Erityisoppilaat aina häiriköitä?
Miksi moni yleistää erityisoppilaat automaattisesti häiriköiksi, jotka pitäisi saada pois tavallisista luokista häiritsemästä tavallisten oppilaiden koulunkäyntiä? Kyllä monet ihan tavisoppilaatkin häiriköivät. Miksei heistä puhuta mitään, vaan heidän annetaan vain jatkaa häiriköintiä?
Kommentit (27)
No jos se tavis häiriköi ehkä kerran viikossa, ja diagnosoitu joka ikinen tunti, niin olisiko hieman eri asia? Toki on väärin yleistää erityisoppilaat automaattisesti häiriköiksi, koska se ei todellakaan pidä paikkaansa.
rMeidän opettajien näkökulma kyllä usein on, että jos häiriökäytöksen taustalla on jokin dg, oppilas on sellaisen avun ja tuen tarpeessa, jota ei voi aineenopettaja tai luokanopettaja antaa isossa yleisopetuksen ryhmässä. Nämä oppilaat tarvitsevat ja ansaitsevat oman erityisopettajan ja pienen ryhmän.
En ole kyllä edes törmännyt tällaiseen, että erityisoppilaat leimattaisiin häiriköiksi. Monella se erityisyys voi näkyä vaikkapa runsaina poissaoloina, kun koulunkäynti ilman riittävää tukea on liian raskasta. Moni myös varmaan masentuu jne. Erityisesti tytöt reagoivat sisäänpäin.
Ja miten niin annetaan häiriköidä? Kyllä me parhaamme yritämme. Usein oppilas itsekin yrittää, mutta keskittyminen on vaikeaa jopa ihan terveelle murrosikäiselle toisinaan. Semmoista se koulumaailma nyt vaan on, epätäydellistä.
Aika moni erityisoppilas on just sellainen, joka kiipeilee pitkin seiniä, hölöttää on stop jne. Se näkyvin ryhmä erkoista, kun niistä hiljaista ei ole haittaa samassa määrin muille.
Ei erityisluokan ole tarkoitus olla mikään rangaistuspaikka häiriköille, vaan helpottaa/tukea erityistä tukea tarvitsevien koulunkäyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei erityisluokan ole tarkoitus olla mikään rangaistuspaikka häiriköille, vaan helpottaa/tukea erityistä tukea tarvitsevien koulunkäyntiä.
Mielestäni häiriköt eivät kuulu erityisluokalle. Häiriköille oma pehmustettu luokka.
Vierailija kirjoitti:
Tarkkis.
Moni entisistä tarkkislaisista oli itse asiassa diagnosoimattomia erityisoppilaita, jotka oireilivat häiriökäyttäytymisellä, kun siihen aikaan ei tiedetty niin hyvin ja laajasti erilaisia diagnooseja ja häiriöitä kuin nykyään.
Elämä ja koulumaailma nyt vain ovat epätäydellisiä. Ei sellaista luokkaa olekaan, jossa pystyttäisiin menemään täydellisesti juuri tietyn tyylisten oppilaiden ehdoilla. Erityisluokatkin taitavat olla aika pitkälti ns. monimuotoluokkia, joissa oppilailla on keskenään hyvinkin erilaisia vaikeuksia.
Sinällään hämmentävää, että osa meistä aikuisiällä diagnosoiduista on ollut hiljainen ja kiltti, jolle jälkeen päin katsottuna suurinosa oppitunneista vaan meni ohi. Silti riittävän fiksu ollakseen normaalin luokan mukana ja saaden kokeista kelpotuloksia ilman lukemista. Tehtävät tehtiin kaverin kanssa jomman kumman kotona, joten sitä kautta sitä jotain oppikin.
Vaikka taustalla on ammatti-ja ammattikorkeakoulu, vasta aikuisiällä diagnoosin ja lääkityksen kautta opiskelu ylioppilaskirjoituksiin on mahdollista. Koen lukevani oikeasti vasta ensimmäisen kerran elämässäni, koska pystyn keskittymän. Ajatuksien haahuilun saa ensimmäisen kerran vasta asettumaan, että pänttääminen on mahdollista.
Niin, kuin hyvät numerot olivat mahdollisia. Tuolloin 90-luvulla, kun peruskoulun kävin niin kiltit ja hiljaiset tytöt, joilla oli läksyt tehtynä sekä kokeista tuli ok tulokset niin sai helposti hyviä numeroita niin lukuaineisiin kuin käyttäytymiseen ja huolellisuuteenkin.
Nykyisin olisin erityisoppilas, jolle tarjottaisiin mahdollisuus joko pienempään ryhmään tai tukea opiskeluun. Ehkä se lukio olisi ollut mahdollinen jo nuorempana, ehkä yliopistokin... Äö on "jäänyt" 129 (15), joten melkeen fiksukin.
Erityisluokissa on rajallisesti paikkoja, ei niihin voida kaikkia "vaikeita" tapauksia siirtää. Jonkin diagnoosin saaneet ovat niihin etusijalla, eikä paikkoja riitä aina edes kaikille diagnosoiduille.
Kyllä se menee ennemminkin niin päin, että erityiset kuormittuvat tavisten metelöinnistä, ja ansaitsisivat omat, pienet luokkansa, joissa heidän erityistarpeensa osataan ottaa huomioon.
Erityisluokalla oleminen ei tarkoita sitä, että oppilas häiriköisi, vaan hänellä on erilaisen tuen tarve koulun sujumiseksi. Olen ollut erityisluokkien kanssa tekemisissä ja siellä on lapsia, jotka on pienestä pitäen olleet tuen kanssa tekemisissä ja koulutyö on rauhallista. Tää riippuu myös paljon opettajasta ja muusta avustavasta henkilökunnasta. Kuinka osaava ja oppilaan tarpeita lukeva opettaja on, kuinka hän ottaa tietoa ja apua vastaan oppilasta koskien. Joskus törmää siihen, ettei opettaja ”tarvitse” vinkkejä esim. terapeutilta lapsen koulutyötä koskien. Avun vastaanottamisessa näkyy myös ammattitaito. Terapeutti tms. muu lapsen kanssa hoitosuhteessa oleva käy koululla katsomassa työskentelyä luokassa ja havainnoillaan auttaa lasta ja opettajaa toimimaan arjessa, esim. apuvälineiden tai toimintatapojen muodossa. Kun kaikki on kondiksessa, luokassa on rauhallista.
Opettajan näkökulma:
Ei, todellakaan kaikki erityisoppilaat eivät ole ”häiriköitä”. Erityisoppilaalla voi olla vaikeita, laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jolloin hän ei pysy opetuksessa mukana tavallisessa luokassa, mutta hän saattaa silti olla luokan kultaisin, rauhallisin ja ystävällisin oppilas. Oppilaan oma etu ja oikeus on kuitenkin saada mukautettua opetusta pienryhmässä, jotta hän pystyy oppimaan omassa tahdissaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja onhan erityisoppilaita jotka vaan pärjäävät huonosti koulussa ja tarvitsevat muita enemmän tukea koulussa, mutta eivät kuitenkaan häiriköi tunneilla.
Ja tämä "tavallista enemmän" tukea on yleensä pois muiden lasten huomioimisesta ja opettamisesta. Apukoulut takaisin ja erityistä tukea tarvitsevat sinne saamaan sitä erityistä tukea eikä muiden riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan näkökulma:
Ei, todellakaan kaikki erityisoppilaat eivät ole ”häiriköitä”. Erityisoppilaalla voi olla vaikeita, laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jolloin hän ei pysy opetuksessa mukana tavallisessa luokassa, mutta hän saattaa silti olla luokan kultaisin, rauhallisin ja ystävällisin oppilas. Oppilaan oma etu ja oikeus on kuitenkin saada mukautettua opetusta pienryhmässä, jotta hän pystyy oppimaan omassa tahdissaan.
Ei varmasti tietenkään pysty yleistämään, mutta miten sinä näet vanhempien toivovan opetusta järjestettävän. Integroituna vai ei. Itselläni on sukulaislapsi, joka selvästi on hyötynyt puheen kehityksen häiriön kanssa siitä, että on ns. tavisluokassa. Sitten taas itselläni on lievästi kehitysvammainen veli, joka aloitti perusopetuksen puolella ja meni sitten (silloiseen ) erityisluokkaan. Hänelle se tuntui sopivan paremmin siihen asti, kunnes tulivat teini-ikään ja meno luokassa oli ihan kamalaa ( olin siellä kerran viikon tetissä.)
Sitä paitsi, usein se erityisoppilaiden mahdollinen häiriköinti johtuu liiallisesta kuormittumisesta sekä sopivien tukitoimien ja mahdollisesti diagnoosin puuttumisesta, kun tavishäirikkö puolestaan on yleensä joko huonosti kasvatettu tai sitten ihan vain luonteeltaan inhottava ja vastenmielinen ihminen.
Huonokäytöksinen ei ole sama asia kuin erityisoppilas.
"Erityisoppilas" on todella laaja käsite, ja pitää sisällään monenlaisia vaikeuksia. Erityisopetuksessa/pienryhmässä ollaan hyvin monista eri syistä.
Niin ja onhan erityisoppilaita jotka vaan pärjäävät huonosti koulussa ja tarvitsevat muita enemmän tukea koulussa, mutta eivät kuitenkaan häiriköi tunneilla.