Ärsyttää amerikkalaisten työkaverien keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kai sellainen jäyhä metsäläinen. Eli ylisanoja viljelee.

Ohjaa ja opastaa esim. paljon opiskelijoita. Jos kaikki ovat superia ja mahtavaa, millä kehun sitten oikeasti hyvää. Kuulostaisi hassulta sanoa, että suoriuduit hypersupermega mahtavasti tästä petusjaksosta.

Jokaisen arvioinnista etsin kyllä hyvää ja kannustavaa ja ne huonosti menneetkin käännän kehitusehdotuksiksi

Olen opiskelija ja tämä on mielestäni hyvä. Mulla on sellainen supermegahehkutus opettajana ja en usko yhtäkään kehua, jonka hän suustaan päästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. poronhoito loppuu käytännössä, jos Jäämeren rata toteutuisi. Minulta saat vain heikkoa kolmannen käden tietoa, luultavasti sanon jotain väärin ja parempaa tietoa saat esim. tuosta dokumentista. Voin etsiä sinulle aiheesta linkkejä, jos olet aidon kiinnostunut.

Mutta se Jäämeren ratahankehan on nyt peruttu. https://yle.fi/uutiset/3-11935800

Kyllä, onneksi näin. Kerroin sen vain esimerkkinä kun kysyttiin oltiinko poronhoitoa lopettamassa. (Käsittääkseni ratahanketta ei kuitenkaan 100 % kuopattu, mutta rata jätettiin laittamatta maakuntakaavaan.)

Lisäksi on mm. hakkuita ja kaivosteollisuutta, kaikenlaista muuta vastaavaa. Mutta jos täällä ei ole aitoa mielenkiintoa aiheeseen niin en viitsi alkaa tuputtamaan. 

Kaivosteollisuus on uhka ja mahdollisuus kaikkialla Suomessa. Ihan samalla tavalla Saimaan ja Päijänteen alueen luonto, historia, kulttuuri ja alueella asuvien ihmisten perinteinen elämäntapa ovat uhattuna sinne suunniteltujen kaivoshankkeiden takia.

Kyllä, saamelaista kulttuuria on kaikinmokomin hyvä nostaa. Mutta ei heidän kohtelunsa sortoa nykypäivänä ole.

Samoin kieltäydyn edes kotimaan sisällä keskittymästä vain yhteen ryhmään, jonka kieli, kulttuuri, identiteetti ovat uhattuina, koska niitä on useampia. Kuinka paljon tiedät esimerkiksi karjalankielestä ja karjalankielisten kohtalosta? He menettivät paljolti koko kielensä, kulttuurinsa ja identiteettinsä ja sen lisäksi vuosituhantiset asuinmaansa. Onneksi he ovat nyt alkaneet elvyttämään kieltään.

Sama inkeriläisillä ja vepsäläisillä. Kuinka paljon edes tiedät heistä ja mitä he ovat kokeneet?

Joten kyllä, on hyvä vahvistaa erilaisia vähemmistöjä, mutta ei todellakaan ole oikeudenmukaista keskittyä yhteen ja jättää huomiotta paljon pahemmin kärsineet vähemmistöt.

Eikä liioittelun, syyllistämisen ja konfliktien ja vihanlietsonnan kautta koskaan päästä kohti mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitähän niille saamelaisille nyt pitäisi maksaa esim. jokien kalastusoikeuksista 1800-luvulla? Ja miksi ne nykypäivän saamelaiset olisivat edes oikeutettuja jonkun esi-isänsä kalastusvesien tai metsästysmaan rojalteihin? Ihan mukavasti elelevät nykysaamelaiset jo valmiiksi.

Heillä on (periaatteessa) lain suoma oikeus pitää yllä kulttuuriaan. En nyt olisi saamelaisille kateellinen. Tunnetko heidän historiaansa ja nykytilannettaan?

Tällaiset menneissä synneissä rypemiset ovat turhia. En minäkään ole hakemassa Venäjältä korvauksia kuolleista sukulaisista tai vaatimassa maita takaisin. Jos lähdetään sille linjalle, että jokainen historian synti on hyvitettävä, kaikilla on ihan helkkarin paljon korvauksia saatavana ja maksettavana. Viisaampaa on jatkaa tyhjältä pöydältä, varsinkin kun sitä sortoa ei juuri tällä hetkellä tapahdu.

Ja miksi pitäisi olla kiinnostunut vain Suomessa tapahtuvista jutuista, kun täällä nyt ei ketään mitenkään merkittävästi sorreta eikä ainakaan vainota. Eikö se ole ihan hemmetin itsekeskeistä? Miksi ei edelleenkään ole tullut vastausta siihen, että miksi nämä aktivistit eivät lähde Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Kiinaan, Lähi-Itään, Afrikkaan ... paikkoihin missä ihan oikean konkreettisesti sorretaan, tapetaan ja vainotaan ihmisiä. Jokainen on vapaa lähtemään vapaaehtoistyöhön maailmalle tai hakeutumaan vaikkapa YK:n palvelukseen. 

Kuka täällä on aktivisti? Ihan normaalit, tavalliset ihmiset voivat olla kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, jos se on sinulle uutta. Miksi haluat niin kovasti että oman maan asioita ei laiteta kuntoon?

Ja takaisin nollapisteeseen. Mitkä ne kammottavat sortotoimet ovat, joita Suomessa tällä hetkellä kohdataan? Joo, me karjalaisten evakkojen jälkeläiset koetaan sortoa kun emme saa vapaasti matkustaa sukujemme maille tai omistaa sieltä maata. Mutta mekin elämme sen kanssa. Karjalan kieltä ollaan elvyttämässä, mikä on tosi hyvä juttu. Samoin saamelaisten kulttuuri saa paljon tukea. Inkeriläistenkin historiaa ollaan ansiokkaasti tuotu viime vuosina esiin.

Joten mitä tässä pitäisi laittaa kuntoon sellaista, minkä eteen lukemattomat tahot eivät jo tee töitä? Tuo työ on hyvää ja arvokasta, mutta sitä tosiaan tehdään laajalla rintamalla monien tahojen toimesta. Jos jotain, niin Karjalan kieltä pitäisi elvyttää vahvemmin, se on kärsinyt pahasti.

Nyt loppu. Tehkää tälle oma keskustelu.

Samaa mieltä, painukaa omaan ketjuunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitähän niille saamelaisille nyt pitäisi maksaa esim. jokien kalastusoikeuksista 1800-luvulla? Ja miksi ne nykypäivän saamelaiset olisivat edes oikeutettuja jonkun esi-isänsä kalastusvesien tai metsästysmaan rojalteihin? Ihan mukavasti elelevät nykysaamelaiset jo valmiiksi.

Heillä on (periaatteessa) lain suoma oikeus pitää yllä kulttuuriaan. En nyt olisi saamelaisille kateellinen. Tunnetko heidän historiaansa ja nykytilannettaan?

Tällaiset menneissä synneissä rypemiset ovat turhia. En minäkään ole hakemassa Venäjältä korvauksia kuolleista sukulaisista tai vaatimassa maita takaisin. Jos lähdetään sille linjalle, että jokainen historian synti on hyvitettävä, kaikilla on ihan helkkarin paljon korvauksia saatavana ja maksettavana. Viisaampaa on jatkaa tyhjältä pöydältä, varsinkin kun sitä sortoa ei juuri tällä hetkellä tapahdu.

Ja miksi pitäisi olla kiinnostunut vain Suomessa tapahtuvista jutuista, kun täällä nyt ei ketään mitenkään merkittävästi sorreta eikä ainakaan vainota. Eikö se ole ihan hemmetin itsekeskeistä? Miksi ei edelleenkään ole tullut vastausta siihen, että miksi nämä aktivistit eivät lähde Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Kiinaan, Lähi-Itään, Afrikkaan ... paikkoihin missä ihan oikean konkreettisesti sorretaan, tapetaan ja vainotaan ihmisiä. Jokainen on vapaa lähtemään vapaaehtoistyöhön maailmalle tai hakeutumaan vaikkapa YK:n palvelukseen. 

Kuka täällä on aktivisti? Ihan normaalit, tavalliset ihmiset voivat olla kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, jos se on sinulle uutta. Miksi haluat niin kovasti että oman maan asioita ei laiteta kuntoon?

Ja takaisin nollapisteeseen. Mitkä ne kammottavat sortotoimet ovat, joita Suomessa tällä hetkellä kohdataan? Joo, me karjalaisten evakkojen jälkeläiset koetaan sortoa kun emme saa vapaasti matkustaa sukujemme maille tai omistaa sieltä maata. Mutta mekin elämme sen kanssa. Karjalan kieltä ollaan elvyttämässä, mikä on tosi hyvä juttu. Samoin saamelaisten kulttuuri saa paljon tukea. Inkeriläistenkin historiaa ollaan ansiokkaasti tuotu viime vuosina esiin.

Joten mitä tässä pitäisi laittaa kuntoon sellaista, minkä eteen lukemattomat tahot eivät jo tee töitä? Tuo työ on hyvää ja arvokasta, mutta sitä tosiaan tehdään laajalla rintamalla monien tahojen toimesta. Jos jotain, niin Karjalan kieltä pitäisi elvyttää vahvemmin, se on kärsinyt pahasti.

Nyt loppu. Tehkää tälle oma keskustelu.

Samaa mieltä, painukaa omaan ketjuunne.

Olin ystävällinen ja tein sen valmiiksi

https://www.vauva.fi/keskustelu/4316015/keskustelu-karjalaisista-ja-saa…

Ap, käyttääkö ne myös sanaa bro jatkuvasti 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitähän niille saamelaisille nyt pitäisi maksaa esim. jokien kalastusoikeuksista 1800-luvulla? Ja miksi ne nykypäivän saamelaiset olisivat edes oikeutettuja jonkun esi-isänsä kalastusvesien tai metsästysmaan rojalteihin? Ihan mukavasti elelevät nykysaamelaiset jo valmiiksi.

Heillä on (periaatteessa) lain suoma oikeus pitää yllä kulttuuriaan. En nyt olisi saamelaisille kateellinen. Tunnetko heidän historiaansa ja nykytilannettaan?

Tällaiset menneissä synneissä rypemiset ovat turhia. En minäkään ole hakemassa Venäjältä korvauksia kuolleista sukulaisista tai vaatimassa maita takaisin. Jos lähdetään sille linjalle, että jokainen historian synti on hyvitettävä, kaikilla on ihan helkkarin paljon korvauksia saatavana ja maksettavana. Viisaampaa on jatkaa tyhjältä pöydältä, varsinkin kun sitä sortoa ei juuri tällä hetkellä tapahdu.

Ja miksi pitäisi olla kiinnostunut vain Suomessa tapahtuvista jutuista, kun täällä nyt ei ketään mitenkään merkittävästi sorreta eikä ainakaan vainota. Eikö se ole ihan hemmetin itsekeskeistä? Miksi ei edelleenkään ole tullut vastausta siihen, että miksi nämä aktivistit eivät lähde Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Kiinaan, Lähi-Itään, Afrikkaan ... paikkoihin missä ihan oikean konkreettisesti sorretaan, tapetaan ja vainotaan ihmisiä. Jokainen on vapaa lähtemään vapaaehtoistyöhön maailmalle tai hakeutumaan vaikkapa YK:n palvelukseen. 

Kuka täällä on aktivisti? Ihan normaalit, tavalliset ihmiset voivat olla kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, jos se on sinulle uutta. Miksi haluat niin kovasti että oman maan asioita ei laiteta kuntoon?

Ja takaisin nollapisteeseen. Mitkä ne kammottavat sortotoimet ovat, joita Suomessa tällä hetkellä kohdataan? Joo, me karjalaisten evakkojen jälkeläiset koetaan sortoa kun emme saa vapaasti matkustaa sukujemme maille tai omistaa sieltä maata. Mutta mekin elämme sen kanssa. Karjalan kieltä ollaan elvyttämässä, mikä on tosi hyvä juttu. Samoin saamelaisten kulttuuri saa paljon tukea. Inkeriläistenkin historiaa ollaan ansiokkaasti tuotu viime vuosina esiin.

Joten mitä tässä pitäisi laittaa kuntoon sellaista, minkä eteen lukemattomat tahot eivät jo tee töitä? Tuo työ on hyvää ja arvokasta, mutta sitä tosiaan tehdään laajalla rintamalla monien tahojen toimesta. Jos jotain, niin Karjalan kieltä pitäisi elvyttää vahvemmin, se on kärsinyt pahasti.

Tulgua terveh av-keskusluih! Aika kaukana ollaan aiheesta, mutta eipä anneta sen vaivata, koska amerikkalaiset on ihan pascoja, ainaskin vähän pascempia kuin joku random suomalainen, joka ei puhu eikä pussaa, nih.

No tämä sivujuonnehan lähti siitä, että kun ei muuten enää keksitty amerikkalaisia haukkua (miksi ihmeessä amerikkalaisia pitäisi edes haukkua?), niin joku vetäisi tuon, että kaikkien amerikkalaisten pitää maailmankaikkeuden loppuun asti hävetä itseään, historiaansa ja kansakuntaansa kun sortavat alkuperäiskansoja. Josta joku sitten keksi, että hei, suomalaiset on kanssa paskoja kun nekin sortavat saamelaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitähän niille saamelaisille nyt pitäisi maksaa esim. jokien kalastusoikeuksista 1800-luvulla? Ja miksi ne nykypäivän saamelaiset olisivat edes oikeutettuja jonkun esi-isänsä kalastusvesien tai metsästysmaan rojalteihin? Ihan mukavasti elelevät nykysaamelaiset jo valmiiksi.

Heillä on (periaatteessa) lain suoma oikeus pitää yllä kulttuuriaan. En nyt olisi saamelaisille kateellinen. Tunnetko heidän historiaansa ja nykytilannettaan?

Tällaiset menneissä synneissä rypemiset ovat turhia. En minäkään ole hakemassa Venäjältä korvauksia kuolleista sukulaisista tai vaatimassa maita takaisin. Jos lähdetään sille linjalle, että jokainen historian synti on hyvitettävä, kaikilla on ihan helkkarin paljon korvauksia saatavana ja maksettavana. Viisaampaa on jatkaa tyhjältä pöydältä, varsinkin kun sitä sortoa ei juuri tällä hetkellä tapahdu.

Ja miksi pitäisi olla kiinnostunut vain Suomessa tapahtuvista jutuista, kun täällä nyt ei ketään mitenkään merkittävästi sorreta eikä ainakaan vainota. Eikö se ole ihan hemmetin itsekeskeistä? Miksi ei edelleenkään ole tullut vastausta siihen, että miksi nämä aktivistit eivät lähde Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan, Kiinaan, Lähi-Itään, Afrikkaan ... paikkoihin missä ihan oikean konkreettisesti sorretaan, tapetaan ja vainotaan ihmisiä. Jokainen on vapaa lähtemään vapaaehtoistyöhön maailmalle tai hakeutumaan vaikkapa YK:n palvelukseen. 

Kuka täällä on aktivisti? Ihan normaalit, tavalliset ihmiset voivat olla kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, jos se on sinulle uutta. Miksi haluat niin kovasti että oman maan asioita ei laiteta kuntoon?

Ja takaisin nollapisteeseen. Mitkä ne kammottavat sortotoimet ovat, joita Suomessa tällä hetkellä kohdataan? Joo, me karjalaisten evakkojen jälkeläiset koetaan sortoa kun emme saa vapaasti matkustaa sukujemme maille tai omistaa sieltä maata. Mutta mekin elämme sen kanssa. Karjalan kieltä ollaan elvyttämässä, mikä on tosi hyvä juttu. Samoin saamelaisten kulttuuri saa paljon tukea. Inkeriläistenkin historiaa ollaan ansiokkaasti tuotu viime vuosina esiin.

Joten mitä tässä pitäisi laittaa kuntoon sellaista, minkä eteen lukemattomat tahot eivät jo tee töitä? Tuo työ on hyvää ja arvokasta, mutta sitä tosiaan tehdään laajalla rintamalla monien tahojen toimesta. Jos jotain, niin Karjalan kieltä pitäisi elvyttää vahvemmin, se on kärsinyt pahasti.

Tulgua terveh av-keskusluih! Aika kaukana ollaan aiheesta, mutta eipä anneta sen vaivata, koska amerikkalaiset on ihan pascoja, ainaskin vähän pascempia kuin joku random suomalainen, joka ei puhu eikä pussaa, nih.

No tämä sivujuonnehan lähti siitä, että kun ei muuten enää keksitty amerikkalaisia haukkua (miksi ihmeessä amerikkalaisia pitäisi edes haukkua?), niin joku vetäisi tuon, että kaikkien amerikkalaisten pitää maailmankaikkeuden loppuun asti hävetä itseään, historiaansa ja kansakuntaansa kun sortavat alkuperäiskansoja. Josta joku sitten keksi, että hei, suomalaiset on kanssa paskoja kun nekin sortavat saamelaisia.

Selvästi tämä on tähdellisempi aihe kuin amerikkalainen puhekulttuuri. Harmi kun en puhu saamen kieltä, voisin edes vertailla näiden kahden kulttuurin suhtautumista ylisanoihin.

Vierailija kirjoitti:

No tämä sivujuonnehan lähti siitä, että kun ei muuten enää keksitty amerikkalaisia haukkua (miksi ihmeessä amerikkalaisia pitäisi edes haukkua?), niin joku vetäisi tuon, että kaikkien amerikkalaisten pitää maailmankaikkeuden loppuun asti hävetä itseään, historiaansa ja kansakuntaansa kun sortavat alkuperäiskansoja. Josta joku sitten keksi, että hei, suomalaiset on kanssa paskoja kun nekin sortavat saamelaisia.

Ja sitten homma jatkui kun joku karjalainen tulistui "meitäkin sorretaaaan!".

Noh, itse aiheeseen. Pidän amerikkalaista tyyliä todella ärsyttävänä, mutta se onkin aika päinvastainen suomalaisen kanssa. Uskoisin tunteen olevan molemmin puolinen ja molemmista löytyvän hyvää/pahaa. Minä nyt satun olemaan perinjuurin suomalainen sielu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Suomessakin yrityspuolella tehdään koko ajan hommia juuri tämän positiivisen työkulttuurin rakentamiseksi. Työteho ja tulokset on paljon parempia tiimeissä, joiden jäsenillä on turvallinen olo työyhteisössään ja keskustelu avointa ja käydään positiivisessa hengessä. Monelle vanhan ajan jäärälle, joka on vetänyt esimieshommat kahdella sanalla ja yhdellä ilmeellä vuosikymmenet, kyse on melko isosta haasteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tämän keskustelun osallistujat voivat huokaista helpotuksesta koska Kiina alkaa yhä enemmän olemaan maailmanvalta. Hehän ovat kaikki niin mukavia ja herttaisia eikä heidän kanssaan ole koskaan kulttuurieroja.

Tuli tuosta huvipuistoesimerkistä mieleen, että kiinalaiset ja suomalaiset ovat itse asiassa aika samanlaisia juuri huvipuistolaitteissa: lapset istua töröttää naama pokerilla eikä kukaan sano mitään. Länsimaissa usein vielä aikuisetkin huutavat vuoristoradassa ja lapset nyt vähintäänkin kiljuu ja nauraa ääneen vähän väliä. Hillitymmissä kulttuureissa ihmiset vaan istuu ilmeettöminä höykytyksen keskellä, mutta ilmeisesti kuitenkin syvällä sisimmässään nauttivat, koska näkyy huvipuistot Suomessakin olevan tuottava bisnes.

Kun kiinalaiset firmat leviävät laajemmin myös tänne, niin suomalaiset kyllä joutuvat huomaamaan, että kulttuuri on pohjimmiltaan aivan fundamentaalisen erilainen. Siellä on hirveä ryhmäkuri, jutut tehdään täysin autoritäärisesti, siellä ei työntekijöiltä kysellä, heidän kanssaan keskustella eikä heillä ole mitään sanomista mihinkään. Toimivat kuin tiukan kurin alla oleva armeija. Siinä ei suomalaisten halu itsenäiseen työskentelytyyliin tai työpaikkademokratiaan paljon päde.

Ja kiinalaiset eivät pidä muunmaalaisia samanarvoisina kuin kiinalaisia ja ovat tästä ihan avoimia.

Taitaa tulla amerikkalaisia monella ikävä Kiinan suurvaltakaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessakin yrityspuolella tehdään koko ajan hommia juuri tämän positiivisen työkulttuurin rakentamiseksi. Työteho ja tulokset on paljon parempia tiimeissä, joiden jäsenillä on turvallinen olo työyhteisössään ja keskustelu avointa ja käydään positiivisessa hengessä. Monelle vanhan ajan jäärälle, joka on vetänyt esimieshommat kahdella sanalla ja yhdellä ilmeellä vuosikymmenet, kyse on melko isosta haasteesta.

Kannatan kyllä kannustavaa ja positiivista kulttuuria, mutta miten tämä liittyy Amerikkaan? Löytyy niitä esimerkkejä lähempääkin. Amerikkalainen kulttuuri ei istu Suomeen. Ei siksi että olisi huono, mutta on vain liian erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Vierailija kirjoitti:

Se ON rasittavaa.

Muistan kun USAssa tuntui ensin kivalta, kun ventovieras kaupan kassakin kyseli kuulumisia ja oli (yli) kohtelias. Viikon jälkeen se alkoi jo ärsyttää ja teki mieli tiuskaista että vttuako se sulle kuuluu. Saattoi toki aikaeroväsymyskin olla silloin pahimmillaan.

Mutta tuo työkaverien keskinäinen kehujargonia menee tosiaan vielä ihan eri tasolle. Ei tekisi lainkaan mieli mennä siihen mukaan, mutta sitten pidetään töykeänä jos vaan sanoo että mikäs tässä, ihan hyvin menee ja oivallinen kysymys tuo ja hyvä huomio sullakin.

Mutta miksi se tässäkin menee taas niin, että suomalaisen automaattisesti pitäisi sopeutua siihen amerikkalaisen keskustelutyyliin ja muokata omaa keskustelutyyliään se mukaiseksi. Miksi ei päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Ei tarkoita, vaan "It's a great start" on rohkaiseva ja antaa ymmärtää, että uskoo tekijän kykenevän parempaankin. "It's okay" taas on vaan lamaava ja lyttäävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Ei tarkoita, vaan "It's a great start" on rohkaiseva ja antaa ymmärtää, että uskoo tekijän kykenevän parempaankin. "It's okay" taas on vaan lamaava ja lyttäävä.

Jokainen kyllä ymmärtää, että "It's a great start" on vain kohtelias piiloilmaus, jos työyhteisössä normaalisti on tapana hehkuttaa ylisanoin. Toimisi noin ehkä suomalaisessa, parjatun rehellisessä kontekstissa, ei muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ON rasittavaa.

Muistan kun USAssa tuntui ensin kivalta, kun ventovieras kaupan kassakin kyseli kuulumisia ja oli (yli) kohtelias. Viikon jälkeen se alkoi jo ärsyttää ja teki mieli tiuskaista että vttuako se sulle kuuluu. Saattoi toki aikaeroväsymyskin olla silloin pahimmillaan.

Mutta tuo työkaverien keskinäinen kehujargonia menee tosiaan vielä ihan eri tasolle. Ei tekisi lainkaan mieli mennä siihen mukaan, mutta sitten pidetään töykeänä jos vaan sanoo että mikäs tässä, ihan hyvin menee ja oivallinen kysymys tuo ja hyvä huomio sullakin.

Mutta miksi se tässäkin menee taas niin, että suomalaisen automaattisesti pitäisi sopeutua siihen amerikkalaisen keskustelutyyliin ja muokata omaa keskustelutyyliään se mukaiseksi. Miksi ei päinvastoin?

No jos se suomalainen on USA:ssa, niin niin se vain menee: "When in Rome, do as the Romans do." Voi toki olla välittämättä mistään paikallisesta kulttuurista, mutta sillä tuskin tulee hyvin toimeen siinä yhteiskunnassa. Muut vain pitävät töykeänä ja epäkohteliaana. Mutta toki, jos haluaa eristää itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle, niin by all means. Onhan niitä erakoita.

Ja AP:n tapauksessa firma ilmeisesti on amerikkalainen ja suuri osa työntekijöistä amerikkalaisia. Kyllä heitä pitää kestää ja osata tulla toimeen heidän kanssaan. Ihan varmasti he eivät aina ole innoissaan suomalaisista tavoista, pitävät niitä outoina ja epämiellyttävinä, mutta silti suostuvat tekemään yhteistyötä. Ja mistä sinä tiedät, kuinka paljon he käytöstään muuttavat normaalista ollessaan suomalaisten kanssa tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Ei tarkoita, vaan "It's a great start" on rohkaiseva ja antaa ymmärtää, että uskoo tekijän kykenevän parempaankin. "It's okay" taas on vaan lamaava ja lyttäävä.

Jokainen kyllä ymmärtää, että "It's a great start" on vain kohtelias piiloilmaus, jos työyhteisössä normaalisti on tapana hehkuttaa ylisanoin. Toimisi noin ehkä suomalaisessa, parjatun rehellisessä kontekstissa, ei muualla.

Niin, selvästikään tuossa ei haluttu valehdella siitä, että työ olisi ollut hyvin tehty. Mikä on hyvä. Mutta kysehän oli siitä, että ilmaiseeko sen niin, että tekijältä odotetaan enemmän ja uskotaan hänen kykenevän tekemään paremmin (jolloin myös luodaan selkeä odotus sille, että tekijä ei jätä hommaa siihen vaan että ilmaistaan selkeästi että se tarvitsee lisää työtä, että tuo nyt käy vain alusta), vai tavallaan annetaanko tilanteen olla, että "paska homma, mitäs tästä". 

Monikulttuurisessa työyhteisössä on tosiaan haasteensa. Länsimaisia ihmisiä pitää kehua, tai he loukkaantuvat, kun taas suomalaisia ei saa kehua, koska he loukkaantuvat kehuista, kun ei niitä kuitenkaan oikeasti tarkoiteta.