Karmeimmat työharjoittelu, ym, kokemukset?

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä matkatoimistossa ja monella harjoittelijalla on varsin ruusuiset kuvat meidän arjesta.

Ilmaisia matkoja ympäri maailmaa ja kaikki on helppoja ja ihanaa.

Meillä ei voi laittaa tiskaamaan tai siivoamaan, mutta usein harjoittelija istuu vieressä ja katsoo mitä teen. Pelkän lentovarauksen tekeminen ei käy hetkessä, pitää opetella monta asiaa ja toista kymmentä vuotta tätä työtä tehneenä nämä käskyt eivät tule mistään oppaista vaan muistista.

En tämän viimeisen harjoittelijan jälkeen suostu ottamaan yhtään harjoittelijaa pitkään aikaan, koska on myös aika puuduttavaa kuunnella sitä haukottelua ja fb.ssä pyörimistä. Ehkä 10 harjoittelijaa on vieressäni ollut ja vain 1 on jäänyt mieleeni positiivisena yllätyksenä. Väitän kuitenkin että odotan aina innolla jos tämä uusi olisi hyvä. Varsinkin älypuhelimien yleistyttyä, on harjoittelijoilla entistä pienemmät mielenkiinnot itse työntekoon ja oppimiseen.

 

Ihmiset ei useinkaan opi kovin hyvin vain vieressä istumalla, ja varsinkin nykynuoret oppivat esim. järjestelmiä niin nopeasti että aika käy pitkäksi vain istua vieressä. Tässä voisi olla osasyy esimerkiksi haukotteluun, ja jopa facebookin tsekkailuun? Kyllä ohjaajakin voisi oikeasti koittaa ohjata ja opastaa, se on eri juttu kuin näyttää. Asennevammaa löytyy helposti ohjaajilta, varsinkin jos ovat kaavoihinsa kangistuneita ja suhtautuvat kielteisesti jokaiseen parannus- tai toimintamallin muutosehdotukseen. 

T. viikon töissä oltua opastanut järjestelmien käyttöä pitkäaikaisille työntekijöille....

Olin työharjoittelussa painotalossa. No eräs kääkkä antoi tehtävän että voin hänen koneellaan poistaa kuvasta läikkiä. No osasin jo hyvin Photoshoppia ja laitoin sen koko ruutu tilaan ja tein pyydetyn työn. Sitten kun kääkkä tulee takas niin alkaa kauhea huuto että mitä olen tehnyt hänen koneelleen. Huutaa pitkin käytävä jotain apuun. Sitten sieltä tulee joku mies paikalle ja sanoin että painon F-kirjainta että saan kuvan kokoruutu tilaan, mutta voin painaa uusiksi F-kirjainta niin menee takas miten se oli sinulla, niin sitten se kääkkä vaan huusi älä koske älä koske. Se mies oli ihan hiljaa. Oli tuohtunut varmaan puoli tuntia. No enpä hänen kanssaan enää ollut tekemisissä onneksi.

Vierailija kirjoitti:

I feel you!!! Olin viime syksynä työharjoittelussa kehitysvammaisten ryhmäkodissa ja ohjaajani oli ihan mulkku äijä. Arvosteli kaikkia työntekijöitä, ei jaksanut ohjata a valitti kaikesta vaikka hiki hatussa tein hommia. Oli toki itse aina paras ja ahkerin työntekijä vaikka todellisuudessa ahmi asukkaiden ruokia ja valitti soffalla. Itse valitin koululle tyypistä ja tuskin sinne enää toista laitetaan. Vituttaa kun jäi itselle ekasta harkasta niin paska fiilis että oon ihan paskat housussa menossa harjoitteluihin josko taas joutuu samanlaiseen paikkaa. Munkin teki mieli välillä karjua sille ohjaajalle naama punasena, läppästä poskelle tai pyytää pitämään turpansa kiinni ja vaikken näitä ikinä ois tehny niin kyllä se huomas että en pitänyt hänestä.

Ollaankohan oltu samassa paikassa harjoittelussa? Itselläni täysin samanlainen kokemus. Tähän liittyi lisäksi vielä nöyryytystä, ammatillisuuteni kyseenalaistamista ja kaikkea tuota. Viimeisessä keskustelussa sanoin tälle ohjaajalleni, etten ole tyhmä jne, ja kokemus tästä harjoittelusta on ollut kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, mutta kerroin myös olevani erittäin pettynyt jne.

Ensimmäistä kertaa totesin, että jos kaksi henkilöä ajaa minua tyhmäksi, osaamattomaksi ja turhaksi harjoittelussa, niin en voi tehdä muuta kuin antaa olla sillä pomo oli puhuttu myös mukaan tähän juttuun. Myös ohjaajani sanoi ”tietenkin hän on työntekijöiden puolella”.

Olin helpottunut kun pääsin tuosta paikasta pois ja onneksi se oli viimeinen harjoitteluni ennen valmistumista!

Nyt tietenkin mietin, että miten pystyn kohtaamaan uusia tilanteita tulevassa työssäni. Mitä, jos kaikki ovat yhtä mulkkuja? Olen kyseenalaistanut itseni täysin. Syyttänyt itseäni. Huomaan tarvitsevani aikaa tämän kokemuksen sulatteluun ja olen toisaalta onnellinen, etten ole vielä saanut töitä. Aion nauttia elämästä niin kauan kunnes saan töitä ja elellä pääomatuloilla siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Aaaargh! Mä en vaan voi käsittää tota asennetta työpaikoilla! Eikö ne idiootit tajua, että opiskelijat on tulevia työtovereita. Harjoittelu ja perehdytys olisi loistavia tilaisuuksia "muokata tulevasta työkaverista mieleisensä". Mäkin olen yhdessä paikassa kuullut ton että nykyajan opiskelijat on ihan surkeita... Hohhoijaa, tuommoset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :) !

Tämä, minusta on niin typerää syyttää opiskelijoita. Se on totta, että koulutuksen leikkaaminen varmasti näkyy teoreettisen osaamisen puutteellisuutena, mutta se ei ole opiskelijoiden vika vaan hallituksen ja OPSin. Valitusta pitäisi viedä kouluille eikä niille opiskelijoille. Opiskelijat tietävät tilanteen eikä se ainakaan tilannetta paranna että syyllistetään ja maristaan.

Oli valvoja jokaaa antoi työnvalvojalllle käskyjä ollla gordon ramseey.

Minlla on ihan kaamea kokemus eräästä harkkapaikasta. Työpaikkaohjaajani ei ohjannut minua ollenkaan, ei mitään keksustelua, katsoi aina vaan arvostelevaan sävyyn ja ilmaisi sen mitä tein väärin. Ilmapiiri oli erittäin ahdistava. Aamulla kun tulin paikalle ja sanoin huomenta, niin ei mitään vastausta. Ei todellakaan jäänyt sellaista oloa, että hän minua olisi halunnut auttaa, päinavastoin.

Pahinta oli kun opettajani tuli käymään niin tämä ohjaajani sanoi, että en sovellu alalle lainkaan, onneksi hän kyllä myös sanoi että ei tiedä miten harjoittelijoita ohjataan, joten minusta kommentti meni hänen osaamattomuutensa piikkiin... Onneksi opettajani piti minun puoliani,  en saanut mitään sanotuksi, kun tyrmistyin ohjaajan kommentista täysin. Ohjaaja naureskeli vielä opettajalleni kun hän oli lähtenyt että olipas outo tyyppi.. Siis mitä ihmettä? mietin vaan että kumpikohan meistä ei sovellu alalle... ja sosiaalialasta on kyse...

Ihan kauheita kokemuksia.

Olen nyt työssäharjoittelussa. Aluksi kaikki meni kivasti ja oli kivoja päiviä, mutta myöhemmin paljastui sitten että minkälaisia kaksinaamaisia ihmisiä koko työntekijäporukka on. Kultaisia päin naamaa ja sitten kun en ole lähellä niin alkaa semmoinen paskanjauhanta ettei mitään rajaa.

Olin kerran odottamassa kyytiä kotiin työpäivän loputtua. Yhden työntekijän puhelin oli pöydällä minun edessäni. Kokoajan pimputti niin katsoin vaan nopeasti mitä siinä oikeen tapahtuu, en tietenkään koskenut hänen puhelimeen todellakaan. Näin vain ilmoituksista että minusta puhutaan siinä alentavasti ja naurettiin yms ryhmässä.

Myös minulle ei kerrota hyvin, ja sitten ollaan vittumaisia kun en tee mitään, ja jos teen niin siitäkin tulee vihaisia kommentteja koska en osannut. Vielä muutama viikko jäljellä ja toivottavasti kestän. Todella ahdistavaa mennä töihin tietäen että kaikki vaan nauraa kaikelle mitä teen. Yritän parhaani.

Kokemusteni mukaan kaikissa suomalaisissa (työ)paikoissa on tuo perus, esitetään mukavaa muiden edessä ja selän takana haukutaan, arvostellaan ja juorutaan, mikä ehditään:( En halua enää ikinä suomalaiseeen työelämään, mutta kun näillä tukihiluillakaan ei pärjää yhtään:( Ja varsinkin harjoittelijoita todellakin kyykytetään, teetetään raskaimmat, vi**umaisimmat hommat ja vih ataan. KIva vielä ilman palkkaa kestää moista!

Itse kun menin aikanaan sote-alan työpaikkaan en saanut mitään perehdytystä. Heitettiin vaan lista asiakkaista naaman eteen ja "hoida homma". En esimerkiksi tiennyt menikö lääkkeet oikein, kun ainoa keino varmistaa se oli kysyä dementikolta onko tämä sinun nimesi. 

Täysin ala-arvoista ja vaarallista. Lääkkeitä menikin vääriin suihin siellä, ei onneksi itselläni, mutta toisella kesäsijaisella. Sitten vaan lääkehiiltä nieluun ja ambulanssi. Itkuisena yritti selittää että en tiennyt kun kukaan ei sanonut kuka kukin on, eikä dementikot muista nimeään. Mutta ei auttanut: sai syyt niskoilleen.

En tiedä eikö noita laitoksia valvonut silloin kukaan. Nykyään AVI sulkisi mokoman paskapaikan.

Vierailija kirjoitti:

Kauan aikaa sitten tet-harjoittelussa kaupungin varastolla.

Äijät istuivat kahvitunnin (todellakin tunti!!) jälkeen autotallissa puoli tuntia röökillä ja valittivat, kuinka työnantaja kohtelee heitä huonosti. Kun kysyin teinipojan ujoudella näiltä sankareilta, mitä seuraavaksi voisin tehdä, kaikki alkoivat kyräillä ja kiroilla. Lopulta pääsin aina mukaan johonkin autoon, jonka kyydissä ajeltiin pitkin kaupungin työmaita ja kuljeteltiin tavaroita.

Haha! Niin tuttua. Itsekin olin kaupungin duunissa teknisellä puolella ja se jatkuva kahvilla istuminen ja ulkomaalaisista jauhaminen alkoi tuntua ihan järjettömälle. Yritin sitten oma-aloitteisesti tehdä jotakin niin että mahalaukkuuni ei tulisi reikä liiasta kahvin juomisesta ja saisin aikani edes jotenkin kulumaan, niin tästä suututtiin ja aloitettiin kyräily. Pari niistä työntekijöistä oli ihan oikeasti todella yksinkertaisia, siis en ole varma oliko kenties jopa lievää älyllistä kehitysvammaa siellä pohjalla. Yksikin vain katsoi suu auki kun kysyin jotakin ja niistä silmistä näki, että siellä ei raksuttanut mitään. Hän ei ymmärtänyt mitä hänelle sanottiin. Mutta niin vain oli mukana.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt työssäharjoittelussa. Aluksi kaikki meni kivasti ja oli kivoja päiviä, mutta myöhemmin paljastui sitten että minkälaisia kaksinaamaisia ihmisiä koko työntekijäporukka on. Kultaisia päin naamaa ja sitten kun en ole lähellä niin alkaa semmoinen paskanjauhanta ettei mitään rajaa.

Olin kerran odottamassa kyytiä kotiin työpäivän loputtua. Yhden työntekijän puhelin oli pöydällä minun edessäni. Kokoajan pimputti niin katsoin vaan nopeasti mitä siinä oikeen tapahtuu, en tietenkään koskenut hänen puhelimeen todellakaan. Näin vain ilmoituksista että minusta puhutaan siinä alentavasti ja naurettiin yms ryhmässä.

Myös minulle ei kerrota hyvin, ja sitten ollaan vittumaisia kun en tee mitään, ja jos teen niin siitäkin tulee vihaisia kommentteja koska en osannut. Vielä muutama viikko jäljellä ja toivottavasti kestän. Todella ahdistavaa mennä töihin tietäen että kaikki vaan nauraa kaikelle mitä teen. Yritän parhaani.

Millä alalla olit?

Onneksi suoritin oman AMK:n harjoitteluni koulun projektissa ja ohjaajana oli koulun opettaja, jonka opintojaksoilla olin ollut aikaisemminkin. Tuo vaati kyllä paljon ja ahkeraa työntekoa, mutta teki itsekin paljon töitä, käyttäytyi asiallisesti ja oli lopulta tyytyväinen työhöni.

Karmeimmat työharjoittelukokemukset sieltä työnantajapuolella. Työharjoittelijoiden ope otti yhteyttä ja kysyi olisiko mahdollista saada muutama harjoittelupaikka. Lupasin. Kun koitti päivä, jolloin työharjoittelijan piti saapua. Työt alkoivat klo 8. Harjoittelija ei ollut vielä klo 9 saapunut. Tuli sitten siinä puolenpäivän maissa oli nukkunut liian pitkään. Sama toistui koko harjoittelujakson ajan. Mitään töitä ei hänelle voinut antaa, kun ei juurikaan ollut paikalla. Heti tultuaan piti tunnin ruokatunnin ja lähti pari tuntia ennen työajan loppumista pois. Suuttui kun annoin huonot arvostelut työharjoittelusta.

Toinen tapaus tuli kyllä ajoissa töihin, mutta ei minkäänlaista oma-aloitteellisuutta minkään suhteen. Teki vain välttämättömän ja senkin vasta kun useampaan kertaan kehoitettiin. Yleensä oli luurit päässä ja kuunteli musiikkia.

Kolmas tapaus taas ilmoitti heti tullessaan mitä hän ei sitten tee. Jäi hänelle aika vähän tehtäviä.

Neljäs ei tullut lainkaan paikalle.

Viides tuli paikalle, teki työt, oli oma-aloitteinen ja varasteli kaiken mikä irti lähti.

Enpä tämän kokemuksen jälkeen enää ottanut työharjoittelijoita.

Olin silloisen työkkärin määräämässä työharjoittelussa (kun eihän niistä voinut kieltäytyä) palvelutalon keittiössä. Olin siis hakemassa ravintola-alalle, mutta yhteishakuun oli aikaa vielä.

Minulla oli ennestään kokemusta vain tet-jaksosta perhetutun ravintolassa, ja siellä meni kaikki hyvin. Sain tehdä pizzoja, sain katsella vierestä kun kokki opetti minulle kastikkeiden tekoa, pihvien paistoa yms. Toki siivosin ja muuta, mutta kokemus oli todella kiva.

Mutta tämä palvelutalo. Siellä oli töissä kaksi vakkaria ja sitten harjoittelija. Aika on kullannut jo muistot, mutta hommiini kuului ainakin kaikki tiskaaminen (aamun ruoanvalmistuksesta tulleet tiskit, aamulla käyneiden asiakkaiden tiskit, lounaan valmistuksesta ja itse lounaalta tulleet tiskit, sekä päivän lopuksi vielä muut). Minulle kuului myös joka päiväinen siivous sekä perjantaisin tehtävä "suursiivous" (kylmiöt täytyi pestä, lattiakaivot pestä jne).

Tiskaamisen ja siivoamisen lisäksi leivoin pullia ja sämpylöitä, pilkoin vihanneksia ja juureksia päivän ruokiin, valmistin salaatit raastepöytään, tein myytävät sämpylät vitriiniin ja lounasaikana olin kassalla sen aikaa, kun vakihenkilökunta söi. En saanut lounasta paikan puolesta, vaan pupelsin omia eväitä takahuoneessa. Kahvin sain iltapäivällä ja jos halusin sen kanssa jotain makeaa, maksoin listahinnan kassaan.

Olin siis ilmainen harjoittelija.

Työ alkoi kello 7.00 ja loppui 15.00. Vakkarit lähtivät ensimmäisen viikon jälkeen lähes joka päivä kello 14.30 ja joka perjantai 14.00. Jäin siis yksin sulkemaan paikan, mikä on laitonta. Vakkarit veivät joka päivä kotiinsa vitriinissä myymättä jääneet leivonnaiset, eivätkä kertaakaan antaneet niitä minulle mukaan vietäväksi.

Kun kerran olin pahan flunssan vuoksi kaksi päivää poissa (to ja pe), minut laitettiin maanantaina korvaamaan poissaoloni siten, että tein 17.00 asti inventaariota.

En uskaltanut valittaa kenelläkään, ja jätin hakematta ravintola-alalle, vaikka sain palautetta että olen nopea, tehokas ja hyvä työntekijä. Olen edelleen, mutta nyt saan siitä aika kivaa palkkaakin.

Koira kirjoitti:

Sellane työssäoppi paikka ku talosähkö tm iha paska paikka. Pitää harjottelijoilla 12h työpäiviä

Ja teettä niidenavulla omat työnsä. Muutenkin uuno kaveri

Anttiahven kirjoitti:

Koira kirjoitti:

Sellane työssäoppi paikka ku talosähkö tm iha paska paikka. Pitää harjottelijoilla 12h työpäiviä

Ja teettä niidenavulla omat työnsä. Muutenkin uuno kaveri

Trolli kommentti itel hyvä kokemus paikasta

Jos työharjoittelupaikassa kiusataan tai syrjitään, siitä ei voi kertoa kenellekään kun uskotaan mieluummin niitä vakkareita ja hiljaa on oltava senkin vuoksi kun jos haluat saada alalta joskus töitä, ja tämmöinen kieliminen leviää, et saa töitä ja jos saat niin samat ihmiset joiden kiusaamisesta kerroit eteenpäin saattavat olla jatkossa työkavereita.

Mullakin nyt työharjoittelussa yksi vakkari yrittää pilata harjoittelun, hän jättää tekemättä omia hommia ja tekee huonosti tahallaan yhteisistä töistä oman osansa ja laittaa sitten sen mun syyksi. Puhuu mulle kun vähä-älyiselle lapselle ja jos pomo antaa vastuullisen työn mulle työpäivän lopuksi, että mitä teen seuraava aamuna kun pomolla on vapaa päivä ja kun menen töihin ja rupean tekemään sitä mitä pomo käski ja antoi luvan niin tämä vakkari naureskelee ja ajaa pois tekemään muita hommia ja sanoo ivallisesti että ei mua voi antaa sellaista tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Minlla on ihan kaamea kokemus eräästä harkkapaikasta. Työpaikkaohjaajani ei ohjannut minua ollenkaan, ei mitään keksustelua, katsoi aina vaan arvostelevaan sävyyn ja ilmaisi sen mitä tein väärin. Ilmapiiri oli erittäin ahdistava. Aamulla kun tulin paikalle ja sanoin huomenta, niin ei mitään vastausta. Ei todellakaan jäänyt sellaista oloa, että hän minua olisi halunnut auttaa, päinavastoin.

Pahinta oli kun opettajani tuli käymään niin tämä ohjaajani sanoi, että en sovellu alalle lainkaan, onneksi hän kyllä myös sanoi että ei tiedä miten harjoittelijoita ohjataan, joten minusta kommentti meni hänen osaamattomuutensa piikkiin... Onneksi opettajani piti minun puoliani,  en saanut mitään sanotuksi, kun tyrmistyin ohjaajan kommentista täysin. Ohjaaja naureskeli vielä opettajalleni kun hän oli lähtenyt että olipas outo tyyppi.. Siis mitä ihmettä? mietin vaan että kumpikohan meistä ei sovellu alalle... ja sosiaalialasta on kyse...

Sosiaalialalla on ihan valtavasti kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä matkatoimistossa ja monella harjoittelijalla on varsin ruusuiset kuvat meidän arjesta.

Ilmaisia matkoja ympäri maailmaa ja kaikki on helppoja ja ihanaa.

Meillä ei voi laittaa tiskaamaan tai siivoamaan, mutta usein harjoittelija istuu vieressä ja katsoo mitä teen. Pelkän lentovarauksen tekeminen ei käy hetkessä, pitää opetella monta asiaa ja toista kymmentä vuotta tätä työtä tehneenä nämä käskyt eivät tule mistään oppaista vaan muistista.

En tämän viimeisen harjoittelijan jälkeen suostu ottamaan yhtään harjoittelijaa pitkään aikaan, koska on myös aika puuduttavaa kuunnella sitä haukottelua ja fb.ssä pyörimistä. Ehkä 10 harjoittelijaa on vieressäni ollut ja vain 1 on jäänyt mieleeni positiivisena yllätyksenä. Väitän kuitenkin että odotan aina innolla jos tämä uusi olisi hyvä. Varsinkin älypuhelimien yleistyttyä, on harjoittelijoilla entistä pienemmät mielenkiinnot itse työntekoon ja oppimiseen.

Hahhah, tässäpä tuulahdus menneestä. Kovin vaikeaa mahtoi olla työ, jonka lähes jokainen matkustaja tekee nykyään itse. Millä alalla mahtaa kirjoittaja nykyään olla?