Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Takana loistava tulevaisuus" Tunnetko näitä?
12.11.2014 |
Tuli mieleen kun luin tuota Jari Aarnion haastattelua. Muutama vuosikymmen nopeaa uraa, päällikön suosikiksi heti tullessaan, kova kunnianhimo ja nopea eteneminen. Samalla tuli kait vauhtisokeaksi ja kun pitkämuistisista ja -vihaisista virkamiehistä on kysymys, niin sitten tulikin crah and burn-vuodeksi eristykseen pelkästään tutkinan ajaksi.
Mihin hautautui se presidentin korkea-arvoinen avustaja, oikeustieteilijä, jonka elämän suurin virhe oli olla kepulainen ja joka vuosi Halosen tietoja sivukaupualla Jäätteenmäelle? Faxit tuli yllättäen ja ihan pyytämättä, kymmeniä sivuja. Ehkä kepulaiset on pelastaneet sen jonnekin kepukuntaan kunnanjohtajaksi arpomaan, että kuinka monta miljoonaa miinukselle menee budjetti tänä vuonna ja joko vanhainkoti pannaan pimeäksi ja mummut 200km päähän "keskitetysti".
Työelämässä näitä näkyy, ikätovereissani eli 50+ v. Aika karua katseltavaa, kun muinoinen 80-luvun yleisessä nousuhuumassa ollut ura lässähtää täysin ja ilman kunnon tutkintoa ja väärin valitun verkoston takia jääkin ihan out. Siinäpä sitten pakertaa meidän muiden kanssa perustasolla eikä ajat entiset enää palaa. Katkera pala.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:29"]
Tunnen useamman työttömän tohtorin.
[/quote]
Öh, pikkuisen aiheen ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simo Rantalainen tulee mieleen. Hänhän oli 90-luvulla huipulla terävänä toimittajana. Sitten tuli alas kaikenlaisten tapahtumien myötä.
Minusta AP tarkoittaa sitä että joku on tullut ns. ylhäältä alas, ei tuota mitä nro:12 kirjoittaa.
On eri asia olla se pääjohtaja tmv. ja sitten tippua sieltä tavalliseksi duunariksi,
vert. se että on käynyt vuoden kauppista yläasteen jälkeen ja sitten mennyt Mäkkäriin töihin ja jämähtänyt sille tielleen ja itkeä tuopin ääressä että jos olisin sen kauppiksen käynyt niin olisin kuten Jorma Ollila...
Monella voi olla olla hyvä ura, hieno asuntoa, kallis autoa, merkkivaatteita jne. ja sitten hups vaan menettää kaiken, eikä enää saavuta sitä tilaa missä aikanaan oli.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 10:19"]
Minä en nyt oikein tajua ap:n vahingoniloa. Eli se, että se entinen menestyjä elää nyt samanlaista elämää sinun kanssasi, on merkki epäonnistumisesta? Pidätkö omaakin elämääsi epäonnistuneena?
[/quote]
Ei musta kyse ole vahingonilosta.
Jos omalla kohdallasi se, mitä teet työksesi, täyttää sen, mitä sinulta on aina odotettukin, voi olla hankalampi ymmärtää tätä aihetta.
On kuitenkin ihmisiä, jotka syntyvät sellaiseen sukuun tai ovat jo nuoresta asti sellaisia lahjakkuuksia, että heiltä odotetaan paljon. Takana loistava tulevaisuus -tyypit ovat tällaisia. Minusta tästä aiheesta on hyvä puhua, koska sehän ajaa miettimään, mikä elämässä sitten on tärkeää. Se, mitä muut ovat odottaneet sinun saavuttavan vai se, oletko itse tyytyväinen.
Mitä tämä tarkoittaa? "Nuorena pelasi Suomen joukkueen maalitykkinä ykkösdivarissa ja kierteli useissa turnauksissa ulkomaillakin." Suomen joukkue ykkösdivarissa?! Mutta ap:lle, joo muutamankin lupaavan futarin tiedän, osa niistä on jo hautuumaalla viinan takia, loput katkolla/ pubissa riippuu mikä vaihe on milloinkin menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin on vähän ilkeämielistä ruveta miettimään montako korkeammalta pudonnutta tuntee. Niin suomalaista alkaa halveksimaan ihmisiä, joilla on ollut haaveita ja unelmia ja jotka on yrittäneet niitä saavuttaa ja ehkä saavuttaneetkin mutta sitten kuitenkin menettäneet ne.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:44"]
Minustakin on vähän ilkeämielistä ruveta miettimään montako korkeammalta pudonnutta tuntee. Niin suomalaista alkaa halveksimaan ihmisiä, joilla on ollut haaveita ja unelmia ja jotka on yrittäneet niitä saavuttaa ja ehkä saavuttaneetkin mutta sitten kuitenkin menettäneet ne.
[/quote]
Mitä ilkeää siinä on?
Minä kirjoitin tuohon ylös isästäni. Itselleni on hyvä ymmärtää, millainen isäni on ja mitä hän on kokenut. Nuo asiat selittävät hänen tapaansa suhtautua elämäänsä. Tottakai jos jossain vaiheessa elämä on näyttänyt hienolta ja asiat lähteneet huonompaan suuntaan, se kyynistää ja katkeroittaakin. Minusta on hyvä asia, että olen voinut miettiä isäni kohdalla näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ehkä olen sellainen. Menin 6 vee kouluun, aina keskiarvo kiitettävä, luokio meni loistavasti, hain yliopistoon kauppakorkeaan mutten päässyt. Menin sensijaan lukemaan jotain diipadaapa yliopistolle, josta se alamäki sitten alkoikin. Ko. aineesta ei oikein miksikään valmistu, ellei ole suhteita ja niitähän mulla ei ollut.
Nousukaudella sai töitä kun vaan käveli jostakin ovesta sisälle. Kävelin siis ravintolaan, ja sitä ei olisi pitänyt tehdä.
Olen nyt keski-ikäinen, semi-juoppo, pätkätyöläinen. Luottikset meni kans siinä nousukauden huumassa kun otettiin lainaa ja varsinkin kun takasin lainaa kavereille. Kukaan ei niitä pankille maksanut joten sinne jäi. Samalla jäti sitten opintolainantakin maksamatta kun muutenkin oli jo luotot menny.
Ehkä olisin voinut lukea itseni vaikka opettajaksi, helppoa hommaa jossai maalaiskoulussa ja lyhyet työpäivät. Siltä varalta, että olisin juopahtanut vaikka olisin valmistunutkin ja päässyt vakitöihin siis...
Se on varmaa että tällä iällä ja tämän hetkisessä yhteiskunnan tilassa minusta ei enää ikinä tule mitään sen kummempaa. Yritän tietysti esittää että haluan harrastaa ja matkustella ja siksi teen vaan pätkittäin töitä. Totuus ei enää vuosikymmeneen ole ollut niin. En näe mitään erikoista hyvää taikka uutta tulevaisuudessa. Näin vaan kävi.
Ai niin, olin aika hyvännäköinen nuorena, aika rock ja iloinen persoona. Senkin on vuodet hioneet aika huoella pois.
No niin, otetaans taas...
Vierailija kirjoitti:
Noh en nyt tiedä onko tämä sellaista mitä hait, mutta omasta miehestäni olisi todennäköisesti tullut kovan luokan urheilija. Harrastanut lajia pienestä pitäen ja mitaleja löytyy anopin luota monta laatikkoa. Nuorena pelasi Suomen joukkueen maalitykkinä ykkösdivarissa ja kierteli useissa turnauksissa ulkomaillakin.
Eräässä pelissä sitten tuli kohtalokas kaatuminen, joka aikalailla romutti etenemismahdollisuudet. Nykyään 26-vuotiaana pelailee vain harrastesarjassa.
Mä tunnen muutaman futarin myös, joista piti tulla vaikka mitä.. heidät kyllä sitten viina vei, muutama on jo haudassakin, menivät alta kolmekymppisenä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet on jääkiakon pelaajia, joille tulee loukkaantumienen ja se on sitten siitä. Kamalinta on varmaan se,kun hyppää uima-altaaseen keskellä kesäfestareita ja sen jälkeen onkin rullautuolissa loppuikänsä. Se ei ole ehkä sitä mitä tässä tarkoitettiin. Eikä tietenkään Myllylän kohtalokaan ihan sama ole, vaikka läheltä liippaakin. Hänelle yritettiin kaikilla suhteilla järkätä todella hyviä työpaikkoja, mutta ei sitten pää kestänyt kyllä ollenkaan ja ne hyvä työpaikat lauloi pystyyn.
Yhden piti lähteä sm-liigajoukkueesta ihan näillä näppäimillä amerikkaan nhl:ään kultaa vuolemaan. Tulikin vamma, joka lopetti pelaamisen kokonaan. Eikä sillä tosiaankaan ollut elämässään muuta kuin se kiakko. Mtn kouluja ikinä käynyt eikä ikinä ollut kyllä kiinnostanutkaan kun tiesi että tästä lähdetään kohta amerikkoihin dollareita hakemaan. Sitten ei enää lähdettykään. Samalla lähti se missimittainen tyttiskin muita uhreja katsastelemaan, ja onkin nykyään erittäin rikkaasti avoliitossa noin 1000 neliön talossa ja käsilaukkuvalikoima tapissa.
Ex-urheilijalle taas tuo juoma maistuu vähän liikaa. Jotain turvapaikkaa sille oma seura ja kaupungin suhteilla järkättiin, mutten tiedä miten nykyään menee.
Isometsälle on jotain golfkentän toimarin paikkaa ja muuta puuhasteltavaa hankittu. Mitään koulutusta ei kaupalliselle alalle ole, ja eikä voisi ollakaan kun on koko ikänstä seissyt suksien päällä. En tiedä miten semmoinen normaali työelämä hänelläkään menee. Muistaakseni lähti jostain työpaikasta sillain aika äkkiä, oli jotain erimielisyyksiä.
Vaikeaa on varmaan urheilu-uran jälkeen muuttua tavalliseksi kuolevaiseksi.
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
21, hatunnosto päätöksellesi. :)
Olen varmaan outo, mutta en tajua tässä mitään hatun nostoja. Kirjoittaja teki uraa rahan takia, kuten suurin osa ja sitten vaihtoi helpompaan ammattiin.
En näe kumpaakaan oikeana valintana. Tuskaileeko rahan puutetta vapaa-ajalla (vituttaa vapaa-ajalla) vai vituttaako töissä.
Itse mielummin olisin vittuuntunut töissä ja nauttisin vapaa-ajasta. Elämä on kuitenkin vapaa-ajalla ja jos vapaa-ajalla pitäisi itkeä tilipussin pienuutta, niin en näkisi minkäänlaista syytä herätä aamulla töihin.
Jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Ei tämä oikein liity aiheeseen. Lisäksi appivanhemmiltasi olisi voinut mennä kaikki, vaikka olisivat miten kituuttaneet ja säästäneet.
Sitten olisi vituttanut kaksin verroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet on jääkiakon pelaajia, joille tulee loukkaantumienen ja se on sitten siitä. Kamalinta on varmaan se,kun hyppää uima-altaaseen keskellä kesäfestareita ja sen jälkeen onkin rullautuolissa loppuikänsä. Se ei ole ehkä sitä mitä tässä tarkoitettiin. Eikä tietenkään Myllylän kohtalokaan ihan sama ole, vaikka läheltä liippaakin. Hänelle yritettiin kaikilla suhteilla järkätä todella hyviä työpaikkoja, mutta ei sitten pää kestänyt kyllä ollenkaan ja ne hyvä työpaikat lauloi pystyyn.
Yhden piti lähteä sm-liigajoukkueesta ihan näillä näppäimillä amerikkaan nhl:ään kultaa vuolemaan. Tulikin vamma, joka lopetti pelaamisen kokonaan. Eikä sillä tosiaankaan ollut elämässään muuta kuin se kiakko. Mtn kouluja ikinä käynyt eikä ikinä ollut kyllä kiinnostanutkaan kun tiesi että tästä lähdetään kohta amerikkoihin dollareita hakemaan. Sitten ei enää lähdettykään. Samalla lähti se missimittainen tyttiskin muita uhreja katsastelemaan, ja onkin nykyään erittäin rikkaasti avoliitossa noin 1000 neliön talossa ja käsilaukkuvalikoima tapissa.
Ex-urheilijalle taas tuo juoma maistuu vähän liikaa. Jotain turvapaikkaa sille oma seura ja kaupungin suhteilla järkättiin, mutten tiedä miten nykyään menee.
Isometsälle on jotain golfkentän toimarin paikkaa ja muuta puuhasteltavaa hankittu. Mitään koulutusta ei kaupalliselle alalle ole, ja eikä voisi ollakaan kun on koko ikänstä seissyt suksien päällä. En tiedä miten semmoinen normaali työelämä hänelläkään menee. Muistaakseni lähti jostain työpaikasta sillain aika äkkiä, oli jotain erimielisyyksiä.
Vaikeaa on varmaan urheilu-uran jälkeen muuttua tavalliseksi kuolevaiseksi.
Myllylähän ei mulkkujen kanssa töitä tee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Ei tämä oikein liity aiheeseen. Lisäksi appivanhemmiltasi olisi voinut mennä kaikki, vaikka olisivat miten kituuttaneet ja säästäneet.
Sitten olisi vituttanut kaksin verroin.
Liittyy. Sitä pröystäilyä on vaikea kuvitella. Ja samalla jätettiin mm. firman lakisääteisiä maksuja maksamatta mikä oli yksi syy konkurssiin. Ei heidän olisi tarvinnut edes kituuttaa jotta jotain olisi jäänyt säästöön. Raha poltteli näpeissä kuin tuli ja se käytettiin leveään elämään ja alkoholiin.
Merja Ailus (ei on syy).
Kalle Keskinen (täysin oma syy).
Tauski Peltonen (oma syy).
Yksi tuttu oli nuorena jalkapalloilija, pelasi samassa junnujoukkueessa parin Englannin nykyisen maajoukkuepelaajan kanssa. 16-vuotiaana hanta kuitenkin yllattaen kiinnosti enemman tytot ja alkoholi kuin harjoittelu. No siihenhan se ura loppui, mutta aina sopivan paikan tullen kertoo, kuinka hankin voisi nyt miljoonatuloilla kirmata ruohokentilla. No eihan voisi, ei ollut edes lahellakaan, kun keraan teinina lopetti. Vertaa aina itseaan niihin kahteen huippupelaajaan, ei junnujoukkueen muihin n. 20 pelaajaan, joista ei huippupelaajaa tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Ei tämä oikein liity aiheeseen. Lisäksi appivanhemmiltasi olisi voinut mennä kaikki, vaikka olisivat miten kituuttaneet ja säästäneet.
Sitten olisi vituttanut kaksin verroin.
Liittyy. Sitä pröystäilyä on vaikea kuvitella. Ja samalla jätettiin mm. firman lakisääteisiä maksuja maksamatta mikä oli yksi syy konkurssiin. Ei heidän olisi tarvinnut edes kituuttaa jotta jotain olisi jäänyt säästöön. Raha poltteli näpeissä kuin tuli ja se käytettiin leveään elämään ja alkoholiin.
Kateelliselta vaikutat. Juttusi taas ei mielestäni koske aloitusta.
Tavallisia tuhlureita, eikä mitään loistokkuutta takana, mitä aloittajan juttu odotuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Ei tämä oikein liity aiheeseen. Lisäksi appivanhemmiltasi olisi voinut mennä kaikki, vaikka olisivat miten kituuttaneet ja säästäneet.
Sitten olisi vituttanut kaksin verroin.
Liittyy. Sitä pröystäilyä on vaikea kuvitella. Ja samalla jätettiin mm. firman lakisääteisiä maksuja maksamatta mikä oli yksi syy konkurssiin. Ei heidän olisi tarvinnut edes kituuttaa jotta jotain olisi jäänyt säästöön. Raha poltteli näpeissä kuin tuli ja se käytettiin leveään elämään ja alkoholiin.
Kateelliselta vaikutat. Juttusi taas ei mielestäni koske aloitusta.
Tavallisia tuhlureita, eikä mitään loistokkuutta takana, mitä aloittajan juttu odotuttaisi.
En todellakaan ole siitä elämästä kateellinen. Eipä tässä sinun mielipidettä kysytty. Loistokkuutta oli, sinä meni kuule työpaikat, omakotitalo, kesämökit, perintötilat yms. Mitään eivät enää omista. Pahinta on kuitenkin ollut seurata miten ovat joutuneet nöyrtymään. Siitä 1980-luvun ylpeydestä ja ylimielisyydestä ei ole enää tietoakaan.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen useamman työttömän tohtorin.