Neuvoja kipeästi kaivataan - Mitä HUONOA on kolmannen lapsen hankkimisessa?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 06:24"]

Allekirjoitan tämän täysin. Tulen itse perheestä, jossa raha oli aina tiukilla siinä suhteessa ettei sitä jäänyt juurikaan ylimääräiseen. Emme olleet köyhiä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tiukkaa oli. Vanhempieni mantra kaikkeen vähänkin kalliimpaan oli: "Teitä lapsia on kolme". Kyllä se elintasoero näkyi niihin kaksilapsisiin perheisiin, sitten kun oltiin kouluiässä. Ehkä tätä taustaa vasten en uskalla tehdä sitä kolmatta. Meidän tuloilla ja menoilla, myönnän, joutuisimme pitkällä tähtäimellä luopumaan monista asioista. Haluan tarjota lapsilleni harrastuksia, käydä joskus teatterissa, olla myös taloudellisesti tukena kun he alkavat rakentamaan omaa elämäänsä. Ehkä se on pinnallista, en tiedä, tai sitten vain realistista ja ehkä jopa rakkaudenteko jo olemassa olevia lapsia kohtaan.

[/quote]

Myös minä ajattelen näin, mutta silti on kovin ristiriitaiset tunteet... Pahinta on se ettei varmuutta asiasta voi saada: kolmas voisi olla joko täydellisin ratkaisu ikinä tai sitten se pilaisi kaiken hyvän, joka nyt on jo.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:23"]Elämää tää on. Niin mä ajattelin, kun tuli se tunne, että kolmas lapsi.

elämää. Voihan kaiken järkeistää ja olla huonoa gai hyvää...riippuu miltä kantilta katsoo.

sama asia on toisesta hyvää ja toisesta kauheeta.

paistatella päivää rannalla rauhassa ilman yhtään lasta. Kuunnella rääkyviä kakaroita. Ihan sama onks niitä yks vai kaks vai kolme vai neljä. Aina niistä on riesaa. Ja aina niistä on ihanuutta. Ja aina ne on rakkaita. Jokainen. Omanlainen. Omassa kohdassaan.

rankkaahan se on mitä useampi vauva-aika on läpikäytävä. Rasittavaa ja raastavaa, väsyttävää.

se, että tuleeko teille kolmas on arvoitus. Sitä voi yrittää tai olla yrittämättä. Ei ne ole tilaustuotteita ne lapset. Ne on just sellaisia kuin ne ovat.

elämänmakuista on elämä, kun on lapsia. Mä koen niin. Elämän rikkautta. Rakkautta.
[/quote]

Ihana kirjoitus. Kiitos.

En keksi mitään huonoa. Perhe mahtuu vielä tavalliseen henkilöautoon jne.

Tässä varmaan se suurin ero:

Lapsia 1-2: voi viettää liikkuvaisempaa elämää, lapsettoman ja lapsiperheen "välimuoto", vanhemmilla mahdollisuus käydä paljon yksin ja kahdestaankin jossain, mahdollisuus tarjota lapsille rahallisesti enemmän harrastuksia, matkoja

Lapsia 3-4: elämä on enemmän kotikeskeistä ja lapsilähtöistä, lapsille vaikeampi saada hoitajia, vanhemmilla vähemmän mahdollisuuksia käydä kahdestaan tai yksin harrastuksissa ja matkoilla, samoin perheenä vähempi matkustelua ja lapsilla vähempi harrastuksia, toisaalta lapset saavat iloa sisaruksista

Minusta kolmas lapsi olisi suunnilleen katastrofi. Illat ovat todella kiireisiä näin kahden koululaisenkin äitinä. Harrastusrumbat, kokeisiin kyselyt, esiintymisvaatteiden teko. Jos tässä sopassa olisi vauva/taapero, niin paletti olisi todella sekaisin. 

Toki se rahallinen meno on iso asia ja todellakin kannattaa miettiä mihin kaikkeen sitä rahaa haluaa laittaa. Esim. itse kuvittelisin että ostamme lapsille ajokortit ja autot. Itsenäisen elämisen tukemisessa haluamme myös auttaa rahallisestikin.

Ystäväni perheessä on kolme lasta. Kyllä niiden vanhempien lasten naamasta näkee kuinka heitä ärsyttää kun äiti (ja isä) ovat niin kiinni sen pienimmän hoidossa. Ennen pystyivät tekemän vaikka mitä perheenäkin, nyt pitää mennä pienimmän ehdoilla.

Kun lapset kasvaa, ette mahdu enää tavalliseen henkilöautoon, hotellihuoneet on AINA 2+2 eli tarvitsette minisviitin tms. Kaikki alennuspaketit (vaikka joku Lintsin perhelippu) on 2+2 muotoa. Ja kaikki muukin...

 Ja jokaisesta ihanasta vauvasta ja reippaasta pikkukoululaisesta kasvaa teini ja se onkin sitten ihan eri asia vääntää 3 teinin kanssa ;)

Ja ihan köyhä ei saa olla jos aikoo 3 lasta elättää, maksaa harrastukset ja saada ne koulutettua.

Näin kahden teinin (ei pahimmasta päästä edes) vanhempina olemme nyt onnellsisia kuin lapsia on vain 2!

No, minusta lapsi yleensäkin (vaikka itsellänikin on 1) saati sitten useampi on tavallaan itsekäs, epäekologinen ja siten myös epäeettinen teko. Periaatteessa en myöskään ymmärrä ihmisten pakonomaista tarvetta saattaa nimenomaan biologisia lapsia maailmaan, jossa on aivan liikaa muutenkin ihmisiä. Miksi ei vähempi koskaan riitä?

Minulle tulee tästä aiheesta aina mieleen se perhe, johon kahden terveen lapsen jälkeen syntyi ei-terveet kaksoset. Se vei perheen voimat täysin, sairastutti henkisesti sekä vanhemmat että vanhemmat lapset. Toi köyhyyden. Tämän perheen äitihän kirjoitti kirjan ja heidän perheestään on kirjoitettu esim. hesarissa. Tämä siis tällaisena worst case scenariona, mutta kun on jo ennalta pari lasta, niin miettisin omaa jaksamista ja perheen turvaverkkoa myös worst case scenarion varalta.

Meillä on kolme, ja onhan se ihanaa :) Mutta niitä huonoja puolia kun kysyttiin... Matkatavaraa on aina ihan sikana. Piti muuttaa, koska se tilantarve... ei se vauva vielä paljoa vie, mutta kun se on muutaman vuoden. Kerrostalossa ei pärjätty, koska esikoinen ei saanut päikkäriaikaan tuoda kavereita, en voinut lphteä uos 4v:n kanssa kun eri rytmi, kaikille lapsille ei ole samalla lailla huomiota ja aikaa iltaisin,isommat haluaa syli ja keskusteluaikaa kahelleen ja sit on se pieni täystuho siinä sylissä joka vie kaiken ajan. Isompien kanssa yhdessä tekeminen on jäänyt vähälle ja ylipäätään jokaiselle omaa aikaa- joka ennen oli itsestäänselvyys. Muttamutta, en mä silti enää vaihtais :)

Siskoni on tosi rasittunut kolmen lapsensa kanssa. Lapset ovat 6-12-vuotiaita. Kaksi vanhinta harrastaa jo niin paljon, että sisko on sanonut että kolmas ei saa harrastaa mitään tai muuten homma ei onnistu. Kaiken kaikkiaan ajan antaminen jokaiselle kolmelle ja ehkäpä jopa itsellen ja puolisolleen näyttää hirvittävän rankalta. Taloudellista ahdistusta ei helpota se, että sisko pitkällisen harkinnan jälkeen tekee lyhyttä työpäivää jotta saisi arkea jotenkin pyöritettyä. Mies vastaavasti on aina töissä, paitsi jos kuskaa lapsia.

Sisko aina sanoo että kyllä meillä on helppoa kun on vain kaksi lasta. Kuulemma työmäärä lisääntyy kolmannen myötä valtavasti.

Seksielämä jää jo kolmannen kerran jäähylle ja kolmen lapsen kanssa sitä aikaa on myöhemminkin hankala järjestää. Minä halusin välttämättä sen kolmannen lapsen ja nyt olen yh..

Ap hakee siis huonoja puolia. Tässä kaksi, mitkä itse näin vanhempana tulee mieleen

-kolmannella lapsella voi olla jokin neurologinen ongelma. Eli voit huomata yhtäkkiä olevasi autistisen lapsen tai jonkun muun erityislapsen äiti, mikä sekoittaa koko pakan täydellisesti. Loppuelämäsi on ravaamista erilaisissa tutkimuksissa ja palavereissa ja terapioissa

-kun tulee ikää, voi tulla itselle monenlaisia sairauksia tai väsymystä ja uupumusta. Kun kolmas lapsi on vielä pieni siinä vaiheessa, elämä voi olla todella raskasta. 

Muuta huonoa ei nyt tule mieleen. Olen oman katraani saanut jo maailmalle ja enemmän iloa oli isosta perheestä, kuin huonoa. Mutta koska kysyit huonoja, vastasin siihen.

Riippuu ihan siitä, millaista elämää vietätte nyt ja millaista elämää toivotte viettävänne jatkossa. Kolmas lapsi sitoo perhettä ja äitiä kotiin enemmän kuin se kaksi. Ihan jo logistisista syistä että taloudellisista. Matkustaminen kallistuu. Kolmannen lapsen harrastusmenot yms. tuntuvat. Kolmea lasta on vaikeampi saada hoitoon kuin kahta tai saati yhtä. Se kolmas lapsi muuttaa herkästi perheen arjen suurperheen arjeksi. Jos tämän hyväksyy ja se tuntuu oikealta tavalta elää, niin ei ongelmaa. Monella kolmelapsisella perheellä on kuitenkin edelleen illuusio pienestä perheestä ja pienen perheen elintasosta, ja silloin se voi ottaa koville.

Ei mitään huonoa. Kolme lasta alle neljässä vuodessa. Nyt ovat 3, 5 ja 7 v. Ennemmin juuri niin että kaikki on tuntunut helpommalta nyt kolmannella kertaa. Ihan uhmaikää myöten ;) Rennompi musta on ainakin tullut heti kun kolmosen syliin sain. Se on helpottavaa.
T. Ei enää niin takakireä mutsi

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:14"]Ei mitään huonoa. Kolme lasta alle neljässä vuodessa. Nyt ovat 3, 5 ja 7 v. Ennemmin juuri niin että kaikki on tuntunut helpommalta nyt kolmannella kertaa. Ihan uhmaikää myöten ;) Rennompi musta on ainakin tullut heti kun kolmosen syliin sain. Se on helpottavaa.
T. Ei enää niin takakireä mutsi
[/quote]

Enkä kyllä lue meitä suurperheeksi. Arki ei tunnu yhtään sen haastavammalta kuin kahdenkaan kanssa. Mutta kaksi ekaa olikin ns. "Vaikeampia" vauvoja.

Meillä ap samanikäiset nuo kaksi vanhempaa ja he auttavat hoidossa ja lellittelevät vauvaa. Nautin tästä! Harkitsin myös todella kauan kannattaako kolmas, ei kyllä kaduta. Ehkä elämäni valoisinta aikaa. Jos täytyy jotain huonoa sanoa niin autoon ei mahdu enää yhtään ihmistä. Olisi joskus tarve ottaa sisko kyytiin. Ei onnistu. Hankimme toiseksi sitten 7p auton.

Elämää tää on. Niin mä ajattelin, kun tuli se tunne, että kolmas lapsi.

elämää. Voihan kaiken järkeistää ja olla huonoa gai hyvää...riippuu miltä kantilta katsoo.

sama asia on toisesta hyvää ja toisesta kauheeta.

paistatella päivää rannalla rauhassa ilman yhtään lasta. Kuunnella rääkyviä kakaroita. Ihan sama onks niitä yks vai kaks vai kolme vai neljä. Aina niistä on riesaa. Ja aina niistä on ihanuutta. Ja aina ne on rakkaita. Jokainen. Omanlainen. Omassa kohdassaan.

rankkaahan se on mitä useampi vauva-aika on läpikäytävä. Rasittavaa ja raastavaa, väsyttävää.

se, että tuleeko teille kolmas on arvoitus. Sitä voi yrittää tai olla yrittämättä. Ei ne ole tilaustuotteita ne lapset. Ne on just sellaisia kuin ne ovat.

elämänmakuista on elämä, kun on lapsia. Mä koen niin. Elämän rikkautta. Rakkautta.

2

Mitä enemmän sisaruksia sen parempi, toki elatuskyvyn mukaan. Itsellä kaksi siskoa ja yksi veli, ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä maailmassa! Toivottavasti saan itse myös monta lasta :)