Ärsyttää amerikkalaisten työkaverien keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Suomessa yrittäjyys on joko vaikeaa tai aika harvinaista, USAssa se on keskeistä elämässä. Liiketoimissa kohteliaisuus on merkki sivistyneisyydestä ja sujuvuudesta.

Ja kun yhteiskunta on tosi demokraattinen, silloin tunteetkin ovat enemmän pinnassa. Värikäs tunneilmaisu nähdään siellä vapaan yksilön tunnuksena. Äärimmillään se ulottuu tiedevastaisuuteen. "Persumainen" ilmiö.

Lisäksi tuo ns. hyvinvointivaltion puutteellisuus rohkaisee ihmisiä keräämään omaa sosiaalista pääomaa. Kun valtio ei välttämättä auta, on tärkeää olla hyvät verkostot ja paljon ystäviä. Ihan arkipäivässä on tärkeää olla kohtelias myös niille spurguille ja muille hämärähemmoille, koska niillä saattaa olla rahapula ja ase. Siksi niillekään ei voi uskalla tavalla haistatella ja möllöttää kuin Suomessa.

Totta. Suomessa sama ratkaistaan sanojen sijaan teoilla, annetaan ihmisille kohtuulliset elinolot.

Tämäkin on määritelmäkysymys. Amerikkalaisillahan on monessa mielessä paljon paremmat elinolot kuin suomalaisilla, siis keskimäärin. On isompi keskipalkka, paremmat asunnot, tyydyttävämpi sosiaalinen elämä, isompi julkinen panostus koulutukseen, jne. Elinajanodote on pari vuotta Suomea alempi.

Melkein luulen silti, että jos Suomessa puhuttaisiin toisille ihmisille yhtä paljon ja ystävälliseen sävyyn kuin USA:ssa, Suomesta loppuisi masennus välittömästi. Meidän ongelmat on juuri kommunikaatiossa, ei niinkään siinä, että systeemi ei tarjoaisi mahdollisuutta henkiinjäämiseen.

Ja se amerikkalaisten kannustava asenne ja puhetyyli tekisivät kyllä tosi hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Täällä yleensä kaikki vain lytätään, tyyliin "mitä tuokin kuvittelee olevansa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa amerikkalaiselta. Missä päin Usaa työskentelet?

Teen töitä Suomessa, mut siis virtuaalitiimissä, jossa porukkaa monelta puolelta maailmaa.

Tuttu juttu, menee rutiinilla. Awesome, fine, super, great. Se mikä tuottaa aina vaan vaikeuksia on, että ruotsalaiset ne vasta hienonahkaisia ovatkin. Amerikkalaisille riittää tuo peruskehu alkuun, sen päälle voidaan tehdä töitä.

Ruotsalaisten kannsa pitää aina eriseen tuoda ilmi, että mikä tahansa edes pieni epäkohtahan ei ollut henkiökohtaista ja jopa aiheeton lipaisu päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se kun joka kerta tavatessa pitää alkaa kimittää "You look so great! I love that top! You are so beautiful! What a gorgeous haircut!" Pinnallista ja typerää.

No voithan sä suomalaisia kavereita tavatessasi kokeilla miten hyvin menee, jos ilmoitat että "Näytät tosi paskalta, hirveät rytkyt sulla päällä, olet ruma ja tukkakin on kuin petolinnun perse." Kaveruussuhteesi varmaan oikein kukoistavat noin suomalaistenkin kanssa.

Kylla jonkun pitaisi kirjoittaa uusi suomalaisen kaytoksen kirja. 

Nimeksi vaikka: :V****ako siina iniset". Kun on niin vaikeata ottaa vastaan normaalia kohteliasta puhetta. Tuon tittelin sanat olen oppinut AV:lla kun yritan pitaa kielitaitoani ylla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se kun joka kerta tavatessa pitää alkaa kimittää "You look so great! I love that top! You are so beautiful! What a gorgeous haircut!" Pinnallista ja typerää.

No voithan sä suomalaisia kavereita tavatessasi kokeilla miten hyvin menee, jos ilmoitat että "Näytät tosi paskalta, hirveät rytkyt sulla päällä, olet ruma ja tukkakin on kuin petolinnun perse." Kaveruussuhteesi varmaan oikein kukoistavat noin suomalaistenkin kanssa.

Minä joskus kehun ihmisten ulkonäköä, kun siihen mielestäni on hyvä syy. ihan oikeasti tarkoitan mitä sanon, jos vaikka sanon, että joku vaate näyttää jonkun päällä hyvältä. Ei minulla ole mitään ulterior motives siinä taustalla. Kummallinen ajatus, ettei ihmisille voisi sanoa mitään kivaa ja tarkoittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että aina kun amerikkalaiset mainitaan missään ketjussa, vaikka se käsittelisi leivontamittoja, niin aina sinne tulee joku stallari jankkaamaan osittain kuvitteellisista sosiaalisista epäkohdista, joita on kuullut USA:ssa olevan. Eihän ne ikinä liity asiaan tai ole edes kiinnostavia, mutta jollain on valtava tarve haukkua amerikkalaisia. Ja nimenomaan koko kansakuntaa, ei edes yksilöitä, joiden voisi jotenkin ajatella olevan vastuussa epäkohtien muodostumisesta.

Tunnen tuollaisia ihmisiä ihan oikeassa elämässä, ja aika usein sitä saarnaamista saa kuulla. Asun siis USAssa. Joskus saattaa joillakin tunteet kuumentua, kun pannaan tosiasiat riviin.

Puolisoni työskentelee monikulttuurisessa työympäristössä, ja hän sanoo, että amerikkalaisten kanssa on mukavinta työskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä kannustavaa ja positiivista kulttuuria, mutta miten tämä liittyy Amerikkaan? Löytyy niitä esimerkkejä lähempääkin. Amerikkalainen kulttuuri ei istu Suomeen. Ei siksi että olisi huono, mutta on vain liian erilainen.

Esim. saksalainen kulttuuri on hieman positiivisempaa ja kohteliaampaa, mutta siinä on ne suomalaisen kulttuurin hyvät puolet. Mieluummin saksalaisia vaikutteita!

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni työskentelee monikulttuurisessa työympäristössä, ja hän sanoo, että amerikkalaisten kanssa on mukavinta työskennellä.

Kiva! Mikä oma lempparisi on? Mun mielestä entisen Itä-Euroopan sekä Espanjalaisten kanssa ollut parhaat kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Ei tarkoita, vaan "It's a great start" on rohkaiseva ja antaa ymmärtää, että uskoo tekijän kykenevän parempaankin. "It's okay" taas on vaan lamaava ja lyttäävä.

Jokainen kyllä ymmärtää, että "It's a great start" on vain kohtelias piiloilmaus, jos työyhteisössä normaalisti on tapana hehkuttaa ylisanoin. Toimisi noin ehkä suomalaisessa, parjatun rehellisessä kontekstissa, ei muualla.

Niin, selvästikään tuossa ei haluttu valehdella siitä, että työ olisi ollut hyvin tehty. Mikä on hyvä. Mutta kysehän oli siitä, että ilmaiseeko sen niin, että tekijältä odotetaan enemmän ja uskotaan hänen kykenevän tekemään paremmin (jolloin myös luodaan selkeä odotus sille, että tekijä ei jätä hommaa siihen vaan että ilmaistaan selkeästi että se tarvitsee lisää työtä, että tuo nyt käy vain alusta), vai tavallaan annetaanko tilanteen olla, että "paska homma, mitäs tästä". 

Niin It's a great start saa aikaan sen, että tekijät voivat häpeämättä palata kehittelemään työtään lisää ja tulos voi lopulta olla huikaisevakin. Jos sanotaan vain It's ok todetaan, että toisten työ oli juuri ja juuri kelvollinen eikä oleteta, että he kykenisivät parempaankaan. Vähän kuin apukoululaisten vitonen. Äärimmäisen loukkaavaa. Hämmentävää, että näin ilmiselvät asiat kohteliaisuuksissa ovat joillekin ihmisille niin vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Kylla jonkun pitaisi kirjoittaa uusi suomalaisen kaytoksen kirja. 

Nimeksi vaikka: :V****ako siina iniset". Kun on niin vaikeata ottaa vastaan normaalia kohteliasta puhetta. Tuon tittelin sanat olen oppinut AV:lla kun yritan pitaa kielitaitoani ylla.

Broisku! Moro! :)

Joka päivä uusi "omiin kokemuksiin" pohjautuva provo amerikkalaisista tai USA:sta.

Kirjoittajana tylsistynyt ja katkeroitunut vihernarupää Kumpulasta, joka on kuullut amerikkalaisen puhetta netissä pelatessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kylla jonkun pitaisi kirjoittaa uusi suomalaisen kaytoksen kirja. 

Nimeksi vaikka: :V****ako siina iniset". Kun on niin vaikeata ottaa vastaan normaalia kohteliasta puhetta. Tuon tittelin sanat olen oppinut AV:lla kun yritan pitaa kielitaitoani ylla.

Loistava idea. Avainfraasit-osioon kuuluvat lisäksi ainakin "mitäpä mölläät", "et kai sä aatellu että mä auttamaan jäisin?", "--------------------------------(näin pitkä hiljainen tuijotus aka tonnin seteli)", "aha", "joo". Näillä pärjää tilanteissa, joissa muilla kielillä joutuu esim. tervehtimään, auttamaan, kiittämään, pyytämään anteeksi jne.

Entinen pomoni oli tuollainen, vaikka olikin supisuomalainen. Ensin se tuntui ihan mukavalta, mutta kun hän puhui kaikille samalla tavalla, sanat muuttuivat merkityksettömiksi. Lisäksi hän oli hyvin epämuodollinen ja sanoi ainakin kolme kertaa rakastavansa minua keskellä työpäivää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Ei tarkoita, vaan "It's a great start" on rohkaiseva ja antaa ymmärtää, että uskoo tekijän kykenevän parempaankin. "It's okay" taas on vaan lamaava ja lyttäävä.

Jokainen kyllä ymmärtää, että "It's a great start" on vain kohtelias piiloilmaus, jos työyhteisössä normaalisti on tapana hehkuttaa ylisanoin. Toimisi noin ehkä suomalaisessa, parjatun rehellisessä kontekstissa, ei muualla.

Niin, selvästikään tuossa ei haluttu valehdella siitä, että työ olisi ollut hyvin tehty. Mikä on hyvä. Mutta kysehän oli siitä, että ilmaiseeko sen niin, että tekijältä odotetaan enemmän ja uskotaan hänen kykenevän tekemään paremmin (jolloin myös luodaan selkeä odotus sille, että tekijä ei jätä hommaa siihen vaan että ilmaistaan selkeästi että se tarvitsee lisää työtä, että tuo nyt käy vain alusta), vai tavallaan annetaanko tilanteen olla, että "paska homma, mitäs tästä". 

Niin It's a great start saa aikaan sen, että tekijät voivat häpeämättä palata kehittelemään työtään lisää ja tulos voi lopulta olla huikaisevakin. Jos sanotaan vain It's ok todetaan, että toisten työ oli juuri ja juuri kelvollinen eikä oleteta, että he kykenisivät parempaankaan. Vähän kuin apukoululaisten vitonen. Äärimmäisen loukkaavaa. Hämmentävää, että näin ilmiselvät asiat kohteliaisuuksissa ovat joillekin ihmisille niin vaikeita.

Pointtina oli lähinnä se, että kumpikaan fraasi ei auta sitä työntekijää. Kullanarvoista tuossa tilanteessa olisi antaa sitä pelättyä – hui kamala – rakentavaa kritiikkiä. Eipä pään taputtelu auta, jos on vaikka paha aivojumi päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Ei tarkoita, vaan "It's a great start" on rohkaiseva ja antaa ymmärtää, että uskoo tekijän kykenevän parempaankin. "It's okay" taas on vaan lamaava ja lyttäävä.

Jokainen kyllä ymmärtää, että "It's a great start" on vain kohtelias piiloilmaus, jos työyhteisössä normaalisti on tapana hehkuttaa ylisanoin. Toimisi noin ehkä suomalaisessa, parjatun rehellisessä kontekstissa, ei muualla.

Niin, selvästikään tuossa ei haluttu valehdella siitä, että työ olisi ollut hyvin tehty. Mikä on hyvä. Mutta kysehän oli siitä, että ilmaiseeko sen niin, että tekijältä odotetaan enemmän ja uskotaan hänen kykenevän tekemään paremmin (jolloin myös luodaan selkeä odotus sille, että tekijä ei jätä hommaa siihen vaan että ilmaistaan selkeästi että se tarvitsee lisää työtä, että tuo nyt käy vain alusta), vai tavallaan annetaanko tilanteen olla, että "paska homma, mitäs tästä". 

Niin It's a great start saa aikaan sen, että tekijät voivat häpeämättä palata kehittelemään työtään lisää ja tulos voi lopulta olla huikaisevakin. Jos sanotaan vain It's ok todetaan, että toisten työ oli juuri ja juuri kelvollinen eikä oleteta, että he kykenisivät parempaankaan. Vähän kuin apukoululaisten vitonen. Äärimmäisen loukkaavaa. Hämmentävää, että näin ilmiselvät asiat kohteliaisuuksissa ovat joillekin ihmisille niin vaikeita.

Äärimmäisen loukkaavaa. :D No toki, jos töksäyttää vain "It's okay" eikä sano mitään muuta, mutta en ainakaan minä olettanut että olisi niin urpo ollut.

Vierailija kirjoitti:

Entinen pomoni oli tuollainen, vaikka olikin supisuomalainen. Ensin se tuntui ihan mukavalta, mutta kun hän puhui kaikille samalla tavalla, sanat muuttuivat merkityksettömiksi. Lisäksi hän oli hyvin epämuodollinen ja sanoi ainakin kolme kertaa rakastavansa minua keskellä työpäivää :D

Englanniksi vielä menisi mutta suomi on jo kielenä sellainen, että ei noin voi tehdä. :D Ei yksinkertaisesti vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan kyllä kannustavaa ja positiivista kulttuuria, mutta miten tämä liittyy Amerikkaan? Löytyy niitä esimerkkejä lähempääkin. Amerikkalainen kulttuuri ei istu Suomeen. Ei siksi että olisi huono, mutta on vain liian erilainen.

Esim. saksalainen kulttuuri on hieman positiivisempaa ja kohteliaampaa, mutta siinä on ne suomalaisen kulttuurin hyvät puolet. Mieluummin saksalaisia vaikutteita!

Joku tuollainen keskieurooppalainen viba voisi olla ihan hauska. Luulen.

Emily in Paris oli hyvin stereotyyppinen sarja, mutta siinä mun mielestä kuvattiin hienosti vaikkakin ylimenevästi, mikä siinä amerikkailaisessa ylipositiivisuudessa on ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Työskentelen kansainvälisessä firmassa jonka päätoimipiste on Yhdysvalloissa, ja ajoittain olen projektiryhmissä, joissa kaikki muut tiimijäsenet ovat sikäläisiä. Siinä saa kyllä olla skarppina ja kieli keskellä suuta, ettei anna itsestään töykeää vaikutelmaa. Palautetta on tullut joskus liiasta suoruudesta ja rehellisyydestä. Kerran palaverissa minua pyydettiin äkkiyllättäen antamaan palautetta todella huolimattomasti tehdystä työstä, ja kun sain kakaistua työn olevan OK, esimieheni nuhteli minua välittömästi tapaamisen jälkeen, ettei niin olisi saanut sanoa, vaan olisi pitänyt sanoa ”it’s a great start”.

Ylikehumista ja superlatiivien käyttöä isompana ongelmana olen kokenut, ettei yhdysvaltalaisten kollegoiden kanssa voi puhua mistään etäisestikään ongelmaa muistuttavasta suoraan. Korkeintaan hienotunteinen vihjaaminen runsaiden anteeksipyyntöjen saattelemana on sopivaa, vaikka projekti olisi kokonaan seisahduksissa ja pahasti aikataulusta myöhässä, kun yksi tiimiläisistä ei saa lupauksista huolimatta aikaiseksi hoidettua osuuttaan töistä eikä vastaa edes asiaa koskeviin viesteihin. Tai vaikka ongelma olisi jossain prosessissa, siitäkin on puhuttava varovasti kierrellen, ettei kyseisestä prosessista päättävää tahoa tule loukanneeksi.

Joskus sikäläinen kommunikaatiokulttuuri tuntuu minusta aivan käsittämättömältä rakettitieteeltä.

Joo-o, olen sosiaalityöntekijä ja kuullostaa juuri sellaiselta kieleltä, millä mekin pyritään asiakkaitamme ohjaamaan ja tsemppaamaan. Miten muuten ajattelet, tiesikö ne huonon työn tehneet tilanteen itsekin? Mitä olisi ollut saavutettavissa, jos tekeleen olisi suoraan sanonut huonoksi?

Yksi iso osa ammattitaitoa on nähdä kehitysmahdollisuuksia. Jos ei kykene näkemään muuta kuin huonosti tehdyn työn, eikä osaa suhtautua asiaan mitenkään rakentavasti ja kehittävästi, että mitä siinä oli hyvää, mitä huonoa, mitä pitäisi kehittää, yms. niin sellainen ei todellakaan sovi toimivaan organisaatiokulttuuriin yrityspuolellakaan.

Toivottavasti luetun ymmärtäminen sujuu teiltä kahdelta työelämässä hieman tätä paremmin.

Jos olet tuollainen työelämässä, niin ei ihme että sulla on vaikeuksia. "It's OK" tarkoittaa, että työ on juuri ja juuri kelvollinen. Ja itsehän sanoit, että se oli surkeasti tehty, eli sanoit tämän käytännössä suoraan. 

”It’s a great start” taas pyrkii rohkaisemaan huonon työsuorituksen tekijää. Mikä on tosi tärkeää ihmisten motivoinnissa ja kehittymisessä.

"It´s a great start" tarkoittaa käytännössä samaa kuin "OK", eikä auta mitenkään, jos ei tule jotain konkreettisia ehdotuksia. Eli jos ei aio mitenkään oikeasti auttaa konfliktin pelossa, tekee vain karhunpalveluksen. Toki ne neuvot on kohteliaampaa antaa kahden kesken.  -Eri

Ei tarkoita, vaan "It's a great start" on rohkaiseva ja antaa ymmärtää, että uskoo tekijän kykenevän parempaankin. "It's okay" taas on vaan lamaava ja lyttäävä.

Jokainen kyllä ymmärtää, että "It's a great start" on vain kohtelias piiloilmaus, jos työyhteisössä normaalisti on tapana hehkuttaa ylisanoin. Toimisi noin ehkä suomalaisessa, parjatun rehellisessä kontekstissa, ei muualla.

Niin, selvästikään tuossa ei haluttu valehdella siitä, että työ olisi ollut hyvin tehty. Mikä on hyvä. Mutta kysehän oli siitä, että ilmaiseeko sen niin, että tekijältä odotetaan enemmän ja uskotaan hänen kykenevän tekemään paremmin (jolloin myös luodaan selkeä odotus sille, että tekijä ei jätä hommaa siihen vaan että ilmaistaan selkeästi että se tarvitsee lisää työtä, että tuo nyt käy vain alusta), vai tavallaan annetaanko tilanteen olla, että "paska homma, mitäs tästä". 

Niin It's a great start saa aikaan sen, että tekijät voivat häpeämättä palata kehittelemään työtään lisää ja tulos voi lopulta olla huikaisevakin. Jos sanotaan vain It's ok todetaan, että toisten työ oli juuri ja juuri kelvollinen eikä oleteta, että he kykenisivät parempaankaan. Vähän kuin apukoululaisten vitonen. Äärimmäisen loukkaavaa. Hämmentävää, että näin ilmiselvät asiat kohteliaisuuksissa ovat joillekin ihmisille niin vaikeita.

Pointtina oli lähinnä se, että kumpikaan fraasi ei auta sitä työntekijää. Kullanarvoista tuossa tilanteessa olisi antaa sitä pelättyä – hui kamala – rakentavaa kritiikkiä. Eipä pään taputtelu auta, jos on vaikka paha aivojumi päällä.

No eihän noista kumpikaan ole päänsilittelyä. Vain kaksi eri tapaa sanoa, että työ ei ollut hyvä. Mutta It's a great start ainakin rohkaisee ja siinä mielentilassa ihminen on avoimempi ottamaan vastaan sitä rakentavaa kritiikkiä. Varmaan olisit sitäkin voinut antaa tai joku muu antoi. Mutta siis täähän on ihan peruspsykologiaa. Ei liity mitenkään edes amerikkalaisiin.