Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Takana loistava tulevaisuus" Tunnetko näitä?
12.11.2014 |
Tuli mieleen kun luin tuota Jari Aarnion haastattelua. Muutama vuosikymmen nopeaa uraa, päällikön suosikiksi heti tullessaan, kova kunnianhimo ja nopea eteneminen. Samalla tuli kait vauhtisokeaksi ja kun pitkämuistisista ja -vihaisista virkamiehistä on kysymys, niin sitten tulikin crah and burn-vuodeksi eristykseen pelkästään tutkinan ajaksi.
Mihin hautautui se presidentin korkea-arvoinen avustaja, oikeustieteilijä, jonka elämän suurin virhe oli olla kepulainen ja joka vuosi Halosen tietoja sivukaupualla Jäätteenmäelle? Faxit tuli yllättäen ja ihan pyytämättä, kymmeniä sivuja. Ehkä kepulaiset on pelastaneet sen jonnekin kepukuntaan kunnanjohtajaksi arpomaan, että kuinka monta miljoonaa miinukselle menee budjetti tänä vuonna ja joko vanhainkoti pannaan pimeäksi ja mummut 200km päähän "keskitetysti".
Työelämässä näitä näkyy, ikätovereissani eli 50+ v. Aika karua katseltavaa, kun muinoinen 80-luvun yleisessä nousuhuumassa ollut ura lässähtää täysin ja ilman kunnon tutkintoa ja väärin valitun verkoston takia jääkin ihan out. Siinäpä sitten pakertaa meidän muiden kanssa perustasolla eikä ajat entiset enää palaa. Katkera pala.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Ei tämä oikein liity aiheeseen. Lisäksi appivanhemmiltasi olisi voinut mennä kaikki, vaikka olisivat miten kituuttaneet ja säästäneet.
Sitten olisi vituttanut kaksin verroin.
Liittyy. Sitä pröystäilyä on vaikea kuvitella. Ja samalla jätettiin mm. firman lakisääteisiä maksuja maksamatta mikä oli yksi syy konkurssiin. Ei heidän olisi tarvinnut edes kituuttaa jotta jotain olisi jäänyt säästöön. Raha poltteli näpeissä kuin tuli ja se käytettiin leveään elämään ja alkoholiin.
Kateelliselta vaikutat. Juttusi taas ei mielestäni koske aloitusta.
Tavallisia tuhlureita, eikä mitään loistokkuutta takana, mitä aloittajan juttu odotuttaisi.
En todellakaan ole siitä elämästä kateellinen. Eipä tässä sinun mielipidettä kysytty. Loistokkuutta oli, sinä meni kuule työpaikat, omakotitalo, kesämökit, perintötilat yms. Mitään eivät enää omista. Pahinta on kuitenkin ollut seurata miten ovat joutuneet nöyrtymään. Siitä 1980-luvun ylpeydestä ja ylimielisyydestä ei ole enää tietoakaan.
Tavallisella keskiluokkaisellakin on nuo .. ei siis mitään loistokkuutta.
Onko keskiluokkainen potkut saanut menettänyt jonkin loistokkaan uran, mielestäni ei ole. Mielestäni tässä puhutaan suuremmista menetetyistä mahdollisuuksista.
Ei niillä tuloilla oltu ihan keskiluokkaa :D
Mutta ei asiasta enempää, en viitsi valottaa kaikkea jotta tunnistaminen ei kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Ei tämä oikein liity aiheeseen. Lisäksi appivanhemmiltasi olisi voinut mennä kaikki, vaikka olisivat miten kituuttaneet ja säästäneet.
Sitten olisi vituttanut kaksin verroin.
Liittyy. Sitä pröystäilyä on vaikea kuvitella. Ja samalla jätettiin mm. firman lakisääteisiä maksuja maksamatta mikä oli yksi syy konkurssiin. Ei heidän olisi tarvinnut edes kituuttaa jotta jotain olisi jäänyt säästöön. Raha poltteli näpeissä kuin tuli ja se käytettiin leveään elämään ja alkoholiin.
Kateelliselta vaikutat. Juttusi taas ei mielestäni koske aloitusta.
Tavallisia tuhlureita, eikä mitään loistokkuutta takana, mitä aloittajan juttu odotuttaisi.
En todellakaan ole siitä elämästä kateellinen. Eipä tässä sinun mielipidettä kysytty. Loistokkuutta oli, sinä meni kuule työpaikat, omakotitalo, kesämökit, perintötilat yms. Mitään eivät enää omista. Pahinta on kuitenkin ollut seurata miten ovat joutuneet nöyrtymään. Siitä 1980-luvun ylpeydestä ja ylimielisyydestä ei ole enää tietoakaan.
Ei ne ole sitten niitä koskaan omistaneetkaan tai ovat täysidiootteja.
Kuka laittaisi omistuksiaan kiinni yritykseen, kun sen voi tehdä osakeyhtiönäkin eikä voi menettää enää omaisuuttaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja pistettiin haisemaan heti. Reissattiin, ostettiin vaaseja ja muka antiikkia, arvotonta paskaa suorastaan. Mitään ei tullut mieleen laittaa sukan varteen tai ajateltu tulevaisuutta. Tuli lama ja vanhuus, meni työt, tuli ulosotto ja velka.
Nyt asuvat pienessä luukussa vuokralla pienellä eläkkeellä. Elävät kädestä suuhun.
Ja kirksikkana kakun päällä maksavat nuorimman lapsensa pikavippejä yms. Kun lapselle ei koskaan 1980-luvulla tai sen jälkeen sanottu ei vaan sai kaiken mitä halusi.
Ei tämä oikein liity aiheeseen. Lisäksi appivanhemmiltasi olisi voinut mennä kaikki, vaikka olisivat miten kituuttaneet ja säästäneet.
Sitten olisi vituttanut kaksin verroin.
Liittyy. Sitä pröystäilyä on vaikea kuvitella. Ja samalla jätettiin mm. firman lakisääteisiä maksuja maksamatta mikä oli yksi syy konkurssiin. Ei heidän olisi tarvinnut edes kituuttaa jotta jotain olisi jäänyt säästöön. Raha poltteli näpeissä kuin tuli ja se käytettiin leveään elämään ja alkoholiin.
Kateelliselta vaikutat. Juttusi taas ei mielestäni koske aloitusta.
Tavallisia tuhlureita, eikä mitään loistokkuutta takana, mitä aloittajan juttu odotuttaisi.
En todellakaan ole siitä elämästä kateellinen. Eipä tässä sinun mielipidettä kysytty. Loistokkuutta oli, sinä meni kuule työpaikat, omakotitalo, kesämökit, perintötilat yms. Mitään eivät enää omista. Pahinta on kuitenkin ollut seurata miten ovat joutuneet nöyrtymään. Siitä 1980-luvun ylpeydestä ja ylimielisyydestä ei ole enää tietoakaan.
Tavallisella keskiluokkaisellakin on nuo .. ei siis mitään loistokkuutta.
Onko keskiluokkainen potkut saanut menettänyt jonkin loistokkaan uran, mielestäni ei ole. Mielestäni tässä puhutaan suuremmista menetetyistä mahdollisuuksista.
Ei niillä tuloilla oltu ihan keskiluokkaa :D
Mutta ei asiasta enempää, en viitsi valottaa kaikkea jotta tunnistaminen ei kävisi.
Luultavasti ketään ei kiinnosta pari köyhistä 80 luvulta.
Tunnen kyllä: minä itse.
Minulla on kyllä hyvä tutkinto, mutta suppeat ja ihan vääränlaiset verkostot, eikä pätkääkään miellyttämisen halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
21, hatunnosto päätöksellesi. :)
Olen varmaan outo, mutta en tajua tässä mitään hatun nostoja. Kirjoittaja teki uraa rahan takia, kuten suurin osa ja sitten vaihtoi helpompaan ammattiin.
En näe kumpaakaan oikeana valintana. Tuskaileeko rahan puutetta vapaa-ajalla (vituttaa vapaa-ajalla) vai vituttaako töissä.
Itse mielummin olisin vittuuntunut töissä ja nauttisin vapaa-ajasta. Elämä on kuitenkin vapaa-ajalla ja jos vapaa-ajalla pitäisi itkeä tilipussin pienuutta, niin en näkisi minkäänlaista syytä herätä aamulla töihin.
Jokainen tyylillään.
Kyseinen kirjoittaja ei kyllä sanonut itkevänsä tilipussinsa pienuutta jatkuvasti, vaan ymmärtääkseni lähinnä tarkoitti, että välillä harmittaa kun vertaa siihen mitä se aikanaan oli. Liian stressaavan työn kanssa voi olla vaikea nauttia siitä vapaa-ajastakaan, jos sitä edes paljon työnteolta jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä itse olen sellainen. Lukio meni loistavasti, pääsin yliopistoon kerralla, mutta sitten alkoi tökkiä. En tullut toimeen laitoksen proffan kanssa, en löytänyt mitään sopivia sivuaineita. Kokeilin sitä-ja-tätä eikä oikein mikään lähtenyt sujumaan.
Lähdin sitten ravintola-alalle tienaamaan. Siihen aikaan oli töitä missä tahansa niin paljon kuin halusi ja rahaa tuli.
Aloin kuluttamaan sitä rahaa, matkustelin, kävin ulkomailla töissäkin pariin kertaan, opinnot ja köyhänä opiskelijana eläminen ei kiinnostanut enää yhtään. Kurssikaveritkin oli jo häipyneet jonnekin töihinsä.
Nyt olen liki50 vee, gradu kerran kirjoitettu mutta ei jätetty, ravintola-alalla ei-vakituisesti edelleen. Tulot vuodessa noin 35 000 ege. En tiedä tienaisinko sen enempä jossain valtion virastossa.
Mutta ehkä olisin voinut vähemmän kuluttavaa ja kosteaa bile-elämää elää vähän lyhemmän ajan ja asettua aloilleni ajoissa. Nyt on myöhäistä. Viini maistuu töissä ja kotona.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä itse olen sellainen. Lukio meni loistavasti, pääsin yliopistoon kerralla, mutta sitten alkoi tökkiä. En tullut toimeen laitoksen proffan kanssa, en löytänyt mitään sopivia sivuaineita. Kokeilin sitä-ja-tätä eikä oikein mikään lähtenyt sujumaan.
Lähdin sitten ravintola-alalle tienaamaan. Siihen aikaan oli töitä missä tahansa niin paljon kuin halusi ja rahaa tuli.
Aloin kuluttamaan sitä rahaa, matkustelin, kävin ulkomailla töissäkin pariin kertaan, opinnot ja köyhänä opiskelijana eläminen ei kiinnostanut enää yhtään. Kurssikaveritkin oli jo häipyneet jonnekin töihinsä.
Nyt olen liki50 vee, gradu kerran kirjoitettu mutta ei jätetty, ravintola-alalla ei-vakituisesti edelleen. Tulot vuodessa noin 35 000 ege. En tiedä tienaisinko sen enempä jossain valtion virastossa.
Mutta ehkä olisin voinut vähemmän kuluttavaa ja kosteaa bile-elämää elää vähän lyhemmän ajan ja asettua aloilleni ajoissa. Nyt on myöhäistä. Viini maistuu töissä ja kotona.
Tämä! Olisi pitänyt opiskella se tutkinto valmiiksi ja hakeutua ajossa (= eli ennen valtion supistamisia) alan hommiin! Ehkä olisin ehtinyt saada vakituisen viran valtiolta ja siitähän ei tarvi luopua vaikka millaisia minibudjetteja tehtäisiin.
Nyt ole pätkätöissä keski-iässä ja voin sanoa ettei enää nappaa yhtään tuo pätkätyöläisten ja minunkin nuorempana hokema: kiva kun voi tehdä töitä silloin kun itselle sopii.
Mä haluan tehdä vakituisesti töitä! Haluan vakkareiden terveyspalvelut, kesälomat, mahdollisuuden suunnitella jopa vuosia eteenpäin, missä olen ja mitä teen.
Jos olisin opiskellut tutkintoni loppuun, voisin olla jossain helpossa virastohommassa suunnittelemaassa joululomaa. Nyt en tiedä mitä teen joulun aikaan ja missä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up!
Minä varmaan olen sellainen. Hyvän yo-todistuksen jälleen yliopistolta drop-out. Tässä kahvila-apulaisen hommista kirjoittelen...
Kyllä se on herra Häärvii Wainstain! Oma veli antaa potkut, vaimo lähtee pienten lasten kanssa ja kaikki yhteistyötä joskus tehneet antaa jo lausuntoja että kaduttaa että tunsi koko äijää!!
Toivottavati siltä viedään kaikki, ihan kaikki!!
Karma is a bitch, yeah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kai monen mielestä tuollainen, mutta en ole mitenkään onneton eikä ole "katkera pala". Olen onnellisempi kuin silloin kun juoksin oravanpyörässä tavoitellen "tuulta ja turhaa" eli rahaa ja asemaa. En ole nykyisinkään työtön tai rappiolla, vaan teen saman alan töitä, mutta ihan perustehtävissä enkä edes halua enää minkäänlaisiin vastuutehtäviin tai edes vaativiin asiantuntijatehtäviin.
Joo no itse olen sellainen. Nuorena oli vielä kovat odotukset itsellä tulevaisuuden suhteen: yliopisto-opinnot, ura, mukava seurustelusuhde, matkustelua, oma asunto, menestystä ja elämän riemua. Ja kun tällaisia suunnitelmia avoimesti hehkutin niin toki muutkin sitä minulta odottivat. Vaan ei kestänyt pääkoppa paineita, stressiä ja masennus ja ahdistus ovat syöneet kapasiteettia ja toimintakykyä niin edelleen lähes kolmekymppisenä jumitan pääasiassa samassa tilanteessa kuin 10 vuotta sitten. Tosin olo ei ole enää toiveikas, vaan lähinnä häpeän itseäni ja mietin mitä pitäisi tehdä, että saisin edes kohtuullisen tulevaisuuden itselleni. Yliopisto-opintojen jatkaminen ei kohta enää onnistu, tukikuukaudet loppuvat ja lainaa en uskalla ottaa enää euroakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kyllä: minä itse.
Minulla on kyllä hyvä tutkinto, mutta suppeat ja ihan vääränlaiset verkostot, eikä pätkääkään miellyttämisen halua.
Tämä. Olen valmistunut erinomaisin paperein, nyt työttömänä. Työtä en vieroksu, mutta verkostoituminen ja profiilien tekeminen ei kiinnosta. Enkä jaksa nuolla kenenkään persettä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tälläkin hetkellä (klo 11.21) Suomessa nuokkuu aamupäivätuoppien ääressä monen monta eilispäivän suurta lupausta, joiden ura katkesi johonkin suureen vääryteen muiden ihmisten tai yhteiskunnan taholta. Siellä on monta melkein pääjohtajaa, melkein olympiavoittajaa, melkein kansanedustajaa, melkein kenraalia jne.
Miksi tälle asialle ilkutaan näin iloisesti? Aika ihmeellisen hyvin saa maailman järjestää, ettei osa näistä ei olisi oikeassakin. Että oikeasti jokaisesta otettaisiin kaikki irti ja laitettaisiin suoriutumaan kykyjensä ylärajoilla. Että jos olisi ollut parempi tsäkä, ne omat ongelmatkaan eivät olisi painaneet. Kyllähän niistäkin kaikenlaisia vikoja päästä löytyy, jotka eivät ole melkein vain ihan pääjohtajia.
Jokaista onnistujaa kohtaan täytyy olla epäonnistujiakin. Jos lapsesta jo opitaan, että ilkkuminen on maailman palkka joka tapauksessa, niin miksi vaivautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up! Minä en ehtinyt saada sitä loistavaa tulevaisuutta ja menestystä, ennekuin iski lama ja kaikki suunnitelmat pysähtyi ja Suomi stoppasi!
Olisinpa ehtinyt mukaan Nokian hulppeaan nousuun! Tai edes johonkin. Nyt ei ole mitään. Enkä usko että tuleekaan.
Julkkiksista kyllä Simo Rantalaisen tipahti korkealta yhdessä yössä. Siihen loppui julkkisduunit.
Olisi pitänyt olla rohkeampi ja hypätä Nokian kyytiin , taikka ostaa Soneraa kun kuulin etukäteen että se kohta kannattaa.
Olin myynyt ja jäin rannalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä itse olen sellainen. Lukio meni loistavasti, pääsin yliopistoon kerralla, mutta sitten alkoi tökkiä. En tullut toimeen laitoksen proffan kanssa, en löytänyt mitään sopivia sivuaineita. Kokeilin sitä-ja-tätä eikä oikein mikään lähtenyt sujumaan.
Lähdin sitten ravintola-alalle tienaamaan. Siihen aikaan oli töitä missä tahansa niin paljon kuin halusi ja rahaa tuli.
Aloin kuluttamaan sitä rahaa, matkustelin, kävin ulkomailla töissäkin pariin kertaan, opinnot ja köyhänä opiskelijana eläminen ei kiinnostanut enää yhtään. Kurssikaveritkin oli jo häipyneet jonnekin töihinsä.
Nyt olen liki50 vee, gradu kerran kirjoitettu mutta ei jätetty, ravintola-alalla ei-vakituisesti edelleen. Tulot vuodessa noin 35 000 ege. En tiedä tienaisinko sen enempä jossain valtion virastossa.
Mutta ehkä olisin voinut vähemmän kuluttavaa ja kosteaa bile-elämää elää vähän lyhemmän ajan ja asettua aloilleni ajoissa. Nyt on myöhäistä. Viini maistuu töissä ja kotona.
surullista mutta niin totta täälläkin. en viitsi edes olla somessa ja vahingoissa huomata, mitä vanhat kurssikaverit tekee. Saatika että joku löytäisi minun tietoni sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä itse olen sellainen. Lukio meni loistavasti, pääsin yliopistoon kerralla, mutta sitten alkoi tökkiä. En tullut toimeen laitoksen proffan kanssa, en löytänyt mitään sopivia sivuaineita. Kokeilin sitä-ja-tätä eikä oikein mikään lähtenyt sujumaan.
Lähdin sitten ravintola-alalle tienaamaan. Siihen aikaan oli töitä missä tahansa niin paljon kuin halusi ja rahaa tuli.
Aloin kuluttamaan sitä rahaa, matkustelin, kävin ulkomailla töissäkin pariin kertaan, opinnot ja köyhänä opiskelijana eläminen ei kiinnostanut enää yhtään. Kurssikaveritkin oli jo häipyneet jonnekin töihinsä.
Nyt olen liki50 vee, gradu kerran kirjoitettu mutta ei jätetty, ravintola-alalla ei-vakituisesti edelleen. Tulot vuodessa noin 35 000 ege. En tiedä tienaisinko sen enempä jossain valtion virastossa.
Mutta ehkä olisin voinut vähemmän kuluttavaa ja kosteaa bile-elämää elää vähän lyhemmän ajan ja asettua aloilleni ajoissa. Nyt on myöhäistä. Viini maistuu töissä ja kotona.
surullista mutta niin totta täälläkin. en viitsi edes olla somessa ja vahingoissa huomata, mitä vanhat kurssikaverit tekee. Saatika että joku löytäisi minun tietoni sieltä.
Aika surkeeta kyllä. Ettei voi olla somessa ettei ihmisille tule selväksi miten o epäinnistunut. Mutta ymmärrän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ehkä olen sellainen. Menin 6 vee kouluun, aina keskiarvo kiitettävä, luokio meni loistavasti, hain yliopistoon kauppakorkeaan mutten päässyt. Menin sensijaan lukemaan jotain diipadaapa yliopistolle, josta se alamäki sitten alkoikin. Ko. aineesta ei oikein miksikään valmistu, ellei ole suhteita ja niitähän mulla ei ollut.
Nousukaudella sai töitä kun vaan käveli jostakin ovesta sisälle. Kävelin siis ravintolaan, ja sitä ei olisi pitänyt tehdä.
Olen nyt keski-ikäinen, semi-juoppo, pätkätyöläinen. Luottikset meni kans siinä nousukauden huumassa kun otettiin lainaa ja varsinkin kun takasin lainaa kavereille. Kukaan ei niitä pankille maksanut joten sinne jäi. Samalla jäti sitten opintolainantakin maksamatta kun muutenkin oli jo luotot menny.
Ehkä olisin voinut lukea itseni vaikka opettajaksi, helppoa hommaa jossai maalaiskoulussa ja lyhyet työpäivät. Siltä varalta, että olisin juopahtanut vaikka olisin valmistunutkin ja päässyt vakitöihin siis...
Se on varmaa että tällä iällä ja tämän hetkisessä yhteiskunnan tilassa minusta ei enää ikinä tule mitään sen kummempaa. Yritän tietysti esittää että haluan harrastaa ja matkustella ja siksi teen vaan pätkittäin töitä. Totuus ei enää vuosikymmeneen ole ollut niin. En näe mitään erikoista hyvää taikka uutta tulevaisuudessa. Näin vaan kävi.
Ai niin, olin aika hyvännäköinen nuorena, aika rock ja iloinen persoona. Senkin on vuodet hioneet aika huoella pois.
No niin, otetaans taas...
Aika viiltävää analyysia, siitä kehut kuitenkin!
Alue: Aihe vapaa
Tavallisella keskiluokkaisellakin on nuo .. ei siis mitään loistokkuutta.
Onko keskiluokkainen potkut saanut menettänyt jonkin loistokkaan uran, mielestäni ei ole. Mielestäni tässä puhutaan suuremmista menetetyistä mahdollisuuksista.