Lue keskustelun säännöt.
Millaista työtä teette te jotka ette kestä ilkeitä ihmisiä?
08.11.2014 |
Täällä yksi erityisherkkä ja epäsosiaalinen paniikkihäiriöinen miettii, mihin työhön kannattaisi opiskella, mikä olisi mahdollisimman vähän stressaava ja missä ei tarvisi olla tekemisissä ilkeitten työkavereitten kanssa? :( Toivon asiallisia vastauksia muilta vastaavanlaisilta ihmisiltä.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 09:31"]
Mitä ihmiset, jotka eivät kestä ilkeyttä, tekevät av:lla?
[/quote]
Hyvä kysymys :) Mutta mä ainakin harjoittelen täällä vastaansanomista ja kyseenalaistamista oikeaa elämää ajatellen. Oikeassa elämässä kun kohtaan ihmisen joka laukoo minulle loukkaavia asioita saatan vain alkaa itkeä :( tai pelkään, että alan. Täällä ei sitä vaaraa ole. Eikä ihmisten ilkeys tule niin iholle, kuin heidän pelätty tai oikea ilkeytensä irl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:58"]
En ole töissä, koska en niihin pysty. Aina löytyy joku, joka huomaa heikkouteni ja onnistuu lyttäämään minut taas maan rakoon.
[/quote]Sama. Musta on järkyttävää kun hurskastellaan et työttömien pitäisi päästä töihin jotta itseluottamus kohentuisi ja muuta vastaavaa - itse olen romahtanut ja masentunut vakavasti aina töihin (kynnysmatoksi ja piilevän sekä näkyvän kiusan kohteeksi) useassakin työpaikassa. Olen tasapainoinen ja onnellinen ja tunnen itseni arvokkaaksi kun en ole työelämässä.
[/quote]
Tämä on hyvä huomio. Itsekin olen kokenut juuri noin, nuorena oli vaikeuksia sijoittua työelämään, koska itsetuntoni oli ihan nollassa ulospäin, vaikka myös minulla sisäinen elämä oli rikasta. Mä kuntouduin kuitenkin parempaan kuntoon psykoterapian avulla ja ensimmäinen työpaikkani "uudessa elämässäni" oli työssä, jossa kakki muut olivat jonkinsortin kehitysvammaisia tai muuten kans kelkasta pudonneita ja olivat suojatyössä. Mutta sen työpaikan henki oli tervein ja paras koskaan kokemistani. En vaan ymmärrä, miksei samoja käytäntöjä uloteta työelämään laajemminkin, eli ei vertailua toisiimme ja ei turhaa kiirettä, ei vaatimuksia olla parempi kuin onkaan jne. Kaikille sama arvo jne.
Onnistuin pääsemään normaalityössäkin työpaikkaan, jossa oli niin hyvä henki, että itseluottamukseni ja työidentiteettini rakentui kestävämmäksi ja nykyään kestän jo vähän paskemmissakin paikoissa. Silti sanon, että useimmat työpaikat ovat herkille uusille työntekijöille ihan helvettejä ja monia asioita voitaisiin parantaa jos haluttaisiin.
En usko sen olevan erityisesti alasta kiinni. Joissakin työpaikoissa vain on parempi ja joissain huonompi henki. Se voi olla kiinni yhdestä tai kahdesta ihmisestä tai työpaikan hierarkiasta. Ns. kivojen ihmisten humanistialoillakin on aivan kauheita työpaikkoja, ja sitten niitä mukavia. Itse viihdyn tällä hetkellä toimistotöissä niiden parjattujen 5-kymppisten haahkojen kanssa. Kaupan kassalla tai hoitotyössä varmaan kuolisin stressiin.
Kassallakin voi viihtyä esim. ekomarketissa tai luontaistuotekaupassa. Itse erityisherkkänä viihdyin! Asiakkaina ei ole puliukkoja ja iso osa ihmisistä on tiedostavampia kuin perusmarketin asiakkaat.
Päiväkoti: siellä menee henkinen ja fyysinen terveys. Pitää olla erittäin vahva ihminen, että jaksaa siinä pyörityksessä olla mukana. Hyväkuntoinen ja puolensa pitävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityisyrittäjä
Koodari
Nykyään mitään työtä ei tehdä yksin.
Perhepäivähoitaja/lastenhoitaja perheeseen. Ainoa riskitekijä lasten vanhemmat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein virkistävä puheenaihe!
Kostin näin omalla tavallani että tein työn paremmin, kansantalous kärsii ja Suomea kalvavat nämä jotka pitävät työpaikkaa kotinaan, vaikka se on yhteiskunnan tai yhtiön omaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:16"]
Minusta on sääli, jos herkät ihmiset eristäytyvät ilkeitä ihmisiä pelätessään. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä terapiaan vahvistamaan herkkää psyykeä ja vapautumaan peloistaan? Jos käpertyy itseensä ja välttelee ihmisiä, jää monta kivaakin ihmistä kohtaamatta, ja pelot kasvavat aina vain suuremmiksi.
[/quote]Minä en pelkää ihmisiä. En vain siedä kieroa toimintaa johon ei saa otetta. Voin itse valita keiden ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. Eikä minulle ole arvo kohtaamieni ihmisten lukumäärä vaan luonne. En tarvitse ylettömästi ihmisseuraa, ennemminkin uuvun porukoissa, kahden keskisissä tapaamisissa olen parhaimmillani ja sen jaksan, enemmän käy jo voimille.
En edes ole enää kiinnostunut ihmisistä ja uusiin tutustumisesta, en ymmärrä miksi pitäisi pelätä että huipputyypit menee sivu suun? Kun en sellaisia kaipaa. Olin jo lapsena aika erakko, en ujo enkä estynyt. Viihdyin vain parhaiten yksin.
[/quote]
Siinä onkin eroa, jos on yksinäinen ja erakko omasta tahdostaan kuin että eristäytyy siksi, että pelkää ilkeitä ihmisiä. Tai että antaa asian hallita elämäänsä ja vaikuttaa kaikkeen ammatinvalinnasta alkaen. Koska todella harvassa työssä voi täysin vältellä ihmisiä tai olla varma, että törmää vain kivoihin ihmisiin, on hyvin helposti pian työelämän ulkopuolella. Eikä siinäkään mitään, jos se on oma valinta, mutta jos ei ole, seurauksena on helposti masennus.
Minusta herkkyys on vain hyvä asia, mutta ihminen voi olla herkkä ja vahva yhtä aikaa (enkä tarkoita mitään kovuutta vaan sellaista sisäistä rauhaa ja itsensä hyväksymistä). Jos herkät jäävät neljän seinän sisälle, ilkeät "voittavat".
[/quote]
Pahinta mitä olen kokenut on dramaattisuus, kauhistunut ilme kaverin pärställä kun jouduimme kaksistaan työhön. Pitkän aikaa jankkasin noin kiltti ihminen ei voi olla mielisairas, hän koki vain ettei tykkää työstään ja tahtoi miellyttää muita.
Helppoa oli ajatella hassusta ja ilkeästä ihmisestä pahaa, mutta hän oli hyvin käyttäytyvä ja miellyttävän oloinen.
[/quote]Mä en ymmärtänyt ollenkaan tätä viimeistä viestiä ja sen sanomaa..
[/quote]
Kärsin työpaikkakiusaamisesta ja porukan kiltti tyttö laski miten päästä muiden suosioon. Ensin se nauratti "hänellä on pää pimentynyt", jatkuessaan uuvutti.
Porukan johtaja oli ilkeä ja hassu ulkonäöltään mutta kukaan ei uskaltanut moneen vuoteen olla tottelematta häntä.
Kaunis ja kiltti tyttö loukkasi eniten koska hänelle oli paha antaa takaisin, tarkoitin sitä.
Joko ymmärsitte.
[/quote]
Vähän enemmän ehkä joo, mutta en siltikään kunnolla. Jotenkin sekavaa.
[/quote]
Hän saattoi minut hämmennyksiin koska meni jotain ihmeellistä draamaa, mutta ei sanonut pahasti pelkästään tunnekuormaa. Pohdin josko hän on sairas, mutta oli vaikea mieltää sairaaksi koska pidimme hänestä muutoin. ????
Sanoisitko itse kaverille mielenterveysongelmasta helposti?
[/quote]
Eli sinulla siis on se mielenterveysongelma? Selittäisi kyllä sen miksi noista kirjoituksista ei saa mitään selvää. Todennäköisesti kaikki työkaverisi ovat olleet ihan normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 09:43"]Jos sinulla on hyvä kielipää, erilaisia käännösalan töitä voi tehdä freelancerina kotoa.
[/quote]
Totta tuo kotona tekeminen,mutta kääntäjänä tarvitsee todella sosiaalisia kontakteja, että niitä toimeksiantoja tulee, - itse olen saanut omani aina suhteilla.
Lisäksi tarvii osata puolustaa itseään, koska toimeksiantajat usein haluavat käännökset pikavauhdilla ja pilkkahintaan. Mutta työ kyllä tehdään täysin itsenäisesti.
Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:01"]
Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.
[/quote]Kun se ei mene noin. Ja kun asiasta yrittää puhua niin pyöritellään silmiä eikä ymmärretä mistä kyse. Itse mennyt itkien työterveyteen jossa ohjattu työpaikkapsykologille missä olen saanut kuulla etten ole ensimmäinen tapaus saman tiimin hampaissa. Eräässä työpaikassa sanottiin etten ole ensimmäinen (enkä luultavasti viimeinen) joka sieltä itkien lähtee ja itsensä sairasloman jälkeen irtisanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on sääli, jos herkät ihmiset eristäytyvät ilkeitä ihmisiä pelätessään. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä terapiaan vahvistamaan herkkää psyykeä ja vapautumaan peloistaan? Jos käpertyy itseensä ja välttelee ihmisiä, jää monta kivaakin ihmistä kohtaamatta, ja pelot kasvavat aina vain suuremmiksi.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:16"]
Minusta on sääli, jos herkät ihmiset eristäytyvät ilkeitä ihmisiä pelätessään. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä terapiaan vahvistamaan herkkää psyykeä ja vapautumaan peloistaan? Jos käpertyy itseensä ja välttelee ihmisiä, jää monta kivaakin ihmistä kohtaamatta, ja pelot kasvavat aina vain suuremmiksi.
[/quote]Minä en pelkää ihmisiä. En vain siedä kieroa toimintaa johon ei saa otetta. Voin itse valita keiden ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. Eikä minulle ole arvo kohtaamieni ihmisten lukumäärä vaan luonne. En tarvitse ylettömästi ihmisseuraa, ennemminkin uuvun porukoissa, kahden keskisissä tapaamisissa olen parhaimmillani ja sen jaksan, enemmän käy jo voimille.
En edes ole enää kiinnostunut ihmisistä ja uusiin tutustumisesta, en ymmärrä miksi pitäisi pelätä että huipputyypit menee sivu suun? Kun en sellaisia kaipaa. Olin jo lapsena aika erakko, en ujo enkä estynyt. Viihdyin vain parhaiten yksin.
Ei minnekään missä on lähihoitajia.
No jos on työpaikkoja joissa toistuvasti kiusataan (uusia työntekijöitä/sijaisia/palkkatuettuja) ja tämä on johdossa /työterveydessä tiedossa niin miten kiusattujen terapia sen saa loppumaan? Kiusaajathan sitä terapiaa tarvitsisivat.
Herkkyydestä ei ole syytä päästä eroon, keinoja sen kanssa selviämiseen kyllä tarvitaan.
Mutta kaikki eivät oikeasti ole kovin ekstrovertteja, ei hätää vaikka "kivat tyypit menisivät sivu suun".
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:16"]
Minusta on sääli, jos herkät ihmiset eristäytyvät ilkeitä ihmisiä pelätessään. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä terapiaan vahvistamaan herkkää psyykeä ja vapautumaan peloistaan? Jos käpertyy itseensä ja välttelee ihmisiä, jää monta kivaakin ihmistä kohtaamatta, ja pelot kasvavat aina vain suuremmiksi.
[/quote]Minä en pelkää ihmisiä. En vain siedä kieroa toimintaa johon ei saa otetta. Voin itse valita keiden ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. Eikä minulle ole arvo kohtaamieni ihmisten lukumäärä vaan luonne. En tarvitse ylettömästi ihmisseuraa, ennemminkin uuvun porukoissa, kahden keskisissä tapaamisissa olen parhaimmillani ja sen jaksan, enemmän käy jo voimille.
En edes ole enää kiinnostunut ihmisistä ja uusiin tutustumisesta, en ymmärrä miksi pitäisi pelätä että huipputyypit menee sivu suun? Kun en sellaisia kaipaa. Olin jo lapsena aika erakko, en ujo enkä estynyt. Viihdyin vain parhaiten yksin.
[/quote]
No jos et pelkää ihmisiä, niin miksi olet tässä ketjussa? Siis miten sä samaistut heihin, jotka valitsee työpaikan sen mukaan, etteivät joutuisi tuntemaan kurjia tunteita sellaisten kanssa, jotka aiheuttavat hankalan olon? Sähän oot erakko vapaasta tahdostasi, moni ikään kuin olosuhteiden pakosta, vaikka ei haluaisi olla.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:16"]
Minusta on sääli, jos herkät ihmiset eristäytyvät ilkeitä ihmisiä pelätessään. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä terapiaan vahvistamaan herkkää psyykeä ja vapautumaan peloistaan? Jos käpertyy itseensä ja välttelee ihmisiä, jää monta kivaakin ihmistä kohtaamatta, ja pelot kasvavat aina vain suuremmiksi.
[/quote]Minä en pelkää ihmisiä. En vain siedä kieroa toimintaa johon ei saa otetta. Voin itse valita keiden ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. Eikä minulle ole arvo kohtaamieni ihmisten lukumäärä vaan luonne. En tarvitse ylettömästi ihmisseuraa, ennemminkin uuvun porukoissa, kahden keskisissä tapaamisissa olen parhaimmillani ja sen jaksan, enemmän käy jo voimille.
En edes ole enää kiinnostunut ihmisistä ja uusiin tutustumisesta, en ymmärrä miksi pitäisi pelätä että huipputyypit menee sivu suun? Kun en sellaisia kaipaa. Olin jo lapsena aika erakko, en ujo enkä estynyt. Viihdyin vain parhaiten yksin.
[/quote]
Siinä onkin eroa, jos on yksinäinen ja erakko omasta tahdostaan kuin että eristäytyy siksi, että pelkää ilkeitä ihmisiä. Tai että antaa asian hallita elämäänsä ja vaikuttaa kaikkeen ammatinvalinnasta alkaen. Koska todella harvassa työssä voi täysin vältellä ihmisiä tai olla varma, että törmää vain kivoihin ihmisiin, on hyvin helposti pian työelämän ulkopuolella. Eikä siinäkään mitään, jos se on oma valinta, mutta jos ei ole, seurauksena on helposti masennus.
Minusta herkkyys on vain hyvä asia, mutta ihminen voi olla herkkä ja vahva yhtä aikaa (enkä tarkoita mitään kovuutta vaan sellaista sisäistä rauhaa ja itsensä hyväksymistä). Jos herkät jäävät neljän seinän sisälle, ilkeät "voittavat".
23 vastaa vielä, että paras työpaikka on menneisyydessä oikeastaan ollut tehtaassa kokoonpanossa, missä ei tarvitse työaikana puhua edes työkavereiden kanssa.