Neuvoja kipeästi kaivataan - Mitä HUONOA on kolmannen lapsen hankkimisessa?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:10"]

Riippuu ihan siitä, millaista elämää vietätte nyt ja millaista elämää toivotte viettävänne jatkossa. Kolmas lapsi sitoo perhettä ja äitiä kotiin enemmän kuin se kaksi. Ihan jo logistisista syistä että taloudellisista. Matkustaminen kallistuu. Kolmannen lapsen harrastusmenot yms. tuntuvat. Kolmea lasta on vaikeampi saada hoitoon kuin kahta tai saati yhtä. Se kolmas lapsi muuttaa herkästi perheen arjen suurperheen arjeksi. Jos tämän hyväksyy ja se tuntuu oikealta tavalta elää, niin ei ongelmaa. Monella kolmelapsisella perheellä on kuitenkin edelleen illuusio pienestä perheestä ja pienen perheen elintasosta, ja silloin se voi ottaa koville.

[/quote]

Viisaan, realistisen ihmisen sanoja. Voin rehellisesti myöntää, että itselleni oli kyllä kohtuullisen suuri järkytys, kuinka paljon hankalammin hallittavaksi elämä ja arki voi muuttua kolmannen myötä. Jos nyt totta puhun, niin kyllä varmaan meidän perheessä ehkä kaikilla elämänlaatu on kuopuksen (nyt 1,5 vuotta) myötä jonkin verran huonontunut, kiireen ja kaaoksen määrä lisääntynyt, viimesetkin säästöt tuhlattu ja hermot jatkuvasti kireällä... mutta silti en vaihtaisi tätä mihinkään!

Lapsenteko on aina riski, kuten elämä yleensäkin. Kannattaa kysyä itseltään, onko valmis seikkailuihin vai haluaako aina vain pelätä. Itse tunnen henkilön, jolla syntyi kahden terveen lapsen jälkeen juuri sairas lapsi ja silti tämä henkilö kokee saaneensa suuren lahjan, joka on opettanut hänelle paljon elämästä. Sellaista elämänasennetta ei voi kuin ihailla.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:56"]

Minulle tulee tästä aiheesta aina mieleen se perhe, johon kahden terveen lapsen jälkeen syntyi ei-terveet kaksoset. Se vei perheen voimat täysin, sairastutti henkisesti sekä vanhemmat että vanhemmat lapset. Toi köyhyyden. Tämän perheen äitihän kirjoitti kirjan ja heidän perheestään on kirjoitettu esim. hesarissa. Tämä siis tällaisena worst case scenariona, mutta kun on jo ennalta pari lasta, niin miettisin omaa jaksamista ja perheen turvaverkkoa myös worst case scenarion varalta.

[/quote]

Mikä mahtaa olla tämän kirjan nimi?

Meidän kolmas on nyt 9 vuotta ja isosiskot 14 ja 16. Tässä kolmosen askarteluvinkki tältä päivältä:

No rahaa nyt ei ainakaan ole yhtään mihinkään, jos on 3 lasta, keskimääräiset tulot ja asutte Helsingissä. Mutta tämäkään ei tietysti haittaa, kun rakkautta vastaavasti on enemmän :) Pitää vain totuttaa lapset ei-materialisteiksi ja luopua itse kaikista toiveista koskien rahalla saatavia asioita. Itse naureskelin opiskeluaikana Väli-Amerikan turneella, että pahin painajainen olisi päätyä perheenisäksi, joka vuoden säästää jotakin perheen Kanarian reissua varten. Nyt nauran itselleni, kun edes tuohon ei ole varaa, vaikka kuinka säästää :) Mutta mukava on katsoa, kun tuolla nukkuu 3 onnellista lasta.

Yhyy miksi olen saanut alapeukkua

Hotellihuone viidelle on joskus vaikea löytää, eipä muuta.

Ja normaaliin taksiin ei mahdu kuski + 5 henkeä.

Meillä neljä mussukkaa 8,6,4 ja 1-vuotiaat.Onhan tämä välillä aikamoista sirkusta,kun pakkaa on sekottamassa vielä liuta eläimiä.Mutta päivä päivältä lasten kasvaessa,huomaan kaiken helpottavan,lasten leikkivän yhdessä,nauravan,nauttivan toistensa seurasta.Päivääkään en vaihtaisi pois,tai ehkä ne muutamat päivät,kun pyöritin rumbaa ihan yksin ja jaloissa pyöri lasten lisäksi koiranpentu ja kainalossa koliikkivauva.Kaikesta selviää,jopa kolmesta tai viidestä lapsesta.Meidän kolmas lapsemme oli kaikista helpoin,iloinen ja aurinkoinen lapsi.Kuopuksemme on ollut taas vaativa ja huonosti nukkuva tapaus,mutta samalla kaikkien lellikki,jota isommat jo osasivat hoitaa ja pitää sylissä.Negatiivisia asioita en keksi,oma aikahan siinä on kortilla kun on kolme vaatimassa huomiota.Voi kun omat vanhempani olisivat aikanaan saaneet vielä sen iltatähden:)

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:15"]

  Ei se vastaus täältä löydy :)

[/quote]

Ehkä joillain löytyykin, mutta mä kanssa ajattelen, että useimmat ovat varmaan jo sisimmässään mielipiteensä muodostaneet, ja jos täältä kyselevät, hakevat ehkä tukea tms.

Suurin osa vastauksista koskee resursseja, ja se onkin se järjellä ajateltava asia. Me olemme joskus kutsuneet itseämme köyhiksi, mutta itse asiassa se tarkoitti sitä, että me vanhemmat olimme köyhiä, lapset saivat kuitenkin ns. normin. Nykyään yli sen, koska taloudellinen tilanne pikkuhiljaa nousi vuosi vuodelta ulkomaille muuton takia.

Minä kyllä nautin myös älykkäistä ja fiksuista teini-ikäisistämme. Itse asiassa ajattelen nyt, että juuri tämä vaihe on paras. Vaikka silloin, kun olivat pieniä, toivoin että pysyisivät aina niin ihanina. Eli aina juuri kulloinenkin vaihe näyttäisi olevan ihanin.

En ole koskaan ollut niin onnellinen, kun kolmas syntyi. Tiesi, että tämä on nyt tässä, saimme kaikki mitä halusimme. Se kiitollisuuden tunne mikä tuli kolmesta onnistuneesta raskaudesta ja terveinä syntyneistä lapsista, on pysynyt vuosien kulumisesta huolimatta. Muiden vastoinkäymisten tullessa lapset ovat olleet kiitolllisuuden aihe.

En kuitenkaan tällä tarkoita, että sinun ap kannattaisi tehdä se kolmas. Itse tiedät mihin haluat panostaa elämässä. Monihan nauttii nimenomaan siitä, ettei lapsia ole montaa tai sitä ensimmäistäkään, kuten täältä monesti saa lukea. Juuri ne resurssit ja raha eniten.

Meillä tuli kolmas tasan samalla ikäerolla ja parasta ikinä!!!!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:19"]

me vanhemmat olimme köyhiä, lapset saivat kuitenkin ns. normin.

[/quote]

Sama täällä. Itse (ja myös mieheni) olen kyllä joutunut käytännössä luopumaan lähes kaikesta rahalla saatavasta. Esim. ulkomailla olen käynyt viimeksi 8 vuotta sitten (ennen lapsia ehdin käymään 68 maassa ja matkustelu oli suurin intohimoni). Mutta jokin ihmeellinen taika silti lapsissa on. Viisas oli kyllä hän, joka keksi sanonnan "The best things in life are free".