Isovanhempi mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin
Pahoittelut jo alkuun superpitkästä viestistä, ei tarvitse valittaa viestin pituudesta, jos sitä ei jaksa lukea.
Isovanhempi on mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin ja mietin, miten ihmeessä tämän tilanteen kanssa selviää? Vertaistuki ja vinkit ovat tervetulleita! En haluaisi, että tilanne pahenee ajan kanssa.
Kutsutaan lastenlasta tässä viestissä nyt Emmaksi (nimi muutettu). Emma on alle 6 kuukautta ja ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmalle. Sillä ei nyt ole väliä, kuka isovanhempi on, tällaisia isovanhempia löytyy niin naisten kuin miesten joukosta sekä omista vanhemmista ja appivanhemmista. Eli ei jäädä inttämään tästä asiasta, kun se ei ole tämän viestin pointti.
Meillä on jo lyhyen ajan sisällä näkynyt mm. seuraavaa:
1. Isovanhempi haluaisi usein kylään ja loukkaantuu, kun ei jatkuvasti pyydetä käymään. Isovanhempi on nähnyt Emmaa n. kerran kuussa tai joskus kahdestikin. Joinakin kertoina näkemisessä on ollut hieman väliä, kun miehellä on ollut työkiireitä ja ollaan oltu sairaana. Olen ollut huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeen ja alan vasta nyt toipua kivuliaista vaivoistani. Ollaan sanottu, että meille isovanhempi voi kyllä ehdottaa, että ”nähtäisiinkö, kun haluaisin tavata Emmaa.” Isovanhempi ei silti ehdota asiaa, vaan odottaa meiltä kutsua kylään. Isovanhemman vierailu vie päivästä puolet ja noille päiville ei voi eikä jaksa sopia muuta menoa. Isovanhempi myös vertaa itseään muihin isovanhempiin ja suunnilleen laskee, että näkevät lapsenlasta yhtä monta kertaa ettei itse jää alakynteen. Isovanhempi ei myöskään ymmärrä, että me vanhemmat haluaisimme nähdä ystäviämme emmekä pyhittää kaikkea sosiaalista aikaa isovanhemmalle/isovanhemmille. Isovanhempi myös syyllistää meitä ”harvasta kyläilytahdista” ja kyselee, emmekö pidä hänestä kun emme kutsu häntä useammin kylään.
2. Isovanhempi ostelee koko ajan Emmalle vaatteita ja tavaroita. Ollaan vanhempina puhuttu, että ei haluta kasvattaa lasta siihen, että jatkuvasti saa uusia tavaroita tai lapselle tuotaisiin aina tuliaisia. Meidän perheen arvot eivät perustu materialismiin. Kaiken lisäksi meille tuotavat tavarat ovat sellaisia, ettei isovanhempi kysy, tarvitsemmeko edes tuollaisia tavaroita. Monet tavaroista ovat epäkäytännöllisiä vauva-arjessa tai meillä on jo valmiiksi riittävästi vaatetta vauvalle. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut lahjaksi monet vain käsinpesua kestävät ”söpöt” vauvanvaatteet tai vaikeasti puettavia vauvanvaatteita, jotka näyttävät hänestä kivoilta. Tässä elämänvaiheessa arvostamme käytännöllisyyttä, helposti puettavia vaatteita, vetoketjuja ja 60 asteen konepesumahdollisuutta, kun sosetahroja ja muita riittää. Isovanhempi myös odottaa, että Emmalla pidettäisiin näitä hänen tuomiaan vaatteita mahdollisimman paljon. Isovanhempi on jopa kieltänyt minua ostamasta Emmalle vaatteita, jotta hän saisi hankkia vauvalle vaatteet. Emme ole miehen kanssa mitenkään trenditietoisia, mutta olisi kiva pukea lapsi ihan itse eikä isovanhemman valitsemiin vaatteisiin. Isovanhempi on usein tosi tarkka ja haluaa ostaa Emmalle tietynvärisiä vaatteita, kyllä ”koska kyllä tyttö pitää pukea pinkkiin, vaaleanpunaiseen ja punaiseen”. Me taas ei miehen kanssa olla tuolla tavalla nirsoja värien suhteen, kunhan on käytännöllinen vaate niin sama vaikka olisi kakanruskea.
(jatkuu)
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi kasvaa, anna hänelle ja isovanhemmille esim. yhteistä puistoaikaa.
Lapselle isovanhempi voi olla hyvin tärkeä ihmissuhde, jos se toimii niin, että tykkäävät toisistaan, isovanhempi on turvallinen ja huolehtii siitä, että ottaa kopin kun lapsi putoaa puusta eli voit jättää huoletta hoitoon.
Tavaroitten kanssa kyllä selviät. Käytät niitä epäkäytännöllisiä vaatteita isovanhemman aikana hänen mielikseen. Ei muulloin tarvi :D
Sitten kun lapsi on isompi, isovanhempi saattaa tehdä hänen kanssaan juttuja, joita itse et ehkä jaksa tai ehdi. Voit päästä vaikka viikonloppureissuun parisuhdetta hoitamaan.
Ai että ap:n elämän pitäisi alkaa kiertää sen ympärillä että mummoa palvellaan ja mummon tinteita vaalitaan jne?
Miksi?
Otat vastaan hymyssä suin, myyt sitten niitä kamoja ja vaatteita vaikka facebookin kirpparilla sitä mukaan kun niitä tulee. Varmasti käyttämättömille vauvanvaatteille on ostajia. Laitat rahat Emmalle säästöön aikuisuutta varten vaikka osakkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kaksi kertaa kuussa on liikaa näkemistä? Näen vanhempiani viikoittain, joskus jopa pari kertaa viikossa. Usein omat lapset mukana. Meillä on hyvät välit, ei ole liikaa.
Musta isovanhempi saa hemmotella lapsenlasta. Ei tietenkään haitallisesti (karkkipussi alle 1-vuotiaalle) vaan jos hän haluaa viedä lasta huvipuistoon niin vieköön. Mitä väliä onko lapsi 3 vai 4 kun ekan kerran käy vaikka lintsillä? Et voi määrittää mitä isovanhempi haluaa lapsenlapsen kanssa tehdä, anna hänen luoda oma suhde. Muuten voi käydä niin ettei suhdetta synny koska isovanhempi ei halua, että kontrollointia hänen tapaansa olla isovanhempi.
Odota kun sinulla on 2-3 alle kouluikäistä.
Luulen, että hemmotteleva isovanhempi on siinä vaiheessa kuin vastaus rukouksiisi.-kaikki eivät "hanki" 2-3 alle kouluikäistä lasta, yksikin voi riittää
-ai jos isovanhempi haluaisi tutustuttaa lapsen vaikka väk.iv.alta.viihteeseen niin vapaasti vaan, koska "et voi määrittää mitä isovanhemman kanssa saa tehdä"?
Tällaisena lastenlapsia usein tapaavana isovanhempana voin vain sanoa, että ei ole tullut mieleen tutustuttaa pienokaisia väkivaltaviihteeseen. Vaikkeivat vanhempansa ole edes älynneet kieltää sitä (muistanevat kotoisen tiukkapipoisuuteni). Todella absurdi ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Otat vastaan hymyssä suin, myyt sitten niitä kamoja ja vaatteita vaikka facebookin kirpparilla sitä mukaan kun niitä tulee. Varmasti käyttämättömille vauvanvaatteille on ostajia. Laitat rahat Emmalle säästöön aikuisuutta varten vaikka osakkeisiin.
Ja mitähän jörkeä tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi kasvaa, anna hänelle ja isovanhemmille esim. yhteistä puistoaikaa.
Lapselle isovanhempi voi olla hyvin tärkeä ihmissuhde, jos se toimii niin, että tykkäävät toisistaan, isovanhempi on turvallinen ja huolehtii siitä, että ottaa kopin kun lapsi putoaa puusta eli voit jättää huoletta hoitoon.
Tavaroitten kanssa kyllä selviät. Käytät niitä epäkäytännöllisiä vaatteita isovanhemman aikana hänen mielikseen. Ei muulloin tarvi :D
Sitten kun lapsi on isompi, isovanhempi saattaa tehdä hänen kanssaan juttuja, joita itse et ehkä jaksa tai ehdi. Voit päästä vaikka viikonloppureissuun parisuhdetta hoitamaan.
Ai että ap:n elämän pitäisi alkaa kiertää sen ympärillä että mummoa palvellaan ja mummon tinteita vaalitaan jne?
Miksi?
Enemmän tarkoitin kyllä tuoda esiin toimivien ihmissuhteiden hyötyjä nimenomaan väsyneen äidin näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan lapsi kasvaa, anna hänelle ja isovanhemmille esim. yhteistä puistoaikaa.
Lapselle isovanhempi voi olla hyvin tärkeä ihmissuhde, jos se toimii niin, että tykkäävät toisistaan, isovanhempi on turvallinen ja huolehtii siitä, että ottaa kopin kun lapsi putoaa puusta eli voit jättää huoletta hoitoon.
Tavaroitten kanssa kyllä selviät. Käytät niitä epäkäytännöllisiä vaatteita isovanhemman aikana hänen mielikseen. Ei muulloin tarvi :D
Sitten kun lapsi on isompi, isovanhempi saattaa tehdä hänen kanssaan juttuja, joita itse et ehkä jaksa tai ehdi. Voit päästä vaikka viikonloppureissuun parisuhdetta hoitamaan.
Ai että ap:n elämän pitäisi alkaa kiertää sen ympärillä että mummoa palvellaan ja mummon tinteita vaalitaan jne?
Miksi?
Enemmän tarkoitin kyllä tuoda esiin toimivien ihmissuhteiden hyötyjä nimenomaan väsyneen äidin näkökulmasta.
Mikä toimiva ihmissuhde se on jossa toinen osapuoli keskittyy vaalimaan toisen tunteita hulluuteen asti ja miten tuollainen farssi auttaa vösynyttä äitiä?
Normaali aikuisten kanssakäyminen. Missä se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat vastaan hymyssä suin, myyt sitten niitä kamoja ja vaatteita vaikka facebookin kirpparilla sitä mukaan kun niitä tulee. Varmasti käyttämättömille vauvanvaatteille on ostajia. Laitat rahat Emmalle säästöön aikuisuutta varten vaikka osakkeisiin.
Ja mitähän jörkeä tässä on?
Jos lukee lehtiä ja tiedostaa, mitä yhteiskunnassa ympärillä tapahtuu, niin parasta tosiaan, mitä pikku emmojen ja eemilien hyväksi voi materiaalisella tasolla tehdä, on rahallisen pääoman perutaminen ja tavoitteellinen kasvattaminen alusta alkaen. Näillä näkymin mitään eläkettä nykyisin tuntemassamme muodossa heille tuskin tullaan maksamaan, eikä eläkeikää tunneta.
Sori etten jaksanut lukea ihan yksityiskohtaisesti enkä koko ketjua, mutta on aika selvää, että kysymyksessä on miehesi äiti. Eka lapsenlapsi on iso juttu, ja on ymmärrettävää, että hän pelkää jäävänsä kakkosmummiksi, koska äidin äiti on yleensä aina läheisempi, jos ei ole jotain poikkeuksellista syytä, kuten että äidinäidillä ei ole elämä tarpeeksi kunnossa tai asuu tosi kaukana. Sinänsä vähän lapsellista häneltä lähteä kilpailuasetelmaan, mutta jos ei olisi aktiivinen, hän saattaisi jäädä vielä enemmän kakkoseksi.
Lapsen äiti ymmärrettävästi luottaa enenmän omaan äitiinsä lapsensa hoitajana. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos teillä ei ole mitään varsinaista riitaa, miksi tehdä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat vastaan hymyssä suin, myyt sitten niitä kamoja ja vaatteita vaikka facebookin kirpparilla sitä mukaan kun niitä tulee. Varmasti käyttämättömille vauvanvaatteille on ostajia. Laitat rahat Emmalle säästöön aikuisuutta varten vaikka osakkeisiin.
Ja mitähän jörkeä tässä on?
Jos lukee lehtiä ja tiedostaa, mitä yhteiskunnassa ympärillä tapahtuu, niin parasta tosiaan, mitä pikku emmojen ja eemilien hyväksi voi materiaalisella tasolla tehdä, on rahallisen pääoman perutaminen ja tavoitteellinen kasvattaminen alusta alkaen. Näillä näkymin mitään eläkettä nykyisin tuntemassamme muodossa heille tuskin tullaan maksamaan, eikä eläkeikää tunneta.
Miksi tämmöinen ilveily niiden vaatteiden lanssa?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko tarinaa, kun ei minulla oikein ole näihin anoppiaiheisiin mitään neuvottavaa. Joten en siis tiedä, tuliko jossain vaiheessa mummolta jotain oikeasti häiriintynyttä käytöstä tms. Tietenkään minkään vaarallisen mummon kanssa ei lasten tulisi viettää aikaa.
Mutta itselleni kyllä särähti korvaan tuo, että kerran kuukaudessa on nykyään se sopiva vierailutahti isovanhemmille, ja kaikki sitä useammin on aivan liikaa. Onko tämä ihan oikeasti yleistä? Nimittäin itse kasvoin niin, että mummola oli ihan naapurissa, näin heitä joka päivä, ja ahdistaa kuvitellakin jotain vaihtoehtoista todellisuutta jossa rakkaat mummo ja pappa olisivat olleet vieraita.
Eikä minun perheeni ollut ainakaan minun kotikylässäni mitenkään epätavallinen, sillä melkein kaikilla kavereilla oli mummola samalla tapaa lähellä, ja usein kavereiden mummolassa käytiinkin ihan porukalla. Niin meidänkin mummolassa.
Ja lapsuuteni oli siis 90-luvulla, ei ihan älyttömän kaukana menneisyydessä kuitenkaan.
Et varmaan kuitenkaan ihan jokaista neljää (nykyään ihan yleistä, joillain enemmänkin) isovanhempaa käynyt päivittäin, varsinkaan vauvana, moikkaamassa?
Apn vauvalla on ilmeisesti ainakin kahdessa mahdollisesti kolmessa osoitteessa isovanhempia. Pari kerta kuussa tapaaminen on ihan hyvin jo, etenkin jos tapaamiset on perheen vapaapäivinä.
Tuskimpa isovanhemmat ovat sekaisin menneet. Ota itse rauhallisesti. Hormonitoiminta tasaantuu kyllä ajan kuluessa. Tämän voin luvata samanlaisia tuntemuksiani kokeneena. Itse pelkäsin jopa, että anoppini tulee varastamaan lapseni. Tosiasiassa hän on ollut aivan ihana ihminen tukiesaan minua lapseni äitinä olemisessa.