettiin paheksuttavina juoppoina. 

Huonekaluja uusittiin harvoin, samat huonekalut olivat kodeissa vuodesta toiseen. Ei menty muodin mukaan mikä milloinkin in. Huonekalut olivat silloin laadukkaita ja kestäviä.

Jos uutta tarvitsi, meni huonekaluliikkeeseen katselemaan ja tuotteen sai viedä kotiin samantien. Isotkin kirjahyllyt tai sängyt löytyi heti firmojen varastosta ja samasta tuotteesta oli eri värejä, valikoima oli todella monipuolinen. Kuljetuskin oli yleensä ilmainen. Mainoksissa "kaikki tuotteet heti mukaan" oli ylpeydenaihe ja itsestäänselvyyskin. 

Seuraavilla vuosikymmenillä firmat yhtäkkiä luopuivat kokonaan omista varastoista ja lähes kaikki muuttui 5-12 viikkoa tilaustuotteiksi ja kuljetus maksulliseksi.

Luku 2000 merkitsi hamaista tulevaisuutta jota ei koskaan oikeasti tule.

Oli Tiede2000 -lehti, Knight Industries Two Thousend -auto (niin, emme me silloin ikimaailmassa uskoneet että oikeasti se kirjoitetaan 'Thousand', koska se kuullosti niin mummomaiselta) sekä Facta 2001 -tietosanakirja.

Ja jos joku poliitikko olisi vuonna 1980 haastattelussa sanonut että ''Jos tämmöinen meno jatkuu niin 30 vuoden päästä olemme vaikeuksissa'' ja toimittaja olisi omin päin muuttanut sen muotoon ''...vuonna 2010 olemme vaikeuksissa'' niin poliitikko olisi joutunut naurunalaiseksi ja toimittaja olisi saanut sapiskaa.

Töölönlahden rannalla oli silloin jokin bileravintola,muistaako kukaan? Kadonnut jo kauan sitten. Muistan kerran, kun yksi tyttö tuli sisään ihan normaalissa silmäkoossa. Mutta kun sitten meni baaritiskille, niin aukaisi silmänsä ääriasentoon mahdollisimman suuriksi ja piti sellaisena. Antoi vaikutelman suurista silmistä. Näytti huvittavalta tuo temppu.

Toi huonekalu juttukin. Porukoilla on 70 luvulla ostetut kirjahylly, sohvapöytä, sänky ja 2 lipastos edelleen käytössä. En muista että sisustusta olisi ikinä muutettu 1970-2001.

Ja olihan toi kun joku puhu kauppojen valikoimasta. En muista 80 luvulla että kotona olisi ikinä ollut muita hedelmiä kuin omena ja banaani.  Ruokana oli älyttömän usein perunaa / ruskea liha kastike.  Missä ei lihaa juuri ollut. 

Yks muutos kanssa mikä näkyy. Niin kasaril just toi sosiaalisuus ja toi säästöjä. 

Muistan monesti et porukatkin hankki kuljetuksia meille lapsille naapureilta. Piti mennä johonkin niin eikös joku naapuri ollut sinne päin menossa ja lapsilauma kyytiin. Liftailtiin myös paljon.

Muistatteko kun käytiin autoliikkeissä kyselemässä: "Onks' tarroja"?

Me kierrettiin välillä Tampereen keskustan liikkeitä (mainos)tarroja kyselemässä. Noin joka toisesta liikkeestä annettiin. Niitä sitten liimattiin joka puolelle omassa huoneessa ja niitä oli vaikea saada sen jälkeen irti.

Postimerkkien keräily eli postimerkkeily oli yleinen harrastus ja useimmilta koululaisilta löytyi vähintään pari albumillista.

Vierailija kirjoitti:

Töölönlahden rannalla oli silloin jokin bileravintola,muistaako kukaan? Kadonnut jo kauan sitten. Muistan kerran, kun yksi tyttö tuli sisään ihan normaalissa silmäkoossa. Mutta kun sitten meni baaritiskille, niin aukaisi silmänsä ääriasentoon mahdollisimman suuriksi ja piti sellaisena. Antoi vaikutelman suurista silmistä. Näytti huvittavalta tuo temppu.

Se ravintola oli Töölönranta. Se oli vkl ihan tupaten täynnä jengiä. Monet olivat laittaneet vähän parempaa päälle mutta kaikki veti silti kunnon kännejä noihin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kun käytiin autoliikkeissä kyselemässä: "Onks' tarroja"?

 

Meidän kylällä ei ollut autoliikettä enää kun olin tarrojen kyselyiässä, mutta muita liikkeitä kyllä kierreltiin ja ruinattiin tarroja :D Mulla on varmaan kaikki vieläkin tallessa pöytälaatikon pohjalla.

Kanaviilokkia tehtiin. Äiti teki usein riisipuuroa ja leipoi paljon. Ravintoloista muistan Pikku Parlamentin ja taisi olla Arkadia ja Botta. Kahden maissa menivät kiinni. Pukevan lähellä oli kauppa mistä ostettiin farkut.

Raiskaus oli oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Päivällä saatoin poiketa lähibaariin tilata oluen, lukea rauhassa päivän lehden ja polttaa muutaman savukkeen. Tarjoilija saattoi käväistä välillä pyyhkimässä pöydän ja vaihtamassa tuhkakupin puhtaaseen. Loistavaa, toimivaa palvelua, mitä ei enää ole. En tosin enää tupakoi enkä poikkea päiväkaljallakaan. Vanhoja hyviä aikoja.

Et ole irkkupubeista kuullut?

Muistatteko Leijon-lenkkitossut, joissa oli leijonan pää sivultapäin nähtynä N-kirjaimen perässä. Ja oliko se muuten L-kirjaimen perässä vasemmassa lenkkarissa (niin että leijona katsoi aina eteenpäin)? Ei löydy enää edes kuvaa internetistä.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko Leijon-lenkkitossut, joissa oli leijonan pää sivultapäin nähtynä N-kirjaimen perässä. Ja oliko se muuten L-kirjaimen perässä vasemmassa lenkkarissa (niin että leijona katsoi aina eteenpäin)? Ei löydy enää edes kuvaa internetistä.

Muistan. Tosin omat lenkkarit oli Menokkaat (siinä kanssa ihanan juntti 80-lukulainen tuotenimi). Mutta kumpparit oli Leijonit.

Vierailija kirjoitti:

Kanaviilokkia tehtiin. Äiti teki usein riisipuuroa ja leipoi paljon. Ravintoloista muistan Pikku Parlamentin ja taisi olla Arkadia ja Botta. Kahden maissa menivät kiinni. Pukevan lähellä oli kauppa mistä ostettiin farkut.

Tarkoitatko MicMaccia?

Vierailija kirjoitti:

Se oli kätevää,kun lapsenkin sai ostaa kaupasta perheen tilille,mä esim.koulun jälkeen kävin ottamassa välipalaa ja menin sit kotiin syömään.Kassalla piti vaan sanoa tilin numero.Äiti sanoi, että oli ilmoittanut kauppaan, ettei mun saa antaa ostaa karkkia tilille. Tuskin oli,mut mähän uskoin enkä ikinä edes yrittänyt.

Minä yritin ja sain ostetuksi karkkia. Sitä ei ollut kielletty kaupan suuntaan, ilmeisesti siksi että minun ei uskottu olevan niin tyhmä, että edes yrittäisin (koska siitä jäisi automaattisesti kiinni ostosten läpikäynnin yhteydessä, kuten sitten jäinkin). Näin jo itseni itkemässä itseni uneen punaiset koivuherran jäljet pyllyssä, mutta hävetti se oma hölmöily niin, että aloin itkeä vuolaasti jo valmiiksi äidin pelkässä puhuttelussa. Se katsottiin sitten riittäväksi rangaistukseksi.