Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin
25.09.2021 |
Pahoittelut jo alkuun superpitkästä viestistä, ei tarvitse valittaa viestin pituudesta, jos sitä ei jaksa lukea.
Isovanhempi on mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin ja mietin, miten ihmeessä tämän tilanteen kanssa selviää? Vertaistuki ja vinkit ovat tervetulleita! En haluaisi, että tilanne pahenee ajan kanssa.
Kutsutaan lastenlasta tässä viestissä nyt Emmaksi (nimi muutettu). Emma on alle 6 kuukautta ja ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmalle. Sillä ei nyt ole väliä, kuka isovanhempi on, tällaisia isovanhempia löytyy niin naisten kuin miesten joukosta sekä omista vanhemmista ja appivanhemmista. Eli ei jäädä inttämään tästä asiasta, kun se ei ole tämän viestin pointti.
Meillä on jo lyhyen ajan sisällä näkynyt mm. seuraavaa:
1. Isovanhempi haluaisi usein kylään ja loukkaantuu, kun ei jatkuvasti pyydetä käymään. Isovanhempi on nähnyt Emmaa n. kerran kuussa tai joskus kahdestikin. Joinakin kertoina näkemisessä on ollut hieman väliä, kun miehellä on ollut työkiireitä ja ollaan oltu sairaana. Olen ollut huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeen ja alan vasta nyt toipua kivuliaista vaivoistani. Ollaan sanottu, että meille isovanhempi voi kyllä ehdottaa, että ”nähtäisiinkö, kun haluaisin tavata Emmaa.” Isovanhempi ei silti ehdota asiaa, vaan odottaa meiltä kutsua kylään. Isovanhemman vierailu vie päivästä puolet ja noille päiville ei voi eikä jaksa sopia muuta menoa. Isovanhempi myös vertaa itseään muihin isovanhempiin ja suunnilleen laskee, että näkevät lapsenlasta yhtä monta kertaa ettei itse jää alakynteen. Isovanhempi ei myöskään ymmärrä, että me vanhemmat haluaisimme nähdä ystäviämme emmekä pyhittää kaikkea sosiaalista aikaa isovanhemmalle/isovanhemmille. Isovanhempi myös syyllistää meitä ”harvasta kyläilytahdista” ja kyselee, emmekö pidä hänestä kun emme kutsu häntä useammin kylään.
2. Isovanhempi ostelee koko ajan Emmalle vaatteita ja tavaroita. Ollaan vanhempina puhuttu, että ei haluta kasvattaa lasta siihen, että jatkuvasti saa uusia tavaroita tai lapselle tuotaisiin aina tuliaisia. Meidän perheen arvot eivät perustu materialismiin. Kaiken lisäksi meille tuotavat tavarat ovat sellaisia, ettei isovanhempi kysy, tarvitsemmeko edes tuollaisia tavaroita. Monet tavaroista ovat epäkäytännöllisiä vauva-arjessa tai meillä on jo valmiiksi riittävästi vaatetta vauvalle. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut lahjaksi monet vain käsinpesua kestävät ”söpöt” vauvanvaatteet tai vaikeasti puettavia vauvanvaatteita, jotka näyttävät hänestä kivoilta. Tässä elämänvaiheessa arvostamme käytännöllisyyttä, helposti puettavia vaatteita, vetoketjuja ja 60 asteen konepesumahdollisuutta, kun sosetahroja ja muita riittää. Isovanhempi myös odottaa, että Emmalla pidettäisiin näitä hänen tuomiaan vaatteita mahdollisimman paljon. Isovanhempi on jopa kieltänyt minua ostamasta Emmalle vaatteita, jotta hän saisi hankkia vauvalle vaatteet. Emme ole miehen kanssa mitenkään trenditietoisia, mutta olisi kiva pukea lapsi ihan itse eikä isovanhemman valitsemiin vaatteisiin. Isovanhempi on usein tosi tarkka ja haluaa ostaa Emmalle tietynvärisiä vaatteita, kyllä ”koska kyllä tyttö pitää pukea pinkkiin, vaaleanpunaiseen ja punaiseen”. Me taas ei miehen kanssa olla tuolla tavalla nirsoja värien suhteen, kunhan on käytännöllinen vaate niin sama vaikka olisi kakanruskea.
(jatkuu)
Kommentit (131)
Arvelisin että vähintään toisen vanhemmat ovat eronneet ja perustaneet uudet perheet, muutenhan suht tasapuolinen jako isovanhempien suhteen hoituisi parina päivänä kuussa. Jos kaikkia on nähtävä erikseen, se syö vapaita viikonloppuja enemmän.
Ap vaikuttaa stressaavan vähän turhan pitkälle tulevaisuuteen, eihän sitä tiedä vaikka mieli muuttuisi hoploppienkin yms. suhteen, kun lapsi kasvaa ja kiinnostuksen kohteet tulee paremmin esille.
Materian vyöryä voi yrittää rajoittaa tarkoilla lahjatoiveilla ja myöhemmin pyytämällä lahjaksi elämyksiä, vaikka sitten niitä hoploppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän vinoon meidän lapset kasvaa, kun tapaavat mun vanhempia 2-4 kertaa viikossa? Lapset ovat kyllä jo kouluikäisiä ja ihan itse kulkevat isovanhemmilleen, jotka asuvat tosi lähellä. Mun vanhemmat toimii meidän ekaluokkalaisen aamu- ja iltapäiväkerhona. On tosi edullista!
Vapaa leikki ikätoverien kanssa puuttuu.
Ja se miten te hoidatte asianne on teidän vastuulla. Ap:lla on täysi oikeus määrätä omista asioistaan. Ei hänen ole pakko omaksua teidän mallianne. Itse en potäisi tuota hyvänä, koska ym.
Kerran kuussa tapaaminen on tosi vähän. Ja muut ongelmat ovat omassa päässäsi ja suurin osa jopa vasta tulevaisuuden pirun seinälle maalaamista.
Tuossa tulee kyllä jo mieleen, että isovanhemmalla on ollut vähintään yksi oma lapsi joskus aikoinaan, eli olisi pitänyt purkaa tuo hoivavietti siihen eikä odottaa, että pääsee päättämään toisten ihmisten lasten pukeutumisesta tai säännöistä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa tapaaminen on tosi vähän. Ja muut ongelmat ovat omassa päässäsi ja suurin osa jopa vasta tulevaisuuden pirun seinälle maalaamista.
Ihan normaali sukulaiskyläilyn tahti. Ja tuo stressi kertoo vain siitä että ap ei luota mummoon. Ilmeisesti ei ole ennenköän ollut luotettava.
Ja onhan tuo perässä muuttamisen suunnittelukin täysin rajatonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa tapaaminen on tosi vähän. Ja muut ongelmat ovat omassa päässäsi ja suurin osa jopa vasta tulevaisuuden pirun seinälle maalaamista.
Ihan normaali sukulaiskyläilyn tahti. Ja tuo stressi kertoo vain siitä että ap ei luota mummoon. Ilmeisesti ei ole ennenköän ollut luotettava.
Ja onhan tuo perässä muuttamisen suunnittelukin täysin rajatonta!
Normaali tahti isovanhemmalle? Ihan liian vähän. Kuinka se suhde isovanhempaan luodaan, jos niin vähän tavataan?
Rajattomia anoppeja kommentoimassa kun kukaan ei noteraa vaaratilanteita vaan tarttuu vaan siihen kun 'miniä vihaa anoppia' ja hokee rauhoittumista. Kuka antaa vauvan ihmiselle joka ei noudata ohjeita ja joka ei huomioi vaaratilanteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat on aina väärässä tässä. Jos isovanhempi haluaa tavata kerran kuussa, ei hän välitä. Jos haluaa tavata useammin, se on rajattomuutta.
Sanot, että tämä anoppi (käytän tätä pseudonimitystä isovanhemmasta, on lyhyempi sana vähän niinkuin "Emma" on lyhyempi versio Petteristä tai Karoliinasta) käy teillä kerran kuussa, joskus kaksi ja silti kuvaat, että vaivaaminen on jatkuvaa. Ja että kavereitakin tekisi mieli nähdä eikä tuhlata aikaa anopin seurassa. Eli käykö hän siis teillä jatkuvasti häiriköimässä vai eikö käy?
Ihannetilanteessa anoppi kysyy, mitä tarvitaan ja miten voi auttaa. Tämä ihannekuva mielessä ottaa tietenkin päähän, kun oma anoppi toimii ihan päinvastoin. Minä en rajoittaisi muorin touhuja, jos puhuminen ei kerran ole auttanut. Oletan siis, että olette puhuneet hänen kanssaan. Sen jälkeen kun asia ikään kuin tehty selväksi, en lähtisi aktiivisen vastarinnan tielle, vaan esimerkiksi laittaisin ylimääräiset vaatteet ym. suoraan kellariin ja sieltä jonkin ajan päästä hyväntekeväisyyteen. Jos mummo näkee, etteivät hänen tuomansa tavarat ole käytössä, ostaminen varmasti loppuu. Kalakeitot ja muut ... niin, pane pakkaseen ja tarjoile seuraavalla vierailulla tai heitä biojätteeseen. Ruuanhaaskaus on inhottavaa, mutta joskus täytyy laske, mikä on pienempi paha.
Mitä tulee noihin vierailuihin, kun hän on teillä puoli päivää, niin voiko vierailut sopia illaksi kun lapsen isäkin on paikalla. Aika pitää ehdottomasti silloin rajata, eli yksi inhottava keskustelu pitää joka tapauksessa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan todellako teillä kaikilla käy isovanhemmat monta kertaa kuussa? ainakin noissa stooreissa toistuu se, että se on aina sen naisen vanhemmat, jotka käyvät usein tai asuvat vieressä. kuinkas moni tykkäisi kun se olisikin anoppi joka tulisi monta kertaa viikossa ovesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa tapaaminen on tosi vähän. Ja muut ongelmat ovat omassa päässäsi ja suurin osa jopa vasta tulevaisuuden pirun seinälle maalaamista.
Ihan normaali sukulaiskyläilyn tahti. Ja tuo stressi kertoo vain siitä että ap ei luota mummoon. Ilmeisesti ei ole ennenköän ollut luotettava.
Ja onhan tuo perässä muuttamisen suunnittelukin täysin rajatonta!
Normaali tahti isovanhemmalle? Ihan liian vähän. Kuinka se suhde isovanhempaan luodaan, jos niin vähän tavataan?
Minä tapasin toisen puolen isovanhempia varmaan 3-4 kertaa vuodessa. Asuivat ulkomailla kun olin pieni. Eipä sitä suhdetta hirveästi silloin lapsena ollut. Nykyään aikuisena olen aika paljonkin tekemisissä leskeksi jääneen isovanhempani kanssa. Toisen puolen isovanhempien kanssa oltiin enemmän tekemisissä, ehkä 1-2 krt/kk. Tulivat meille välillä moneksi päiväksi kylään ja välillä me lapset oltiin heillä parikin viikkoa. Suhde on aina ollut läheinen, mutta nyt aikuisena olen kummankin puolen isovanhempien kanssa melkein yhtä paljon tekemisissä. Jos lapsi tapaa isovanhemman 1 krt/kk niin eiköhän sekin riitä. Ihan eri tahti on kuin mitä meillä oli toisen puolen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä olisi voinut ihan sanasta sanaan olla oma kirjoitukseni vauvavuosien aluista. Tein juuri tuota, että kehittelin päässäni jo valmiiksi ärsytyksen aiheita, joita ei ollut tapahtunut eikä tapahtumassakaan (ap:lla paljastaa esim nuo lauseet " varmasti on luvassa nihkeästi suhtautumista myös esim perheen ruokailutapoihin"). Ajattelin juuri myös tuota , että miksi minun pitää raahautua heille ja raahata kaikki mukana (huom, et todellakaan tarvi mitään omia alusia, kyllä pyyhkeen päällä voi vaihtaa vaipat) Kävin dialogeja päässäni jä ärsyynnyin sekä omaan äitiini että anoppiini. Toisen lapsen kohdalla mieli reistaili jo niin, että se diagnosoitiin synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Ap, en sano tätä ilkeyttäni, vaan itse saman kokeneena: tuo johtuu sinusta ja sinun hormoneistasi eikä anopistasi. Onneksi itse en aiheuttanut riitoja , kestin sen vuoden ja nyt on kaikilla hyvät välit.
Joskus nähdään kolme kertaa viikossa, joskus parin viikon välein. Kaikki täyspäisiä aikuisia ihmisiä. Lapsen paras kai tässä pitäisi olla etusijalla. Mitä järkeä murehtia asioista vuosien päähän. Kaikki eivät välttämättä ole edes elossa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ja isäni ovat tuollaisia. Siihen ei auta mikään ja pahenee vain.
Miksi isovanhemman pseudonyymi ei ole esimerkiksi ”anoppi”. Miksi vauvaan ei voi viitata esimerkiksi sanalla ”vauva”? Parantaako tuo Emmaksi kutsuminen vuodatuksen luettavuutta?
Tldr
Anoppi. Appiukko. Nämä ihmiset pilaavat elämäsi.
Ap:lle tiedoksi, että Suomessa isovanhemmilla ei ole mitään lakisääteisiä oikeuksia lapsenlapseensa. Jos lapsen omat vanhemmat eivät anna isovanhempien tavata tai hoitaa lapsenlasta, niin isovanhemmilla ei ole mitään juridisia oikeuksia vaatia tapaamisoikeutta tai tulla hoitamaan lasta. Jos tilapäistä hoitoapua joskus tarvitaan, niin lapsen äiti ja isä päättävät, kenelle haluavat antaa lapsensa hoitoon.
Laittakaa rajat isovanhemmille. Jatkuvaa ohjailua, määräilyä, kylään tuppautumista, puhelinterroria ja kotirauhan rikkomista ei kenenkään tarvitse sietää. Muuttakaa mahdollisimman kauas ahdistavista, rajattomista ja läheisriippuvaisista isovanhemmista. Riittävä välimatka auttaa ja isovanhemmat eivät tule 500 kilometrin päähän kylään kovin usein. Puhelimeen voi tarvittaessa laittaa soitoneston, jos soittelevat jatkuvasti.
En ole valinnut appivanhempia enkä tarvitse heitä mihinkään. Lastenhoitoon tai kodinhoitoon en tarvitse heidän apuja, 0 tuntia vuodessa on hyvä.
Nyt jäitä hattuun. Jos näet tätä isovanhempaa kerran tai kaksi kuukaudessa niin miten se voi olla noin rasittavaa? Muistan kyllä miten herkillä sitä itsekin oli tuossa kohtaa ja stressasi kaikkea mahdollista, useimmiten aivan turhaan. Kaikki varmasti järjestyy parhain päin ja mun mielestä lapsella ei voi olla liikaa Hänestä välittäviä ihmisiä. Yritä ottaa asia niin, että ihanaa kun isovanhempi haluaa nähdä ja lapsi ei siitä rikki mene jos isovanhemmalla on vähän erilaiset säännöt kuin itsellä. Ja vaikka ette materiaa arvosta niin jos se tuo isovanhemmalle hyvän mielen kun saa ostaa vauvalle juttuja niin anna ostaa. Lapsi itse varmasti isompana arvostaa läheistä suhdetta kaikkiin isovanhempiin ja sitä ei itsestään synny vaan sitä tarvitsee ylläpitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa tapaaminen on tosi vähän. Ja muut ongelmat ovat omassa päässäsi ja suurin osa jopa vasta tulevaisuuden pirun seinälle maalaamista.
Ihan normaali sukulaiskyläilyn tahti. Ja tuo stressi kertoo vain siitä että ap ei luota mummoon. Ilmeisesti ei ole ennenköän ollut luotettava.
Ja onhan tuo perässä muuttamisen suunnittelukin täysin rajatonta!
Normaali tahti isovanhemmalle? Ihan liian vähän. Kuinka se suhde isovanhempaan luodaan, jos niin vähän tavataan?
Mikä ihmeen ”se suhde”?
Ennen oli ihan tavallista että mummon näki jouluna ja kesällä.
Kerran kuussa on jo tiheään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jäitä hattuun. Jos näet tätä isovanhempaa kerran tai kaksi kuukaudessa niin miten se voi olla noin rasittavaa? Muistan kyllä miten herkillä sitä itsekin oli tuossa kohtaa ja stressasi kaikkea mahdollista, useimmiten aivan turhaan. Kaikki varmasti järjestyy parhain päin ja mun mielestä lapsella ei voi olla liikaa Hänestä välittäviä ihmisiä. Yritä ottaa asia niin, että ihanaa kun isovanhempi haluaa nähdä ja lapsi ei siitä rikki mene jos isovanhemmalla on vähän erilaiset säännöt kuin itsellä. Ja vaikka ette materiaa arvosta niin jos se tuo isovanhemmalle hyvän mielen kun saa ostaa vauvalle juttuja niin anna ostaa. Lapsi itse varmasti isompana arvostaa läheistä suhdetta kaikkiin isovanhempiin ja sitä ei itsestään synny vaan sitä tarvitsee ylläpitää.
Lue juttu. Isovanhemman käytös stressaa. Tunkeminen, muuttosuunnitelmat ja omapäiset hankkeet.
Alue: Aihe vapaa
Mitenkähän vinoon meidän lapset kasvaa, kun tapaavat mun vanhempia 2-4 kertaa viikossa? Lapset ovat kyllä jo kouluikäisiä ja ihan itse kulkevat isovanhemmilleen, jotka asuvat tosi lähellä. Mun vanhemmat toimii meidän ekaluokkalaisen aamu- ja iltapäiväkerhona. On tosi edullista!