Erityisoppilaat aina häiriköitä?
Miksi moni yleistää erityisoppilaat automaattisesti häiriköiksi, jotka pitäisi saada pois tavallisista luokista häiritsemästä tavallisten oppilaiden koulunkäyntiä? Kyllä monet ihan tavisoppilaatkin häiriköivät. Miksei heistä puhuta mitään, vaan heidän annetaan vain jatkaa häiriköintiä?
Kommentit (27)
Mulla on erityislapsi, joka on koulussa rauhallinen. Muutenkin on ihan rauhallinen. On vaan oppimisvaikeuksia, joten tarvitsee erityisluokan.
Inkluusion kova hinta. Oppimisrauha kärsii ja resurssit suunnataan vain niille erityisille. Ei siis erityisen osaaville vaan tuen tarpeisille.
Kuinkahan monta uutta diagnoosia leivotaan tulevina vuosikymmeninä? Ja uusia paapomisammattikuntia...
Liian usein erityisluokatkin ovat ns. sekaluokkia, joissa on erityislapsia/-nuoria laidasta laitaan, mikä ei hyödytä ketään eikä siitä hyödy kukaan. Pitäisi olla omat ryhmät erilaisista vaikeuksista kärsiville.
Missä menee raja "erityisen" ja "tavallisen" välillä? Onko erityisen määritelmä se, että on jokin diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Liian usein erityisluokatkin ovat ns. sekaluokkia, joissa on erityislapsia/-nuoria laidasta laitaan, mikä ei hyödytä ketään eikä siitä hyödy kukaan. Pitäisi olla omat ryhmät erilaisista vaikeuksista kärsiville.
Jep, oma muksuni on tällaisellä luokalla. Hänellä on ihan vain dysfasia ja kyllä muutaman luokkakaverin "häiriköinti" vaikeuttaa keskittymistä. Lapsi kyllä ymmärtää, etteivät ne kaverit tahallaan ole tuollaisia mutta kaipaisi silti rauhallista oppimisympäristöä.
Vastaus aloittajalle: Koska erityisoppilaalla on jokin ”syy” asiaan. Yleensä syy ei tosin ole se erityisominaisuus, vaan sen varjolla tapahtuneesta paapomisesta ja hyvittelystä kehittynyt käytöshäiriö. Siihen auttaisi ihan perinteinen kasvatus, mutta kun… joskus se ”erityisyys” katoaisi ihan perinteisellä kasvatuksella ja rajojen asettamisella - sekä niistä kiinni pitämisellä.
Nämä tavisten häiriöt sitten selittyvät samalla kuin edellä, mutta siinä selkeämmin auttaisi se lapsen kasvattaminen ihmiseksi. Siksi on helppo kiinnittää muiden huomio toisaalle, eli niihin erityisoppilaisiin (joista hyvin kasvatetut eivät todellakaan ole ongelmaoppilaita!) tai opettajan huonouteen tms. Kun siihen tulee vielä joku 25v. kirjanoppinut pirtsakka terapeutti tai hyvinvointiohjaaja vielä ”tarkkailemaan tunnille” ja antamaan ”vinkkejä suoraan oppikirjasta” on kokenut opettaja valmis heittämään lusikan nurkkaan. Palkka tulee vähemmälläkin vaivalla.
Usein lapset ovat vanhempiensa peilejä, joten joskus vanhempainvartti kertoo aika paljon. Jos on lusikalla annettu, ei voi lapiolla ottaa.