Lue keskustelun säännöt.
Menen naimisiin ensi kesänä. Ystävät tivaavat avioehdosta!
23.09.2021 |
Minua loukkaa, että varsinkin pari ystävistäni utelevat tuleeko meille avioehtoa. Itse en kehtaisi moista kysyä edes lähimmältä kaveriltani! Mieheni on melko varakas, joten ilmeisesti asia kiinnostaa.
Olen vanhemmiten nähnyt, kuinka kavalia osasta ystävistäkin on tullut. Minulla menee elämässä hyvin ja tämä ilmeisesti on monelle ongelma.
Sanna Ukkolaa lainaten niin ” jokaisella on mahdollisuus valita kumppaninsa”
Kateus on kamala asia!
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan järkevä ei tee sellaista avioehtoa ettei saa mitään. Varsinkin nainen voi huomata 4kymppisenä seisovansa pihalla matkalaukun kanssa kun taloon muuttaa uusi 20v nainen...
Tässäkään ei tiedetä asiasta hölkäsen pöläystä. Ei ole olemassa sellaista avioehtoa, ”ettei saa mitään”. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että avioliiton päättyessä _yhteenlaskettu_ omaisuus jaetaan puoliksi. Ei siis varakkaamman omaisuus, vaan yhteenlaskettu.
Sitä taas on vaikea sanoa etukäteen, kuka omistaa enemmän ja kuka vähemmän sitten aikanaan, kun liitto päättyy. Siihen vaikuttaa esimerkiksi kummankin työuran kehitys ja se, kenen nimiin omaisuutta on hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan järkevä ei tee sellaista avioehtoa ettei saa mitään. Varsinkin nainen voi huomata 4kymppisenä seisovansa pihalla matkalaukun kanssa kun taloon muuttaa uusi 20v nainen...
Hohhoijaa, ei nainen ole missään nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa, eikä rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Hän ihan toimiva subjekti, jolla on oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu turvata se oma selusta eron, työttömyyden, jne. Tyhmyydestä kuuluukin sakottaa.
Lapsiperheessä nainen voi silti olla päävastuussa lasten hoidosta, ja lapset tarvitsevat paljon läsnäoloa. Ei tarvita nyrkkiä tai hellaa, kun tarha menee kiinni ja taapero törröttää pihalla räkä poskella.
Sanoisin niille utelijoille että tulee avioehto niin että ennen avioliittoa hankitut lusikat eivät mene jakoon eikä selvästi toisen hankkima omaisuus mene jakoon ellei halua jakaa. Eikös se ole mahdollista jälkeenpäinkin tehdä.
Ei luulisi enää nykyään olevan sellaisia jotka luovuttavat omaisuuttaan suosilla pois ilman ehtoja tai sitten sitä omaisuuttaan ei tarvitse ja ottaa tietoisen riskin että voi menettää.
Ihmetyttää kyllä, kuinka pokerina varattomat ihmiset ovat käyttelemässä toisten rahoja kuin omiaan. Kenenkään ei tarvitse "uhrata uraansa", on vain ihmisiä jotka eivät sitä uraa viitsi edes rakentaa. Ihan näin naisena ihmettelen kuinka vähän naiset miettivät tulevaisuutta ja raha-asioita, oletetaan vain että ei minun tarvitse miettiä eikä tietää, iskä hoitaa!
Tietenkin teet avioehdon. Ja muistappa sitten, että kenenkään miehen kaverin /sukulaisen velkoja ette takaa.
No se avioehto juurikin sulkee pois avio-oikeuden. Siksihän niitä tehdään. Edes omasta kodista ei saa/omista mitään jos koti on vain toisen nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin persaukisia yhteen mennessämme, laskettiin säästöpossusta viikonlopun ruokarahoja.....kun mentiin vihille, niin halvan ja pienen piirin kaavan mukaan kirkossa ja ravintolassa juhlat.
Me tehtiin kuitenkin perinnöt eron ja kuoleman varalta poissulkeva avioehto, koska sekä isovanhemmillani että miehen isovanhemmilla oli omaisuutta. Kaikki muu on yhdessä hommattua ja yhteistä. 23 vuotta on liitto kestänyt, ja kumpikin on saanut sinä aikana perintöjä. Minä lapsettomalta kummitädiltä, isältä ja isän äidiltä, joka kuoli isäni jälkeen. Mies on perinyt lapsettomana kuolleen veljensä ja isänsä. Kuoleman varalta tehty avioehto sulkee pois lesken tasinko-oikeuden näiden perintöjen suhteen, eli teoriassa ne siirtyy jomman kumman kuoltua suoraan lapsillemme. Käytännössä ehkä ei, koska avioliitossa on oikeus myydä omistamaansa omaisuutta ihan vapaasti (ei yhteistä asuntoa) ja vaikka tuhlata ne rahat.
Homma ehkä konkretisoituisi, jos tulisi ero ja olisi vaikka joku kiinteistö, sijoituksia tms. perintönä vielä tallessa. Ihmisen kuollessa lasketaan puolisoiden avioehdosta vapaa omaisuus yhteen, ja jos leski oli köyhempi, köyhemmällä on oikeus saada tasinkoa niin, että puntit on tasan. Jos leski taas oli vainajaa varakkaampi, hänellä ei ole velvollisuutta antaa kuolinpesään varallisuutta. JOten kuoleman tilanteessa avioehdon hyöty riippuu enemmän siitä, kumpi kuolee ensin, köyhä vai rikas.
Sitäkin kannattaa miettiä, että meneekö se isän rakentama mökki kuollessa ihan vieraaseen sukuun. Kuolet ennen puolisoa, lapseton liitto, puoliso perii mökin ja menee uusiin naimisiin, kuolee ja kas, uusi leski omistaakin faijasi mökin....tai teette pesänjaon, jossa lapsesi perii isänsä tekemän mökin, lapselle tulee avioero ja mökki menee avioeron tasinkona sille uskottomalle miniä/vävyhirvitykselle....jos lapsesi olisi tehnyt perinnöt pois sulkevan avioehdon, noin ei olisi käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni oli päivänselvää, että tahdon avioehdon. Olin se köyhempi. Kannattaa miettiä mikä sinulla nyt triggeröi tässä asiassa. Syy ei taida sittenkään löytyä ystävien sanomisista.
Noh, entäpä jos sinä pienempituloisena olet lasten kanssa kotona vaikka 3x 18kk. Tämän jälkeen viet ja haet lapset joka päivä. Ja kun lapset menevät kouluun, sinä olet se, joka kiiruhtaa viideksi kotiin tekemään illallisen ja kuskaa futisharkkoihin, leipoo mokkapalat, ostaa kengät ja takit ja auttaa läksyissä? Koska sinulla on aikaa, ostat yksin myös kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet sekä perheen ruoat. Tämä on sitä paitsi vain reilua, koska mies omistaa asunnon ja maksaa lainaa, eikös vaan?
Tämä aiheuttaa sen, että pysyt köyhänä eikä palkkasi nouse, vaikka sinulla on ehkä jopa ihan sama koulutus kuin miehelläsi.
Tällä välin miehesi etenee uralla, tekee pitkää päivää, eikä ikinä ehdi osallistua viikkosiivoukseen.
Sitten tulee ero, kun mies rakastuu töissä kollegaan. Sinulla on kolme teiniä, jotka hädin tunnistavat isänsä jos se tulee kadulla vastaan. Pieni palkka, ei asuntoa, ei omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sen pitäisi olla pakollinen! Täällä siis köyhyysloukkuun ja yksinhuoltajaksi eron jälkeen päätynyt.
Olin useita vuosia ainoa palkansaaja perheessäni miehen opiskelujen takia ja rahoitin kaikki menomme. Olin myös mieheni valmistuttua hänen ensimmäisen työvuotensa se, joka maksoi suurimman osan laskuista.
Tässä kohtaa paljastui taloudellinen hyväksikäyttö, eikä mies ollut halukas muuttamaan kuvioita. Välirikko ja muut painavat asiat saivat minut hakemaan eroa ja jäin lapsen kanssa puille paljaille.
Hävisin 10 vuoden ansiot erossa. Käräjöinti osituksen toimittamiseen olisi maksanut reilusti enemmän kuin mitä irtaimisto oli arvoltaan.
Olin ehdottanut jo vuosia aiemmin avioehtoa, mutta mies ei suostunut. Se olisi turvannut minun ennen naimisiin menoa hankkimani kodin irtaimiston. Ne jäivät lähes kaikki hänelle koska "sinä akka lähdet tyhjin käsin, koska olet lähdössä". Lähipiiri oli satojen kilometrien päässä, joten minulla ei ollut apujoukkoja. Oikeusavustaja arveli tulevan halvemmaksi jättää hänelle kaikki.
En suosittele kenellekään avioitumista ilman avioehtoa.
Moukkamaisiin kysymyksiin kannattaa vastata hölmösti ja ärsyttävästi, niin utelu loppuu ja saa nämä typerät ihmiset pois elämästään. Esim. jos joku kysyy avioehdosta (siis wtf, ei tuollaisista kysytä...), sano vaikka että ei ole ja että toivotkin miehen potkaisevan tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota itse avioehtoa miehellesi. Eipä tule puheita että sinua kiinnostaisi miehesi omaisuus ja varat.
Aina kun naimisiin mentäessä parin varallisuudessa on merkittävä ero, oletuksen pitäisi olla avioehto. Ehdon saa pois päältä molempien osapuolten erillisillä vaatimuksilla perusteluineen.
Ei sitä ehtoa enää sitten saa ”pois päältä” kun tilanne on käsillä. Älä levitä vääriä käsityksiä.
Tarkoitin että pois päältä tapahtuu aina ennen avioliittoon astumista. Tavoittena on estää suurten omaisuuksien siirtyminen "vahingossa". Jonkinlainen kuluttajansuoja, jos sellaista vertausta voi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin persaukisia yhteen mennessämme, laskettiin säästöpossusta viikonlopun ruokarahoja.....kun mentiin vihille, niin halvan ja pienen piirin kaavan mukaan kirkossa ja ravintolassa juhlat.
Me tehtiin kuitenkin perinnöt eron ja kuoleman varalta poissulkeva avioehto, koska sekä isovanhemmillani että miehen isovanhemmilla oli omaisuutta. Kaikki muu on yhdessä hommattua ja yhteistä. 23 vuotta on liitto kestänyt, ja kumpikin on saanut sinä aikana perintöjä. Minä lapsettomalta kummitädiltä, isältä ja isän äidiltä, joka kuoli isäni jälkeen. Mies on perinyt lapsettomana kuolleen veljensä ja isänsä. Kuoleman varalta tehty avioehto sulkee pois lesken tasinko-oikeuden näiden perintöjen suhteen, eli teoriassa ne siirtyy jomman kumman kuoltua suoraan lapsillemme. Käytännössä ehkä ei, koska avioliitossa on oikeus myydä omistamaansa omaisuutta ihan vapaasti (ei yhteistä asuntoa) ja vaikka tuhlata ne rahat.
Homma ehkä konkretisoituisi, jos tulisi ero ja olisi vaikka joku kiinteistö, sijoituksia tms. perintönä vielä tallessa. Ihmisen kuollessa lasketaan puolisoiden avioehdosta vapaa omaisuus yhteen, ja jos leski oli köyhempi, köyhemmällä on oikeus saada tasinkoa niin, että puntit on tasan. Jos leski taas oli vainajaa varakkaampi, hänellä ei ole velvollisuutta antaa kuolinpesään varallisuutta. JOten kuoleman tilanteessa avioehdon hyöty riippuu enemmän siitä, kumpi kuolee ensin, köyhä vai rikas.
Sitäkin kannattaa miettiä, että meneekö se isän rakentama mökki kuollessa ihan vieraaseen sukuun. Kuolet ennen puolisoa, lapseton liitto, puoliso perii mökin ja menee uusiin naimisiin, kuolee ja kas, uusi leski omistaakin faijasi mökin....tai teette pesänjaon, jossa lapsesi perii isänsä tekemän mökin, lapselle tulee avioero ja mökki menee avioeron tasinkona sille uskottomalle miniä/vävyhirvitykselle....jos lapsesi olisi tehnyt perinnöt pois sulkevan avioehdon, noin ei olisi käynyt.
Taas löytyi yksi, joka julistaa asioita tuntematta perintökaarta kunnolla. Jos puoliso perii mökin, mökki palaa sen kyseisen puolison/lesken kuoleman jälkeen alkuperäiseen sukuun. Se ei voi periytyä lesken uudelle puolisolle.
Meillä on kuulkaa yllättävän fiksut ja reilut lait. Ottakaa asioista selvää ennen kuin ryhdytte ronkkimaan niitä avioehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sen pitäisi olla pakollinen! Täällä siis köyhyysloukkuun ja yksinhuoltajaksi eron jälkeen päätynyt.
Olin useita vuosia ainoa palkansaaja perheessäni miehen opiskelujen takia ja rahoitin kaikki menomme. Olin myös mieheni valmistuttua hänen ensimmäisen työvuotensa se, joka maksoi suurimman osan laskuista.Tässä kohtaa paljastui taloudellinen hyväksikäyttö, eikä mies ollut halukas muuttamaan kuvioita. Välirikko ja muut painavat asiat saivat minut hakemaan eroa ja jäin lapsen kanssa puille paljaille.
Hävisin 10 vuoden ansiot erossa. Käräjöinti osituksen toimittamiseen olisi maksanut reilusti enemmän kuin mitä irtaimisto oli arvoltaan.Olin ehdottanut jo vuosia aiemmin avioehtoa, mutta mies ei suostunut. Se olisi turvannut minun ennen naimisiin menoa hankkimani kodin irtaimiston. Ne jäivät lähes kaikki hänelle koska "sinä akka lähdet tyhjin käsin, koska olet lähdössä". Lähipiiri oli satojen kilometrien päässä, joten minulla ei ollut apujoukkoja. Oikeusavustaja arveli tulevan halvemmaksi jättää hänelle kaikki.
En suosittele kenellekään avioitumista ilman avioehtoa.
Törkeä itsekäs mies. Enemmän olen nähnyt miehiä jotka antavat kaikki mööbelit eikä halua viedä lapsiltaan kotia ja ennemmin itse lähtee tyhjin käsin aloittamaan alusta tuttavien lahjoittamilla huonekaluilla ja kierrätyskeskuksesta haalitaan loput.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sen pitäisi olla pakollinen! Täällä siis köyhyysloukkuun ja yksinhuoltajaksi eron jälkeen päätynyt.
Olin useita vuosia ainoa palkansaaja perheessäni miehen opiskelujen takia ja rahoitin kaikki menomme. Olin myös mieheni valmistuttua hänen ensimmäisen työvuotensa se, joka maksoi suurimman osan laskuista.Tässä kohtaa paljastui taloudellinen hyväksikäyttö, eikä mies ollut halukas muuttamaan kuvioita. Välirikko ja muut painavat asiat saivat minut hakemaan eroa ja jäin lapsen kanssa puille paljaille.
Hävisin 10 vuoden ansiot erossa. Käräjöinti osituksen toimittamiseen olisi maksanut reilusti enemmän kuin mitä irtaimisto oli arvoltaan.Olin ehdottanut jo vuosia aiemmin avioehtoa, mutta mies ei suostunut. Se olisi turvannut minun ennen naimisiin menoa hankkimani kodin irtaimiston. Ne jäivät lähes kaikki hänelle koska "sinä akka lähdet tyhjin käsin, koska olet lähdössä". Lähipiiri oli satojen kilometrien päässä, joten minulla ei ollut apujoukkoja. Oikeusavustaja arveli tulevan halvemmaksi jättää hänelle kaikki.
En suosittele kenellekään avioitumista ilman avioehtoa.
Tuossa kohtaa ongelma on ollut avioliiton aikainen epätasainen vastuu arjen kuluista. Ongelma ei ole avio-oikeus, eikä yleensäkään juridiikka - itsehän myönnät myös, ettei lakia ole noudatettu vaan annoit irtaimiston pois vapaaehtoisesti! Ei tällä esimerkillä voi mitenkään perustella avioehdon tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioehtoa, siis sitä perinteistä kokonaan poissulkevaa, ei kannata tehdä, jos liitto on molemmille ensimmäinen ja tarkoitus on saada lapsia. Se on siinä tilanteessa tsvattoman epäreilu sille, jonka työura kärsii lasten hoidosta.
Älkää siis hyvät ihmiset suositelko suorilta vieraille ihmisille avioehtoa! Köyhyysloukkuun ajautuneita yh-äitejä on jo ihan tarpeeksi.
Se on sitten toinen juttu, jos sulkee pois perinnöt ja lahjat, jotta kaikissa tilanteissa esim. suvin kesämökki pysyy suvussa. Sekään ei tosin ole ongelmatonta: jos minä käytän 3000 euroa sukumökkini remontointiin, mieheni joutuu vastaavasti maksamaan enemmän jotain yhteisiä menoja. Oikeasti mieheni siis osallistuu mökin remonttiin, vaikka mökki ei ole ollenkaan hänen. Vuosien varrella mökin parannukset ja ylläpito voivat olla isokin juttu myös miehen kannalta, koska kaikki mökkiin laitettu raha on pois jostain muusta.
Onko siis tarkoitus erota siinä vaiheessa kun lapset on vielä pieniä? Omat lapset on kolmekymppisiä ja tässä kohtaa oma eläkekertymäni on isompi kuin miehellä koska mulla on ollut vuosia parempi palkka. Ehkä tuo eläkekertymä on ollut ongelma silloin kun äideillä oli mahdollisuus jäädä kokonaan pois työelämästä, tänä päivänä harvinaisempaa
Ja jos jonkun sukumökin remontti on välttämätöntä niin kannattaa pitää huoli siitä että maksat sen täysin omillasi eikä se ole pois muusta kulutuksesta eli miehen ei tarvitse käyttää tavallista enempää omia rahojaan
Avioehtohan tehdään avioliiton päättymisen varalle
Jos toinen alkaisi oikein hankalaksi ja syytä epäillä sen kostavan niin antaisin irtaimiston vapaaehtoisesti. Monilla on liikaa tavaraa ja lahjoittaa vanhoja pois. Kierrätyskeskuksestakin saa hätäapua. Osamaksulla saa sängyt+sohvat jos käytettyjä ei huoli. Minulle kelpaisi kaikki muut huonekalut käytettyinä. Luotettavalta siistiltä omaiselta olen saanut vähän käytetyn sohvan kun se osoittautui epämukavaksi ja oli varmaa ettei luteita ollut. Muuten en ota käytettyjä runkopatja sänkyjä eikä sohvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehtoa, siis sitä perinteistä kokonaan poissulkevaa, ei kannata tehdä, jos liitto on molemmille ensimmäinen ja tarkoitus on saada lapsia. Se on siinä tilanteessa tsvattoman epäreilu sille, jonka työura kärsii lasten hoidosta.
Älkää siis hyvät ihmiset suositelko suorilta vieraille ihmisille avioehtoa! Köyhyysloukkuun ajautuneita yh-äitejä on jo ihan tarpeeksi.
Se on sitten toinen juttu, jos sulkee pois perinnöt ja lahjat, jotta kaikissa tilanteissa esim. suvin kesämökki pysyy suvussa. Sekään ei tosin ole ongelmatonta: jos minä käytän 3000 euroa sukumökkini remontointiin, mieheni joutuu vastaavasti maksamaan enemmän jotain yhteisiä menoja. Oikeasti mieheni siis osallistuu mökin remonttiin, vaikka mökki ei ole ollenkaan hänen. Vuosien varrella mökin parannukset ja ylläpito voivat olla isokin juttu myös miehen kannalta, koska kaikki mökkiin laitettu raha on pois jostain muusta.
Onko siis tarkoitus erota siinä vaiheessa kun lapset on vielä pieniä? Omat lapset on kolmekymppisiä ja tässä kohtaa oma eläkekertymäni on isompi kuin miehellä koska mulla on ollut vuosia parempi palkka. Ehkä tuo eläkekertymä on ollut ongelma silloin kun äideillä oli mahdollisuus jäädä kokonaan pois työelämästä, tänä päivänä harvinaisempaa
Ja jos jonkun sukumökin remontti on välttämätöntä niin kannattaa pitää huoli siitä että maksat sen täysin omillasi eikä se ole pois muusta kulutuksesta eli miehen ei tarvitse käyttää tavallista enempää omia rahojaan
Avioehtohan tehdään avioliiton päättymisen varalle
Minulla oli ennen lapsia parempi palkka ja lupaavampi ura kuin miehellä. Äitiyslomien aikana mies nousi tasoihin. Seuraavan 10 vuoden aikana miehen tulot nousivat 150%:iin minun tuloistani. Mies ei kerta kaikkiaan huolehtinut lapsista, jos oli pienikin työjuttu, joten minun oli pakko, vaikka olisihan minullakin ollut työjuttuja. Nyt miehen eläkekertymäkin on huimasti omaani parempi.
Ei meillä ole mitään sellaista ”maksan täysin omillani” -rahaa. Tulot ovat avio-oikeuden alaista omaisuutta, joten oikeasti raha on aina pois jostain muualta.
Avioliitto päättyy aina. Joko eroon tai puolison kuolemaan.
Asiasta kannattaa kyllä keskustella. Jokainen avioliitto päätty aikanaan viimeistään puolison kuolemaan. Aina näissä keskusteluissa keskitytään vain erotilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehtoa, siis sitä perinteistä kokonaan poissulkevaa, ei kannata tehdä, jos liitto on molemmille ensimmäinen ja tarkoitus on saada lapsia. Se on siinä tilanteessa tsvattoman epäreilu sille, jonka työura kärsii lasten hoidosta.
Älkää siis hyvät ihmiset suositelko suorilta vieraille ihmisille avioehtoa! Köyhyysloukkuun ajautuneita yh-äitejä on jo ihan tarpeeksi.
Se on sitten toinen juttu, jos sulkee pois perinnöt ja lahjat, jotta kaikissa tilanteissa esim. suvin kesämökki pysyy suvussa. Sekään ei tosin ole ongelmatonta: jos minä käytän 3000 euroa sukumökkini remontointiin, mieheni joutuu vastaavasti maksamaan enemmän jotain yhteisiä menoja. Oikeasti mieheni siis osallistuu mökin remonttiin, vaikka mökki ei ole ollenkaan hänen. Vuosien varrella mökin parannukset ja ylläpito voivat olla isokin juttu myös miehen kannalta, koska kaikki mökkiin laitettu raha on pois jostain muusta.
Onko siis tarkoitus erota siinä vaiheessa kun lapset on vielä pieniä? Omat lapset on kolmekymppisiä ja tässä kohtaa oma eläkekertymäni on isompi kuin miehellä koska mulla on ollut vuosia parempi palkka. Ehkä tuo eläkekertymä on ollut ongelma silloin kun äideillä oli mahdollisuus jäädä kokonaan pois työelämästä, tänä päivänä harvinaisempaa
Ja jos jonkun sukumökin remontti on välttämätöntä niin kannattaa pitää huoli siitä että maksat sen täysin omillasi eikä se ole pois muusta kulutuksesta eli miehen ei tarvitse käyttää tavallista enempää omia rahojaan
Avioehtohan tehdään avioliiton päättymisen varalle
Hauska tuo ”jos jonkun sukumökin remontointi on täysin välttämätöntä”. Sehän on minun mökkini nyt, ja totta kai sen ylläpito ja huolto on välttämätöntä, sellaistahan omistaminen on. Kun siellä nyt kesiä vietetään, niin totta kai sitä haluaa pikku hiljaa kehittääkin. Mökki on avio-oikeudesta vapaa, ja minun kannaltani toki hyvä niin. Kuitenkin on hyvä huomioida, että sekään ratkaisu ei ole 100% ongelmaton tai reilu.
No ei tosiaan kuulu sun ystäville tuo asia pätkän vertaa ellet itse nimenomaisesti halua puhua siitä aiheesta heidän kanssaan. Kummallisia ystäviä, jotka tuollaisia kyselee.
Se on ihan oma moka, jos ei ymmärrä ettei hyvät ajat ole ikuiseksi ajoiksi ansaittuja.