Lääkäri painostaa synnyttämään perätilassa olevan lapsen

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:03"]

Kuinka moni vastaajista on ollut mukana useammssa perätilasynnytyksessä? Kuinka moni mielipide perustuu tietoon, miten synnytyksiä nykyään hoidetaan ja seurataan? 

Ap, onko mahdollista saada toinen keskusteluaika sinulle ja miehellesi synnytyssairaalaan, jottei tarvitse täältä hakea perusteluita omille ratkaisulle. 

[/quote]

huomenna on onneksi neuvola aika jossa aijon keskustella asiasta.. Ap

Mitä vaaroja äidille on sektiosta kun täällä niistä paljon puhutaan? Googlettamalla silmään osui kuolema..

[/quote]

Toi bakteeriflooralla uhkailun on muuten ihan käsittämätöntä vielä nykyaikana. Jos se olisi loppujen lopuksi niin kovin tärkeetä, niin miksei äidin tuherosta laapata tavaraa sektiomuksujen suuhun/naamalle?? Se muutaman hetken altistus ei voi olla maailman tärkein asia, varsinkin sen rinnalla, että hyvässä lykyssä se muksu on imenyt äidistään yhtä jos toista eka 9 kk ja sen jälkeen toivottavasti rintamaidon yhteydessä vielä kuukausitolkulla.

[/quote]

en ymmärrä, miksi edes vastaan, kun mutu-tyyppien kanssa ei kannata keskustella. Mutta, jos joku haluaisi oikeaa tietoa niin...

vauvahan ei ole "ekat yhdeksän kuukautta" yhteydessä äidin ihon ja limakalvojen bakteerikantoihin. Kun synnytys luonnollisesti alkaa (ns.vedet menevät), tulee vauva kontaktiin äidin bakteerien kanssa. Vastasyntyneen iho on varsin imevä ja ensimmäisen ulkopuolisen kosketuksen pitäisi olla juurikin tavallisia ihon ja limakalvoston bakteereja. 

Nyt on menossa useampia tutkimuksia, joissa vastasyntyneisiin tosiaan "kaapataan tavaraa muksujen iholle", jotta nähtäisiin, saadaanko siitä vastaava vai kohtalainen teho.

http://sciencenordic.com/c-section-infants-don’t-get-enough-good-microbes

tietenkin tärkeintä on vauvan syntyminen hapanpuutteetta ja ilman vammoja.

Ja olen samaa mieltä jonkun edellisen kanssa, että jos kovasti huolettaa tai et usko jaksavasi mahdollisesti "raskaampaa" synnytystä, kannattaa pyytää sektiota. Vauvasi pärjää varmasti hienosti sektionkin jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:11"]Mitä vaaroja äidille on sektiosta kun täällä niistä paljon puhutaan? Googlettamalla silmään osui kuolema..
[/quote] Kuolla voi mihin vaan. Todemnäköisemmin sä jäät auton alle.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:40"]

Ihan nyt ohi aiheen... Miksi synnytyksen aikana vauvalle tulee hapenpuute, eikö sitä happea tule napanuoraa pitkin?

[/quote]

Niin, siinäpä visainen pulma :D

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 13:23"]

Kiitos kaikille vastanneille. 

Kiinnostaisi myös kuulla miksi perätilasynnytys on vaikeampi? Kun lääkärin mielestä ei ole.

ja onko kellään kokemuksia sektiosta? Kuulema vaarallinen leikkaus?

 Ap

[/quote] Mä olen syntynyt perätilassa. Synnytys ei mun äidin mielestä ollut yhtään sen kamalampi kuin seuraavatkaan normaalit synnytykset. Mutta mulla on vino lantio, joka selvisi röntgenkuvista kun olin vauva. Lääkäri laittoi röntgeniin kun mun jalkojen asento oli jotenkin ei-tavallinen. Jotenkin mulle on jäänyt sellainen käsitys, että poikkeavat asennot johtui just tosta perätilassa syntymisestä. Olin seurannassa niiden kuvien jälkeen, mutta mitään virheasentoja ei ole näkynyt pikkulapsikuvissa eikä sen jälkeenkään.

Ehkä luottaisin asiantuntijoihin mutta selvittäisin tuon asian kumminkin. Jos sektioon pitäisi mennä tuolla perusteella, niin ei yhtään haittaisi. Sinne ei kumminkaan kannattaisi hinkumalla hinkua, vaan ottaa todesta leikkausten riskit.

Ap, ei sun tarvitse sitä kertoa lääkärille, että olet netistä etsinyt tietoa. Yksinkertaisesti vaan et suostu alatiesynnytykseen vaan vaadit sektion, johon sinulla on perätilasynnyttäjänä oikeus. Älä välitä lääkärin painostuksesta ja tee miehellesi selväksi, että sinä synnytät ja sinä päätät synnytystapasi. Älä lähde neuvottelemaan ja vääntämään lääkärin kanssa äläkä suostu siihen, että asia jää pöydälle. Olet jo niin pitkällä raskaudessasi, että synnytys voi alkaa koska vaan. Toteat yksinkertaisesti, että haluat sektion etkä suostu muihin vaihtoehtoihin.

Minusta tämä uusi trendi, että jopa ensisynnyttäjiä painostetaan synnyttämään perätilavauvat alateitse, on ihan sairas. Rahan takiahan niin mitä ilmeisimmin tehdään. Kahdella kaverillani sama kokemus, mutta kumpikaan ei suostunut alakautta synnyttämään otettuaan riskeistä selvää.

Perätilasynnytyksen riskit:

- Perätilasynnytyksessä ei ole mahdollista käyttää imukuppia apuvälineenä, sillä imukuppi asetetaan sikiön päähän. Siksi avautumisvaihe ei saa viedä äidin voimia. Äidin täytyy jaksaa ponnistaa lapsi omin voimin.

- Vauvalla on viisinkertainen riski happivajeeseen. Napanuoran sotkeutumisen riski on puolestaan kymmenkertainen.

Keisarileikkauksen riskeistä tietoa esim. täällä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Keisarileikkaus

Suunniteltu sektio on tosiaan paljon turvallisempi kuin kiireellinen tai hätäsektio, joihin turvaudutaan, jos synnytys ei etenekään toivotulla tavalla.

Tämä nyt ohis, mutta tuosta painoarviosta sen verran, että mulle arvioitiin rv36 vauvan painoksi 2700g ja vauva oli syntyessään rv39+2 4100g. Toki ne on vaan arvioita, mutta en tunne ketään kellä tuo arvio olisi ollut yläkanttiin. Joskus mietinkin, että vedetäänkö nuo painoarviot tarkoituksella alakanttiin että saadaan naiset synnyttämään enemmän alakautta.

Tutun kuuloinen tuo blogin synnytys. Minun esikoiseni oli perätilassa, yritettiin kääntää vatsan päältä painelemalla, ei onnistunut. Keskusteltiin sektiostakin ja sovittiin, että seurataan tilannetta eli kuinka isoksi ehtii kasvaa tai kääntyykö vielä lopussa itsekseen.

Vauva lähtikin tulemaan viikon verran etuajassa. Lapsivesi hulahti yhtenä iltana, tilattiin ambulanssi kuten oli ohjeistettu ja sairaalaan. Siellä otettiin lantiosta röntgenkuvat ja todettiin, että tilaa on. Supistuksia ei ollut ja sikiön syke oli normaali eli ei kun osastolle odottelemaan.

Sain keskustella synnytyslääkärin (nainen) kanssa seuraavana päivänä. Hän sanoi, että lantion sisämitta riittää hyvin alatiesynnytykseen ja sikiölläkin on kaikki hyvin. Sain ohjeeksi kävellä pitkin käytäviä, jotta supistukset alkaisivat. Ne alkoivat seuraavana yönä. Aamuyöstä synnytysosastolle, peräruiske ja odottelemaan. Avautumisvaihe kesti lähes 12 tuntia ja tietysti kivut pahenivat loppua kohti. Sain kävelyepiduraalin, koska halusin päästä itse vessaan (hoitaja tuli kyllä mukaan silti) ja se auttoi mahtavasti hetken aikaa. Ilokaasusta tuli vain jotenkin huono olo.

Loppuvaiheesta en muista kaikkea, mutta mukana ollut mieheni sanoi että kiire tuli. Paikalle oli tullut kätilöiden lisäksi lastenlääkäri (kuulemma tulee aina pt-synnytyksiin), pari opiskelijaa ja loppuvaiheessa tuli synnytyslääkäri. Muistan, kun kaksi kätilöä painoi vatsaani sängyn molemmilta puolilta ja melkein huusivat, että nyt pitää ponnistaa. Ja minä ponnistin. Ja karjuin kuin kuulantyöntäjä. Olin kolmekymppinen ja hyväkuntoinen, joten ponnistaminen ei ollut ongelma. Kivut tietysti olivat vieneet voimia ja muistan, kun avautumisvaiheessa kysyin kätilöltä, että milloin tämä loppuu. En tuntenut, kun lääkäri napsautti välilihaan tilaa saksilla ja yhtäkkiä vauva oli ulkona.

Sitä näytettiin minulle ja vietiin sitten lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen lämpökaappiin (kuulemma tapana sekin pt-vauvoille). Muu henkilökunta poistui huoneesta, kätilö jäi ompelemaan välilihan. Muistan, että se sattui inhottavan pistävästi eikä kaiken sen rääkin jälkeen olisi kaivannut enää yhtään enempää kipua Sitten sain levätä, mies oli ollut vauvan vierellä ja tuli sitten kertomaan, että vauva on kunnossa. Sain ruokaa, pääsin suihkuun ja vauvan oltua pari tuntia siellä lämpökaapissa sekin pääsi pesulle ja viereeni. Siitä meidät sitten kärrättiin osastolle ja siinä kohtaa oli kyllä voittajaolo! Mutta se ei johtunut perätilasynnytyksestä vaan ihan siitä esikoisen aiheuttamasta onnesta :)

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta mieheni näkökulmasta touhu oli näyttänyt vaaralliselta enkä tosiaan tiedä, olisinko suostunut toista perätilavauvaa synnyttämään alakautta, jos sellainen tilanne olisi vielä tullut. Vauvalle ei onneksi tullut mitään vaurioita, on kehittynyt normaalisti kaikin puolin ja on nyt jo teini-ikäinen.

Ymmärtääkseni hapenpuute voi iskeä sikiölle pää edellä -tarjonnassakin, jos huono tuuri käy tai henkilökunta tumpeloi. Täysin riskitöntä synnytystä ei olekaan.

Tee ap juuri niin kuin sinusta tuntuu parhaalta. Synnytystapa ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa äitiä. Sen ratkaisee kaikki se, mitä tapahtuu synnytyksen jälkeisinä vuosina :)

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:28"]

Minulla oli esikoisen kanssa samantapainen tilanne. Käännös ei onnistunut, lantio todettiin tilavaksi ja vauva oli normi 3,5 kiloinen. Suhtauduin epäilevästi perätilasynnytykseen ja halusin polilla keskustella ja kysellä. Lääkäri sanoi, että alakautta ja piste. MInä änkytin siinä, että hirvittää ja pelottaa...lääkäri sanoi, että perätilasynnytyksessä ei ole mitään erilaista tavalliseen synnytykseen ja ihmetteli, että mikä siinä nyt voi pelottaa. Tämän jälkeen lääkäri käänsi mulle selän. Menin niin änkäksi, että läksin vaan sitten menemään. Neuvolassa kätilö oli hieman ihmeissään lääkärin toiminnasta ja sanoi, että perätilasynnytys on aina riskisynnytys, riskit ovat vauvalla ja minä saan sektion halutessani. Sektion onneksi samalta lääkärilta vielä sain ja onneksi näin, koska napanuora oli 3 krt vauvan kaulan ympäri. Synnytys olisi voinut päättyä aika karmeasti. Menetin täysin luottamuksen koko synnytyshenkilökuntaan tämän lääkärin vuoksi, joka suoraan sanoen valehteli minulle päin naamaa saadaakseen minut synnyttämään alakautta. Toinen raskaus meni aivan sumussa pahan synnytyspelon vuoksi ja sain pelkosektion pitkän pelkopoli-psykologi-kätilön-painostus-rumban kautta. Loppuhyvin kaikki hyvin, mutta ei yhtään vauvaa enää minulle.

[/quote]

Juuri tuota mäkin mietin, että kun mistään ei voi etukäteen tietää, miten lapsi jää esim. napanuoran takia jumiin. Mun vauvalla oli napanuora henkseleinä ja siksi piti leikata pitkä eppari ja auttaa vauva käsin ulos. En uskalla edes ajatella, miten vastaavassa tilanteessa olisi käynyt, jos vauva olisikin ollut perätilassa. Luultavasti vauva olisi joutunut kärsimään hapenpuutteesta ja/tai mun alapäähän olisi pitänyt leikata jalkapallon kokoinen aukko ja olisin edelleen tuusannuuskana ja käyttäisin avannetta. :P

Hyvin selvältä vaikuttaa, että kustannusten säästämiseksi äitejä painostetaan alatiesynnytyksiin, sektio kun maksaa paljon enemmän. Tämäkin on minusta ihan pimeätä, että on pakko rampata painostettavana kaikenmaailman pelkopoleilla (ja samalla siinäkin tuhlataan yhteiskunnan rahaa). Terveydenhuoltohenkilökunnan luulisi ymmärtävän, että ihminen on psykofyysinen olento, ja äidin pelko ja stressi hankaloittavat raskautta ja jopa vauvan vointia. Ja moni jättää jopa hankkimatta lisää uusia veronmaksajia voimakkaan pelon takia!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:06"]

Ei se asia alapeukuilla muuksi muutu. Perätilasynnytyksessä ensin tulee ulos pehmeä pylly, jonka ponnistamiseen tarvitaan ehkä voimaa, mutta joka ei tosiaankaan erityisemmin "revi paikkoja". Perätilasynnytyksessä kylläkin tehdään usein episiotomia, koska hartiat ja pää on saatava lopuksi nopeasti ulos, ettei äidin ja lapsen välissä puristuksessa oleva napanuora aiheuttaisi hapenpuutetta.

[/quote]

Missä välissä ja miten päin ne jalat tulee, jos ekana tulee vain pehmeä pylly? Vai mitä sen pyllyn jälkeen tulee ulos?

Niin eikö pylly ja jalat tuke samaan aikaan ?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:36"]

Missä välissä ja miten päin ne jalat tulee, jos ekana tulee vain pehmeä pylly? Vai mitä sen pyllyn jälkeen tulee ulos?

[/quote]

Vauva tulee kaksinkerroin linkkuveitsiasennossa.

Pitkään perätilassa olleet lapset voivat joutua pitämään lonkkalastaa, kannattaa tässäkin ottaa selvää ettei tule yllätyksenä. Siis muutaman viikon.

Viisi sivua sivua väittelyä ja hyvin vähän tietoa kenelläkään... Vain täydellisen pakaratarjonnan pystyy edes synnyttämään alakautta, muuten tulee aina sektio. Lonkkaviat johtuvat perätilassa istumisesta kohdussa - ei itse synnytystavasta! Hapenpuutteen suurempi riski johtuu juuri siitä, että perätilassa napanuora jää puristuksiin siinä vaiheessa, kun pää syntyy, eli pää pitää saada syntymään suht. reippaasti. Vertaa raivotarjontaan, jossa pää syntyy ensin ja vauva saa puristuksissakin happea napanuoran kautta. Perätilasynnytyksen hoitaa aina lääkäri, ellei sitten ole yllätysperätila, jossa tietenkin kätilö auttaa loppuun saakka, jos ei lääkäriä paikalla.

Esikoista en synnyttäisi perätilassa alateitse - liian riskialtista. En varsinkaan, jos en luottaisi lääkäriin. Toisen tai kolmannen voisin synnyttääkin, jos ensimmäinen synnytys sujui hyvin ja lantion mitat tiedossa jne. Paikat eivät repeä perätilassa mitenkään pahemmin, sekin ihan huuhaata. Sektioon liittyy valtavasti riskejä, niitä ei pidä missään nimessä vähätellä. Silti esikoisen kohdalla olisin valinnut sektion.

Minulla oli esikoisen kanssa samantapainen tilanne. Käännös ei onnistunut, lantio todettiin tilavaksi ja vauva oli normi 3,5 kiloinen. Suhtauduin epäilevästi perätilasynnytykseen ja halusin polilla keskustella ja kysellä. Lääkäri sanoi, että alakautta ja piste. MInä änkytin siinä, että hirvittää ja pelottaa...lääkäri sanoi, että perätilasynnytyksessä ei ole mitään erilaista tavalliseen synnytykseen ja ihmetteli, että mikä siinä nyt voi pelottaa. Tämän jälkeen lääkäri käänsi mulle selän. Menin niin änkäksi, että läksin vaan sitten menemään. Neuvolassa kätilö oli hieman ihmeissään lääkärin toiminnasta ja sanoi, että perätilasynnytys on aina riskisynnytys, riskit ovat vauvalla ja minä saan sektion halutessani. Sektion onneksi samalta lääkärilta vielä sain ja onneksi näin, koska napanuora oli 3 krt vauvan kaulan ympäri. Synnytys olisi voinut päättyä aika karmeasti. Menetin täysin luottamuksen koko synnytyshenkilökuntaan tämän lääkärin vuoksi, joka suoraan sanoen valehteli minulle päin naamaa saadaakseen minut synnyttämään alakautta. Toinen raskaus meni aivan sumussa pahan synnytyspelon vuoksi ja sain pelkosektion pitkän pelkopoli-psykologi-kätilön-painostus-rumban kautta. Loppuhyvin kaikki hyvin, mutta ei yhtään vauvaa enää minulle.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 13:01"]Olemme mieheni kanssa päättäneet jos vauva ei käänny, synnytän sektion avulla enkä perätila vauvaa. Edellinen lääkäri sanoi että kun olen ensisynnyttäjä minun ei ole pakko synnyttää perätilassa olevaa vauvaa. Tänään toinen lääkäri ei kuitenkaan suostunut edes puhumaan sektiosta vaan painosti alakautta synnyttämään sillä vauva on hyvin siro. Sanoi myöskin että se on yhtä helppoa/turvallista kuin normisynnytys. Lääkäri sai myös ylipuhuttua mieheni että synnytän alakautta perätilavauvan, ja nyt hokee koko ajan kuinka pitää alakautta synnyttää. Ottaa päähän niin paljon.. 

Eli olisko kellään kokemuksia tästä tilanteesta? Kumman itse valitsisit? Sektion vai alakautta perätilasynnytys? 

Mietiyttää myös miksei lääkäri suostunut keskustelemaan sektiosta ollenkaan.

nyt rv 36 ja vauva painoi 2400g
[/quote]

Älä tee sitä! Ystäväni pakotettiin synnyttämään perätilavauva ja lopputulos oli salissa se, että sekä äiti meinasi kuolla ha isä itki kun pelkäsi niin. Hoitohenkilökunta oli esiliinat pällä kuin teuraalla ka onneksi kenellekään ei tullut peruuttamatonta vahinkoa! Ja homma meni just niin että lääkäri oli ensisynnyttäjälle sanonut että kannattaa kokeilla!!! Haloo! Eihän äiti sitä osaa arvioida vasn läkärin pitää tuntea vastuu sa. Mut et synnytä!!! Terv. Koen lapsen äiti.

Voi hyvänen ap, muistuta lääkäriä potilaslaista ja potilaan oikeuksista. Et suostu.

Miksi alapeukku 115 kommenttiin? Onko hauskaa, kun jollain hengenlähtö lähellä?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:11"]

Mitä vaaroja äidille on sektiosta kun täällä niistä paljon puhutaan? Googlettamalla silmään osui kuolema..

[/quote]

Onhan sekin aika vakava vaaranpaikka jos kuolema tuli vastaan :)

Mutta onhan siinä nyt veritulpan riski, siksi sektion jälkeen saakin oikein ihanat sukat jalkaansa :)
Myös seuraaviin raskauksiin vaikuttaa. Repeytymisriski on. Eiköhän sekin kuitenkin ole aika harvinaista. Luulisin. En ole tilastoja nähnyt. Tunnen vain yhden jolla on kohtu revennyt seuraavassa raskaudessa, monet eivät tunne yhtäkään.

Käsittääkseni myös kohtutulehdus tulee herkemmin sektion jälkeen.

Mutta hei. Molemmissa tavoissa on riskinsä. Jos haluaa mennä helpolla, ei kannata tehdä lapsia :)