Karmeimmat työharjoittelu, ym, kokemukset?

Menin työharjoitteluun vaatekauppaan vuonna keppi. Oli aikaa kun euroon siirtymisestä oli vain hetki joten koko kaupan tavaroita ei oltu vielä ehditty hinnoitella euroihin. Otin sitten omaksi asiakseni tämän ja kävin kaikki vaatteet läpi hinnoitellen ne uusiksi euroihin.
Olin ollut jo jonkin aikaa harjoittelussa kun samaan paikkaan tuli toinen harjoittelijatyttö ns. paremman suvun vesa. (Pieni paikkakunta kyseessä myös). Kaupan omistaja sitten alkoi ihmeellisesti suosimaan tätä tyttöstä, lahjoitti hänelle vaatteita ilmaiseksi ja sanoi että voi lounaan jälkeen pitää loppupäivän vapaata eikä edes peitellyt asiaa vaan ihan avoimesti teki näitä. Tämä tyttö ei tainnut koko harjoitteluaikana tehdä ainoatakaan työtehtävää. Sai harjoittelusta täydet pisteet ja minä sain juuri ja juuri läpi oman harjoitteluni.

I feel you!!! Olin viime syksynä työharjoittelussa kehitysvammaisten ryhmäkodissa ja ohjaajani oli ihan mulkku äijä. Arvosteli kaikkia työntekijöitä, ei jaksanut ohjata a valitti kaikesta vaikka hiki hatussa tein hommia. Oli toki itse aina paras ja ahkerin työntekijä vaikka todellisuudessa ahmi asukkaiden ruokia ja valitti soffalla. Itse valitin koululle tyypistä ja tuskin sinne enää toista laitetaan. Vituttaa kun jäi itselle ekasta harkasta niin paska fiilis että oon ihan paskat housussa menossa harjoitteluihin josko taas joutuu samanlaiseen paikkaa. Munkin teki mieli välillä karjua sille ohjaajalle naama punasena, läppästä poskelle tai pyytää pitämään turpansa kiinni ja vaikken näitä ikinä ois tehny niin kyllä se huomas että en pitänyt hänestä.

Miksi ihmeessä ette vaihda harjoittelupaikkoja? Yhteys kouluun ja uuteen paikkaan. Ei mitä tahansa paskaa tarvi kestää, todellakaan.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:43"]Miksi ihmeessä ette vaihda harjoittelupaikkoja? Yhteys kouluun ja uuteen paikkaan. Ei mitä tahansa paskaa tarvi kestää, todellakaan.
[/quote]
Koska asiat eivät ole mustavalkoisia. Vaakakupissa on muitakin asioita kuin vaikka yksittäinen huono kokemus. Siltojen polttaminen ei myöskään ole useinkaan kovin älykästä...

Siivosin 3kk asiakaspalveluharjoittelun ajan kirjakaupan kellaria ja varastoa. Mitään en oppinu, mutta varasto on aakkostettu ensin genren, siten kirjailijan ja lopuksi vielä ilmestymisjärjestyksen mukaan ja värikoodattu vielä klassikot ja ei klassikot.

Näillä harjoitteluilla ja ekoilla työpaikkakokemuksilla on aika kauaskantoiset seuraukset. Itsekin päädyin töihin hirveään pikku perhefirmaan jossa pomo kielsi puhumisen kollegan kanssa, kun teimme yksinkertaista postitushommaa. Hän teki yllätyshyökkäyksiä varastollemme olettaen, että laiskottelemme siellä (ei todellakaan!), mikä tuntui tympeältä. Lisäksi meidän piti ilmoittaa minuutin tarkkuudella työhöntulo- ja lähtöaikamme, samoin ruokatunnilla. Tällainen pilkunviilaus johti siihen, ettei kiinnostanut olla itsekään järin joustava tarvittaessa. Kyseisestä työstä ei voinut irtisanoutua, koska oli pahin 90-luvun lama päällä ja sain paikkaan jotain työkkärin palkkatukea. Jos olisin lähtenyt, olisi tullut karenssia. Niinpä minä, 18-vuotias tyttönen kärsin aikani ja laskin päiviä pestin päättymiseen, uutta työpaikkaa hakien.

Tämän työpaikan takia olen suhtautunut useisiin tuleviin töihini epäillen, peläten pahinta ja olettaen, että kaikki pomot ovat mulkkuja. Onneksi on ollut ihan toisenlaisia paikkoja. 

Sosiaali-ja terveyspuolella pari harjoittelupaikkaa ja ohjaajaa olivat niin surkeita, että vaihdoin, koska kohtelu ja paikan toimintatavat olivat ala-arvoisia. Tämänkaltaiset työpaikat eivät ymmärrä, minkä vahingon he tekevät itselleen kohtelemalla opiskelijoita epäasiallisesti. Huhut leviävät, maine menee. No, tietääpä ainakin itse, minne ei ikinä kannata töihin hakeutua, (sekä varoittaa muitakin ).

Kerronpa, vaikka joku voi tästä minut tunnistaa. Aikuisopiskelijana olin saanut erään moduulin lähihoitajaopinnoista suoritettua ja menin hyvillä mielin ns. näyttöviikolle. Arvioijapa ei ollutkaan hyvillä mielin. Kohtelu hänen osaltaan oli kamalaa. Ensimmäisen päivän ajan hän tiuski, ei suostunut neuvottelemaan mistään, ei sopimaan mitään, kulki perässäni ja suorastaan huusi. Olin päivän lopussa niin heikossa kunnossa, että luulin kuolevani. Seuraavana päivänä jouduin lähtemään päivystykseen hirvittävän korkean verenpaineen ja sydänoireiden takia. Jouduin sairauslomalle. Yritin mennä vielä samaan paikkaan uudestaan, mutta pahoinvointi iski heti alussa. Laukesi päälle joskus vuosia aiemmin oireillut paniikkihäiriö ja koko opiskeluni siirtyi pitkästi tämän tapahtuman seurauksena.

Minut jätettiin kerran pienen liikkeen lukkojen taakse, eikä esimies vastannut puhelimeen. Koko kauppa oli pimeenä, eikä ketään näkynyt. Ja sitten vihdoin kun esimies soitti takaisin, olin jo lähdössä kotiin ja meinasi pakottaa mut menemään sinne liikkeeseen yksin, että joku vaan käy avaamassa oven. Laitonta!

Silloin 15-vuotiaina oltiin kaksi viikkoa tetissä hotellissa. Käytännössä tiskattiin ne kaksi viikkoa hotellin ravintolan keittiössä aamusta iltaan. Kostoksi pöllin viinapulloja ja tupakkaa sieltä ravintolan varastosta.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 15:25"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:43"]Miksi ihmeessä ette vaihda harjoittelupaikkoja? Yhteys kouluun ja uuteen paikkaan. Ei mitä tahansa paskaa tarvi kestää, todellakaan.
[/quote]
Koska asiat eivät ole mustavalkoisia. Vaakakupissa on muitakin asioita kuin vaikka yksittäinen huono kokemus. Siltojen polttaminen ei myöskään ole useinkaan kovin älykästä...
[/quote]
Aivan. Sitä saattaa vaikka tulevaisuudessa haluta töihin saman organisaation eri osastolle, ja sinut saatetaan muistaa.

Hoitoalalla pari harjoittelua oli ihan hirveitä, vaikka aikuinen jo olinkin! En ollut moista ilkeyttä kohdannut aiemmin työelämässä ja sitten hoitajat olikin niitä kaikkein veemäisimpiä mitä maa päällä kantaa. Mitätöitiin harjoittelija kokonaan tai sitten kovaan ääneen arvosteltiin milloin mistäkin, jopa aivan keksitystä asiasta. Onneksi oli korvaavasti muutama aivan ihana paikka enkä vaihtanut alaa näiden alun huonojen kokemuksien myötä. Sain sopivasti tukea ja kannustusta näistä ns.normaaleista paikoista ja valmistuinkin hyvin arvosanoin suoraan töihin.

Nyt olen jo kovaksi keitetty hoitaja ja tottunut tähän työn henkeen, mutta opiskelijoille yritän olla aina mukava ja kannustava & uskon ohjaajana olevani ihan pidetty :) Puoleni osaan kyllä jo pitää, mutta juuri alalle tulleena oli vapaata riistaa näille ilkimyksille. 

Olen töissä matkatoimistossa ja monella harjoittelijalla on varsin ruusuiset kuvat meidän arjesta.

Ilmaisia matkoja ympäri maailmaa ja kaikki on helppoja ja ihanaa.

Meillä ei voi laittaa tiskaamaan tai siivoamaan, mutta usein harjoittelija istuu vieressä ja katsoo mitä teen. Pelkän lentovarauksen tekeminen ei käy hetkessä, pitää opetella monta asiaa ja toista kymmentä vuotta tätä työtä tehneenä nämä käskyt eivät tule mistään oppaista vaan muistista.

En tämän viimeisen harjoittelijan jälkeen suostu ottamaan yhtään harjoittelijaa pitkään aikaan, koska on myös aika puuduttavaa kuunnella sitä haukottelua ja fb.ssä pyörimistä. Ehkä 10 harjoittelijaa on vieressäni ollut ja vain 1 on jäänyt mieleeni positiivisena yllätyksenä. Väitän kuitenkin että odotan aina innolla jos tämä uusi olisi hyvä. Varsinkin älypuhelimien yleistyttyä, on harjoittelijoilla entistä pienemmät mielenkiinnot itse työntekoon ja oppimiseen.

Työkkärin harjoittelu vaatekaupassa, kolme kuukautta (ei johtanut työllistymiseen). Minut laitettiin yksin kellariin laittamaan hälyttimiä sellaisiin vaatteisiin, joissa ei normaalisti ollut hälyttimiä ollenkaan. Ne vaatteet tulivat liikkeen ulkopuolelle rekkeihin.

Kun sain  valtavan kasan  vaatteita hälytettyä, hälyttimet loppuivat koko kaupasta. Sitten piti alkaa ottaa hälyttimiä irti niistä samoista vaatteista, jotka juuri olin hälyttänyt.

Muutama vuodeosastoharjoittelupaikka sh-opintojen ajalta on kyllä jäänyt tosi negatiivisinä mieleen. Ekassa oli huono ilmapiiri työntekijöiden kesken ja eikä opiskelijoita oikein jaksettu "paimentaa" siinä sivussa. Erään kerran joku hoitaja soitti potilashuoneesta kansliaan, hän tarvitsi jotain tarviketta. Minulla ei ollut tästä tarvikkeesta mitään käsitystä ja menin kysymään neuvoa tmp-huoneeseen missä osaston koko muu hlökunta (6kpl tms) oli laittamassa laskimokanyylia lapselle :D No tämä kanylointisakki suuttui minulle kun häiritsin näin suurta ja vaativaa toimenpidettä ja potilashuoneesta soittanut suuttui kun apu ei tullut nopeasti.

Nykyään työskentelen leikkausosastolla eikä ole tähän päivään mennessä tarvinnut lapsen kanylointiin tuollaista showta ja isoa laumaa ihmisiä! Eikä meillä muutenkaan kukaan suutu opiskelijoille.

Toisessa paikassa minulle nimetty ohjaaja saattoi kadota lähes koko päiväksi osastolta jonnekin muualle, sanomatta minulle mitään, arvoitukseksi jäi oliko jotain oikeita menoja (koulutuksia tms) vai lähtikö vaan juoruamaan kavereiden kanssa. Koitin sitten yksin keksiä jotain tekemistä kun muilla hoitajilla oli jo perehdytettävät. Täytin kaappeihin jotain liinavaatteita, kaarimaljoja ja mehupillejä useamman päivän ajan. Onneksi toinen nimetty ohjaaja oli ihan asiallinen ja mukava.

Itse olen tällä hetkellä työssäoppimassa opetusravintolassa. Ohjaajat ovat todella ristiriitaisia: ensin tiuskitaan tyyliin "Miksette tee tätä koskaan?!" "Ettekö te osaa?!" jne. ja päivän tai viikon päätteeksi kehutaan, kuinka hyvin on mennyt. Välillä meidät päästetään etuajassa pois ja välillä pidetään yliaikaa, koskaan ei voi tietää. Ala on kyllä hektinen ja ymmärrän tietyllä tapaa, mutta on välillä kurja odottaa seuraavaa bussi lähes tunti, jos esimerkiksi jään yliaikaa. Ohjaajat myös puhuvat pahaa lähes jokaisesta asiakkaasta.

Ryhmässämme on lisäksi eräs henkilö, joka aukoo päätään lähes jokaiselle "huumorilla". Minulla ei riitä huumori, joten minulle hän ei nykyään oikeastaan edes kettuile. Kukaan ei saa häntä kuriin, mikä on täysin älytöntä.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 17:38"]

Olen töissä matkatoimistossa ja monella harjoittelijalla on varsin ruusuiset kuvat meidän arjesta.

Ilmaisia matkoja ympäri maailmaa ja kaikki on helppoja ja ihanaa.

Meillä ei voi laittaa tiskaamaan tai siivoamaan, mutta usein harjoittelija istuu vieressä ja katsoo mitä teen. Pelkän lentovarauksen tekeminen ei käy hetkessä, pitää opetella monta asiaa ja toista kymmentä vuotta tätä työtä tehneenä nämä käskyt eivät tule mistään oppaista vaan muistista.

En tämän viimeisen harjoittelijan jälkeen suostu ottamaan yhtään harjoittelijaa pitkään aikaan, koska on myös aika puuduttavaa kuunnella sitä haukottelua ja fb.ssä pyörimistä. Ehkä 10 harjoittelijaa on vieressäni ollut ja vain 1 on jäänyt mieleeni positiivisena yllätyksenä. Väitän kuitenkin että odotan aina innolla jos tämä uusi olisi hyvä. Varsinkin älypuhelimien yleistyttyä, on harjoittelijoilla entistä pienemmät mielenkiinnot itse työntekoon ja oppimiseen.

[/quote]

Nuoret työharjoittelijat voi myös olla hieman tylsistyneitä tuohon ulkomuistista kertomaasi ja pitkään kestävään lentojen varailuun. Älä aliarvioi harjoittelijoitasi, he ovat varmasti nopeita oppimaan. Tylsistyminen ajaa sinne puhelimen ja muiden virikkeiden äärelle!

2

Ö

Nykyinen työpaikkani. En voi irtisanoutua, koska en ole saanut mitään muuta työtä, enkä ole ihan vaan paria paikkaa hakenut, vaan lähemmäs sataa siivoojasta ja kaupan kassasta lähtien. Vain tämän nykyisen firman työpaikat olen välttänyt.

Tuntipalkka on tessinkin mukaan surkea. Olen pisimpään olleita työntekijöitä, vaikka olen ollut vain kolme vuotta töissä. Olen silti osa-aikainen. Työvuorot ovat aina neljän tai viiden tunnin vuoroja. Ei niillä elä.

Työvuoroissa on aina liian vähän porukkaa ja on ihan sairas kiire. Silti se on meidän, eikä vuorosuunnittelijan vika, kun tilauksissa kestää eikä keretä kaikkia hommia tekemään.

Työvuoroja pitäisi olla valmis jatkamaan niin kauan, kuin vuoropäällikkö keksii vaatia. Eli töiden jälkeen ei saisi sopia mitään menoja.

Kehuja ei saa, pelkkää nälvimistä ja valitusta asioista, mitkä itse on tehnyt kyllä oikein. Alkaa jo useamman vuoden jälkeen käydä itsetunnolle, kun kiitosta ei saa ja saa vain paskaa niskaansa...