Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin
25.09.2021 |
Pahoittelut jo alkuun superpitkästä viestistä, ei tarvitse valittaa viestin pituudesta, jos sitä ei jaksa lukea.
Isovanhempi on mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin ja mietin, miten ihmeessä tämän tilanteen kanssa selviää? Vertaistuki ja vinkit ovat tervetulleita! En haluaisi, että tilanne pahenee ajan kanssa.
Kutsutaan lastenlasta tässä viestissä nyt Emmaksi (nimi muutettu). Emma on alle 6 kuukautta ja ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmalle. Sillä ei nyt ole väliä, kuka isovanhempi on, tällaisia isovanhempia löytyy niin naisten kuin miesten joukosta sekä omista vanhemmista ja appivanhemmista. Eli ei jäädä inttämään tästä asiasta, kun se ei ole tämän viestin pointti.
Meillä on jo lyhyen ajan sisällä näkynyt mm. seuraavaa:
1. Isovanhempi haluaisi usein kylään ja loukkaantuu, kun ei jatkuvasti pyydetä käymään. Isovanhempi on nähnyt Emmaa n. kerran kuussa tai joskus kahdestikin. Joinakin kertoina näkemisessä on ollut hieman väliä, kun miehellä on ollut työkiireitä ja ollaan oltu sairaana. Olen ollut huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeen ja alan vasta nyt toipua kivuliaista vaivoistani. Ollaan sanottu, että meille isovanhempi voi kyllä ehdottaa, että ”nähtäisiinkö, kun haluaisin tavata Emmaa.” Isovanhempi ei silti ehdota asiaa, vaan odottaa meiltä kutsua kylään. Isovanhemman vierailu vie päivästä puolet ja noille päiville ei voi eikä jaksa sopia muuta menoa. Isovanhempi myös vertaa itseään muihin isovanhempiin ja suunnilleen laskee, että näkevät lapsenlasta yhtä monta kertaa ettei itse jää alakynteen. Isovanhempi ei myöskään ymmärrä, että me vanhemmat haluaisimme nähdä ystäviämme emmekä pyhittää kaikkea sosiaalista aikaa isovanhemmalle/isovanhemmille. Isovanhempi myös syyllistää meitä ”harvasta kyläilytahdista” ja kyselee, emmekö pidä hänestä kun emme kutsu häntä useammin kylään.
2. Isovanhempi ostelee koko ajan Emmalle vaatteita ja tavaroita. Ollaan vanhempina puhuttu, että ei haluta kasvattaa lasta siihen, että jatkuvasti saa uusia tavaroita tai lapselle tuotaisiin aina tuliaisia. Meidän perheen arvot eivät perustu materialismiin. Kaiken lisäksi meille tuotavat tavarat ovat sellaisia, ettei isovanhempi kysy, tarvitsemmeko edes tuollaisia tavaroita. Monet tavaroista ovat epäkäytännöllisiä vauva-arjessa tai meillä on jo valmiiksi riittävästi vaatetta vauvalle. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut lahjaksi monet vain käsinpesua kestävät ”söpöt” vauvanvaatteet tai vaikeasti puettavia vauvanvaatteita, jotka näyttävät hänestä kivoilta. Tässä elämänvaiheessa arvostamme käytännöllisyyttä, helposti puettavia vaatteita, vetoketjuja ja 60 asteen konepesumahdollisuutta, kun sosetahroja ja muita riittää. Isovanhempi myös odottaa, että Emmalla pidettäisiin näitä hänen tuomiaan vaatteita mahdollisimman paljon. Isovanhempi on jopa kieltänyt minua ostamasta Emmalle vaatteita, jotta hän saisi hankkia vauvalle vaatteet. Emme ole miehen kanssa mitenkään trenditietoisia, mutta olisi kiva pukea lapsi ihan itse eikä isovanhemman valitsemiin vaatteisiin. Isovanhempi on usein tosi tarkka ja haluaa ostaa Emmalle tietynvärisiä vaatteita, kyllä ”koska kyllä tyttö pitää pukea pinkkiin, vaaleanpunaiseen ja punaiseen”. Me taas ei miehen kanssa olla tuolla tavalla nirsoja värien suhteen, kunhan on käytännöllinen vaate niin sama vaikka olisi kakanruskea.
(jatkuu)
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
No minun vanhin lapseni on 5-vuotias, ja muistan hyvin millainen hormonimyrsky tuossa vaiheessa vielä oli päällä, samoin sen, miten omat vanhempani sekosivat, kun saivat ainoan ja pitkään odotetun lapsenlapsen. Kumpikin laantui aikanaan, hormonimyrsky ja pimahdus, ja asiat asettuivat paremmin mittasuhteisiinsa. Lopulta tärkeintä on lapsen turvallisuus ja hyvä suhde isovanhempiin. Ihan joka asiasta ei tarvitse pingottaa, ja isovanhemmatkin oppivat kuuntelemaan mitä nuorempi polvi haluaa, ja luottamaan siihen, että osaamme olla vanhempia.
Tärkeintä on se että perhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole mitään merkitystä.
Sodan julistaminen lähiperheen kanssa huonontaa selvästi koko perheen hyvinvointia. Jos isovanhempi on esim. pahasti alkoholisoitunut tai jollain tavalla vaarallinen lapselle, silloin on ihan hyvä ottaa etäisyyttä. Nyt ei ole ap:n tapauksessa siitä kyse, vaan yli-innokkaasta isovanhemmasta, joka haluaa rakastaa lapsenlasta niin paljon, että on vähän höpsähtänyt.
Mikä sodanjulistus? Mikä ihmeen lähiperhe? Sukulaisesta on kyse.
Lapselle tärkeää on vain että pwrhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole tässä mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitten ehdottomasti ja välittömästi isovanhemmalle moro ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen ja kiitollinen anopista, joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä kaikki eivät ole. Kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Nuo asiat mistä mainisir ovat ihan keskusteltavissa. Älä hyvä ihminen hankaloita lapsesi suhdetta omaan mummoon. Sinun lapsesi onni ja etu on, että välit ovat läheiset ja lämpimät.
Se on täysin ap:n arvioitavissa. Jos mummon käytös tuntuu ahdistavalta, miksi siitä pitää vääntää? Maailmassa on niitäkin jotka ei ahdista.
Ne mummotkin ovat vain ihmisiä jotka tekevät virheitä. Lapsen etu on ehdottomasti läheinen suhde isovanhempiin. Asiat pitää pystyä keskustelemaan ja kohtaamaan.
Ei ole mitään tuollaista velvollisuutta. Ei pidä eikä täydy.
Mieti miten tuo äiti olisi loukkis ja valittaisi täälläkin jos isovanhemmat ei olisi kiinnostuneita vauvasta. Voi sitä mielipahan määrää!
Ja syyttäisivät tulevasta avioerosta sitä, kun ei saanut koskaan lasta hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
No minun vanhin lapseni on 5-vuotias, ja muistan hyvin millainen hormonimyrsky tuossa vaiheessa vielä oli päällä, samoin sen, miten omat vanhempani sekosivat, kun saivat ainoan ja pitkään odotetun lapsenlapsen. Kumpikin laantui aikanaan, hormonimyrsky ja pimahdus, ja asiat asettuivat paremmin mittasuhteisiinsa. Lopulta tärkeintä on lapsen turvallisuus ja hyvä suhde isovanhempiin. Ihan joka asiasta ei tarvitse pingottaa, ja isovanhemmatkin oppivat kuuntelemaan mitä nuorempi polvi haluaa, ja luottamaan siihen, että osaamme olla vanhempia.
Tärkeintä on se että perhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole mitään merkitystä.
Sodan julistaminen lähiperheen kanssa huonontaa selvästi koko perheen hyvinvointia. Jos isovanhempi on esim. pahasti alkoholisoitunut tai jollain tavalla vaarallinen lapselle, silloin on ihan hyvä ottaa etäisyyttä. Nyt ei ole ap:n tapauksessa siitä kyse, vaan yli-innokkaasta isovanhemmasta, joka haluaa rakastaa lapsenlasta niin paljon, että on vähän höpsähtänyt.
Mikä sodanjulistus? Mikä ihmeen lähiperhe? Sukulaisesta on kyse.
Lapselle tärkeää on vain että pwrhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole tässä mitään merkitystä.
Isovanhempi ei ole ulkopuolinen, vaan lähipiiriä. Tästä on ihan turha vääntää, kun asia ei siitä mihinkään muutu.
Suomen kielessä ei edes ole koko sanaa lähiperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
No minun vanhin lapseni on 5-vuotias, ja muistan hyvin millainen hormonimyrsky tuossa vaiheessa vielä oli päällä, samoin sen, miten omat vanhempani sekosivat, kun saivat ainoan ja pitkään odotetun lapsenlapsen. Kumpikin laantui aikanaan, hormonimyrsky ja pimahdus, ja asiat asettuivat paremmin mittasuhteisiinsa. Lopulta tärkeintä on lapsen turvallisuus ja hyvä suhde isovanhempiin. Ihan joka asiasta ei tarvitse pingottaa, ja isovanhemmatkin oppivat kuuntelemaan mitä nuorempi polvi haluaa, ja luottamaan siihen, että osaamme olla vanhempia.
Tärkeintä on se että perhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole mitään merkitystä.
Sodan julistaminen lähiperheen kanssa huonontaa selvästi koko perheen hyvinvointia. Jos isovanhempi on esim. pahasti alkoholisoitunut tai jollain tavalla vaarallinen lapselle, silloin on ihan hyvä ottaa etäisyyttä. Nyt ei ole ap:n tapauksessa siitä kyse, vaan yli-innokkaasta isovanhemmasta, joka haluaa rakastaa lapsenlasta niin paljon, että on vähän höpsähtänyt.
Mikä sodanjulistus? Mikä ihmeen lähiperhe? Sukulaisesta on kyse.
Lapselle tärkeää on vain että pwrhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole tässä mitään merkitystä.
Isovanhempi ei ole ulkopuolinen, vaan lähipiiriä. Tästä on ihan turha vääntää, kun asia ei siitä mihinkään muutu.
Ei muutu ei. Isovanhempi on sukulainen, täysin perheen ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen ja kiitollinen anopista, joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä kaikki eivät ole. Kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Nuo asiat mistä mainisir ovat ihan keskusteltavissa. Älä hyvä ihminen hankaloita lapsesi suhdetta omaan mummoon. Sinun lapsesi onni ja etu on, että välit ovat läheiset ja lämpimät.
Se on täysin ap:n arvioitavissa. Jos mummon käytös tuntuu ahdistavalta, miksi siitä pitää vääntää? Maailmassa on niitäkin jotka ei ahdista.
Ne mummotkin ovat vain ihmisiä jotka tekevät virheitä. Lapsen etu on ehdottomasti läheinen suhde isovanhempiin. Asiat pitää pystyä keskustelemaan ja kohtaamaan.
Ei ole mitään tuollaista velvollisuutta. Ei pidä eikä täydy.
Mieti miten tuo äiti olisi loukkis ja valittaisi täälläkin jos isovanhemmat ei olisi kiinnostuneita vauvasta. Voi sitä mielipahan määrää!
Ja syyttäisivät tulevasta avioerosta sitä, kun ei saanut koskaan lasta hoitoon.
Tunnekylmyys ja rajattomuus on saman janan ääripäitä, sairaita ilmiöitä kumpainenkin. Tunnekylmyys helpompu koska siihwn ei sisälly häiriköintiä ja jatkuvaa stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas jottain että ihan sekaisin? Meillä ei sekoiltu. Oltiin papan kanssa 39 ja 41 kun eka lapsenlapsi syntyi. Tytär sai pojan ja oltiin iloisia vauvasta ja että kaikki meni hyvin.
Nykyään meillä on 8 lastenlasta ja he ovat ihania ja rakkaita, mutta me ei hössötetä.
Asumme Teneriffalla ja kesäisin nähdään.
Kun poikani syntyi, anoppi uhriutui kun emme heti kutsuneet katsomaan, lähetti miehelleni itkuviestin että älkää estäkö häntä näkemästä lapsenlastaan. Olimme tuossa vaiheessa vie lä sairaalassa ilman varmuutta milloin päästään kotiin ja omatkin suunnitelmat ihan ilmassa. Anoppi asui eri maass a joten kyseessä oli useamman päivän vierailu enkä halunnut luvata kun en ollut varma omasta jaksamisestani. Mies soitti äidilleen ja piti puhuttelun että totta kai hänet kutsutaan katsomaan mutta nyt pitää odottaa että äiti ja lapsi on valmiita. Kahden viikon päästä saikin tulla ja oli ihana nähdä kuinka tykkäsi pojastamme ja sain itse hengähtää kun poika nukkui anopin sylissä.
Eli aluksi säikähdin että höpsähti mutta onneksi annoimme mahdollisuuden. Nyt asumme lähekkäin ja anoppi hoitaa taaperoa kerran viikossa plus joskus käymme esim. sunnuntailounaalla. Mutta pointti on siis että hän uskoi miestäni kun tämä käski odottamaan, jos olisi häiriköinyt nii n olisi käynyt ehkä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä mitä vaikeaa on lähteä päiväreissuun vauvan kanssa. Kamat hoitolaukkuun,kevytrattaat konttiin ja menoksi. Mitään hoitopöydän alustaa raahattu mukaan. Hyvin myös onnistui unet missä vain . Ymmärrän että isovanhemmat haluais myös heille käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
No minun vanhin lapseni on 5-vuotias, ja muistan hyvin millainen hormonimyrsky tuossa vaiheessa vielä oli päällä, samoin sen, miten omat vanhempani sekosivat, kun saivat ainoan ja pitkään odotetun lapsenlapsen. Kumpikin laantui aikanaan, hormonimyrsky ja pimahdus, ja asiat asettuivat paremmin mittasuhteisiinsa. Lopulta tärkeintä on lapsen turvallisuus ja hyvä suhde isovanhempiin. Ihan joka asiasta ei tarvitse pingottaa, ja isovanhemmatkin oppivat kuuntelemaan mitä nuorempi polvi haluaa, ja luottamaan siihen, että osaamme olla vanhempia.
Tärkeintä on se että perhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole mitään merkitystä.
Sodan julistaminen lähiperheen kanssa huonontaa selvästi koko perheen hyvinvointia. Jos isovanhempi on esim. pahasti alkoholisoitunut tai jollain tavalla vaarallinen lapselle, silloin on ihan hyvä ottaa etäisyyttä. Nyt ei ole ap:n tapauksessa siitä kyse, vaan yli-innokkaasta isovanhemmasta, joka haluaa rakastaa lapsenlasta niin paljon, että on vähän höpsähtänyt.
No tämä "innokas isovanhempi" on kyllä myös erittäin vaarallinen lapselle, jos asenne on se, että vaarallinen lemmikki ja lapsi jätetään kahden kesken esim. vessakäynnin ajaksi. Tuollainen ei anna todellakaan hyvää kuvaa isovanhemmmasta, enkä luottaisi tälläiseen isovanhempaan muissakaan asioissa, vaikka vaikuttaisi muuten "vaan höpsähtäneeltä".
Ilman tuota lemmikkiasiaa, muut asiathan olisivat ihan puhuttavissa. Koska moni kokee tälläiset keskustelut jostain syystä kamalan vaikeiksi, niin pari käytännön esimerkkiä, miten liian aktiiviseksi tuppaavan isovanhemman kanssa voi kommunikoida:
"toin emmalle viimeksi sen nätin mekon, miksei ole päällä nyt?" - "Joo nättihän se oli, pari kertaa sitä yritettiin pitää mutta kutittaa niin kovasti/napit painaa/vaikea pukea/tms niin valitettavasti ei nyt tullut jatkuvaan käyttöön, ethän osta jatkossa sellaisia, ethän varmasti itsekään tahdo että Emmalla on epämukava olo vaatteissaan, jos jotain haluat tuoda tuliaisiksi niin asia x tai y olisi tarpeellinen ja hyvä emmalle." --- "oi katso kun löysin Emmalle nätin mekon, vaihdetaanpa samantien päälle" - "kylläpä onkin nätti, mutta viimeksihän puhuttiin että tuollaiset mekot ei meillä käyttöön tule kun eivät Emmalle sovi ja sillä on ikävä olla ne päällä, harmi kun tuli nyt vikaostos, eiköhän sen saa vielä palautettua, minäpä vien tämän mekkokassin tänne naulakkoon sinun takin viereen niin muistat ottaa sen sitten lähtiessäsi. Kerroinkos muuten kuinka Emma oppi tälläisen, odotas kun näytän....."
Tai
"Kylläpä minä tuon Emman vien sitten heti hoploppiin ja huvipuistoon jajaja" - "no sepä kiva, vielä vaan täytyy odotella että kasvaa, jos minä kerroin että nyt kun käytiin neuvolassa niin oli tullut lisää mittaa...." ----- "nytpä me Emman kanssa voitaisiin jo huvipuistoon lähteä!" - "Emma on vielä liian pieni, parin vuoden päästä sitten" - "kyllä se tuon ikäinen jo voi..." - "Parin vuoden päästä sitten emmakin jo viihtyy ja ymmärtää huvipuistosta paremmin, sitten voitte mennä. Kuulitkos kun tuohon meidän lähelle avattiin uusi leikkipuisto, ollaan siellä Emman kanssa käyty pari kertaa, lähdetäänkö käymään siellä, Emma tykkää kun annat vauhtia, siellä on just sopiva keinu tuon ikäiselle" --- "no nyt kyllä jo Emman kanssa käyn siellä huvipuistossa, tulehan emma niin lähdetään, nyt olisi hyvin aikaa!" - "Joo, nythän Emma alkaa olla isompi jo, ajateltiin että ensi kuussa mennään, mikä viikonloppu sinulle käy niin voidaan mennä kaikki yhdessä? Tänään ei käy koska x." - " Ei kyllä me Emman kanssa mennään kahdestaan, isovanhempi-lapsenlapsi-aikaa katsos!" - "Me ollaan kyllä myös lähdössä, halutaan myös vanhempina nähdä kuinka kivaa Emmalla on, että nyt ette voi mennä kahdestaan. Ensi kuussa mennään, niin mikäs viikonloppu sinulle kävisi jos haluat tulla kanssa?"
Ei ole tämän vaikeampaa. Kaikkeen vänkäämiseen vaan torppaus, ja jos vänkääminen vaan jatkuu ja jatkuu, niin sitten lopetetaan vaan keskustelu asiasta. Jos isovanhempi on supervänkääjä, niin silloin on ihan hyvä todeta ääneen "minä olen Emman vanhempana nyt päättänyt näin/olemme Emman vanhempina tätä mieltä, kiitos mielipiteestäsi mutta toimimme näin kun olemme ajatelleet." Jos isovanhempi suuttuu kun ei saa toimia oman pään mukaan, niin suuttukoot. Jos itse toimii asiallisesti, ei ole vastuussa toisen, aikuisen ihmisen tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
No minun vanhin lapseni on 5-vuotias, ja muistan hyvin millainen hormonimyrsky tuossa vaiheessa vielä oli päällä, samoin sen, miten omat vanhempani sekosivat, kun saivat ainoan ja pitkään odotetun lapsenlapsen. Kumpikin laantui aikanaan, hormonimyrsky ja pimahdus, ja asiat asettuivat paremmin mittasuhteisiinsa. Lopulta tärkeintä on lapsen turvallisuus ja hyvä suhde isovanhempiin. Ihan joka asiasta ei tarvitse pingottaa, ja isovanhemmatkin oppivat kuuntelemaan mitä nuorempi polvi haluaa, ja luottamaan siihen, että osaamme olla vanhempia.
Tärkeintä on se että perhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole mitään merkitystä.
Sodan julistaminen lähiperheen kanssa huonontaa selvästi koko perheen hyvinvointia. Jos isovanhempi on esim. pahasti alkoholisoitunut tai jollain tavalla vaarallinen lapselle, silloin on ihan hyvä ottaa etäisyyttä. Nyt ei ole ap:n tapauksessa siitä kyse, vaan yli-innokkaasta isovanhemmasta, joka haluaa rakastaa lapsenlasta niin paljon, että on vähän höpsähtänyt.
Mikä sodanjulistus? Mikä ihmeen lähiperhe? Sukulaisesta on kyse.
Lapselle tärkeää on vain että pwrhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole tässä mitään merkitystä.
Isovanhempi ei ole ulkopuolinen, vaan lähipiiriä. Tästä on ihan turha vääntää, kun asia ei siitä mihinkään muutu.
Jokainen saa määritellä sen oman lähipiirinsä/lähiperheensä ihan itse. Eli isovanhempi saa ihan vapaasti lukea OMAAN lähipiiriinsä kuuluviksi lapsensa ja tämän lapsen, mutta kappas, hänen lapsensa saa myös vapaasti määritellä OMAN perheensä niin, ettei isovanhempi lähimpiin kuulu. Ja AINA mennään sen mukaan, joka haluaa enemmän etäisyyttä. Aina.
Alkuun täytyy todeta, että aloittajalla on helppo vauva kun on aikaa kirjoitella noin pitkä romaani jota en jaksanut loppuun saakka edes lukea. Väkisin tulee mieleen että kyse naisesta eli anopista josta aloittaja ei selvätikään pidä. Samat asiat oman vanhemman tekemänä olisi ihan ok.
Täytyy omasta mummiudesta olla tyytyväinen, lapsi on haluttu antaa hoitooni ihan pienestä alkaen, että nuoripari saa hengähtää ja aikaa keskenään, yökyläilyjä on ollut vauvasta saakka. Parasta tässä on ollut se että olen saanut luotua hyvän suhteen pieneen suloiseen poikaan joka on nyt iältään kolme vuotta.
Me mummot olemme äitejä itsekin ja meillä on paljon kokemusta, itseäni arvostetaan äitinä ja mummina. Nähdään viikoittain joskus useamman kerran viikossa, pidin aika on ollut kolme viikkoa kun ei ole nähty.
On ihanaa saada puhelu pojalta jossa kertoo mummia on ikävä ja sovitaan tapaamisia.
Tavaroiden hankinnoista ollaan keskusteltu ennakkoon, joskus vien jotain yllätyslahjoja ja kukaan ei ole näistä suuttunut. Meidän nuoret osaa olla kiitollisia saamastaan tuesta ja avusta.
Annan sinulle aloittaja pienen ohjeen, anna hormonimyrskyn mennä ohi ja mieti laajempaa kuvaa. Jos on keskusteltavaa niin ottakaa puheeksi ja sopikaa asioista. Hyvä kommunikaatio ihmissuhteissa on kaiken a ja o. Älä rakentele ongelmia joita vielä ei edes ole.
Tämän hetkinen mielipiteesi Hoplopista ei ole ehkä se sama kun lapsesi on komen ikäinen. Oma lapsenlapsi on käynyt hoplopissa jo alle kaksi vuotiaana ja on erittäin taitava motorisesti, hyvä ja näppärä kiipeilijä. Lapsi on vilkas ja tarvitsee paljon puuhaa. Itse olen ollut mukana vain kerran hoplopissa.
On perheitä joissa ei ole läheisiä välejä sukupolvien välillä ja se on mielestäni surullista. Mieti sitäkin oikein tosissaan jos sairastut vakavasti keihin turvaat kun tarvitset lapsen hoitoapua. Älä käperry oman napasi ympärille.
Kerron perheestä jossa pieniä lapsia äidin sairastuessa aivosyöpään. Isovanhemmat muuttivat perheen asuinpaikkakunnalle ja hankkivat kakkoskodin auttaakseen perhettä selviämään tilanteesta ja tulivat hoitamaan lapsia. Kaikki isovanhemmat olivat ja ovat edelleen hoitoapuna ja tukena, he auttavat edelleen lasten äidin menehdyttyä sairauteen.
Rakastava ja välittävä suku on rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko tarinaa, kun ei minulla oikein ole näihin anoppiaiheisiin mitään neuvottavaa. Joten en siis tiedä, tuliko jossain vaiheessa mummolta jotain oikeasti häiriintynyttä käytöstä tms. Tietenkään minkään vaarallisen mummon kanssa ei lasten tulisi viettää aikaa.
Mutta itselleni kyllä särähti korvaan tuo, että kerran kuukaudessa on nykyään se sopiva vierailutahti isovanhemmille, ja kaikki sitä useammin on aivan liikaa. Onko tämä ihan oikeasti yleistä? Nimittäin itse kasvoin niin, että mummola oli ihan naapurissa, näin heitä joka päivä, ja ahdistaa kuvitellakin jotain vaihtoehtoista todellisuutta jossa rakkaat mummo ja pappa olisivat olleet vieraita.
Eikä minun perheeni ollut ainakaan minun kotikylässäni mitenkään epätavallinen, sillä melkein kaikilla kavereilla oli mummola samalla tapaa lähellä, ja usein kavereiden mummolassa käytiinkin ihan porukalla. Niin meidänkin mummolassa.
Ja lapsuuteni oli siis 90-luvulla, ei ihan älyttömän kaukana menneisyydessä kuitenkaan.
Kamalan ärsyttävää kun aina joidenkin on pakko tulla joka ketjuun selittämään kun ei heillä ikinä tälläistä!11 Ja se on sitten jonkinlainen todiste siitä ettei muillakaan oikeasti voi olla. Rajattomia ja muuten vaan paskoja ihmisiä on maailma täynnä, se että juuri sinun anoppi oli super ihku ei takaa mitään muiden anopeista.
Ala pyytää raha-apua tms ja opeta lapsesi kinuamaan kans asioita. Eiköhän kyllästy!
Tyypillistä tuoreenäidin tilitystä, kun vielä ollaan epävarmoja ja etsitään sopivanlaista suhdetta isovanhempiin, veikkaan vahvasti anoppia.
Ap, sun vaan pitää ottaa häiritsevät asiat puheeksi ja valita tarkkaan, mitkä asiat ovat sen arvoisia että niistä kannattaa alkaa vääntämään. Esim se vaatejuttu ei välttämättä ole keskustelun väärti. Ne anopin lahjoittamat vaatteet voi laittaa saman tien kiertoon tai viedä vaikka vaatekeräykseen jos haluaa.
Ja kannattaa muistaa, että anoppi on itse vastuussa tunteistaan, loukkaantumisistaan jne. Eli rohkeasti vaan nyt pubumaan. Ei se anoppi voi tietää aiheuttavansa sinussa ärtymystä jos et sitä hänelle kerro.
Vierailija kirjoitti:
Alkuun täytyy todeta, että aloittajalla on helppo vauva kun on aikaa kirjoitella noin pitkä romaani jota en jaksanut loppuun saakka edes lukea. Väkisin tulee mieleen että kyse naisesta eli anopista josta aloittaja ei selvätikään pidä. Samat asiat oman vanhemman tekemänä olisi ihan ok.
Täytyy omasta mummiudesta olla tyytyväinen, lapsi on haluttu antaa hoitooni ihan pienestä alkaen, että nuoripari saa hengähtää ja aikaa keskenään, yökyläilyjä on ollut vauvasta saakka. Parasta tässä on ollut se että olen saanut luotua hyvän suhteen pieneen suloiseen poikaan joka on nyt iältään kolme vuotta.
Me mummot olemme äitejä itsekin ja meillä on paljon kokemusta, itseäni arvostetaan äitinä ja mummina. Nähdään viikoittain joskus useamman kerran viikossa, pidin aika on ollut kolme viikkoa kun ei ole nähty.
On ihanaa saada puhelu pojalta jossa kertoo mummia on ikävä ja sovitaan tapaamisia.
Tavaroiden hankinnoista ollaan keskusteltu ennakkoon, joskus vien jotain yllätyslahjoja ja kukaan ei ole näistä suuttunut. Meidän nuoret osaa olla kiitollisia saamastaan tuesta ja avusta.
Annan sinulle aloittaja pienen ohjeen, anna hormonimyrskyn mennä ohi ja mieti laajempaa kuvaa. Jos on keskusteltavaa niin ottakaa puheeksi ja sopikaa asioista. Hyvä kommunikaatio ihmissuhteissa on kaiken a ja o. Älä rakentele ongelmia joita vielä ei edes ole.
Tämän hetkinen mielipiteesi Hoplopista ei ole ehkä se sama kun lapsesi on komen ikäinen. Oma lapsenlapsi on käynyt hoplopissa jo alle kaksi vuotiaana ja on erittäin taitava motorisesti, hyvä ja näppärä kiipeilijä. Lapsi on vilkas ja tarvitsee paljon puuhaa. Itse olen ollut mukana vain kerran hoplopissa.
On perheitä joissa ei ole läheisiä välejä sukupolvien välillä ja se on mielestäni surullista. Mieti sitäkin oikein tosissaan jos sairastut vakavasti keihin turvaat kun tarvitset lapsen hoitoapua. Älä käperry oman napasi ympärille.
Kerron perheestä jossa pieniä lapsia äidin sairastuessa aivosyöpään. Isovanhemmat muuttivat perheen asuinpaikkakunnalle ja hankkivat kakkoskodin auttaakseen perhettä selviämään tilanteesta ja tulivat hoitamaan lapsia. Kaikki isovanhemmat olivat ja ovat edelleen hoitoapuna ja tukena, he auttavat edelleen lasten äidin menehdyttyä sairauteen.
Rakastava ja välittävä suku on rikkaus.
Vauva on ollut varmaankin isällään.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä tuoreenäidin tilitystä, kun vielä ollaan epävarmoja ja etsitään sopivanlaista suhdetta isovanhempiin, veikkaan vahvasti anoppia.
Ap, sun vaan pitää ottaa häiritsevät asiat puheeksi ja valita tarkkaan, mitkä asiat ovat sen arvoisia että niistä kannattaa alkaa vääntämään. Esim se vaatejuttu ei välttämättä ole keskustelun väärti. Ne anopin lahjoittamat vaatteet voi laittaa saman tien kiertoon tai viedä vaikka vaatekeräykseen jos haluaa.
Ja kannattaa muistaa, että anoppi on itse vastuussa tunteistaan, loukkaantumisistaan jne. Eli rohkeasti vaan nyt pubumaan. Ei se anoppi voi tietää aiheuttavansa sinussa ärtymystä jos et sitä hänelle kerro.
Miksi pitäisi muodostaa joku vaatepiste sen takoa että joku ei osaa käyttäytyä?
Alue: Aihe vapaa
Sodan julistaminen lähiperheen kanssa huonontaa selvästi koko perheen hyvinvointia. Jos isovanhempi on esim. pahasti alkoholisoitunut tai jollain tavalla vaarallinen lapselle, silloin on ihan hyvä ottaa etäisyyttä. Nyt ei ole ap:n tapauksessa siitä kyse, vaan yli-innokkaasta isovanhemmasta, joka haluaa rakastaa lapsenlasta niin paljon, että on vähän höpsähtänyt.