Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempi mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin
25.09.2021 |
Pahoittelut jo alkuun superpitkästä viestistä, ei tarvitse valittaa viestin pituudesta, jos sitä ei jaksa lukea.
Isovanhempi on mennyt ekan lapsenlapsen syntymästä sekaisin ja mietin, miten ihmeessä tämän tilanteen kanssa selviää? Vertaistuki ja vinkit ovat tervetulleita! En haluaisi, että tilanne pahenee ajan kanssa.
Kutsutaan lastenlasta tässä viestissä nyt Emmaksi (nimi muutettu). Emma on alle 6 kuukautta ja ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmalle. Sillä ei nyt ole väliä, kuka isovanhempi on, tällaisia isovanhempia löytyy niin naisten kuin miesten joukosta sekä omista vanhemmista ja appivanhemmista. Eli ei jäädä inttämään tästä asiasta, kun se ei ole tämän viestin pointti.
Meillä on jo lyhyen ajan sisällä näkynyt mm. seuraavaa:
1. Isovanhempi haluaisi usein kylään ja loukkaantuu, kun ei jatkuvasti pyydetä käymään. Isovanhempi on nähnyt Emmaa n. kerran kuussa tai joskus kahdestikin. Joinakin kertoina näkemisessä on ollut hieman väliä, kun miehellä on ollut työkiireitä ja ollaan oltu sairaana. Olen ollut huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeen ja alan vasta nyt toipua kivuliaista vaivoistani. Ollaan sanottu, että meille isovanhempi voi kyllä ehdottaa, että ”nähtäisiinkö, kun haluaisin tavata Emmaa.” Isovanhempi ei silti ehdota asiaa, vaan odottaa meiltä kutsua kylään. Isovanhemman vierailu vie päivästä puolet ja noille päiville ei voi eikä jaksa sopia muuta menoa. Isovanhempi myös vertaa itseään muihin isovanhempiin ja suunnilleen laskee, että näkevät lapsenlasta yhtä monta kertaa ettei itse jää alakynteen. Isovanhempi ei myöskään ymmärrä, että me vanhemmat haluaisimme nähdä ystäviämme emmekä pyhittää kaikkea sosiaalista aikaa isovanhemmalle/isovanhemmille. Isovanhempi myös syyllistää meitä ”harvasta kyläilytahdista” ja kyselee, emmekö pidä hänestä kun emme kutsu häntä useammin kylään.
2. Isovanhempi ostelee koko ajan Emmalle vaatteita ja tavaroita. Ollaan vanhempina puhuttu, että ei haluta kasvattaa lasta siihen, että jatkuvasti saa uusia tavaroita tai lapselle tuotaisiin aina tuliaisia. Meidän perheen arvot eivät perustu materialismiin. Kaiken lisäksi meille tuotavat tavarat ovat sellaisia, ettei isovanhempi kysy, tarvitsemmeko edes tuollaisia tavaroita. Monet tavaroista ovat epäkäytännöllisiä vauva-arjessa tai meillä on jo valmiiksi riittävästi vaatetta vauvalle. Isovanhempi on esimerkiksi tuonut lahjaksi monet vain käsinpesua kestävät ”söpöt” vauvanvaatteet tai vaikeasti puettavia vauvanvaatteita, jotka näyttävät hänestä kivoilta. Tässä elämänvaiheessa arvostamme käytännöllisyyttä, helposti puettavia vaatteita, vetoketjuja ja 60 asteen konepesumahdollisuutta, kun sosetahroja ja muita riittää. Isovanhempi myös odottaa, että Emmalla pidettäisiin näitä hänen tuomiaan vaatteita mahdollisimman paljon. Isovanhempi on jopa kieltänyt minua ostamasta Emmalle vaatteita, jotta hän saisi hankkia vauvalle vaatteet. Emme ole miehen kanssa mitenkään trenditietoisia, mutta olisi kiva pukea lapsi ihan itse eikä isovanhemman valitsemiin vaatteisiin. Isovanhempi on usein tosi tarkka ja haluaa ostaa Emmalle tietynvärisiä vaatteita, kyllä ”koska kyllä tyttö pitää pukea pinkkiin, vaaleanpunaiseen ja punaiseen”. Me taas ei miehen kanssa olla tuolla tavalla nirsoja värien suhteen, kunhan on käytännöllinen vaate niin sama vaikka olisi kakanruskea.
(jatkuu)
Kommentit (131)
5. Isovanhempi on joissain asioissa ”liian rento”, missä meistä on tärkeä oikeasti huolehtia lapsen turvallisuudesta. Isovanhemmasta lasta ei tarvitse niin olla joka kohdassa valvomassa kovin tarkkaan ja kuhmut, kaatumiset ja muut kuuluvat elämään. ”Ei sitä ennenkään koko ajan oltu silmät selässä valvomassa.” Toisaalta ymmärrän isovanhempaa (lapsille sattuu kaikenlaista), mutta isovanhempi on turhan lepsu joissakin turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Isovanhemmasta on esimerkiksi täysin ok päästää toisinaan aggressiivisesti käyttäytyvä lemmikkinsä Emman viereen ilman, että Emmaa jäisi valvomaan ja itse lähtee välissä käymään vaikka vessassa/ottamassa ruoan uunista. Näistä syistä olemme miehen kanssa jääneet aina Emman viereen isovanhemman luona käydessä. Isovanhempi ei ymmärrä, miksi emme jätä Emmaa hänelle yksin hoidettavaksi ja loukkaantuu, kun häneen ei luoteta.
Isovanhempi haluaa Emman tasapuolisesti kylään mummolaan. Isovanhempi haluaisi, että Emma kävisi usein mummolassa ja isovanhemmasta on reilua, että kyläilyt hoidettaisiin 50-50 periaatteella, ettei mene yksipuoliseksi. Isovanhempi ei ymmärrä puheistamme huolimatta, kuinka suuri työ on lähteä vauvan kanssa jonnekin esimerkiksi päiväksi kylään. Helpompaa on, jos terve isovanhempi tulee käymään meillä kuin se, että matkustaisimme joka toinen kerta Emman kanssa isovanhemmille ja ottaisimme kaikki hoitotarvikkeet hoitopöydän alustoista ja muista lähtien mukaan. Isovanhempi kokee, että Emman pitää päästä mummolaan usein alusta asti ja yötäkin pitäisi olla, vaikka kotimme on alle tunnin matkan päässä mummolasta ja on helpompi viedä vauva kotiin nukkumaan kuin yrittää nukuttaa vieraassa paikassa.
Asumme työtilanteen vuoksi vuokralla, emmekä tiedä vielä, mihin kaupunkiin asetumme pysyvästi asumaan ja mistä ostamme talon. Asia selviää lähivuosina. Isovanhempi on puhunut jo nyt moneen otteeseen, että kunhan tuleva asuinpaikkamme selviää, niin hän muuttaa lähemmäs asumaan. Olen jo nyt aivan kauhuissani tästä. Tiedän, että Suomi on vapaa maa ja kuka tahansa voi muuttaa minne tahansa, mutta en haluaisi ketään isovanhemmista naapuriini/lähelle asumaan. Tätä ei varmaan mitenkään voi estää? Voin jo kuvitella, kuinka ties minkä tekosyyn varjolla rampataan meillä käymässä monta kertaa viikossa. Emman kasvaessa tilanne menisi herkästi siihen, että isovanhempi tekisi päätöksiä perheemme puolesta ”minä tein jo Emmalle ruoan, ai sinä olit tehnyt teidän perheelle ruoan? Te voitte säästää sen makaronilaatikon huomiselle”, ”juujuu, sanoitte ettei Emma tarvitse uutta kännykkää, mutta kyllä minä kävin sellaisen nyt Emman kanssa ostamassa, kun Emma sitä niin kovasti toivoi” jne.
Kertokaa, miten ennaltaehkäistä pahimmat ”vahingot” tällaisen isovanhemman kanssa? Isovanhempi ei kuuntele puhetta, vaan jos hänelle sanoo asioista niin joko loukkaantuu tai sitten ei ota kuuleviin korviinsakaan, mitä me vanhemmat sanomme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksanut lukea kuin alun, mutta veikkaan että kyseessä on anoppisi?
Vierailija kirjoitti:
en jaksanut lukea kuin alun, mutta veikkaan että kyseessä on anoppisi?
Tämä😂 Hirveetä ruikutusta koko aloitus.
Vierailija kirjoitti:
en jaksanut lukea kuin alun, mutta veikkaan että kyseessä on anoppisi?
ja alapeukuttajaksi epäilen tuota anoppiasi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi kyse anopistasi, muuten puhuisit äidistäsi.
-nyt mies laittamaan anopille rajat ja sanomaan suoraan asioista
-teillä on omat säännöt, jos ei anoppia miellytä niin voi voi
-kuukausittain näkeminen on ihan riittävästi, ei isovanhemman tarvitse olla teillä jatkuvasti
Olisit iloinen, että teillä on osallistuva isovanhempi! Monia isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset lainkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta valitettavasti kuulostaa ja ikävä kyllä joudun sanomaan, ettei helpota ajan kanssa.
Meillä kaksi lasta (alakoulussa) ja yhä mummo on tuollainen. Onneksi lapset jo itse osaavat sanoa mummolle vastaan kun eivät halua kaikkia vaatteita tai viettää viikonloppuja mummon vaan kavereidensa kanssa.
Olet jo iso tyttö ja voit määritellä omat rajasi. Jos joku loukkaantuu se on hänen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia jotkut isovanhemmat valitettavasti vaan on. Sama kuin lasten kanssa: selkeät rajat ja vaikka tulisi paha mieli, niin se on sitten tuon aikuisen murhe. Elämään kuuluu pettymyksiä.
Miten voi edes olettaa että oman lapsen perheellä olisi aikaa päivän kestäville vierailuille useamman kerran kuussa?
Kuulostat itse hieman kontrollifriikiltä. Tilanne helpottuu kun lapsi kasvaa ja saat maailmaan myös harmaan sävyjä, ei pelkkää mustaa ja valkoista. Pyri osaltasi pitämään hyvät välit, ei lapsi mene rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit iloinen, että teillä on osallistuva isovanhempi! Monia isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset lainkaan!
Minä lähettää tommosen. Joka oikeasti muutti myös lähemmäs. Anna osoite.
Hei, luulen, että ongelmat ratkeavat, kun lapsesi on parivuotias tai viimeistään kolme: siinä vaiheessa kiitätte taivasta, kun isovanhempi ottaa lapsen yökylään viikonlopuksi ja saatte vapaata. : )
Vauva-aika kestää tosi vähän aikaa, ei sen pohjalta kannata päätellä mitään eikä tehdä mitään pysyviä linjauksia. Kun lapsi alkaa kävellä ja vaatii kokoaikaista seurantaa, hoitoapu on tosi tarpeen, muuten menee kyllä hermot lapsen kanssa olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, on lapselle ja vanhemmille eduksi, jos isovanhempi saa rakennettua luottavaiset suhteet lapsenlapseen. Jos pidätte etäisyyttä, ei lapsi totu isovanhempaan eikä hoitoapua voi käyttää.
Sä et vaan tykkää anopistasi. Ana lapsen nauttia välittävästä isoäidistä. Kyllä se huomio sitten tasaantuu kun tulee lisää lapsenlapsia.
Eka on aina eka ja tyypillisesti isovanhemmat käyvät ylikierroksilla hetken aikaa.
Musta sä nyt turhaan stressaat asioista, joita ei ole vielä edes olemassa. Ota rennommin.
Eikä sitä lasta tosiaan tarvitse vahtia joka sekunti, pl. tietysti eläimet.
Mulla on lähipiirissä esimerkit hienosti hoidetusta ”vahtimisesta” ja toinen hysteerisestä kyttäämisestä. Se lapsi, jonka vanhemmat ovat rentoja, eivät panikoi kun taapero kaatuu, eivätkä ala voivottelemaan kaatumista, on erittäin tasapainoinen henkisesti ja hänellä on hyvä itsetunto. Tämä toinen taas, jota kytättiin koko ajan ja viinirypaleetkin puolitettiin vielä neljävuotiaana, ei osannut edes juosta kaksivuotiaana. Nyt on pelokas ja arka, huono tasapaino ja ihan nynny.
Noh. Vastaukseksi saat kuitenkin, täältä että välit poikki ja heti. Ajattele kuitenkin järjellä. Se höpsähtäminen voi mennä ohikin ja isovanhemmasta voi tulla sulle ja lapselle hyvä voimavara.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat itse hieman kontrollifriikiltä. Tilanne helpottuu kun lapsi kasvaa ja saat maailmaan myös harmaan sävyjä, ei pelkkää mustaa ja valkoista. Pyri osaltasi pitämään hyvät välit, ei lapsi mene rikki.
Höpöhöpö. Lapsi voi mennä moninkin tavoin rikki jos perheellä on taakkana rajaton sukulainen.
Tiukat rajat heti, voi olla tuosta paljon tiukemmatkin. Eikä lasta ruveta jakamaan kuin jätskilitraa tai hankita koiranpuremia kasvoihin jne
Tosi vähän tuo on jos vauva-aikana näkee vain kerran kuussa. Eihän vauva totu edes vaan vierastaa.
Minusta mummo vaikuttaa ihan normaalilta tuoreelta mummolta. Ehkä ymmärrät häntä aikanaan kun saat ehkä oman lapsenlapsen.
Selvästikään et pidä anopistasi, se on osatekijä tässä keitossa. Muista, että kohtaat anoppisi myös miehesi luonteenpiirteissä, koska anoppisi on hänet kasvattanut ja antanut osan perimää. Ajan oloon ne piirteet alkaa nyppiä.
Sama toisin päin: jos et pidä miehesi isästä, en ennusta onnellista ja/tai pitkää liittoa.
Alue: Aihe vapaa
3. Isovanhempi loukkaantuu, jos ei saa auttaa ja nimenomaan auttaa itse valitsemallaan tavalla. Jos pyytäisimme apua Emman hoitoon tai kodin siivoukseen, hän saattaisi auttaa tuomalla siivousvälinesetin tai tekemällä kalakeittoa, koska ”minua ei saa määräillä, vaan autan niin kuin itse parhaaksi näen”. Olemme itse lapsemme ”hankkineet” ja myös itse aiomme lapsemme hoitaa. Voimme satunnaisesti ottaa apua vastaan arjen asioissa, mutta emme kaipaa jatkuvaa apua. Emme pidä reiluna sitä, että esimerkiksi isovanhempien odotettaisiin osallistuvan jatkuvasti Emman hoitoon. Heillä on omakin elämä. Isovanhemmalla on kova tarve kokea itsensä tarpeelliseksi ja hän hokee, kuinka elämänsä on saanut aivan uuden tarkoituksen Emman myötä. Meistä vanhemmista olisi hyvä, että isovanhemmalla olisi muutakin elämää kuin lapsenlapsi. Isovanhemmalta tuntuu unohtuvan, että Emma on meidän lapsi, ei hänen ja meidän perheellä on omat menomme.
4. Isovanhempi ei usko meidän vanhempien kertomia perheemme sääntöjä, vaan kokee, että isovanhemmalla on oikeus hemmotella lapsenlastaan ja luistaa näistä säännöistä. Olemme esimerkiksi miehen kanssa sopineet, että lastamme ei tarvitse viedä pienenä (tyyliin alle 4-vuotiaana) huvipuistoihin, seikkailupuistoihin yms paikkoihin. Pidämme noita kalliina ja koemme, että pieni lapsi ei saa noista vielä mitään erityistä irti (eikä muistikuvia noista jää) ja seikkailuksi riittävät hyvin metsäretket, leikkipuistot, uimahallit jne. Isovanhempi ei usko meitä vanhempia, vaan sanoo, että kyllä hän sitten vie lapsen noihin paikkoihin heti kun lapsi liikkuu. Samoin luvassa on varmasti nihkeilyä meidän perheen ruokailutapojen, nukkumaanmenoaikojen ja muiden noudattamisen suhteen, koska isovanhemmasta hänellä on oikeus hemmotella Emmaa. Ymmärrämme toki, että isovanhempi haluaa hemmotella lapsenlasta, mutta siihen riittää vähempikin. Hemmottelua on tyyliin se, että isovanhempi paistaa lettuja ja katsoo lapsen kanssa elokuvan, ei se, että lasta viedään hoploppeihin ja ostetaan jatkuvasti uusia leluja. Perheen sääntöjen noudattaminen ei ole onnistunut tähänkään mennessä. Isovanhempi on esimerkiksi halunnut syöttää vauvaa pullolla ja kun olemme sanoneet, että syöttämistä pitää ”tahdistaa” eli antaa maitoa vain vähän kerrallaan, niin isovanhempi ei kuuntele vaan antaa maidon ilman taukoja pullosta vauvalle. Vauva sitten pulauttelee maidot pitkin lattioita.
(jatkuu)