Täällä kun lueskellut eri keskusteluja, niin eikö miehet käsittele erojaan ollenkaan?
Oli kyse 30v tai 50v niin lähdetään yllättäen uuteen suhteeseen salamaeroten. Kyseessä voi olla 5v tai 20v suhde. En usko että naiset eivät eron merkkejä huomaisi, välillä niitä ei oikeasti vaan ole ilmassa. Uusi nainenko eron käsittelyn sitten kuuntelee/kestää vai mitenkä nämä miehet asian hoitaa?
Vain tunteettomat/jotenkin henkisesti sairaat voivat erota pidemmästä suhteesta ilman henkistä käsittelyä.
Kommentit (148)
Miehet ei käsittele niitä juttuja tällä palstalla. Se ei tarkoita etteivät käsittele ollenkaan.
Jos ei viina terva ja sauna auta, niin sitten aukee hauta. Mitäpä sitä muuta märehtimään?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei viina terva ja sauna auta, niin sitten aukee hauta. Mitäpä sitä muuta märehtimään?
Huoh..
Ap, määrittele ensin eron käsitteleminen.
Minä käsittelin eron jo ennen eroa. Lopullinen päätös toi vain helpotuksen eikä asiasta tarvinnut enää jauhaa. Toinen ei ottanut puheitani todesta vaikka vuosi aiemmin sanoin ettei tästä tule enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, määrittele ensin eron käsitteleminen.
No eikö tämä nyt ole sitä asioiden läpikäymistä, mikä meni pieleen, miksi, miten jatkossa estää sama toistumasta.
Lisäksi se toisesta irrottautuminen henkisellä tasolla
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä ole miehille paljon käsiteltävää.. reikä kun reikä. Miehethän on naisten kanssa tasan jotta pääsevät säännöllisesti jyystämään. Ei sitä travi paljon vatvoa ja velloa, riittää että etsii seuraavan patjan.
Tässäpä se tuli, totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, määrittele ensin eron käsitteleminen.
No eikö tämä nyt ole sitä asioiden läpikäymistä, mikä meni pieleen, miksi, miten jatkossa estää sama toistumasta.
Lisäksi se toisesta irrottautuminen henkisellä tasolla
Nämä juuri ovat niitä asioita, jotka on jo käsitelty omassa päässä ennen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, määrittele ensin eron käsitteleminen.
No eikö tämä nyt ole sitä asioiden läpikäymistä, mikä meni pieleen, miksi, miten jatkossa estää sama toistumasta.
Lisäksi se toisesta irrottautuminen henkisellä tasolla
Eli olet ap kun vastasit?
Hyvä. Millä valtuudella pystyt toisen puolesta sanomaan ettei hän ole irrottautunut henkisellä tasolla entisestä kumppanista? Mistä tiedät ettei toinen ole tietoinen miksi suhde meni pieleen? Ja tällä perusteella tulla siihen tulokseen että asiaa ei ole käyty läpi ja toinen on siis tunteeton/jotenkin henkisesti sairas. Vai pitäisikö kaikki siis käsitellä sinun kanssasi niin kuin sinä haluat ja vaadit?
Varsinaista tilastoa ei kellään liene, mutta tarinoissa kyllä kuuluu niin miehistä kuin naisista, jotka hyppäävät uuteen suhteen heti uuden päätyttyä. Hyppääpä jotkut ihmiset jopa ennen vanhan suhteen päättymistä uuteen. Epäilen olisiko tässäkin enemmän eroa yksilöiden kuin sukupuolten välillä.
Ero on kova kolahdus jokaiselle sukupuoleen ja ikään katsomatta. Tapa käsitellä se on yksilöllinen.
Minä tein ihan eka nuoruuden päättyneen seurustelusuhteen jälkeen jo viikon vaelluksen erämaan retkeilyreiteille. Pari eka päivää tein autiotuvilla lämmitykset ja iltatoimet tympeänä koska oli pakko, ettei palellu syyskeleissä. Mutta siitä se elämänhalu palasi jo puolen viikon jälkeen.
En usko, että laastarisuhde on kenellekään toimiva ratkaisu loppuelämäksi. Pysähdys tulee ennemmin tai myöhemmin - laastarilla on vain ostettu aikaa tarkastella eroa kauemmasta perspektiivistä. Tai yritetty tukahduttaa asian käsittely ja se tulee murtuvan padon voimalla syliin. Mutta jokainen terve ihminen joutuu sen lusikan ottanaan kauniiseen käteensä siihen asti, että vanha puurokattila on tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko uusi nainen tai viina.
Siitä sitten valita sopivampi vaihtoehto.No tuossahan lukee että siirrytään heti uuteen suhteeseen, mutta juuri se että eikö pitkä suhde vaadi käsittelyä. Että kuka on samantien valmis uuteen eikä vanha taakka paina.
Ei siinä parisuhteessa ole silloin ollut rakkautta ollenkaan jos voi lähteä hetken huumassa ja jatkaa elämää kuin ei mitään olisi tapahtunut. Toisen hyväksikäyttöä vain. Toisen naisen luulisi olevan huolestunut jos ei se ero miehellä tunnu missään. Tekee saman toisellekin ja kolmannelle kun kyllästyy ja arki alkaa. Tunnekylmyyttä.
Pitäisi siis yksin märehtiä kuollutta parisuhdetta ties kuinka kauan, ennen kuin voi hakeutua muiden seuraan ja mahdollisesti päästä eteenpäin? Kuollut on kuollut, ei se siitä muuksi muutu. Eikä eteenpäin meneminen mitätöi aikaisempaa. Toiset tarvitsevat/löytävät uuden kumppanin aiemmin kuin toiset. Et voi väittää että toinen suree väärin, hän vain suree omalla tavallaan. Ja eikö ole ikävää toisten tunteiden mitätöintiä väittää että hän on tunnekylmä, jos ei toimi samoin kuin sinä toimisit? Itse vaikutat tunnekylmältä jos et osaa olla onnellinen toisen puolesta. Kuitenkin kyseessä ihminen,josta olet välittänyt.
Ehkä se laastari auttaa pahimman yli. se on mielestäni outoa että yllättävän moni jättää ottaa myös laastarin, miksi kun he suhteen ovat halunneet päättää?
Vierailija kirjoitti:
Ero on kova kolahdus jokaiselle sukupuoleen ja ikään katsomatta. Tapa käsitellä se on yksilöllinen.
Minä tein ihan eka nuoruuden päättyneen seurustelusuhteen jälkeen jo viikon vaelluksen erämaan retkeilyreiteille. Pari eka päivää tein autiotuvilla lämmitykset ja iltatoimet tympeänä koska oli pakko, ettei palellu syyskeleissä. Mutta siitä se elämänhalu palasi jo puolen viikon jälkeen.
En usko, että laastarisuhde on kenellekään toimiva ratkaisu loppuelämäksi. Pysähdys tulee ennemmin tai myöhemmin - laastarilla on vain ostettu aikaa tarkastella eroa kauemmasta perspektiivistä. Tai yritetty tukahduttaa asian käsittely ja se tulee murtuvan padon voimalla syliin. Mutta jokainen terve ihminen joutuu sen lusikan ottanaan kauniiseen käteensä siihen asti, että vanha puurokattila on tyhjä.
Minäkin kävin (kuvainnollisesti) hautaamassa ex-vaimon tunturiin. Yksinään erämaassa kulkiessa mieli kirkastuu ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Minun exäni ovat aina lähteneet käsi jo valmiiksi toisella oksalla, eli uusi mies odottamassa. Vaimon kohdalla oli todellinen yllätys ja ihan järkyttävä paniikki kaikesta. Pettäminen kun tuhoaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Mutta siitä jos mistä oppii, että et voi luottaa koskaan kuin itseesi. Naiset ovat täysin kyvyttömiä rakastamaan miehiä samalla tavalla kuin miehet rakastavat naisia. Sukupuolet ovat erilaisia.
Jokainen mies käsitteleen eronsa eri tavalla, niinkuin jokainen nainenkin. Minä luin eroista ja keski-iän kriiseistä paljon, todella paljon, ja yritin pitää yllä positiivista mielialaa. Kaiken pahan olon kiroilin niille muutamalle kaverille joille pystyin. Puoli vuotta olin ihan kuutamolla ja aivot kävivät ylikierroksilla. Jossain vaiheessa tuli sitten piste kun tajusin, että exälle oman elämän tilanne ja sen käsittely on vaan siinä tilantessa, että tästä ns. normaalista perhe-elämästä on päästävä jonnekin pois.
En usko, että siitä eron käsittelystä varsinaisesti koskaan pääsee kokonaan eroon, etenkin kun on yhteisiä lapsia. Se, että joudut usein tapaamaan henkilöä, joka on kaikilla mahdollisilla tavoilla pettänyt sinut, ja joudut toimimaan yhteistyössä, on vastoin kaikkia periaatteitani.
En tule koskaan antamaan itsestäni kaikkea kenellekään, en muuta yhteen kenenkään kanssa. Seuraa, pitkäaikaistakin, löytyy muutenkin.
Miehillä ei ehkä ole useinkaan sellaista suurta kaveripiiriä jonka kanssa puida asioita, mutta onneksi nykyään netistä löytyy paljon ihan fiksujakin miessivustoja joilla huomaat, että samoissa tilanteissa olleita miehiä on tuhansittain. Siellä on tietysti lopullisesti katkeroituneitakin miehiä, mutta myös niitä ns. normaaleja "hyviä" miehiä, jotka ovat kokemustensa perusteella päätyneet siihen, ettei enää kannata jakaa koko elämäänsä kenenkään kanssa, vain osia siitä. Onneksi täällä Suomessa avioerot eivät ole sellaista valtion bisnestä kuin jenkkilässä, jossa miehiä kustaan silmään kaikella tavalla. Siellä miehelle ei ole mitään järkeä mennä naimisiin.
Pitkästä liitosta kun lähdetään niin surutyötä ja käsittelyä on tehty ainakin pari vuotta ennen lähtöä.
Eron jälkeen päällimmäisenä fiiliksenä on helpotus.
Murehtiminen ja märehtiminen ei auta mitään. Mikä siinä on että joka asiasta pitäisi jutella ja puhua viikkoja?
Minä nainen vaihdoin noin vain muiden silmissä 20 vuoden suhteesta toiseen. Tosin ero oli käsitelty jo viimeisten kahden vuoden aikana. Niin kylmä suhde, että hävettää ihan kertoakin ihmisille millaista kohtelua sain enkä lähtenyt aiemmin.
Nyt menee ohi aiheen, mutta mä oon nuori mies, joka on sortunut. Päässä pimahti niin, että mitään päässä ei näkynyt, pelkkää mustaa vaan.
Mä olin ajautunut silloin ahdinkoon ja lamaannuin täysin voimattomaksi. Siis olin niin rikki, että ajatuskaan ei toiminut millään asteella. Jos elämässäni ei olisi silloin ollut ketään niin aika vainaaksi olisin tullut.
Stressi voi tuhota ihmisen täysin sisältä päin.