Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin
25.09.2021 |
Pahoittelut jo alkuun superpitkästä viestistä, ei tarvitse valittaa viestin pituudesta, jos sitä ei jaksa lukea.
Isovanhempi on mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin ja mietin, miten ihmeessä tämän tilanteen kanssa selviää? Vertaistuki ja vinkit ovat tervetulleita! En haluaisi, että tilanne pahenee ajan kanssa.
Kutsutaan lastenlasta tässä viestissä nyt Emmaksi (nimi muutettu). Emma on alle 6 kuukautta ja ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmalle. Sillä ei nyt ole väliä, kuka isovanhempi on, tällaisia isovanhempia löytyy niin naisten kuin miesten joukosta sekä omista vanhemmista ja appivanhemmista. Eli ei jäädä inttämään tästä asiasta, kun se ei ole tämän viestin pointti.
Meillä on jo lyhyen ajan sisällä näkynyt mm. seuraavaa:
1. Isovanhempi haluaisi usein kylään ja loukkaantuu, kun ei jatkuvasti pyydetä käymään. Isovanhempi on nähnyt Emmaa n. kerran kuussa tai joskus kahdestikin. Joinakin kertoina näkemisessä on ollut hieman väliä, kun miehellä on ollut työkiireitä ja ollaan oltu sairaana. Olen ollut huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeen ja alan vasta nyt toipua kivuliaista vaivoistani. Ollaan sanottu, että meille isovanhempi voi kyllä ehdottaa, että ”nähtäisiinkö, kun haluaisin tavata Emmaa.” Isovanhempi ei silti ehdota asiaa, vaan odottaa meiltä kutsua kylään. Isovanhemman vierailu vie päivästä puolet ja noille päiville ei voi eikä jaksa sopia muuta menoa. Isovanhempi myös vertaa itseään muihin isovanhempiin ja suunnilleen laskee, että näkevät lapsenlasta yhtä monta kertaa ettei itse jää alakynteen. Isovanhempi ei myöskään ymmärrä, että me vanhemmat haluaisimme nähdä ystäviämme emmekä pyhittää kaikkea sosiaalista aikaa isovanhemmalle/isovanhemmille. Isovanhempi myös syyllistää meitä ”harvasta kyläilytahdista” ja kyselee, emmekö pidä hänestä kun emme kutsu häntä useammin kylään.
2. Isovanhempi ostelee koko ajan Emmalle vaatteita ja tavaroita. Ollaan vanhempina puhuttu, että ei haluta kasvattaa lasta siihen, että jatkuvasti saa uusia tavaroita tai lapselle tuotaisiin aina tuliaisia. Meidän perheen arvot eivät perustu materialismiin. Kaiken lisäksi meille tuotavat tavarat ovat sellaisia, ettei isovanhempi kysy, tarvitsemmeko edes tuollaisia tavaroita. Monet tavaroista ovat epäkäytännöllisiä vauva-arjessa tai meillä on jo valmiiksi riittävästi vaatetta vauvalle. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut lahjaksi monet vain käsinpesua kestävät ”söpöt” vauvanvaatteet tai vaikeasti puettavia vauvanvaatteita, jotka näyttävät hänestä kivoilta. Tässä elämänvaiheessa arvostamme käytännöllisyyttä, helposti puettavia vaatteita, vetoketjuja ja 60 asteen konepesumahdollisuutta, kun sosetahroja ja muita riittää. Isovanhempi myös odottaa, että Emmalla pidettäisiin näitä hänen tuomiaan vaatteita mahdollisimman paljon. Isovanhempi on jopa kieltänyt minua ostamasta Emmalle vaatteita, jotta hän saisi hankkia vauvalle vaatteet. Emme ole miehen kanssa mitenkään trenditietoisia, mutta olisi kiva pukea lapsi ihan itse eikä isovanhemman valitsemiin vaatteisiin. Isovanhempi on usein tosi tarkka ja haluaa ostaa Emmalle tietynvärisiä vaatteita, kyllä ”koska kyllä tyttö pitää pukea pinkkiin, vaaleanpunaiseen ja punaiseen”. Me taas ei miehen kanssa olla tuolla tavalla nirsoja värien suhteen, kunhan on käytännöllinen vaate niin sama vaikka olisi kakanruskea.
(jatkuu)
Kommentit (131)
Siis kaksi kertaa kuussa on liikaa näkemistä? Näen vanhempiani viikoittain, joskus jopa pari kertaa viikossa. Usein omat lapset mukana. Meillä on hyvät välit, ei ole liikaa.
Musta isovanhempi saa hemmotella lapsenlasta. Ei tietenkään haitallisesti (karkkipussi alle 1-vuotiaalle) vaan jos hän haluaa viedä lasta huvipuistoon niin vieköön. Mitä väliä onko lapsi 3 vai 4 kun ekan kerran käy vaikka lintsillä? Et voi määrittää mitä isovanhempi haluaa lapsenlapsen kanssa tehdä, anna hänen luoda oma suhde. Muuten voi käydä niin ettei suhdetta synny koska isovanhempi ei halua, että kontrollointia hänen tapaansa olla isovanhempi.
Odota kun sinulla on 2-3 alle kouluikäistä.
Luulen, että hemmotteleva isovanhempi on siinä vaiheessa kuin vastaus rukouksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapsella oli ikää alle 6kk ja olet ehtinyt pohtia kaikkea tätä!!!!! Mene töihin ja anna miehesi jäädä kotiin kun et näytä sosetahroinesi enää
täysimettävän. Sekoat Emmasi ja anopin pelkosi kanssa.
Näkemisistä sanoisin, että onhan kerran kuukaudessa tosi harvoin nähdä vauvaa. Varsinkaan, jos mitään varsinaista estettä ei ole, ei olla vasta toipumassa synnytyksestä tai muuta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Siis kaksi kertaa kuussa on liikaa näkemistä? Näen vanhempiani viikoittain, joskus jopa pari kertaa viikossa. Usein omat lapset mukana. Meillä on hyvät välit, ei ole liikaa.
Musta isovanhempi saa hemmotella lapsenlasta. Ei tietenkään haitallisesti (karkkipussi alle 1-vuotiaalle) vaan jos hän haluaa viedä lasta huvipuistoon niin vieköön. Mitä väliä onko lapsi 3 vai 4 kun ekan kerran käy vaikka lintsillä? Et voi määrittää mitä isovanhempi haluaa lapsenlapsen kanssa tehdä, anna hänen luoda oma suhde. Muuten voi käydä niin ettei suhdetta synny koska isovanhempi ei halua, että kontrollointia hänen tapaansa olla isovanhempi.
Odota kun sinulla on 2-3 alle kouluikäistä.
Luulen, että hemmotteleva isovanhempi on siinä vaiheessa kuin vastaus rukouksiisi.
Perhe päättää itse keneltä ottaa hoitoapua. Itselläni on kaksi koiraa mutta en tod antaisi lpsia paikkaan jossa koira ja lapsi jötetään ilman valvomtaa.
Vierailija kirjoitti:
Näkemisistä sanoisin, että onhan kerran kuukaudessa tosi harvoin nähdä vauvaa. Varsinkaan, jos mitään varsinaista estettä ei ole, ei olla vasta toipumassa synnytyksestä tai muuta sellaista.
Perheellä on omakin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos muuten tuo isovanhempi on tosissaan muuttamassa teidän lähelle sitten omistusasunnon myötä niin pari vinkkiä:
-ette anna vara-avainta, tulee muuten niillä teille kutsumatta
-sanotte etukäteen, että kyläilyjen määrä ei kasva sen myötä, että hän asuu lähempänä
-sanotte, että kylään ei yritetä tulla kutsumatta ja vaikka olisitte kotona, niin teillä on oikeus olla oman perheen kesken
Minä sanoisin, että jättäkää kertomatta, minne muutatte. Maistraattiin osoitteenluovutuskielto ja pidätte ihan omana tietonanne, missä asutte.
Vierailija kirjoitti:
No jopas jottain että ihan sekaisin? Meillä ei sekoiltu. Oltiin papan kanssa 39 ja 41 kun eka lapsenlapsi syntyi. Tytär sai pojan ja oltiin iloisia vauvasta ja että kaikki meni hyvin.
Nykyään meillä on 8 lastenlasta ja he ovat ihania ja rakkaita, mutta me ei hössötetä.
Asumme Teneriffalla ja kesäisin nähdään.
Juu. Ennen ei sekoiltu. Nuorina naimisiin ja lapsia syntyi ihan luonnollisesti. Lastenlapsia saatiin noin 4-kymppisinä. Oli mutkatonta kun sukupuolia oli vain kaksi, joten aikaa ei tärväytynyt turhaan pähkäilyyn. Oli vain tyttöjä ja poikia.
Elämä oli vaatimatonta koska rahaa ei ollut paljon. Rakkautta oli sitäkin enemmän. Sen ajan liitot ovat myös kestäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo agressiivisen lemmikin kanssa jättäminen kuulostaa pahalta.
Miksi kaikki jankuttaa anopista kun ei ap sanonut edes sukupuolta ja kumman sukua on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän vinoon meidän lapset kasvaa, kun tapaavat mun vanhempia 2-4 kertaa viikossa? Lapset ovat kyllä jo kouluikäisiä ja ihan itse kulkevat isovanhemmilleen, jotka asuvat tosi lähellä. Mun vanhemmat toimii meidän ekaluokkalaisen aamu- ja iltapäiväkerhona. On tosi edullista!
Vapaa leikki ikätoverien kanssa puuttuu.
Ja se miten te hoidatte asianne on teidän vastuulla. Ap:lla on täysi oikeus määrätä omista asioistaan. Ei hänen ole pakko omaksua teidän mallianne. Itse en potäisi tuota hyvänä, koska ym.
Lapset päivät koulussa eivätkä leiki siellä ikätoverien kanssa?
Oli suuri rikkaus lapsena kun sai olla vanhempien ihmisten kanssa tekemisissä. Kaikkea ei opi ikätovereilta.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä olisi voinut ihan sanasta sanaan olla oma kirjoitukseni vauvavuosien aluista. Tein juuri tuota, että kehittelin päässäni jo valmiiksi ärsytyksen aiheita, joita ei ollut tapahtunut eikä tapahtumassakaan (ap:lla paljastaa esim nuo lauseet " varmasti on luvassa nihkeästi suhtautumista myös esim perheen ruokailutapoihin"). Ajattelin juuri myös tuota , että miksi minun pitää raahautua heille ja raahata kaikki mukana (huom, et todellakaan tarvi mitään omia alusia, kyllä pyyhkeen päällä voi vaihtaa vaipat) Kävin dialogeja päässäni jä ärsyynnyin sekä omaan äitiini että anoppiini. Toisen lapsen kohdalla mieli reistaili jo niin, että se diagnosoitiin synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Ap, en sano tätä ilkeyttäni, vaan itse saman kokeneena: tuo johtuu sinusta ja sinun hormoneistasi eikä anopistasi. Onneksi itse en aiheuttanut riitoja , kestin sen vuoden ja nyt on kaikilla hyvät välit.
Mutta appi ja isä ei ärsyttäneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän vinoon meidän lapset kasvaa, kun tapaavat mun vanhempia 2-4 kertaa viikossa? Lapset ovat kyllä jo kouluikäisiä ja ihan itse kulkevat isovanhemmilleen, jotka asuvat tosi lähellä. Mun vanhemmat toimii meidän ekaluokkalaisen aamu- ja iltapäiväkerhona. On tosi edullista!
Vapaa leikki ikätoverien kanssa puuttuu.
Ja se miten te hoidatte asianne on teidän vastuulla. Ap:lla on täysi oikeus määrätä omista asioistaan. Ei hänen ole pakko omaksua teidän mallianne. Itse en potäisi tuota hyvänä, koska ym.
Lapset päivät koulussa eivätkä leiki siellä ikätoverien kanssa?
Oli suuri rikkaus lapsena kun sai olla vanhempien ihmisten kanssa tekemisissä. Kaikkea ei opi ikätovereilta.
Eri
Eivät koska se on koulu.
Kyllä tuonikäisille ne kaverit olisi tärkeämmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ihan samoja asioita on puitu täällä palstalla jo vuosikausia - miksi teit taas kilometrin potuisen aloituksen tästä, ap?
Suhtaudutaanko kaikki muihinkin isovanhempiin samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudutaanko kaikki muihinkin isovanhempiin samoin?
Ei lapsi ole mikään jötskilitra josta isovanhemmat riitelevät samansuuruiset siivut.
Siis isovanhempi näkee vauvaa noin 12 kertaa vauvavuoden aikana?
Joopajoo.
Vierailija kirjoitti:
Siis kaksi kertaa kuussa on liikaa näkemistä? Näen vanhempiani viikoittain, joskus jopa pari kertaa viikossa. Usein omat lapset mukana. Meillä on hyvät välit, ei ole liikaa.
Musta isovanhempi saa hemmotella lapsenlasta. Ei tietenkään haitallisesti (karkkipussi alle 1-vuotiaalle) vaan jos hän haluaa viedä lasta huvipuistoon niin vieköön. Mitä väliä onko lapsi 3 vai 4 kun ekan kerran käy vaikka lintsillä? Et voi määrittää mitä isovanhempi haluaa lapsenlapsen kanssa tehdä, anna hänen luoda oma suhde. Muuten voi käydä niin ettei suhdetta synny koska isovanhempi ei halua, että kontrollointia hänen tapaansa olla isovanhempi.
Odota kun sinulla on 2-3 alle kouluikäistä.
Luulen, että hemmotteleva isovanhempi on siinä vaiheessa kuin vastaus rukouksiisi.
-kaikki eivät "hanki" 2-3 alle kouluikäistä lasta, yksikin voi riittää
-ai jos isovanhempi haluaisi tutustuttaa lapsen vaikka väk.iv.alta.viihteeseen niin vapaasti vaan, koska "et voi määrittää mitä isovanhemman kanssa saa tehdä"?
Kunhan lapsi kasvaa, anna hänelle ja isovanhemmille esim. yhteistä puistoaikaa.
Lapselle isovanhempi voi olla hyvin tärkeä ihmissuhde, jos se toimii niin, että tykkäävät toisistaan, isovanhempi on turvallinen ja huolehtii siitä, että ottaa kopin kun lapsi putoaa puusta eli voit jättää huoletta hoitoon.
Tavaroitten kanssa kyllä selviät. Käytät niitä epäkäytännöllisiä vaatteita isovanhemman aikana hänen mielikseen. Ei muulloin tarvi :D
Sitten kun lapsi on isompi, isovanhempi saattaa tehdä hänen kanssaan juttuja, joita itse et ehkä jaksa tai ehdi. Voit päästä vaikka viikonloppureissuun parisuhdetta hoitamaan.
Ap. Älä usko tässä ketjussa olevia mummoja/anopin rakastajia, jotka ovat jankkaamassa.
Suurimmassa osassa lapsiperheitä ei nähdä viikottain isovanhempia, kun välimatkaa on todennäköisesti enemmän kuin muutama kilometri. Kuukausittain näkeminen on täysin riittävää, monet näkevät välimatkan takia isovanhempia pari kertaa vuodessa. Ja te, jotka vetoatte siihen, että tuollainen tahti on liian vähän: minä kyläilin molemmissa mummoloissa lapsena arviolta 4-6 kertaa vuodessa (välimatkaa n.300 km molempiin). Voin sanoa, että isovanhemmat olivat rakkaita ja tärkeitä, vaikka emme nähneet "usein". Paljon jäi hyviä muistoja enkä aikuisena mieti, että nähtiinpä "vähän".
Lapsiperheellä on muutakin elämää kuin isovanhemmat ja saa ollakin. Vaikka isovanhemmasta olisi kuinka kiva nähdä sitä mumminmussukkaa harva se kerta, niin perheellä on varmasti muitakin tapoja viettää aikaansa. Vanhemmilla on täysi oikeus päättää, miten elämän lapsensa kanssa viettää. Se ei ole isovanhempien päätettävissä. Jos isovanhemmat haluavat olla lapsenlapsen elämässä mukana perheen asettamissa rajoissa niin kiva juttu.
Alue: Aihe vapaa
Ennen mummolassa käytiin ehkä vain kesäisin ja joskus jouluna