Näkeekö ihmisestä jotenkin päällepäin jos on kokenut kovia?

Eipä se kai yleensä näy. Aika monella suomalaisella esimerkiksi toinen vanhemmista alkoholisti, ja joutunut elämään pelossa. Tai usealla, en tiedä? Noo kuitenkin, ei se minusta ainakaan näy, osaan peittää sen. Olen ehkä vain varautunut ja vetäytyä, enkä luo syviä ihmissuhteita uusiin ihmisiin kovon helposti. Samoihin olen todella mukava kaikille, koska haluan että minusta pidettäisiin.

Joko ovat kovia ja aggressiivisen itsekkäitä ja yksinkertaistavan katkeria (näkevät elämän ns. nollasummapelinä, "nopeat syövät hitaat", "omapa on häpeäsi") tai sitten todella avuliaita ja nöyriä, hyväksyntää hakevia kynnysmattoja.

Mun silmistä kuulemma näkyy suru ja tuska vaikka hymyilisin...

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:27"]

Ei minusta ainakaan. Minulle on jopa joskus sanottu että en tiedä elämästä mitään kun olen niin onnellinen.

[/quote]

Sama täällä. Mulle on monesti sanottu, että vaikutan niin onnelliselta. Toisaalta yritän nauttia nyt elämästä, kun vaikeudet eivät enää niin vaivaa, mutta toisaalta myös yritän peittää jotain olemalla korostuneen iloinen.. Ensimmäisen kerran kun kuulin nuo sanat, hajosinkin ihan täysin sisäisesti: "jos vaan tietäisitte" 

Vastaus kysymykseen: Ihmisestä  ei näe päällepäin, jollei ole hyvä ihmistuntija ja/tai kokenut itse jotain pahaa ja on täten vastaanottavaisempi huomaamaan ne "merkit"

Olen ollut lapsesta asti masentunut ja se kyllä näkyy naamasta, olen yleensä joko väsyneen tai hermostuneen näköinen, tähän kun lisää luonnostaan kalpean ihon, tummat silmänaluset ja alipainon niin narkkari-look on valmis.

Jouduin jopa lähtemään työharjoittelupaikasta asenteellisen junttiämmän takia, akka kun katsoi oikeudekseen kommentoida ulkonäköäni jatkuvasti "vitsillä", eipä tällaisen masentuneen raukan pää kauaa kestänyt sellaista ja lopulta jäin vaan pois koko paikasta.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:22"]

Näkyykö ihmisestä jos on ollut rankka/vaikea elämä?

[/quote] No olen käsitelly ne asiat, joten ei näy (tai kukaan ainakaan ole sanonut siitä). Jos olisin esim. tällä hetkellä väkivaltaisessa suhteessa (ollut siis pitkään) niin kyllä näkyisi.

Tosin silloin KUN olin vaikeassa elämässä (siis lapsena) niin kyllä näkyi. Opettaja huomautti korviin nostetuista hartioista ja lastensuojelupapereissa (koskaa minua ihan pienenä) on jos jonkunlaista oiretta.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:24"]

Jos jotenkin yritän yleistää sellaisia, joita omassa lähipiirissäni on, niin he ovat erityisen levollisia ja valoisia ihmisiä. Jaksavat aina huolehtia ja välittää muista ja pysyä toiveikkaina.

[/quote]

Siis täh? Avaa vähän!

Määritelkää kovia kokenut?

Minä taas täällä. En voi tietää "vaikeasta" elämästä mitään, koska olen vasta 16v. Vaikka minut on raiskattu kolmesti, käytetty vuosia hyväksi, koko lapsuus meni alkoholisti-isää peläten, koko eskari ja osa ala-asteesta turvakodista käsin. Koulukiusaamista, viiltelyä, itsetuhoa, itsemurhayrityksiä, osastojaksoja, parin sadan tuhannen velat niskassa (eikä meillä edes ole omaa kotia, siihen ei rahat menny, vaan isä sotki raha-asiat...), muuta joo en tiedä yhtään mitään "vaikeasta" elämästä, koska olen vasta 16v... :)

Naapureidemme tytär kuoli tapaturmaisesti 17-vuotiaana, vieläpä niin että vanhemmat varmaan syyttivät itseään "jos emme olisi sanoneet niin, hän olisi vielä elossa". He vanhenivat silmissä, keski-ikäisistä tuli äkkiä vanhuksen näköisiä, ryppyisiä ja kumaraisia.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:55"]

Minä taas täällä. En voi tietää "vaikeasta" elämästä mitään, koska olen vasta 16v. Vaikka minut on raiskattu kolmesti, käytetty vuosia hyväksi, koko lapsuus meni alkoholisti-isää peläten, koko eskari ja osa ala-asteesta turvakodista käsin. Koulukiusaamista, viiltelyä, itsetuhoa, itsemurhayrityksiä, osastojaksoja, parin sadan tuhannen velat niskassa (eikä meillä edes ole omaa kotia, siihen ei rahat menny, vaan isä sotki raha-asiat...), muuta joo en tiedä yhtään mitään "vaikeasta" elämästä, koska olen vasta 16v... :)

[/quote]

Älä takerru tietämättömien ja ymmärtämättömien ihmisten tokaisuihin. Itsehän sinä tiedät omat vaikeutesi ja sen, miten vaikeaa on ollut. Jos joku tulee vähättelemään niin voit ystävällisesti oikaista häntä. Pidä puoliasi.

Jotkut jäävät myös helpommin uhrin asemaan. Jos jotain pahaa on tapahtunut menneisyydessä tai nykyolosuhteet ovat huonot, niin jäädään sinne kuilun pohjalle säälimään itseään. Haetaan kaikki syyt omaan onnettomaan oloon ulkopuolelta eikä toisaalta olla valmiita myöskään tekemään yhtään mitään itse asioiden muuttamiseksi. Onko tuo sitten masennusta, en tiedä, mutta kyllä tuollainen itsesäälinen ihmettä ikuisesti odotteleva asenne alkaa näkyä naamasta. 

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 15:23"]

Jotkut jäävät myös helpommin uhrin asemaan. Jos jotain pahaa on tapahtunut menneisyydessä tai nykyolosuhteet ovat huonot, niin jäädään sinne kuilun pohjalle säälimään itseään. Haetaan kaikki syyt omaan onnettomaan oloon ulkopuolelta eikä toisaalta olla valmiita myöskään tekemään yhtään mitään itse asioiden muuttamiseksi. Onko tuo sitten masennusta, en tiedä, mutta kyllä tuollainen itsesäälinen ihmettä ikuisesti odotteleva asenne alkaa näkyä naamasta. 

[/quote]

Tunnistin itseni tuosta.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:27"]

Ei minusta ainakaan. Minulle on jopa joskus sanottu että en tiedä elämästä mitään kun olen niin onnellinen.

[/quote]

Sama. "Näet maailman vaaleanpunaisin silmin koska olet säästynyt kärsimykseltä, sulla on ihanaa naivia uskoa hyvyyteen". Just. Mitähän on sitten perheenjäsenen kuolema, alkoholisti-isä, koulukiusaaminen ja mt-ongelmat :D

Mulla on ollu helvetin rankka elämä. Melkein kaikkea kauheaa on tapahtunut lähipiirissä mitä kuvitella saattaa, murhasta alkaen. Jos taustaani ei tunne, ei taatusti uskoisi. Olen iloinen ja positiivinen. Itken ja murehdin asiat kotipiirissä, salassa katseilta. Esim työelämässä en jaksa olla naama norsunvitulla, ne murheet on niin pieniä kun ajattelee mitä kaikkea voi elämässä sattua ja on sattunut. Jostain kumman syystä vastoinkäymiset ei oo vanhentaneet ulkoisesti, ei ole ryppyjä eikä harmaita hiuksia. Monet varmasti luulee että oon tosi tietämätön ja pinnallinen. No en haluakaan sieluani kaikkien revittäväksi.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:22"]Näkyykö ihmisestä jos on ollut rankka/vaikea elämä?
[/quote]

Ei aina

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:24"]

Jos jotenkin yritän yleistää sellaisia, joita omassa lähipiirissäni on, niin he ovat erityisen levollisia ja valoisia ihmisiä. Jaksavat aina huolehtia ja välittää muista ja pysyä toiveikkaina.

[/quote]

Siis täh? Avaa vähän!

[/quote]En ole tuo jota lainasit enkä itse sanoisi viimeistä lausetta - tai ylipäätään aina valoisia - mutta olisiko joku sellainen levollisuus ettei ihan turhista hötkyile?

Minulla ollut aivan helvetin raskas elämä, insestiä, väkivaltaa, koulukiusaamista, syrjäytymistä, psykiatrisia osastojaksoja ja vaikka mitä. Vaikutan kuulemma hirveän naiivilta ja valoisalta. Ihmiseltä joka ei ole nähnytkään vaikeuksia. Tuntemattomien silmissä siis.

Tästä historiasta johtuen etsin elämästä iloa ja valoa mistä ikinä löydän, ja ehkä siitä syystä tuo vaikutelma tulee.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:52"]Ei taida aina näkyä. Minulla on ollut ahdistava elämä, erilaisia vaikeuksia, kiusaamista ja hankala uskonnollinen yhteisö ym. Minulle on kuitenkin monesti sanottu, että en varmaan tiedä vaikeuksista mitään. Olen aika levollinen ja rauhallinen, en voivottele. Jotenkin tunnen kuitenkin kantavani isoa taakkaa koko ajan. 
[/quote]
Saako kysyä mikä uskonto se oli?

Ei.