Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Takana loistava tulevaisuus" Tunnetko näitä?
12.11.2014 |
Tuli mieleen kun luin tuota Jari Aarnion haastattelua. Muutama vuosikymmen nopeaa uraa, päällikön suosikiksi heti tullessaan, kova kunnianhimo ja nopea eteneminen. Samalla tuli kait vauhtisokeaksi ja kun pitkämuistisista ja -vihaisista virkamiehistä on kysymys, niin sitten tulikin crah and burn-vuodeksi eristykseen pelkästään tutkinan ajaksi.
Mihin hautautui se presidentin korkea-arvoinen avustaja, oikeustieteilijä, jonka elämän suurin virhe oli olla kepulainen ja joka vuosi Halosen tietoja sivukaupualla Jäätteenmäelle? Faxit tuli yllättäen ja ihan pyytämättä, kymmeniä sivuja. Ehkä kepulaiset on pelastaneet sen jonnekin kepukuntaan kunnanjohtajaksi arpomaan, että kuinka monta miljoonaa miinukselle menee budjetti tänä vuonna ja joko vanhainkoti pannaan pimeäksi ja mummut 200km päähän "keskitetysti".
Työelämässä näitä näkyy, ikätovereissani eli 50+ v. Aika karua katseltavaa, kun muinoinen 80-luvun yleisessä nousuhuumassa ollut ura lässähtää täysin ja ilman kunnon tutkintoa ja väärin valitun verkoston takia jääkin ihan out. Siinäpä sitten pakertaa meidän muiden kanssa perustasolla eikä ajat entiset enää palaa. Katkera pala.
Kommentit (83)
Minulla asiat menivät niin että opiskeluaikoina tein siivoojan töitä leipäni lieventämiseksi. Oppilaitoksen osastonjohtaja otti mielettömät pultit kun kuuli rahvaanomaisesta työpaikastani. Jouduin myös kiusatuksi. Päätin etten pistä tikkuakaan ristiin valmistumiseni jälkeen ja elän yhteiskunnan elättinä koska en ole tarpeeksi fiini. Elämä on ollut materiaalisesti niukkaa mutta henkisesti antoisaa edellä mainitun päätöksen jälkeen.
Itse arvostan siivousalan työtä ja työntekijöitä. Sain ilokseni erinomaisen työtodistuksen työpaikastani. Se oli viimeinen työpaikkani. Olen siis elänyt tuilla yli 20 vuotta enkä kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 15:53"]
Minulla asiat menivät niin että opiskeluaikoina tein siivoojan töitä leipäni lieventämiseksi. Oppilaitoksen osastonjohtaja otti mielettömät pultit kun kuuli rahvaanomaisesta työpaikastani. Jouduin myös kiusatuksi. Päätin etten pistä tikkuakaan ristiin valmistumiseni jälkeen ja elän yhteiskunnan elättinä koska en ole tarpeeksi fiini. Elämä on ollut materiaalisesti niukkaa mutta henkisesti antoisaa edellä mainitun päätöksen jälkeen.
Itse arvostan siivousalan työtä ja työntekijöitä. Sain ilokseni erinomaisen työtodistuksen työpaikastani. Se oli viimeinen työpaikkani. Olen siis elänyt tuilla yli 20 vuotta enkä kadu.
[/quote]
Kyllä nyt jätät paljon kertomatta! Ei kait kukaan voi olla niin pöljä, että jättää oman elämänsä elämättä ja alkaa tukipummiksi siksi että joku on joskus paheksunut opiskeluaikaista työpaikkaa! Nyt sulla on jäänyt jotain käsitelemättä ihan kokonaan.
En voi uskoa että joku a) edes kehtaa kertoa missään että on elänyt 20 tukipummina ja sitten vielä b) väittää ettei ole koskaan katunut sitä.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:43"]
Mitä tämä tarkoittaa? "Nuorena pelasi Suomen joukkueen maalitykkinä ykkösdivarissa ja kierteli useissa turnauksissa ulkomaillakin." Suomen joukkue ykkösdivarissa?! Mutta ap:lle, joo muutamankin lupaavan futarin tiedän, osa niistä on jo hautuumaalla viinan takia, loput katkolla/ pubissa riippuu mikä vaihe on milloinkin menossa.
[/quote]
Hah joo sori, meni sanat sekaisin. Suomen tasolla parhaassa jengissä siis tarkoitin.
Tulee mieleen entinen radiojuontaja Timo "Timpe" Salonen. Kiss FM oli 2000-luvun alussa Suomen kuunnelluin radiokanava ja Timpe sen suosituin juontaja, sai telkkariinkin ohjelman. Sitten tuli se teinityttöskandaali, Timpe joutui vankilaan ja on nykyään ei taida oikein olla mitään. Eikä kyllä yhtään säälitä.
Mietin usein kenestä tuttavapiirissäni tulee tällainen. Se on kova paikka kun jonkin pienen virheen takia tulee rytinällä alas. Eikä varmasti tarvitse tehdä edes virhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten työtön tohtori liittyy aiheeseen? Vai oletko siinä luulossa että väikkarin tekeminen heti pätevöittää huippupaikoille ja palkoille? Not. Ne tohtori joita minä tunnen (sosiaalityö, sosiologia) eivät ole ikinä olleetkaan huippupalkoille hakemassa. Eikä ne kyllä niihin voisi ikinä päästäkään. Senverran epäsosiaalisia ja ihmisten kanssa toivottoman tönkköjä ihmisiä.
Missä mahtaa olla se presidentinlinnan korkea-arvoien virkamies, oikeustieteilijä, joka lähetteli Anneli Jäätteenmäellä sivukaupalla faxeja työnantajansa, presidentin, papereita? Ei ole tainnut tulla jatkoja niissä positiossa. Keskustapuolue toki jounut pelastamaan jonnekin kunnanjohtajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita. Politiikassa moni ryvettyy mutta yllättävän moni (valitettavasti) nousee uudestaan. Muistan tässä erotetun ulkoministeri I. Kanervan massiiviset synttärijuhlat Turun Caribiassa, jossa juuri ryvettynyt entinen ministeri sai turkulaisilta kokoomuslaisilta minuuttien aplodit. Että loistava tulevaisuus sikäli turvattu. Turuus.
Silloin kun Aarnio vielä huolehti kavereineen maamme huumekaupasta, Suomessa riitti hasista. Nyt on ollut hiljaisempaa. Amfetamiinia kyllä liikkuu, mutta sitä ei Jari kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän varmaan tällä hetkellä sitä loistavaa tulevaisuutta toisen kerran, vaikka olen vasta kolmikymppinen. Ensimmäinen oli akateemisena supersuorittajana ja isojen poikien hyvänä kaverina: hurjia palkkoja, hienoja autoja ja mukavaa elämää. Syöpä vei nousun ja lopulta myös motivaation. Nyt rakennen uudelleen varmaan samalla järjettömyydellä uutta uraa, jossa kilvoittelen vain itseni kanssa. Tulokset on loistavia ja muiden kiitosta satelee. Toivon vähemmän syöpää.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 21:24"]
Silloin kun Aarnio vielä huolehti kavereineen maamme huumekaupasta, Suomessa riitti hasista. Nyt on ollut hiljaisempaa. Amfetamiinia kyllä liikkuu, mutta sitä ei Jari kauppaa.
[/quote]
En koe tätä ongelmaksi lainkaan. Vauhti on kivempaa. Tekee olon skarpiksi ja ilta jatkuu pitkään mikäli ollaan liikenteessä. Muutenkin pienet napsut silloin tällöin piristää. Jarin bisnekset meni nyt pieleen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:44"]
Minustakin on vähän ilkeämielistä ruveta miettimään montako korkeammalta pudonnutta tuntee. Niin suomalaista alkaa halveksimaan ihmisiä, joilla on ollut haaveita ja unelmia ja jotka on yrittäneet niitä saavuttaa ja ehkä saavuttaneetkin mutta sitten kuitenkin menettäneet ne.
[/quote]
Minustakin se on ilkeää. Jotenkin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu sellainen piilomentaliteetti, että ähäkutti, luulitkos olevasi vähän parempi kuin muut, no siinä se nähtiin ettet sitten onnistunut vaikka yritit. Onneksi meikäläinen ei edes yrittänyt.
Ja toinen mitä en ymmärrä, on tuo entisten melkein-urheilutähtien mollaaminen. Murrosikäiset nuoret ihmiset ovat olleet lahjakkaita ja tehneet töitä, eikä se ole yhtään vähemmän arvokasta vaikka siitä ei sitten uraa tullutkaan. Aivan kuin sieltä yläasteajoilta olisi jäänyt vähän purtavaa sinne hampaankoloon, että no niin, toi nyt oli minua parempi 20 vuotta sitten mutta katsokaas sitä nyt!
Minä. Pääsin jo 21-vuotiaana alani töihin. Ura alkoi heti kiitää, pääsin 24-vuotiaana valmistuessani yliopistosta esimieheksi. 28-vuotiaana vastuullani oli todella isoja rahasummia jne. Kolmekymppisenä palkka oli taivaissa muine etuineen. Mikään ei voinut estää suurta uramenestystä paitsi... oma pääkoppa. 34-vuotiaana romahdin henkisesti. Kaikki inho, stressi ja vastenmielisyys tuota uraa kohtaan purskahti päälle. En ollut koskaan pitänyt työstäni vaan olin aina haaveillut olevani opettaja tai sairaanhoitaja. Jäin sairaslomalle ja irtisanouduin 35-vuotiaana. Nyt olen 42-vuotias ja työskentelen neljättä vuotta luokanopettajana. Lähdin tuon irtisanoutumisen jälkeen OKL:ään ja nautin elämästäni ja työstäni. Joskus risoo, kun katsoo palkkanauhaa ja sitä, ettei ole enää mihinkään varaa. Toistaalta työ on ihanan selkeää ja stressitöntä verrattuna siihen uraan. Kyllä opettajanakin painetta on, mutta se tuntuu pieneltä helinältä verrattuna siihen bisnesmaailmaan, missä olin vuosia. Mutta.... ehkä minulla on se loistava tulevaisuus takana. Nyt olen tavallinen pienipalkkainen virkamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tunnen. Muutamankin loistavan ja lupaavan lääkärin. Lääkkeet ja alkoholi. Pää ei kestä ajatusta elämän hetkellisyydestä.
Henkistä pääomaa on se, että ei anna tapahtumien viedä ihmisarvoa ja omanarvontuntoa. Menestystä voi olla se, että vaikka samaan ei ole paluuta, tekee elämästään silti itselleen tyydyttävää. Monessa korkeassa asemassa oleva ei välttämättä nauti siitä paineesta, minkä työ tuo.
Meidän perheessä on romahdettu ja nousujohteinen ura on katkennut sekä omalla isälläni että veljelläni. He olivat molemmat aika tiukasti kiinni uraputkessa noin nelikymppisiksi saakka. Isäni nimitettiin erään suurehkon konsernin toimitusjohtajaksi (tästä on noin miljoona vuotta). Hänellä ei kuitenkaan oikein kantti kestänyt ja lyhyehkön epäonnisen tapahtumasarjan jälkeen hän sai kenkää - ja kultaisen kädenpuristuksen - eli hyvän lähtöpaketin. Veljeni ei koskaan päässyt aivan yhtä korkealle, mutta hänkin joutui lähtemään. Sai onneksi myös neuvoteltua itselleen noin vuoden palkan.
Molemmat ryhtyivät sitten yrittäjiksi. Se rooli on tuntunut heille sopineen. Isäni tosin on jo niin vanhus, että on siis eläkkeellä, eikä taida enää hommiin palata, vaikka välillä on jotain töitäkin tehnyt vielä 68v jälkeen.
Miehelleni itse asiassa kävi vielä pienemmässä mittakaavassa sama juttu - kun ylenemistä tapahtui siihen saakka, ettei portaita pääjohtajaan enää juuri ollut välissä, tuli seinä vastaan. Pari epäonnista juttua ja kasvonsa edes jotakuinkin pelastaakseen hän irtisanoutui. Hän oli sikäli onnekas, että sai suhteilla ihan kohtuullisen työn (lamasta huolimatta), mutta palkka ei ole mitenkään erityinen, eikä nousun suhteen paljoa odotettavissa.
Tässä voi olla sukupolvien välinen ero. 80-luvulla työelämään siirtyneet mielellään korostavat koulutusta, koska sillä oli heidän sukupolvelleen iso statusarvo. Sillä sai jotain. Sen jälkeen syntyneiden kohdalla koulutus on jo kokenut sellaisen inflaation, ettei pelkkä koulutus takaa mitään eikä vie minnekään (poislukien lääkärit ja muut poikkeukset.) Kun on saanut yhden tutkinnon tehtyä, maailma on muuttunut niin että on aika alkaa pakertaa jo toista.
Silloin, kun työpaikat vielä ovat olleet pysyviä, niissä on ollut myös pysyviä hierarkioita, tietynlainen maailmanjärjestys, joka osoittaa ihmiselle kuinka hyvin tämä on työnsä tehnyt. Nykyään sellaisia ei enää ole, koska työpaikat katoavat, uusia tulee ja häviää taas, ja aivan kaikkein tärkeintä on kyetä orientoitumaan uuteen ja jättämää menneet taakseen. Ei kukaan voi tänä päivänä tietää, millainen työelämä on kymmenen vuoden päästä.
Omassa kaveripiirissäni kaikki ovat vaihtaneet alaa, useimmat pakosta. Nykyinen sairaanhoitaja/psykologi/opettaja/puheterapeutti on ollut entisessä elämässään jotain muuta (yleensä luonnontieteilijä tai insinööri, hehe) mutta se oli silloin, nyt eleteään tätä hetkeä. Jos haluaa selvitä elämässään järjissään, ei keskity siihen onko menestynyt (ja kenen mittapuulla!!) vaan keskittyy selviytymiseen, ihmissuhteisiin, tähän hetkeen.
Kyllä tässä tulee näin turkulaisena mieleen ehdottomasti Tero Hirvilammi! Hyvä pyrky oli päällä, kaikki meni kuin rasvattu, hän oli uusi sosiaalidemokraattien nouseva tähti. JO opiskeluajoistaan määrätietoisesti pyrkinyt eteenpäin. Kyllähän näin tarmokas kaveri pitää palkita.
Mahtavia työtehtäviä: ministerin erityisavustajana on jo todella vallan ytimessä. Sitraan pääsee johtoon vain ja ainoastaan polittiisilla suhteilla. Euroopan unioin komissioon samoin. Kokouksia, valtaa, ulkokmaanmatkoja, suhteita ja hännystelijöitä.
Turkulaiset sosiaalidemokraatit laski, että tässähän meille kultajyvä, joka hotaa suhteillaan turkuun mannaa ja hunajaa. Kaverista tehtiin apulaiskaupunginjohtaja.
Harmi vaan, että missään näissä rekryvaiheessa Tero itse, eikä kukaan muukaan maininnut että Terpalle oli tulossa sekä käriksestä että hovioikeudesta tuomio oman liikuntavammaisen vaimonsa pahoinpitelystä! Paikallisest tukijat käänsi selkänsä, kukaan ei enää kadulla päivää sanonut eikä enää ollut Forteen Terpan kanssa tulijoita.
Kuten kaikki Turun Fortessa käyvät tietävät, kävi Tero siellä ahkerasti, oli kännissä jo tullessan, joi lisää ja maksoi laskut kaupungin luottiksella.
Terosta paljastui armottoman pitkävihainen, sitkeä ja pahantahoinen vastustaja. Hän ei suostunut lähtemään helpolla. Päinvastoin. Hän juhli. oli poissa töistään, osteli luottokortilla viinan lisäksi jotain vitsi-kalsareita. Lähtetteli uhkaavia tesktareita kaupunginjohtajalle ja arkkiviholliselleen kokoomuksen Pukkiselle.
Potkut tuli mutta Terpan mielestä potkut tuli vääristä asioista. Niistä piti valittaa. Valitettavasti kaikki mahdollisest hallinto-oikeudet ja mitä näitä nyt onkaa oli sitä mieltä, että Apulaiskaupunginjohtajan käytös ei ollut sitä laatua että olisi voinut virassaan jatkaa.
Terpan kysymys onkin että voiko vitutukseen kuolla?
Onkohan sosiaalidemokraatit jo antaneet anteeksi? Joko on päässyt takaisin piireihin? Onko jossain joku kunnanviraston virka, mihin voisi päästä.
Takana loistava tulevaisuus. ihan todella.
Alue: Aihe vapaa
Tero Hirvilammi voi kyllä katsoa peiliin pitkään ja hartaasti. Tosin Turun kaupungin tunarit ei saanu asiaa hoidettua kuten olisi pitänyt, ja kaupunki joutui maksamaan Terolle 80 000 euroa korvauksia! Kaupungin rahoista. Ne olisi mun mielestä pitänyt periä Pukkiselta ja muilta kaupungin johtajilta maksuun. Pukkinen pelasti itsensä valoakin nopeammin muihin hommiin josta saa antaa ympäripyöreitä lausuntoja ihan diipadaapaa.
Tero kirjoitti lehteen pitkän jutun siitä, kuinka tarjoilija oli törkeesti kieltäytynyt myymästä hänelle oluttuoppia klo 8.50 aamulla ja allekirjoitti kirjeensä Turun Kaupungin Apulaiskaupunginjohtajana. Kertoo jotain harkintakyvystä ja sen täydellisestä puuttumisesta.
Simo Rantalainen käy lähinnä sääliksi. Se munas kyllä totaalisesti.