Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin
25.09.2021 |
Pahoittelut jo alkuun superpitkästä viestistä, ei tarvitse valittaa viestin pituudesta, jos sitä ei jaksa lukea.
Isovanhempi on mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin ja mietin, miten ihmeessä tämän tilanteen kanssa selviää? Vertaistuki ja vinkit ovat tervetulleita! En haluaisi, että tilanne pahenee ajan kanssa.
Kutsutaan lastenlasta tässä viestissä nyt Emmaksi (nimi muutettu). Emma on alle 6 kuukautta ja ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmalle. Sillä ei nyt ole väliä, kuka isovanhempi on, tällaisia isovanhempia löytyy niin naisten kuin miesten joukosta sekä omista vanhemmista ja appivanhemmista. Eli ei jäädä inttämään tästä asiasta, kun se ei ole tämän viestin pointti.
Meillä on jo lyhyen ajan sisällä näkynyt mm. seuraavaa:
1. Isovanhempi haluaisi usein kylään ja loukkaantuu, kun ei jatkuvasti pyydetä käymään. Isovanhempi on nähnyt Emmaa n. kerran kuussa tai joskus kahdestikin. Joinakin kertoina näkemisessä on ollut hieman väliä, kun miehellä on ollut työkiireitä ja ollaan oltu sairaana. Olen ollut huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeen ja alan vasta nyt toipua kivuliaista vaivoistani. Ollaan sanottu, että meille isovanhempi voi kyllä ehdottaa, että ”nähtäisiinkö, kun haluaisin tavata Emmaa.” Isovanhempi ei silti ehdota asiaa, vaan odottaa meiltä kutsua kylään. Isovanhemman vierailu vie päivästä puolet ja noille päiville ei voi eikä jaksa sopia muuta menoa. Isovanhempi myös vertaa itseään muihin isovanhempiin ja suunnilleen laskee, että näkevät lapsenlasta yhtä monta kertaa ettei itse jää alakynteen. Isovanhempi ei myöskään ymmärrä, että me vanhemmat haluaisimme nähdä ystäviämme emmekä pyhittää kaikkea sosiaalista aikaa isovanhemmalle/isovanhemmille. Isovanhempi myös syyllistää meitä ”harvasta kyläilytahdista” ja kyselee, emmekö pidä hänestä kun emme kutsu häntä useammin kylään.
2. Isovanhempi ostelee koko ajan Emmalle vaatteita ja tavaroita. Ollaan vanhempina puhuttu, että ei haluta kasvattaa lasta siihen, että jatkuvasti saa uusia tavaroita tai lapselle tuotaisiin aina tuliaisia. Meidän perheen arvot eivät perustu materialismiin. Kaiken lisäksi meille tuotavat tavarat ovat sellaisia, ettei isovanhempi kysy, tarvitsemmeko edes tuollaisia tavaroita. Monet tavaroista ovat epäkäytännöllisiä vauva-arjessa tai meillä on jo valmiiksi riittävästi vaatetta vauvalle. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut lahjaksi monet vain käsinpesua kestävät ”söpöt” vauvanvaatteet tai vaikeasti puettavia vauvanvaatteita, jotka näyttävät hänestä kivoilta. Tässä elämänvaiheessa arvostamme käytännöllisyyttä, helposti puettavia vaatteita, vetoketjuja ja 60 asteen konepesumahdollisuutta, kun sosetahroja ja muita riittää. Isovanhempi myös odottaa, että Emmalla pidettäisiin näitä hänen tuomiaan vaatteita mahdollisimman paljon. Isovanhempi on jopa kieltänyt minua ostamasta Emmalle vaatteita, jotta hän saisi hankkia vauvalle vaatteet. Emme ole miehen kanssa mitenkään trenditietoisia, mutta olisi kiva pukea lapsi ihan itse eikä isovanhemman valitsemiin vaatteisiin. Isovanhempi on usein tosi tarkka ja haluaa ostaa Emmalle tietynvärisiä vaatteita, kyllä ”koska kyllä tyttö pitää pukea pinkkiin, vaaleanpunaiseen ja punaiseen”. Me taas ei miehen kanssa olla tuolla tavalla nirsoja värien suhteen, kunhan on käytännöllinen vaate niin sama vaikka olisi kakanruskea.
(jatkuu)
Kommentit (131)
”Pitää antaa ostaa jos isovanhempi haluaa”?
MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hirveältä, tsemppiä sinne. Itse tilanteessasi kertoisin isovanhemmalle säännöt ja rajat mitä noudatetaan ja jossei onnistu se on välit katki.
Järkyttävää et tässä ketjussa ollaan puolustelemassa tuota isovanhempaa. Ap, ymmärrän sinua täysin.
On oikeasti raskasta, kun joku perheen ulkopuolinen haluaisi päättää perheenne elämästä ja vielä sitten loukkaantuu/uhriutuu, jos ei saa niin tehdä.
Ymmärtäisin isovanhemman surun jos ei näkisi ollenkaan lapsenlastaan. Mutta nythän näkee joka kuukausi. Mikä ongelma tuossa on? En hetkeäkään usko, että kovinkaan monessa perheessä isovanhemmat on vaikka parina päivänä viikossa käymässä. Onhan siinä perheellä muutakin elämää. Kyllä minä mieluummin rentoudun omien ystävieni kanssa jutellen kuin oman äidin tai anopin seurassa. Ihan luonnollista.
Ihan turha syyllistää tuoretta äitiä siitä, että haluaa pitää perheen rajoista ja omistaan kiinni. Tuore äiti saa levätä eikä tarvitse hyppiä oman äidin tai anopin mukaan. He ovat saaneet päättää asiat omien lastensa kohdalla, nyt on teidän vuoro.
Vierailija kirjoitti:
ihan todellako teillä kaikilla käy isovanhemmat monta kertaa kuussa? ainakin noissa stooreissa toistuu se, että se on aina sen naisen vanhemmat, jotka käyvät usein tai asuvat vieressä. kuinkas moni tykkäisi kun se olisikin anoppi joka tulisi monta kertaa viikossa ovesta?
Minä tykkäisin, anoppi oli ihana ihminen, lämmin ja aina hienotunteinen. Valitettavasti ei ole enää joukossamme, mutta liki 20 vuotta ehdin hänet tuntea. Ikävä anoppia :( Oman äidin kanssa on sitten enemmän väännetty rajoista, mutta sitå tehtiin jo ennen kuin sain lapsia. Häntä nähdään vähintään kerran viikossa.
jos muuten tuo isovanhempi on tosissaan muuttamassa teidän lähelle sitten omistusasunnon myötä niin pari vinkkiä:
-ette anna vara-avainta, tulee muuten niillä teille kutsumatta
-sanotte etukäteen, että kyläilyjen määrä ei kasva sen myötä, että hän asuu lähempänä
-sanotte, että kylään ei yritetä tulla kutsumatta ja vaikka olisitte kotona, niin teillä on oikeus olla oman perheen kesken
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
Onko tämä trolli? lapsi siis alle 6 kk. Anoppi käynyt 1-2 kertaa kk. Eli 6-12 kertaa. Jos tästä listasta nyt karsisit turhan pois. Kun puoli vuotiaan vauvan kanssa puhutaan jo huvipuistoista. Joihin ei mummon kanssa saa mennä. Asia ajankohtainen tyyliin 3 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
No minun vanhin lapseni on 5-vuotias, ja muistan hyvin millainen hormonimyrsky tuossa vaiheessa vielä oli päällä, samoin sen, miten omat vanhempani sekosivat, kun saivat ainoan ja pitkään odotetun lapsenlapsen. Kumpikin laantui aikanaan, hormonimyrsky ja pimahdus, ja asiat asettuivat paremmin mittasuhteisiinsa. Lopulta tärkeintä on lapsen turvallisuus ja hyvä suhde isovanhempiin. Ihan joka asiasta ei tarvitse pingottaa, ja isovanhemmatkin oppivat kuuntelemaan mitä nuorempi polvi haluaa, ja luottamaan siihen, että osaamme olla vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on selvästi täynnä mummoja jotka ei ymmärrä aloittajaa lainkaan. :D
No minun vanhin lapseni on 5-vuotias, ja muistan hyvin millainen hormonimyrsky tuossa vaiheessa vielä oli päällä, samoin sen, miten omat vanhempani sekosivat, kun saivat ainoan ja pitkään odotetun lapsenlapsen. Kumpikin laantui aikanaan, hormonimyrsky ja pimahdus, ja asiat asettuivat paremmin mittasuhteisiinsa. Lopulta tärkeintä on lapsen turvallisuus ja hyvä suhde isovanhempiin. Ihan joka asiasta ei tarvitse pingottaa, ja isovanhemmatkin oppivat kuuntelemaan mitä nuorempi polvi haluaa, ja luottamaan siihen, että osaamme olla vanhempia.
Tärkeintä on se että perhe voi hyvin. Ulkopuolisilla ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miksi niin moni nykyisen isovanhempi-ikäluokan ihmisistä on ihan älyttömän rajaton. Meillä on myös vedetty rajoja jo kahdeksan vuotta oman äitini kanssa. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa mennä perille, kun ei vaan suostuta hänen sekoiluun.
Meillä on kaksoset, jotka menivät nyt toiselle luokalle. Ensimmäisen luokan ajan me vanhemmat olimme etätöissä eikä lasten tarvinnut olla koskaan kotona yksin. Nyt palasimme toimistolle ja äitini keksi, että tulee joka aamu ja iltapäivä meille lasten kanssa. Sai myytyä ajatuksen meiltä kysymättä myös lapsille ja pelotteli, että eivät voi vielä pärjätä kahdestaan. Saatiin tästä kauhea riita aikaiseksi, mutta äitini lopulta tajusi ja lapsetkin ovat olleet lähinnä innoissaan uudesta vapaudestaan ilman kotona olevia vanhempia.
Pienempiä juttuja tulee kyllä esiin jatkuvasti. Äitini maanittelee lapsia mukaansa kylään siskolleni, jolla on kaksi alle kaksivuotiasta eikä mitään tekemistä isommille. Sitten äitini viestittelee minulle, että ”tytöt niin haluaisi nähdä pieniä serkkujaan.” Kuvio paljastuu, kun juttelen lasten kanssa. Lapsetkin on oppineet, että mummolle sanotaan aina ei, kunnes asiasta on sovittu meidän vanhempien kanssa.
Äidistäni on paljon hyvää, jonka takia välejä ei ole laitettu kokonaan poikki. Tekee lasten kanssa erilaisia taide- ja tiedeprojekteja ja jaksaa ja osaa tehdä asioita, joihin meillä ei rahkeet riitä. Tykkää myös aidosti olla lasten kanssa ja heillä on rajattomuudesta huolimatta lämpimät välit.
Ap:lle tsemppiä. Rajojen vetäminen tuskin ihan heti on loppumassa. Kannattaa tottua.
Omasta mielestäni tapaamisten pitää mennä vauvaperheen ehdoilla ja jos ne eivät kiinnosta niin sitten ei tavata. Eli esim. hän tulee teidän luokse, ettekä te mene hänen luoksensa viihdyttämään häntä. Hän myös pitää aggresiivisen lemmikkinsä erossa lapsesta ja valvoo aina kun nämä ovat kahden. Lemmikin kanssa tilanne voi mennä vaaralliseksi ja taaperoiässä lemmikki voi hyökätä taaperon kimppuun, jos lapsi vetää esim. hännästä. Näitä on monia esimerkkejä, joten jopa vähän korottaisin ääntäni, että tämä tulee ainakin anopille selväksi.
Anopin kuuluu auttaa perhettä, eikä lisätä stressiä. En ymmärrä, miksi ette suoraan sano ääneen nämä ongelma-asiat hänelle, kun hän kuitenkin jotain tuollaista kyselee, missä ongelma on. Puhukaa ääneen. Huutaminenkin on parempi kuin olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen ja kiitollinen anopista, joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä kaikki eivät ole. Kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Nuo asiat mistä mainisir ovat ihan keskusteltavissa. Älä hyvä ihminen hankaloita lapsesi suhdetta omaan mummoon. Sinun lapsesi onni ja etu on, että välit ovat läheiset ja lämpimät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen ja kiitollinen anopista, joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä kaikki eivät ole. Kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Nuo asiat mistä mainisir ovat ihan keskusteltavissa. Älä hyvä ihminen hankaloita lapsesi suhdetta omaan mummoon. Sinun lapsesi onni ja etu on, että välit ovat läheiset ja lämpimät.
Se on täysin ap:n arvioitavissa. Jos mummon käytös tuntuu ahdistavalta, miksi siitä pitää vääntää? Maailmassa on niitäkin jotka ei ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä trolli? lapsi siis alle 6 kk. Anoppi käynyt 1-2 kertaa kk. Eli 6-12 kertaa. Jos tästä listasta nyt karsisit turhan pois. Kun puoli vuotiaan vauvan kanssa puhutaan jo huvipuistoista. Joihin ei mummon kanssa saa mennä. Asia ajankohtainen tyyliin 3 vuoden päästä.
Kävelemään oppii viimeistään 1,5 -vuotiaana ja mummohan sanoi, että heti menee silloin huvipuistoon. Se voi olla jo kahden kuukauden päästä, kun kävelee. Eri asia, pääseekö mihinkään laitteeseen mummon sylissä, mutta Hoplopiin tms. ehkä pääsee.
Koiraa ei saa ikinä jättää valvomatta lapsen kanssa.
Se ei ole lapsen eikä koiran etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen ja kiitollinen anopista, joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä kaikki eivät ole. Kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Nuo asiat mistä mainisir ovat ihan keskusteltavissa. Älä hyvä ihminen hankaloita lapsesi suhdetta omaan mummoon. Sinun lapsesi onni ja etu on, että välit ovat läheiset ja lämpimät.
Se on täysin ap:n arvioitavissa. Jos mummon käytös tuntuu ahdistavalta, miksi siitä pitää vääntää? Maailmassa on niitäkin jotka ei ahdista.
Ne mummotkin ovat vain ihmisiä jotka tekevät virheitä. Lapsen etu on ehdottomasti läheinen suhde isovanhempiin. Asiat pitää pystyä keskustelemaan ja kohtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen ja kiitollinen anopista, joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä kaikki eivät ole. Kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Nuo asiat mistä mainisir ovat ihan keskusteltavissa. Älä hyvä ihminen hankaloita lapsesi suhdetta omaan mummoon. Sinun lapsesi onni ja etu on, että välit ovat läheiset ja lämpimät.
Se on täysin ap:n arvioitavissa. Jos mummon käytös tuntuu ahdistavalta, miksi siitä pitää vääntää? Maailmassa on niitäkin jotka ei ahdista.
Ne mummotkin ovat vain ihmisiä jotka tekevät virheitä. Lapsen etu on ehdottomasti läheinen suhde isovanhempiin. Asiat pitää pystyä keskustelemaan ja kohtaamaan.
Sen arvioi lapsen vanhempi.
Rajattomuus, ylikävely, liiallinen tunkeminen, tavaran kantaminen, perässä muutto jne ei ole mitään inhimillisiä virheitä, vaan systemaattista häirintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen ja kiitollinen anopista, joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä kaikki eivät ole. Kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Nuo asiat mistä mainisir ovat ihan keskusteltavissa. Älä hyvä ihminen hankaloita lapsesi suhdetta omaan mummoon. Sinun lapsesi onni ja etu on, että välit ovat läheiset ja lämpimät.
Se on täysin ap:n arvioitavissa. Jos mummon käytös tuntuu ahdistavalta, miksi siitä pitää vääntää? Maailmassa on niitäkin jotka ei ahdista.
Ne mummotkin ovat vain ihmisiä jotka tekevät virheitä. Lapsen etu on ehdottomasti läheinen suhde isovanhempiin. Asiat pitää pystyä keskustelemaan ja kohtaamaan.
Ei ole mitään tuollaista velvollisuutta. Ei pidä eikä täydy.
Alue: Aihe vapaa
Pitää osata erottaa välittäminen lapsesta ja omien tarpeiden tyydyttäminen.
Vanhemmat päättää keitä päästäcät lapsen löhelle tai ketkä hoitavat lasta.