Millaista työtä teette te jotka ette kestä ilkeitä ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:01"]

Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.

[/quote]Kun se ei mene noin. Ja kun asiasta yrittää puhua niin pyöritellään silmiä eikä ymmärretä mistä kyse. Itse mennyt itkien työterveyteen jossa ohjattu työpaikkapsykologille missä olen saanut kuulla etten ole ensimmäinen tapaus saman tiimin hampaissa. Eräässä työpaikassa sanottiin etten ole ensimmäinen (enkä luultavasti viimeinen) joka sieltä itkien lähtee ja itsensä sairasloman jälkeen irtisanoo.

[/quote]

Siinäkin toiseksi eniten lähtemisen jälkeen auttaisi kun olisi niin vahva (en tarkoita epäherkkä) että joko ei ota itseensä koska tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, tai sitten oikaisee vääryydet vaikka tulisikin paskaa niskaan. Koska jos kukaan ei oikaise niin eihän ne asiat ikinä parane ja jos joku ne oikaisee niin ei kai se voi olla pahan tai väärän tekemistä.

Assertiivisuudesta/ jämäkkyydestä järjestetään ihan kurssejakin. Siitä saisit lisää suojaa itsellesi.

Taidat olla introvertti. Lueskele, millaisissa töissä he viihtyvät parhaiten.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:01"]

Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.

[/quote]Kun se ei mene noin. Ja kun asiasta yrittää puhua niin pyöritellään silmiä eikä ymmärretä mistä kyse. Itse mennyt itkien työterveyteen jossa ohjattu työpaikkapsykologille missä olen saanut kuulla etten ole ensimmäinen tapaus saman tiimin hampaissa. Eräässä työpaikassa sanottiin etten ole ensimmäinen (enkä luultavasti viimeinen) joka sieltä itkien lähtee ja itsensä sairasloman jälkeen irtisanoo.

[/quote]

Siinäkin toiseksi eniten lähtemisen jälkeen auttaisi kun olisi niin vahva (en tarkoita epäherkkä) että joko ei ota itseensä koska tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, tai sitten oikaisee vääryydet vaikka tulisikin paskaa niskaan. Koska jos kukaan ei oikaise niin eihän ne asiat ikinä parane ja jos joku ne oikaisee niin ei kai se voi olla pahan tai väärän tekemistä.

[/quote]Jotkut työpaikat on sellaisia koneistoja ja ne väärinkäytökset eivät ole vain yhden tai kahden ihmisen tekoja ettei ole mahdollisuutta oikaista mitään. Se nöyryyttävä itkulähtö on se viimeinen keino kun mikään ei ole auttanut. Varsinkin jos olet sijainen vaikka olisitkin ollut samassa työpaikassa (eri tehtävissä) yli kymmenenkin vuotta olet todella heikossa asemassa.

En ala tässä selittelemään mistä on kyse mutta eräs työpaikka on niin mätä että työhyvinvointikonsultti vai mikä olikaan lopetti kesken kun näki miten mahdoton tehtävänsä oli. "Hyvä veli-verkostojen" kanssa saa taistella tuulimyllyjä vastaan. Vaikka kertoisit johdolle taloudellisista väärinkäytöksistä oletkin sinä se joka paikasta lähtee ja epäerehelliset saavat ylennyksen.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:16"]

Minusta on sääli, jos herkät ihmiset eristäytyvät ilkeitä ihmisiä pelätessään. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä terapiaan vahvistamaan herkkää psyykeä ja vapautumaan peloistaan? Jos käpertyy itseensä ja välttelee ihmisiä, jää monta kivaakin ihmistä kohtaamatta, ja pelot kasvavat aina vain suuremmiksi.

[/quote]Minä en pelkää ihmisiä. En vain siedä kieroa toimintaa johon ei saa otetta. Voin itse valita keiden ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. Eikä minulle ole arvo kohtaamieni ihmisten lukumäärä vaan luonne. En tarvitse ylettömästi ihmisseuraa, ennemminkin uuvun porukoissa, kahden keskisissä tapaamisissa olen parhaimmillani ja sen jaksan, enemmän käy jo voimille.

En edes ole enää kiinnostunut ihmisistä ja uusiin tutustumisesta, en ymmärrä miksi pitäisi pelätä että huipputyypit menee sivu suun? Kun en sellaisia kaipaa. Olin jo lapsena aika erakko, en ujo enkä estynyt. Viihdyin vain parhaiten yksin.

[/quote]

No jos et pelkää ihmisiä, niin miksi olet tässä ketjussa? Siis miten sä samaistut heihin, jotka valitsee työpaikan sen mukaan, etteivät joutuisi tuntemaan kurjia tunteita sellaisten kanssa, jotka aiheuttavat hankalan olon? Sähän oot erakko vapaasta tahdostasi, moni ikään kuin olosuhteiden pakosta, vaikka ei haluaisi olla. 

[/quote]En pelkää ihmisiä. Pelkään silti sitä hirveätä kiusaamista ja savustamista jota olen joutunut kokemaan ja näkemään. Viittasin siihen erakkouteen siksi kun ärsyttää toi "olkaa ihmisten kanssa, hyviä tyyppejä voi menettää jos ei uskalla olla seurassa".

Tajuatteko? Vaikea löytää työtä jossa ei joutuisi olemaan muiden kanssa, paljon kokemuksia huonosta kohtelusta, pelkään työelämää, vapaa-ajalla en pelkää ihmisiä, en vain halua pörrätä missään varmuuden vuoksi etsimässä kivoja ihmisiä?

Eihän herkkyys ja erakkoluonne sulje toisiaan pois.

En ehkä osaa selittää mitä tarkoitan.

Mäkin olen etsinyt tuollaista työtä, mutta en ole päässyt oikein mihinkään kuin just tietysti kaikenlaisiin asiakaspalvelutöihin, jotka on tosi piinallista tällaiselle introvertille ihmiselle. Onko nykyään enää missään edes sellaista työtä....???

Kai ekstrovertti luonnekin voi kärsiä huonosta itsetunnosta ja/tai pelätä ilkeitä ihmisiä?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:01"]

Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.

[/quote]Kun se ei mene noin. Ja kun asiasta yrittää puhua niin pyöritellään silmiä eikä ymmärretä mistä kyse. Itse mennyt itkien työterveyteen jossa ohjattu työpaikkapsykologille missä olen saanut kuulla etten ole ensimmäinen tapaus saman tiimin hampaissa. Eräässä työpaikassa sanottiin etten ole ensimmäinen (enkä luultavasti viimeinen) joka sieltä itkien lähtee ja itsensä sairasloman jälkeen irtisanoo.

[/quote]

Siinäkin toiseksi eniten lähtemisen jälkeen auttaisi kun olisi niin vahva (en tarkoita epäherkkä) että joko ei ota itseensä koska tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, tai sitten oikaisee vääryydet vaikka tulisikin paskaa niskaan. Koska jos kukaan ei oikaise niin eihän ne asiat ikinä parane ja jos joku ne oikaisee niin ei kai se voi olla pahan tai väärän tekemistä.

[/quote]Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Harva jaksaa vuodesta toiseen kiusaamista niin ettei ota itseensä. Ja luuletko tosiaan että niitä vääryyksiä noin vaan oikaistaan tai ettei sitä kukaan ole yrittänyt?

Oma osuutensa on niillä "hyvillä" tyypeillä työpaikalla jotka eivät ota kantaa = mahdollistavat kiusaamisen passiivisella hyväksymisellään kun pelkäävät joutuvansa itse siihen asemaan jos puolustavat heikompia.

Työpaikalla olisi kai tarkoitus tehdä töitä eikä käyttää energiaa selviytymiseen.

Jos yöt menee valvoen ja harrastukset ja kaikki jää kun pitää säästää voimat työssä selviämiseen niin parempi lähteä vaikka kuinka "ilkeät" voittaisivat.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:08"]

Kai ekstrovertti luonnekin voi kärsiä huonosta itsetunnosta ja/tai pelätä ilkeitä ihmisiä?

[/quote]Mutta ehkä introverttiä enemmän haluaa olla menettämättä niitä huipputyyppejä?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:01"]

Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.

[/quote]Kun se ei mene noin. Ja kun asiasta yrittää puhua niin pyöritellään silmiä eikä ymmärretä mistä kyse. Itse mennyt itkien työterveyteen jossa ohjattu työpaikkapsykologille missä olen saanut kuulla etten ole ensimmäinen tapaus saman tiimin hampaissa. Eräässä työpaikassa sanottiin etten ole ensimmäinen (enkä luultavasti viimeinen) joka sieltä itkien lähtee ja itsensä sairasloman jälkeen irtisanoo.

[/quote]

Siinäkin toiseksi eniten lähtemisen jälkeen auttaisi kun olisi niin vahva (en tarkoita epäherkkä) että joko ei ota itseensä koska tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, tai sitten oikaisee vääryydet vaikka tulisikin paskaa niskaan. Koska jos kukaan ei oikaise niin eihän ne asiat ikinä parane ja jos joku ne oikaisee niin ei kai se voi olla pahan tai väärän tekemistä.

[/quote]Jotkut työpaikat on sellaisia koneistoja ja ne väärinkäytökset eivät ole vain yhden tai kahden ihmisen tekoja ettei ole mahdollisuutta oikaista mitään. Se nöyryyttävä itkulähtö on se viimeinen keino kun mikään ei ole auttanut. Varsinkin jos olet sijainen vaikka olisitkin ollut samassa työpaikassa (eri tehtävissä) yli kymmenenkin vuotta olet todella heikossa asemassa.

En ala tässä selittelemään mistä on kyse mutta eräs työpaikka on niin mätä että työhyvinvointikonsultti vai mikä olikaan lopetti kesken kun näki miten mahdoton tehtävänsä oli. "Hyvä veli-verkostojen" kanssa saa taistella tuulimyllyjä vastaan. Vaikka kertoisit johdolle taloudellisista väärinkäytöksistä oletkin sinä se joka paikasta lähtee ja epäerehelliset saavat ylennyksen.

[/quote]

No joo joo, mutta silti se menee noin kuin tuo henkilö sanoi, jota lainasit. Mutta ei sairasta työpaikkaa varmaan nyt koske tuollaiset normaalit lait. Sen, että normaalisti se menee noin halusin huomauttaa. Koska itse aina ennen luulin, että bika on AINA minussa, mutta sittemmin oon alkanut oppia että ei ole vaan jos työpaikka sinänsä on suht terve niin asiat on siten kuin hlö jota lainasit sanoi :)

Mä olen yksityisyrittäjä. Hommiin kuuluu pääasiassa suunnittelua, koordinointia, verkkosivujen ylläpitoa, markkinointimateriaalien laatimista ja tavaran toimittamista (postitse).

Olen aikaisemmin ollut kyllä tosi kivassa oman alan työpaikassa. Olen vanhojen työkavereiden kanssa yhä yhteyksissä. Firmaa johdettiin päin vittua, siksi lähdin lätkimään, mutta se ei vaikuttanut oman työtiimini sisäisiin väleihin (ellei sitten jopa positiivisesti).

Olen koulutukseltani vaatesuunnittelija. Tämä duuni oli olla myös äärimmäisen stressaavaa ja ahdistavaa, mutta se riippuu täysin työtehtävistä ja työpaikasta. Muotialalla homma on hektisempää ja käy helposti yöunien päälle, mutta vaatteitahan nyt on muitakin kuin nopeasti vaihtuvat sesonkimallistot. Rohkeasti vaan opiskelemaan ja työelämään, minkä alan sitten ikinä valitsetkin!

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:08"]

Kai ekstrovertti luonnekin voi kärsiä huonosta itsetunnosta ja/tai pelätä ilkeitä ihmisiä?

[/quote]Mutta ehkä introverttiä enemmän haluaa olla menettämättä niitä huipputyyppejä?

[/quote]

Joo, varmaankin näin, mutta tarkoitin tuon alunperin siihen, että katsele introverttien ammatteja. Tietenkin niin kauan kuin on arka niin voi toimiakin, mutta itse ainakin olen kasvattanut itsetuntoani ja haluan mieluummin tähdätä peloista vapautumiseen kuin pitää itseäni introverttinä pelon takia. En tiedä, kumpi olen, mutta useinkaan en tunne oloani hyväksi myöskään sivussa, joskin rauhassa olla saaden. Mutta välillä se on vain ollut pakko.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:16"]

Mä olen yksityisyrittäjä. Hommiin kuuluu pääasiassa suunnittelua, koordinointia, verkkosivujen ylläpitoa, markkinointimateriaalien laatimista ja tavaran toimittamista (postitse).

Olen aikaisemmin ollut kyllä tosi kivassa oman alan työpaikassa. Olen vanhojen työkavereiden kanssa yhä yhteyksissä. Firmaa johdettiin päin vittua, siksi lähdin lätkimään, mutta se ei vaikuttanut oman työtiimini sisäisiin väleihin (ellei sitten jopa positiivisesti).

Olen koulutukseltani vaatesuunnittelija. Tämä duuni oli olla myös äärimmäisen stressaavaa ja ahdistavaa, mutta se riippuu täysin työtehtävistä ja työpaikasta. Muotialalla homma on hektisempää ja käy helposti yöunien päälle, mutta vaatteitahan nyt on muitakin kuin nopeasti vaihtuvat sesonkimallistot. Rohkeasti vaan opiskelemaan ja työelämään, minkä alan sitten ikinä valitsetkin!

[/quote]

 vaikea uskoa, että sun ongelmasi on, ettet kestä ilkeitä ihmisiä. Ei millään pahalla. Mutta kun sellainen, ettei kestä, rajoittaa usein hieman enemmän, kuin että monen unelma-ammattiin päässyt henkilö otti hatkat jostain firmasta ja vei about tiimin mennessään. Joo, katkera olen ja kadekin :)

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 09:44"]

MInäkin pidän itseäni ihmisenä, joka ei kestä ilkeyttä, mutta olen sairaanhoitaja. Potilaiden kanssa ei tarvitse sellaista kestääkään ja heille päin saa jakaa omasta ihmisyydestään niin paljon kuin haluaa. Vaikeinta on, jos työyhteisöön tai esimieheksi sattuu tunnevammainen ihminen. Sellainen voi käydä heikkouksien kimppuun ja tehdä töihin lähdöstä vaikeaa.

[/quote]

Olen samalla alalla, en sh mutta vastaavaa, ja painin myös ongelman kanssa. Olen koko työelämäni vaihdellut työpaikkaa parin vuoden välein ja syynä ainoastaan se että joka paikassa aina joudun jonkun pilkkaamaksi ja kiusaamaksi. Se on kai mussa ikäänkuin kiinni se kiusatun leima, ei auta vaikka muutan jonnekin missä kukaan ei tiedä musta ennalta mitään. Olen siis jotenkin outo kai, en sovellu laumaan kai koska en kestä nöyryyttämistä. Jokin kumma juttu mussa on mikä aina huomataan mistä voi lytätä, en osaa nimetä tarkemmin. Nyt taas pari vuotta kasassa ja uutta katselen, pakko. Oma pää ei kestä työympäristöä enkä suostu päätymään työterveyshuollon mielenterveysasiakkaaksi. Mulla vaan alkaa olee jo kortit tyhjät kun olen vaihtanut työpaikkaa jo niin useasti, privaattipuoli ei palkkaa tässä taloudellisessa tilanteessa enää oikein ketään ja ikääkin mulla on jo 40, mikä saattaa vaikuttaa työnsaantiin. Toisaalta olen työpaikan saanut aina melko varmasti jos pääsen haastatteluun asti, ihmiset pitävät musta kyllä ja esimiesten kanssa mulla ei ikinä ongelmia suuremmin ole ollutkaan. Olen melko mutkaton, suora ja rehellinen, kova tekemään työtä. Esimiehet tykkää, kollegat kaikki ei. Aina ärsytän jotakuta ja se on aina sellainen "vahva" kiusaajatyyppi joka saa sitten minut kääntymään heikoksi, koska minä en taas, kuten sanottu, kestä kiusaamista ja pilkkaamista, en voi kertakaikkiaan edes ymmärtää sitä. Ongelma pysyy samana vaikka työympäristö vaihtuu, vika siis on minussa itsessäni jollain tavoin. En usko että pystyn enää tässä iässä syvintä sisintäni miksikään muuksi muuttamaan, pitäis vaan löytää työ missä ongelma eri toistuisi, missä saisin olla enemmän ihan itsekseni. Se olis ainoa tarkaisu, ja itsekseni viihdyn kyllä. Kohta olen itse 50, aion tehdä kaikkeni jotta en itse vieritä eteenpäin kaikkea kokemaani kiusaamista. Mielenkiintoista tässä kokonaisuudessa on kuitenkin se että kiusaaminen alkoi vasta työelämässä, lapsuudessa/nuoruudessa en muista sellaista ikinä kokeneeni.

Ite olen toimistotyössä jossa voi vain pyöritellä papereita, arkistoida jne. Paperit ei valita.

Pahimmat kiusaamispaikat ovat tutkimusten mukaan seurakunnat ja opettajanhuoneet. Olin oikeasti hämmästynyt, kuin luin tilanteesta.

Olen työskennellyt vuosien ajan pankkien taustatehtävissä. Valtaosa ihmisistä oli mukavia ja kohteliaita. 

Toisaalta minulla oli eläkeikäinen naispuolinen esimies. Hän sätti alaisiaan, ylisti itseään tauotta, juorusi ja vakoili muita ja kävi jopa käsiksi alaisiinsa. Kyse oli yksittäisestä, mielestäni häiriintynestä ihmisestä.

Onnistuisiko sinulta freelancer-lehtikirjoittaminen? :)

[/quote]"Hyvä veli-verkostojen" kanssa saa taistella tuulimyllyjä vastaan. Vaikka kertoisit johdolle taloudellisista väärinkäytöksistä oletkin sinä se joka paikasta lähtee ja epäerehelliset saavat ylennyksen.

[/quote]

Asia on juuri näin. Koettu on.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:03"]

[/quote]"Hyvä veli-verkostojen" kanssa saa taistella tuulimyllyjä vastaan. Vaikka kertoisit johdolle taloudellisista väärinkäytöksistä oletkin sinä se joka paikasta lähtee ja epäerehelliset saavat ylennyksen.

[/quote]

Asia on juuri näin. Koettu on.

[/quote]

Totta. Mun työpaikalla laiminlyödään merkittävää turvallisuuskäytäntöä joka olisi hyvin yksinkertaisesti korjattavissa. Ylimmän johdonkaan saaminen pöydän ääreen ai auttanut koska hyvä-veli-verkosto toimii; ihan kuin jossain Venäjällä oltais. Kyse ei edes ole taloudellisista menetyksistä vaan puhtaasti vallan käytöstä. Tekis mieli myydä juttu Hesariin mutta eipä silläkään palkkiolla kai loppuelämää elelis joten tässä sitten mumisen vaan. Mph.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:01"]

Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.

[/quote]Kun se ei mene noin. Ja kun asiasta yrittää puhua niin pyöritellään silmiä eikä ymmärretä mistä kyse. Itse mennyt itkien työterveyteen jossa ohjattu työpaikkapsykologille missä olen saanut kuulla etten ole ensimmäinen tapaus saman tiimin hampaissa. Eräässä työpaikassa sanottiin etten ole ensimmäinen (enkä luultavasti viimeinen) joka sieltä itkien lähtee ja itsensä sairasloman jälkeen irtisanoo.

[/quote]

Siinäkin toiseksi eniten lähtemisen jälkeen auttaisi kun olisi niin vahva (en tarkoita epäherkkä) että joko ei ota itseensä koska tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, tai sitten oikaisee vääryydet vaikka tulisikin paskaa niskaan. Koska jos kukaan ei oikaise niin eihän ne asiat ikinä parane ja jos joku ne oikaisee niin ei kai se voi olla pahan tai väärän tekemistä.

[/quote]Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Harva jaksaa vuodesta toiseen kiusaamista niin ettei ota itseensä. Ja luuletko tosiaan että niitä vääryyksiä noin vaan oikaistaan tai ettei sitä kukaan ole yrittänyt?

Oma osuutensa on niillä "hyvillä" tyypeillä työpaikalla jotka eivät ota kantaa = mahdollistavat kiusaamisen passiivisella hyväksymisellään kun pelkäävät joutuvansa itse siihen asemaan jos puolustavat heikompia.

Työpaikalla olisi kai tarkoitus tehdä töitä eikä käyttää energiaa selviytymiseen.

Jos yöt menee valvoen ja harrastukset ja kaikki jää kun pitää säästää voimat työssä selviämiseen niin parempi lähteä vaikka kuinka "ilkeät" voittaisivat.

[/quote]

Näin minä aion tehdä (sivusta kommentoin tähän ketjuun). Heti kun tämä päätös kypsyi sisälläni, viimeinkin, tunnen jälleen jonkinlaista iloa, voimieni luontaista kasvua, luovuus pääsee jälleen liikkumaan vapaasti. En osta lähtöpullaa.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:01"]

Ilkeitä ihmisiä ei oikeen voi välttää, olipa missä työssä tahansa. Itse olen ajatellut sen niin, että jos tekee parhaansa ja pyytää anteeksi, jos on tehnyt virheen, niin on omat asiat kunnossa. Jos jollekin ei sitten kelpaa, niin ei voi mitään. Ilkeisiin kommentteihin suhtaudun niin, että sillä ihmisellä on huono päivä tai kurja olo. Koitan silti olla aina ystävällinen, sillä jos ei itse mene mukaan, niin vaikea sitä on kenenkään kauan yksinään pottuilla.

[/quote]Kun se ei mene noin. Ja kun asiasta yrittää puhua niin pyöritellään silmiä eikä ymmärretä mistä kyse. Itse mennyt itkien työterveyteen jossa ohjattu työpaikkapsykologille missä olen saanut kuulla etten ole ensimmäinen tapaus saman tiimin hampaissa. Eräässä työpaikassa sanottiin etten ole ensimmäinen (enkä luultavasti viimeinen) joka sieltä itkien lähtee ja itsensä sairasloman jälkeen irtisanoo.

[/quote]

Siinäkin toiseksi eniten lähtemisen jälkeen auttaisi kun olisi niin vahva (en tarkoita epäherkkä) että joko ei ota itseensä koska tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, tai sitten oikaisee vääryydet vaikka tulisikin paskaa niskaan. Koska jos kukaan ei oikaise niin eihän ne asiat ikinä parane ja jos joku ne oikaisee niin ei kai se voi olla pahan tai väärän tekemistä.

[/quote]Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Harva jaksaa vuodesta toiseen kiusaamista niin ettei ota itseensä. Ja luuletko tosiaan että niitä vääryyksiä noin vaan oikaistaan tai ettei sitä kukaan ole yrittänyt?

Oma osuutensa on niillä "hyvillä" tyypeillä työpaikalla jotka eivät ota kantaa = mahdollistavat kiusaamisen passiivisella hyväksymisellään kun pelkäävät joutuvansa itse siihen asemaan jos puolustavat heikompia.

Työpaikalla olisi kai tarkoitus tehdä töitä eikä käyttää energiaa selviytymiseen.

Jos yöt menee valvoen ja harrastukset ja kaikki jää kun pitää säästää voimat työssä selviämiseen niin parempi lähteä vaikka kuinka "ilkeät" voittaisivat.

[/quote]

Näin minä aion tehdä (sivusta kommentoin tähän ketjuun). Heti kun tämä päätös kypsyi sisälläni, viimeinkin, tunnen jälleen jonkinlaista iloa, voimieni luontaista kasvua, luovuus pääsee jälleen liikkumaan vapaasti. En osta lähtöpullaa.

[/quote]

Onneksi olkoon! Saitko uuden duunin vai otatko riskin taloudellisen selviytymisen suhteen? Itse välillä mietin että pitäis kai ottaa ja lähteä vaan, kai se jollain tavalla elämä kantais sitten kuitenkin. Parempi kai rahattomanakin kuin henkisesti täysraatona työympäristön takia.