Karmeimmat työharjoittelu, ym, kokemukset?

Aaaargh! Mä en vaan voi käsittää tota asennetta työpaikoilla! Eikö ne idiootit tajua, että opiskelijat on tulevia työtovereita. Harjoittelu ja perehdytys olisi loistavia tilaisuuksia "muokata tulevasta työkaverista mieleisensä". Mäkin olen yhdessä paikassa kuullut ton että nykyajan opiskelijat on ihan surkeita... Hohhoijaa, tuommoset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :) !

Olin yläkoululaisena tetissä päiväkodissa. Kuulemma lapsia ei saa pitää sylissä, etteivät totu siihen. Hyi helvetti mikä ämmä, vieläkin puistattaa. Kirjoitti mulle sitten tet-todistuksen, jossa haukkui mut ihan pystyyn. Koko aikana ei sanonut mulle kuin pari sanaa, mm. tuon sylissäpitokiellon.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 19:53"]Olin yläkoululaisena tetissä päiväkodissa. Kuulemma lapsia ei saa pitää sylissä, etteivät totu siihen. Hyi helvetti mikä ämmä, vieläkin puistattaa. Kirjoitti mulle sitten tet-todistuksen, jossa haukkui mut ihan pystyyn. Koko aikana ei sanonut mulle kuin pari sanaa, mm. tuon sylissäpitokiellon.
[/quote]
Voi yök, kamalaa :'( sylihän on suunnilleen tärkeintä ihan pienten hoidossa.

Jos koulutustsydeemit on paskoja niin silloin varsinkin on perehdytys tärkeää. Laissa on pykälä jonka mukaan työntekijän saatava riittävä perehdytys työhönsä. Opiskelijana koulusi luultavasti maksaa sinusta päivärahaa kataamaan vaatekulut tms., eli esimiehelle pyyntö perehdyttäjän vaihtumisesta tai sittenkoululle ilmoitus että ei kannata tänne työpaikkaan mitään maksaa ei ole rahan väärti ja etsit uuden harjoittelupaikan.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 20:01"]Jos koulutustsydeemit on paskoja niin silloin varsinkin on perehdytys tärkeää. Laissa on pykälä jonka mukaan työntekijän saatava riittävä perehdytys työhönsä. Opiskelijana koulusi luultavasti maksaa sinusta päivärahaa kataamaan vaatekulut tms., eli esimiehelle pyyntö perehdyttäjän vaihtumisesta tai sittenkoululle ilmoitus että ei kannata tänne työpaikkaan mitään maksaa ei ole rahan väärti ja etsit uuden harjoittelupaikan.
[/quote]
Tällainen vetää vaan itsetunnon alamaihin. Olen alkanut jopa epäillä ammatinvalintaa vaikka oikeasti tiedän että se on aiheetonta. Eli ajattelen että jos erehdyn jollekin sanomaan koululla niin tulee kuittia että "ehkä vika on sinussa ja oletkin vääränlainen henkilö juuri siihen paikkaan". Ja mitään hämminkiä en halua aiheuttaa kun jakso on vielä kesken, tämä yksi tyyppi on aika voimakas ja näkyvä hahmo siellä ja vaihtamista ei katsottaisi hyvällä. Huoh, siksi ajattelin purra hammasta.. Sain kyllä miettimisen aihetta joten kiitos näkökulmasta :) ap

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 19:59"]Seksuaalinen ahdistelu ollessani tet-harjoittelussa pizzeriassa :( ja jos joku miettii niin ei, ei ollu karvakäsien omistama se pizzeria vaan ihan suomalainen ketju. 9lk ja tet harjoittelu 2viikkoa, tuntui aika paljon pidemmältä ajalta kuin 10x 6h..
[/quote]
Ai että pistää vihaksi puolestasi! Toivottavasti se ällötys joutuu vielä vastuuseen tekosistaan! Tai karman laki rankaisee...

Minulla oli työharjoittelupaikka, jonka takia päätin loppujen lopuksi vaihtaa opiskelualaa kokonaan.. Kaksi päivää olin siellä kytättävänä, haukuttavana ja nöyryytettävänä, toisena päivänä menin ruokatauolla koululle ja siellä ohjaajan luokse itkien ja pyysin päästä pois kyseisestä paikasta. Onneksi ohjaaja ymmärsi ja ei tarvinnut astua jalallakaan enää kyseiseen paikkaan. Vielä pitkään tuon jälkeen syytin itseäni ongelmista tuolla ja pelkäsin kaupoissa ym. että törmään niihin mieleltään sairaisiin ihmisiin, joita tuossa paikassa oli töissä. Nyt useita työpaikkoja myöhemmin en voi muuta kuin edelleen ihmetellä miten jotkut ihmiset kehtaavat käyttäytyä noin toisia kihtaan, ja vielä työpaikallaan! Vieläkin puistattaa.

Työkkärin työharjoittelu myyjänä helsingin keskustassa, ei kassakonetta liikkeessä. Kallis seutulippu piti ostaa omalla kustannuksella. Työparina oli ilmeisesti palkkatuettu ja oikeasti lievästi heikkolahjainen nainen, joka muuttui todella vihamieliseksi ja mustasukkaiseksi jakson aikana. Erikoinen omistaja näytti lähinnä nauttivan vallastaan ja minut painostettiin paniikkihäiriöisenä pukeutumaan "pellepukuun" ja jakamaan mainoksia, en tosin pystynyt.

Minulla on "hyvä" kokemus huonosta paikasta: laihdutus sai puhtia kun stressasin töihin menoa niin kovasti etten pystynyt syömään. Sain laihduttua "ne viimeiset 5 kiloa".

Minulla on aika samanlainen tilanne. Työharjoittelua, ts. nykyisin "työssäoppimista", pitäisi jaksaa tehdä ilman palkkaa kuukaudesta toiseen, ja samalla toisten työntekijöiden asenne on se, ettei tommosia pitäisi tänne edes ottaa. Se ei paljon motivoi jaksamaan. On todella stressaavaa, kun porukka mulkoilee vihaisena ja ei halua ottaa mukaan työporukkaan, ja sitten vielä kehtaa valittaa, että "eihän tuo edes tee mitään". Vaikeapa siinä on tehdä töitä täyspainoisesti, kun ei oteta mukaan, vaan kohdellaan jonain turhana tyyppinä. Minulle onkin jo vihjailtu, että jospa jättäisit kesken tämän harjoittelun ja siirtyisit jonnekin muualle. Olen niin täynnä sitä paikkaa, että jokin kaunis päivä saatan pimahtaa ja lähteä lätkimään sieltä. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu opinnoille ja työllistymiselle, työttömyysetuudesta (eli opintojen rahoituksesta) puhumattakaan?

Työharjoittelu paikan pomo sanoi opettajalleni harjoittelun lopuksi olleessa arvionti tilaisuudessa ettei minua näkynyt kuin pari kertaa työpaikalla.. oikeasti olin poissa vain muutaman päivän sairaslomalla ja kerroin opettajalleni asian sekä näytin lääkärintodistuksen, mutta opettaja vain sanoi että hänen on uskottava paikan pomoa.. eli hukkaan meni ne kuukaudet ja työssäoppimis jakso piti käydä uudelleen muualla.

2

Yksi pieni kikka tollasia pipipää ohjaajia tavatessa on ruveta heidän ystävikseen..yleensä tuolla tavalla käyttäytyvät juurikin ne ihmisrauniot, jotka eivät saa hyväksyntää itse omassa elämässään. Vie sille suklaata viikonlopun jälkeen tai leivo joku piirakka kiitokseksi vaivoistaan niin yleensä srn jälkeen ne on ihan kainoja. Aina lahjottavissa. Muista, että sussa ei ole vikaa vaan ei normaalit ihmiset edes kohtele toisia noin, saati opiskelijaohjaajat. Jaksamista ja harkitse sitä suklaata

Olin kerran harjottelussa siivoojana tk:ssa. Siellä oli kaks vittumaista vanhaa kääkkää, jotka eivät neuvoneet mulle mitään, nauroivat vaan omille jutuilleen ja juttelivat keskenään. Olin ku ilmaa. Ja niiden seurassa kuitenkin piti olla koska olivat mun harjoittelupaikan oppaita.

Kun kysyin, mitä mun pitää siivota niin sain ihan suoraa raivoomista esim. "NO ETKÖ OSAA??!" sitten löivät jonkun mopin tai muun vaan käteen ja huusivat että "SIIVOA TUO JOS SATUT TAJUAMAAN !!!"

Kun olin tauon aikana pukuhuoneessa (melkein itkemässä) niin kuulin kun käytävällä se toinen akka sopersi jotain että "Sielä se tyttö laiskottelee missä hitossa se oikein luuhaa nyt !!" vaikka oli siis tauko. Aukasin oven ja tulin siihen käytävälle ja sitten se tiuski jotain ja käveli poispäin.

En kestäny kun 2 päivää ja lopetin ne hommat. En puhunu kenellekään koska ajattelin että mua ei kuitenkaan uskota. Oli parempi olla hiljaa - näin siis sillon ajattelin. Nykyään kun on ikää tullu niin sitä miettii, että ois pitäny jollekin kertoa tuosta käytöksestä mua kohtaan.

Ihan hirveitä ämmiä. Pakko kai niillä oli viirata päässä, ei tuollanen oo normaalia :(

Olen luokanvalvoja yläkoulussa ja joidenkin tet-paikkojen kanssa on meinannut tulla itku. Päiväkodit on melkein pahimpia. Ihän käsittämätöntä palautetta. Yhdessäkin paikassa kävin katsomassa tet-viikon lopulla ja sain kuulla, että tämä tet-tyttö ei kuulemma osaa asettua lapsen tasolle, ohjata toimintaa oikein ja tet-tytön järjestämä toimintahetkikin oli kuulemma huonosti suunniteltu eri ikätasoisille lapsille. Ai niin, ei myöskään osannut tukea oikein lasten itsenäistä pukeutumista vaan auttoi liikaa. Palaute oli ilkeää ja hämmennyin. Kyse oli 15-vuotiaasta, jolla ei ole minkäänlaista alan koulutusta tai edes ikänsä puolesta osaamista noissa asioissa. Yritin viedä fokusta perusasioihin eli tuliko nuori ajoissa, tekikö tet-harjoittelijalle sopivat tehtävät reippaasti  annettujen ohjeiden mukaan jne. Ei, ei. Palaute oli sen tyyppistä, että joltain lastentarhanopettajaopiskelijalta voitaisiin vaatia noita asioita.

Hirvein harjoitteluni ikinä oli ensimmäinen harjoittelu lähihoitajaopiskelijana 16-vuotiaana päiväkodissa ilman mitään aiempaa kokemusta lapsista ja toki itsekin olin todella nuori vielä. Harjoittelun ensimmäinen viikko meni siihen kun ryhmäni työntekijät tappelivat edessäni siitä kuka joutuu ottamaan minut kontollensa. Lopulta eräs vihamielinen tarhatäti pitkin hampain päätyi siihen tehtävään. Myöhästyin harjoittelusta kerran itsestäni riippumattomista syistä viisi minuuttia ja soitin siitä hyvissä ajoin harjoittelupaikalle, "ei me niitä minuutteja niin tarkasti katsella" oli vastaus. Lisäksi erehdyin sanomaan etten välttämättä aio erikoistua lapsiin.

Kun opettaja tuli väliarvioinnille haukkui ohjaajani minut aivan pystyyn; olin tullut hänelle pakosta vaikka hän ei halunnut, olin krooninen myöhästelijä ja minulla oli vihamielinen asenne lapsia kohtaan. Yritin selittää opettajalle asioiden oikean laidan mutta tämän mielestä hänen kuuluu kuunnella nyt aikuisen kantaa eikä uskoa oppilasta.

Loppuharjoittelu oli yhtä helvettiä. Paikassa oli hirveän huono ilmapiiri ja sijaisia haukuttiin ja heille naurettiin selän takana. Luokkakaveriani suosittiin koska hän oli söpö teinipoika, akat olivat suorastaan ihastuneita siihen vaikka sillä ei ollut mitään aikomustakaan oppia mitään, kunhan vain hengaili. Minua taas verrattiin jatkuvasti toisen ryhmän aikuisopiskelijaan joka suoritti erikoistumisopintojensa viimeistä harjoittelua ja teki vielä opintojen lisäksi töitä perhepäivähoidossa. Meitähän ei voinut mitenkään verrata keskenään kun minä vasta tutustuin lapsiin, päiväkodin rutiineihin ja lasten ohjaamiseen.

Taistelin kuin taistelinkin harjoitteluni läpi, tein samalla päätöksen etten enää ikinä halua kokea mitään vastaavaa. Muut harjoittelut ovat menneet enemmän kuin hyvin joten uskon etten yksinkertaisesti voinut olla niin paska mitä siellä annettiin ymmärtää.

Mun ois pitänyt kolmatta vuotta olla harjoittelijan palkalla. Siinä vaiheessa oli pakko sanoa kiitos hei. Olisi pitänyt aiemmin...

Eräs suurkeittiöyritys, helkkarin iso ja tunnettu sellainen, otti työharjoitteluun minut, silloin 16-vuotiaan keltanokan. Pomo oli mukava, mutta henkilökunta paria poikkeusta lukuunottamatta aivan kamalaa porukkaa! Joukossa mm. kasa vanhoja ämmiä jotka lähtivät etuajassa kotiin naureskellen ja jättivät minut YKSIN tekemään heidänkin hommansa, ja suomea puhumaton mamumies, joka kyseli kavereitteni puhelinnumeroita...halusi nuoren seurustelukumppanin, itse oli kolmekymppinen. :/

Löysin tämän ketjun eilen, ja ajattelin, että jos saan vielä tänään paskaa kohtelua eräältä harjoittelupaikan henkilöltä, niin pakko avautua... Että hitto mä vihaan sitä lehmää!! Miten joku ihminen jaksaa käyttää suuren osan energiastaan toisen nöyryyttämiseen? Esim.tuijottaa ilkeästi koko ajan. Kommentteja tulee: "älä seiso siinä", "pidä tästä kiinni. No älä nyt enää pidä!!", "mene nyt toiselle puolelle! Älä mene!"... Ihan oikeasti, olen harjoittelija, teen KAIKEN sen mitä pyydetään, mutta kun minkäänlaista puhetta/pyyntöjä ei tule, paitsi noita ilkeään äänensävyyn sanottuja haukahduksia. Vittu että vituttaa niin ettei veri kierrä. Olen käyttäytynyt häntä kohtaan vielä korostetun kohteliaasti, että häntähän varmaan tietty vituttaa sekin :). Ugh.

Minulla on yksi tällainen kokemus. Oli siedettävä paikka muuten, mutta parin ihmisen huono kasvatus ja olemattomat tavat tekivät siitä jopa traumaattisen kokemuksen vaikken muuten herkkä olekaan. Kai sen huomaa siitä, että muistaa vielä tämän..

Oppii sentään itse karttamaan tietyt virheet eli kohtelee muita paremmin.