Neuvoja kipeästi kaivataan - Mitä HUONOA on kolmannen lapsen hankkimisessa?

Teillä on hyvä tilanne kolmanteen. Ei tule autonvaihtoa, kun ei tarvita kolmea istuinta enää. Isommat ovat jo omatoimisia ja kolmannesta tulee varmasti lemmikki/lellikki perheelle. Jos yhtään haluttaa niin kannatan ehdottomasti. Kyllähän kolmannesta tulee lisää hommaa, mutta kaikki tuntui minusta kolmannen kohdalla paljon rennommalta ja helpommalta.

t. nyt neljättä odottava

Ei mitään huonoa! Nythän teillä on täydellinen aika kolmannelle, kun ekat lapset on jo noin isoja, ovat jo avuksikin! Kerta mieli tekee, niin tehkää, olkaa rohkeita!!!! muuten te mietitte loppuelämän minkälainen se kolmas olisi ollut, ja eipä tullut sitten tehtyä. Työtähän siinä taas on mutta miksi pelätä työtä, se on oma lapsi.

Meillä lapset oli 6 ja 4 kun kolmas haluttiin, ihanaa tämä! 

Niin ihanaa että tän viimesimmän ollessa 5kk hullaannuttiin miehen kaa vielä yhteen lapseen. Ja onneksi näin!

Kolme poikaa, ja viimesimpänä kaiken kruunasi kaunis prinsessamme, joka tuossa nyt tuhisee uututtaan ♥

Kolmas lapsi voi myös olla hoidollisesti vaativa, sairas tai vammainen niin kuin jokainen lapsi. Kannattaa myös miettiä haluaako ottaa tämän riskin, jos perheessä nyt on kaksi tervettä jo "helppoa " lasta. Uuden lapsen syntymä voi muuttaa kaiken myös tosi raskaaksi.

Tuo 2. vastaajan lista on kyllä totta. Kolmannen jälkeen mulle tuli olo että sama kai näitä on nyt miten monta tekis, kädet aivan totaalisen täynnä. Nyt kuopus on 2 vuotias ja pahin on ollut jo pitkään takana, menee 4 ja 6 vuotiaiden sisarusten kanssa kivasti jo leikeissä ja puhua pulpattaa. Sisaruksille on ollut rikkaus tämä kolmaskin. Iso apu myös näistä isommista lapsista.

Kolmas oli yhtä helppo vauva kuin edellisetkin mutta ensimmäinen vuosia meni jaellessa omaa aikaa. Sait vauvan nukkumaan, meet sitten siitä suoraan toisen ja kolmannen luol, Mulla loppui oma elämä kuin seinään siinä vaiheessa. Kahden kanssa oli vielä helppo puljata ja saada lapsen vahti, nyt 3. kanssa moni ei koe pärjäävänsä.

Kolmas lapsi oli kun palkinto! Ihana mussukka! Oikeastaan nautin äitiydestä eniten silloin, olin jo 35 ja osasin jo homman hyvin. Ainoastaan kadun etten tehnyt neljättä. Kolme lasta on kuitenkin juuri sopiva määrä esim mahtuu yhteen autoon. Ja heillä on ihanaa yhdessä koko jengillä. Ikäeroa on 3,5 vuotta molemmissa väleissä eikä se haittaa mitään. Isohko ikäero on hyvä, ei tule riitoja, isoin suhtautuu suojelevasti pienempiin, ja pienet tuntevat turvaa isommista. Suosittelen kolmatta, jos perheen talous taipuu. Liian tiukkaan tilanteeseen en suosittele.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:15"]

Ei kai lapsenhankintaa voi oikeasti mihinkään pros/cons -listaan perustaa? Joko haluatte kolmannen lapsen tai sitten ette, tai sitten lipsutte ehkäisystä ja pelaatte venäläistä rulettia. Ei se vastaus täältä löydy :)

[/quote]

Tätä asennoitumista aina vähän ihmettelen. Itse olen nimittäin sitä mieltä, että lapsenhankinta jos mikä on järjellä, ei tunteella mietittävä/päätettävä asia. Meillä meni miehen kanssa pari vuotta, että tunne kehotti hankkimaan kolmannen, mutta järki onneksi sanoi ei. Nyt, kun meillä on kaksi tasapainoista esiteiniä, olen hyvin iloinen siitä, että maltoimme jättää iltatähden - joka kenties olisi sekoittanut pakan täysin - tekemättä.

[/quote]Et myöskään voi tietää mitä vaille jäit, kun kolmas jäi hankkimatta.Tiedä minkälainen kullanmuru  sieltä  ois tullu;) Itse kysymykseen sanoisin, ettei sitä voi toinen sanoa. Yksi ajattelee rahassa ,toinen tunteella. Itse olisin tosi surullinen jos kolmas olis jäänyt tekemättä. Nyt oltais jo miehen kanssa kaksin, kun kaksi vanhinta on muuttanut kotoa. Neljännen kohdalla piti jo miettiä tarkkaan, koska sitten piti jo suurentaa taloa ja autoa, mutta sekin hankittiin.En kadu.

Varmasti ihmiset ajattelevat sekä tunteella että järjellä lapsien "hankintaa". Itse mietin paraikaa toisen lapsen yrittämistä mutta ensimmäinen synnytys oli kamala ja hengenvaarallinen. Se ei tosin tarkoita että toinen olisi. Silti olen miettinyt sitäkin että haluaisinko toisen lapsen vain sen takia että saisin kokea paremman ja helpomman synnytyksen vai haluanko ihan oikeasti toisen lapsen. Veikkaan, että alan kallistua ensimmäisen vaihtoehdon puolelle.

En tullut ajatelleeksi aikuisuutta. Entä kun kaikki kolme on nuoria. Opinnot kesken ja kaikkia haluaisi taloudellisesti auttaa. Yhdellä siivet eivät kantaneetkaan ja on henkistä pahoinvointia. Jotenkin kuvitteli että helpompaa, kun lapset on jo aikuisia tai ainakin melkein. Murheet ovat jotenkin silloin aivan toista luokkaa.

Heh, onneksi vanhempani päätyivät siihen, että kolmannen hankinnassa on enemmän hyviä puolia kuin huonoja :D

t. 3.lapsi, ikäeroa 5 ja 7 vuotta sisaruksiin

Meillä 3. Vanhimmat lapset 7 ja 6, ja he rakastavat vauvaa, kilpailevat hänen hoidostaan :)

Meillä oli säästettynä vaunut ja vaatteita, eli lähes vaippaostoksilla vielä mennyt. Itsekin pelkäsin kolmannen yrittämistä, sillä raskausajat on olleet kamalia ja synnytykset samoin, mutta jälleen selvitty siitä urakasta :)

No meille on nyt neljäs tulossa.. Lapsiluku piti olla kaksi, mutta pojat päättivät itse tasapainottaa ukkovaltaa. Noh,tuleepa tasaluku..
Itse sanoisin että kahden kanssa on huomattavasti rankempaa kuin kolmen. Kolmas menee jotenkin niin rutiinilla, ettei valvottuja öitä ym ota enää niin"pahana".
Auto piti meillä vaihtaa isompaan, koska muksut alta 2v välein. Asunto menee pitkään.
En koe kolmen kanssa arkea mitenkään päin hankalaksi. Jotenkin sitä kasvoi vanhempanakin ihan eri tasolle kolmannen jälkeen. Nyt kun nelkku on kohta täällä,on ihmiset alkaneet huomauttelemaan lestamahdollisuuksista. Ja ei, emme ole lestoja. Emme myöskään kokonaan kotona, ainoastaan sen 9kk äippälomat olen "lorvinut"..

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:09"]

Ap lisää: meille ensimmäiset lapset 7 ja 5, joten ikäeroa nuorimman ja keskimmäisenkin välille tulis siis ainakin 6 vuotta. Tämäkin varmaan puoltaa sitä, että kahteen olisi viisasta jättää...

[/quote]

ap, meillä on 8v ja 5v ja puolivuotias vauva. Jokainen lapsi on rakas, mutta aika ei tahdo riittää kaikille. Varsinkin kun on kaksi keskikokoista koiraakin lenkitettävänä. 

Huomaa kyllä vanhemmista lapsista että energiaa eivät saa purettua entiseen malliin :(

Voihan olla että saisitte helpon lapsen. Meillä kaikki ovat itkeneet vatsavaivoja ja nyt vauvan vähän kasvettua hän ei viihdy yksinään hetkeekään. Kaikki kotihommat jätettävä iltaan.

Pitäisi varmaan luopua elikoista, niistä kun ei ole tällähetkellä kun vaivaa. Jatkuvasti saa imuroida karvaa ja hiekkaa lattioilta ja pyyhkiä jälkiä.

Mekin mietitään kolmatta. Tosin toinen vasta 6kk ikäinen, mutta hänenkin tekemiseensä meni hetki, joten siksi pitää varmaan aika pian päättää. Meillä tilanne sellainen, että esikoinen on jo 11 ja tosiaan nyt vasta toinen lapsi. Haluttaisiin toinen tähän lyhyellä ikäerolla. Välillä "pelkään", että jäisikö esikoinen ulkopuoliseksi jos lyhyellä ikäerolla olevista tulee kovinkin läheisiä. Toisaalta olen itse perheestä jossa lapsia tehty kahdessa osassa kaksi ensin ja kaksi myöhemmin ja olen läheisin nuorimman siskoni kanssa, joten ei se ikäero varmaan ole ratkaiseva tekijä tässä asiassa.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:09"]Ap lisää: meille ensimmäiset lapset 7 ja 5, joten ikäeroa nuorimman ja keskimmäisenkin välille tulis siis ainakin 6 vuotta. Tämäkin varmaan puoltaa sitä, että kahteen olisi viisasta jättää...

[/quote]

Jaksatko uutta vaipparumbaa? Vanhemmat lapset ovat jo aika omatoimisia vs vauva/taapero?

[/quote]

Meillä oli tämä syynä, ettei kolmatta tullut. Meillä on kaksi tervettä ihanaa lasta ja ei enää jaksanut uutta vauvarumbaa...

Meillä on kaksi lasta ja meillä on lapsiluku täynnä (ellei sitten kierukasta huolimatta vielä kolmas tule).

Mä en oikeastaan halua enää olla raskaana ja synnyttää. Ei vain ole mun juttu enkä halua ottaa riskiä, että taas vauva syntyy kuukauden ennen aikojaan tai raskausihottuma puhkeaa.

Mietimme myös tulevaisuuden asumisjärjestelyjä. 4h+k meillä on realistinen mahdollisuus kun molemmat ovat töissä, mutta 5h+k ei ole varaa. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:01"]

Kolme on "liikaa" ympäröivälle yhteiskunnalle. Mä en tajunnut miten paljon rahaa menee siihen kolmanteen lapseen, vaikka kaikki mahdollinen (vaatteet, lelut yms.) on kierrätetty.

Kaksi lasta voi vielä tunkea yhteen lastenhuoneeseen (ainakin pieninä), kolme ei mahdu. Sit onkin pakko hommata joka lapselle oma huone, vai miten muka jaat kasi huonetta kolmelle lapselle?

Auto vaihdettiin isompaan, koska kolme turvaistuinta ei mahtunut takapenkille. Tietysti jos on varaa ostaa kolme uutta istuinta, voi löytää kombinaation, joka mahtuu...

Kaikki tarjoukset (hotellit, kylpylät, lomamatkat, teatterit, messut, ihan kaikki) on kaksi aikuista ja KAKSI lasta. Kolmannesta maksat sitten täyden hinnan.

On kätevämpää että yksi aikuinen vahtii yhtä lasta, esim. rannalla tms. Tai kaupungilla kävellessä on yksi lapsi yhdessä kadessä, toinen toisessa.

Meillä on kolme lasta, on hetkiä jolloin kaduttaa! Näin jälkikäteen en tietenkään luopuisi rakkaasta kuopuksestamme, mutta jos voisin tehdä tämän valinnan näillä tiedoilla uudelleen, niin en ole ollenkaan varma, että kolmatta tulisi.

[/quote]

Itse en keksi muuta huonoa kuin rahan: kolmen lapsen elättäminen on kyllä yllättävän kallista ja ainakaan meillä (tienaamme sen perus n. 2700 eur/kk bruttona) ei ole varaa juuri mihinkään nykyisin, kun lapset alkaa olla jo teinejä. Lapset ovat maailman tärkein asia, mutta onhan siinä iso ero osteleeko älypuhelia ym. 2 vai 3 lapselle. Joskus olis kiva ostaa jotain itselleenkin...

Meillä viides tulossa ja hyvin menee.

No, minä olen varmaan pinnallinen ja kenties vanhempana kadun, mutta itse kyllä pitäydyin kahdessa nimenomaan taloudellisista syistä; olen halunnut ostaa tytöilleni nättejä vaatteita ja tarjota heille mahdollisuuden harrastaa. Perheelleni olen halunnut tarjota mahdollisuuden matkustaa silloin tällöin ulkomaille ja käydä arkisinkin joskus ulkona syömässä, elokuvissa jne. Ja olenpa tässä rehellisyyden nimissä ajattelut vähän itseänikin, että joskus myös äidin olisi mahdollista ostaa jotain kivaa. Realiteetit ovat ne, että minun ja mieheni tuloilla tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista, jos lapsia olisi ollut enemmän. Ero esim. läheisimpään ystäväperheeseemme on suuri ja he eivät esim. koskaan käy Ruotsinlaivaa pidemmällä (vaikkakin täytyy kyllä samalla todeta, että heitä rahan vähyys ei vaivaa, mitä kyllä arvostan). Varmaan tuossa raha-asiassa kannattaa ehkä ajatella ainakin sitä, millaiseen elintasoon on tottunut, mitä haluaa tarjota lapsille, mistä on valmis luopumaan jne.

Ja vaikka itse nyt olenkin varma omasta ratkaisustani niin onhan se tavallaan todella karua, että rahan takia on jätettävä tekemättä lapsi, jonka muuten kyllä varmasti olisin halunnut.

Onhan lapset ihania, mutta älä tee. Nyt osaat jo arvostaa yöunia aivan eri tavalla. Meillä 2. Lisää ei ole tulossa. Koskaan. Ja mieti raha-asiaakin. Sun lapset eivät vielä ole parhaimmassa harrastusiässä. Tavaraa kertyy ja rahanmenoa tulossa muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:44"]No, minä olen varmaan pinnallinen ja kenties vanhempana kadun, mutta itse kyllä pitäydyin kahdessa nimenomaan taloudellisista syistä; olen halunnut ostaa tytöilleni nättejä vaatteita ja tarjota heille mahdollisuuden harrastaa. Perheelleni olen halunnut tarjota mahdollisuuden matkustaa silloin tällöin ulkomaille ja käydä arkisinkin joskus ulkona syömässä, elokuvissa jne. Ja olenpa tässä rehellisyyden nimissä ajattelut vähän itseänikin, että joskus myös äidin olisi mahdollista ostaa jotain kivaa. Realiteetit ovat ne, että minun ja mieheni tuloilla tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista, jos lapsia olisi ollut enemmän. Ero esim. läheisimpään ystäväperheeseemme on suuri ja he eivät esim. koskaan käy Ruotsinlaivaa pidemmällä (vaikkakin täytyy kyllä samalla todeta, että heitä rahan vähyys ei vaivaa, mitä kyllä arvostan). Varmaan tuossa raha-asiassa kannattaa ehkä ajatella ainakin sitä, millaiseen elintasoon on tottunut, mitä haluaa tarjota lapsille, mistä on valmis luopumaan jne.

Ja vaikka itse nyt olenkin varma omasta ratkaisustani niin onhan se tavallaan todella karua, että rahan takia on jätettävä tekemättä lapsi, jonka muuten kyllä varmasti olisin halunnut.
[/quote]

Allekirjoitan tämän täysin. Tulen itse perheestä, jossa raha oli aina tiukilla siinä suhteessa ettei sitä jäänyt juurikaan ylimääräiseen. Emme olleet köyhiä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tiukkaa oli. Vanhempieni mantra kaikkeen vähänkin kalliimpaan oli: "Teitä lapsia on kolme". Kyllä se elintasoero näkyi niihin kaksilapsisiin perheisiin, sitten kun oltiin kouluiässä. Ehkä tätä taustaa vasten en uskalla tehdä sitä kolmatta. Meidän tuloilla ja menoilla, myönnän, joutuisimme pitkällä tähtäimellä luopumaan monista asioista. Haluan tarjota lapsilleni harrastuksia, käydä joskus teatterissa, olla myös taloudellisesti tukena kun he alkavat rakentamaan omaa elämäänsä. Ehkä se on pinnallista, en tiedä, tai sitten vain realistista ja ehkä jopa rakkaudenteko jo olemassa olevia lapsia kohtaan.