Täällä kun lueskellut eri keskusteluja, niin eikö miehet käsittele erojaan ollenkaan?
Oli kyse 30v tai 50v niin lähdetään yllättäen uuteen suhteeseen salamaeroten. Kyseessä voi olla 5v tai 20v suhde. En usko että naiset eivät eron merkkejä huomaisi, välillä niitä ei oikeasti vaan ole ilmassa. Uusi nainenko eron käsittelyn sitten kuuntelee/kestää vai mitenkä nämä miehet asian hoitaa?
Vain tunteettomat/jotenkin henkisesti sairaat voivat erota pidemmästä suhteesta ilman henkistä käsittelyä.
Kommentit (148)
Miehet käsittelevät asioita erilailla kuin naiset.
Turha alkaa halveeraamaan miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet käsittelevät asioita erilailla kuin naiset.
Turha alkaa halveeraamaan miehiä.
No miten erilailla? Kertokaa? Sitä tässä just nyt yritetään selvittää ja ymmärtää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan hyvin harva käsittelee tai sitten kun käsitellään niin pieleen menee ja rytinällä kun ei osata tapoja käsitellä.
Mitä siitä sitten seuraa kun ei käsitellä, niinkuin elämään jatkossa?
Luultavasti katkeruutta ja samojen virheiden toistoa.
-Sama
AP ja komppaajat ilmeisesti käsittelevät asioita suoltamalla katkeraa paskapuhetta netin täyteen. En sitten tiedä, kuinka rakentavaa se on. Meneekö teillä hyvin? Tekeekö tuo vihaaminen teidät onnellisiksi?
Noin niinkuin oikeassa maailmassa miehet ja naiset ovat yksilöitä, joilla on jokaisella ihan omat tapansa, omat tunteensa ja omat ajatuksensa. Ei ole ihme, että parisuhteenne epäonnistuvat, jos ette pidä puolisoanne ihmisenä vaan jonakin persoonattomana kloonina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet käsittelevät asioita erilailla kuin naiset.
Turha alkaa halveeraamaan miehiä.No miten erilailla? Kertokaa? Sitä tässä just nyt yritetään selvittää ja ymmärtää
Yleisesti ottaen naiset ovat paljon avoimempia kuin miehet. Miehet käsittelevät ihan itsekseen tuntemuksensa. Koittaa sitten kertoa toisten tuntemuksia...
Kyllä se on niin et on mies tai nainen niin joku mielen häiriö pitää olla jos ero ei tunnu missään ja vaadi pidempää käsittelyä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin et on mies tai nainen niin joku mielen häiriö pitää olla jos ero ei tunnu missään ja vaadi pidempää käsittelyä
Sä siis pidät toisia paskamaisina, jos jotkut eivät käsittele asioita kuin sinä?
Toisille yksin jääminen voi olla suurempi ahdistus, kuin eron aiheuttaneet seikat.
Ja itse käsittelen kaikkia asioita ennakkoon niin asiat ei tapahtuma hetkillään tunnu niin rankoilta. Kokemukset ja näkemykset asioista ovat kaikilla erilaiset.
T: Mies
No, jos nainen jättää niin miehen syyllisyyttä on useimmiten pedattu jo pidempään joten mies tietää varsin hyvin olevansa naisen mielestä kelvoton. Miksi ihmeessä sitä pitäisi vielä alkaa vatvomaan erikseen, kun vähemmästäkin on narunjatkoksi lähdetty?
Ensin nollataan pää kavereiden kanssa ja kaveri valaa uskoa siihen, että uusi nousu on tästäkin aallonpohjasta tulossa ja kun krapulasta on parannuttu aletaan kuntoilemaan ja hikoillaan pää kuntoon. Numero poistetaan puhelinmuistiosta ja jos tekee mieli soittaa, purraan kättä niin kauan, että se on tunnoton ja ei enää kykene soittamaan. Yksinkertaista.
Jos taas mies jättää naisen niin sitäkin pohjustusta on tehty pidempään omassa mielessä ja henkisesti erottu jo aikaa sitten joten miksi ihmeessä sitäkään pitäisi vatvoa, kun päätös ja siitä aiheutuvat seuraukset on jo valmiiksi pureskeltu?
Vierailija kirjoitti:
No, jos nainen jättää niin miehen syyllisyyttä on useimmiten pedattu jo pidempään joten mies tietää varsin hyvin olevansa naisen mielestä kelvoton. Miksi ihmeessä sitä pitäisi vielä alkaa vatvomaan erikseen, kun vähemmästäkin on narunjatkoksi lähdetty?
Ensin nollataan pää kavereiden kanssa ja kaveri valaa uskoa siihen, että uusi nousu on tästäkin aallonpohjasta tulossa ja kun krapulasta on parannuttu aletaan kuntoilemaan ja hikoillaan pää kuntoon. Numero poistetaan puhelinmuistiosta ja jos tekee mieli soittaa, purraan kättä niin kauan, että se on tunnoton ja ei enää kykene soittamaan. Yksinkertaista.
Jos taas mies jättää naisen niin sitäkin pohjustusta on tehty pidempään omassa mielessä ja henkisesti erottu jo aikaa sitten joten miksi ihmeessä sitäkään pitäisi vatvoa, kun päätös ja siitä aiheutuvat seuraukset on jo valmiiksi pureskeltu?
Eli mies on aina suunnitellut lähtöään jo pidempään ja esittää vain kaiken olevan hyvin kunnes riuhtaisee itsensä irti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos nainen jättää niin miehen syyllisyyttä on useimmiten pedattu jo pidempään joten mies tietää varsin hyvin olevansa naisen mielestä kelvoton. Miksi ihmeessä sitä pitäisi vielä alkaa vatvomaan erikseen, kun vähemmästäkin on narunjatkoksi lähdetty?
Ensin nollataan pää kavereiden kanssa ja kaveri valaa uskoa siihen, että uusi nousu on tästäkin aallonpohjasta tulossa ja kun krapulasta on parannuttu aletaan kuntoilemaan ja hikoillaan pää kuntoon. Numero poistetaan puhelinmuistiosta ja jos tekee mieli soittaa, purraan kättä niin kauan, että se on tunnoton ja ei enää kykene soittamaan. Yksinkertaista.
Jos taas mies jättää naisen niin sitäkin pohjustusta on tehty pidempään omassa mielessä ja henkisesti erottu jo aikaa sitten joten miksi ihmeessä sitäkään pitäisi vatvoa, kun päätös ja siitä aiheutuvat seuraukset on jo valmiiksi pureskeltu?
Eli mies on aina suunnitellut lähtöään jo pidempään ja esittää vain kaiken olevan hyvin kunnes riuhtaisee itsensä irti?
No jos uusi on valmiina niin juuri näin ja jos taas ei ole niin jokin pudotti viimeisen pisaran.
Miehissä tuntuu juuri olevan kahta eri tyyliä. Osa suree pitkään, osa ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehissä tuntuu juuri olevan kahta eri tyyliä. Osa suree pitkään, osa ei ollenkaan.
Jokainen on yksilö ja kokemuksia on monia.
Tjaa. Kun mun elämän suurin suhde päättyi, niin välittömästi sen jälkeen ajattelin itsekseni "Luojan kiitos selvisin hengissä, se nainen ei puukottanut minua kuoliaaksi, pääsin pakoon! Huh huh!" Olin kuitenkin vielä tosi ahdistunut, järkyttynyt ja traumatisoitunut, joten pahimpia ahdistuksia lääkitsin seuraavat kaksi tai kolme viikkoa alkoholilla. En ollut missään vaiheessa kunnolla kännissä, mutta lähes ympärivuorokautisesti oli alkoholia pikkusen veressä niin ettei ahdistus missään vaiheessa noussut pahasti pintaan ajamaan mua hulluksi. Sitten lopetin tuon alkoholilla itseni lääkitsemisen ja se eron "käsitteleminen" olikin siinä, valmis.
t. Mies
Vierailija kirjoitti:
Tjaa. Kun mun elämän suurin suhde päättyi, niin välittömästi sen jälkeen ajattelin itsekseni "Luojan kiitos selvisin hengissä, se nainen ei puukottanut minua kuoliaaksi, pääsin pakoon! Huh huh!" Olin kuitenkin vielä tosi ahdistunut, järkyttynyt ja traumatisoitunut, joten pahimpia ahdistuksia lääkitsin seuraavat kaksi tai kolme viikkoa alkoholilla. En ollut missään vaiheessa kunnolla kännissä, mutta lähes ympärivuorokautisesti oli alkoholia pikkusen veressä niin ettei ahdistus missään vaiheessa noussut pahasti pintaan ajamaan mua hulluksi. Sitten lopetin tuon alkoholilla itseni lääkitsemisen ja se eron "käsitteleminen" olikin siinä, valmis.
t. Mies
No eikö tämä nyt ole aika ääriesimerkki?
Suurin osa eroista tapahtuu kuitenkin hieman nätimmin.
Vierailija kirjoitti:
Miehissä tuntuu juuri olevan kahta eri tyyliä. Osa suree pitkään, osa ei ollenkaan.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta kuten naistenkin kohdalla niin todennäköisemmin jonkinlainen tunne epäoikeudenmukaisuudesta jää kalvamaan pidemmäksi aikaa ja jos se puuttuu tai se ei pääse ihon alle niin silloin erosta selviää nopeammin.
Ohi aiheesta ois kauheaa olla mies jonka pitää vaan "kestää" kaikki eikä sortua kuten nainen voi.
Ei kai tässä tarkoitus miehiä ole sen enempää haukkua vaan lähinnä kartoittaa miten kyseinen toiminta onnistuu