Millaista työtä teette te jotka ette kestä ilkeitä ihmisiä?

Up!

Ei myöskään kannata mennä naisvaltaiselle alalle. Varsinkin jos olet nuori, muita korkeammin koulutettu naishenkilö, niin työpaikan viisikymppiset haahkat tekevät elämästäsi helvettiä.

Meillä kirjastossa on pelkästään mukavia asiakkaita, eikä työkavereissakaan ole valittamista. Täydellinen työpaikka.

En ole enää niin nuorikaan, mutta kokemusta on juuri nuoruudesta ilkeistä ja inhottavista vanhemmista naistyökavereista. Toimistotyössä. 

Viihtyisin itsenäisessä työssä mitä saa tehdä pääasiassa itsekseen omassa rauhassa. 

ap

Aika hassua, mutta mielestäni en kestä ilkeitä ohmisiä ja olen asiakaspalvelutyössä. Mutta ehkä se auttaa, että olen itsekin tarvittaessa melkoinen bitch ja jos asiakas ei meinaa osata käyttäytyä niin palautan hänet kyllä maanpinnalle paskaisista kuvitelmistaan. Työkavereiden kanssa jupisen lähinnä ne pakolliset. Välillä minusta tuntuu, että asiakkaat on sydämellisempiä, kuin työkaverit. Ei mun työkaverit mua kiusaa, mutta meillä ei esim. tervehditä kuin niitä "omia kavereita", mikä on minusta täysin junttia. Alkuun tervehdin kaikkia, mutta kyllästyin kun se oli minullekin vain sllainen tapa, eikä kukaan lähtenyt mukaan, että ois huomioinut tavan vuoksi minua.

En ole töissä, koska en niihin pysty. Aina löytyy joku, joka huomaa heikkouteni ja onnistuu lyttäämään minut taas maan rakoon.

Ei ainakaan hoitotyö. Mites joku puutarhanhoito, tms luova homma? Itse vähän miettinyt samaa, luonnonläheiset ja toiminnalliset hommat rauhottaa tätä paniikkihäiriöistä:-)

Ootko minä, ap. :) Mulla alkaa hahmottua, mitä vielä jonain päivänä teen. Ilkeys on syvältä, arvotonta.

Eläintenhoitaja, tilatyöntekijä maatilalla esim? Eläimet on kyllä terapeuttisia jos kärsit mielenterveysongelmista, saattaa auttaa jopa tilannetta.

Minä en kestä ilkeitä ihmisiä, mut olen hoitotyössä. Potilaat voivat olla ilkeitä, mut he ovat sairaita, kipeitä, väsyneitä kipuunsa ja elämäänsä. En ota sitä ilkeyttä henkilökohtaisesti.

Itse olen varastotöissä :) On päiviä, jolloin en muuta kuin morjesta työtovereitani.

Joskus mietin, olenko sopiva työelämään diagnoosieni kanssa, mutta terapiassa on kannustettu jatkamaan ja minuun on uskottu. Olen saanut valtavasti kehuja ja ihmetystäkin, miten olen jaksanut. 

Alanvaihtohan minulla mielessä, en tiedä mitä tekisin elämälläni. Tekisin mielelläni töitä enkä tahtoisi jäädä sairaseläkkeelle. Asiakaspalvelun löysin kaikista raskaimpana, etenkin kaupassa olemisen. 

Mulla puoliso kans paniikkihäiriöinen, tällä hetkellä määräaikais eläkkeellä. Miettiny kuitenki et jos jonkun sopivan löydyttyä, henkilökohtainen avustaja. Siinä vaan duunaat sen yhen ihmisen kanssa ja hänen kanssa käyt kaupassa.

Täällä erityisherkkä enkä suosittele päiväkotialaa. Niin paljon pahan puhumista, ilkeilyä, valittamista, kaksinaamaisuutta ettei tosikaan. Jopa lapsia, lasten vanhempia ja pomoa arvostellaan. Ei kannata kertoa itsestään mitään ja pitää tietty muuri ettei sinusta juoruilla.

Mitä ihmiset, jotka eivät kestä ilkeyttä, tekevät av:lla? 

Jos sinulla on hyvä kielipää, erilaisia käännösalan töitä voi tehdä freelancerina kotoa.

MInäkin pidän itseäni ihmisenä, joka ei kestä ilkeyttä, mutta olen sairaanhoitaja. Potilaiden kanssa ei tarvitse sellaista kestääkään ja heille päin saa jakaa omasta ihmisyydestään niin paljon kuin haluaa. Vaikeinta on, jos työyhteisöön tai esimieheksi sattuu tunnevammainen ihminen. Sellainen voi käydä heikkouksien kimppuun ja tehdä töihin lähdöstä vaikeaa.

Työ jossa ei ole tärkeilyä, on kivaa, siivoja esimerkiksi.  Pienipalkkaista ja raskasta, joku kokee nöyryyttäväksi, koin elämäni parhaat vuodet siivoojana.  Joskus siinäkin oli tahallista kiusantekoa, jätettiin pahvilaatikoita ja lehtiä tahallaan käytävälle, kuitenkin se oli parempaa kuin hyväpalkkainen työ.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:58"]

En ole töissä, koska en niihin pysty. Aina löytyy joku, joka huomaa heikkouteni ja onnistuu lyttäämään minut taas maan rakoon.

[/quote]Sama. Musta on järkyttävää kun hurskastellaan et työttömien pitäisi päästä töihin jotta itseluottamus kohentuisi ja muuta vastaavaa - itse olen romahtanut ja masentunut vakavasti aina töihin (kynnysmatoksi ja piilevän sekä näkyvän kiusan kohteeksi) useassakin työpaikassa. Olen tasapainoinen ja onnellinen ja tunnen itseni arvokkaaksi kun en ole työelämässä.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 22:39"]

Täällä yksi erityisherkkä ja epäsosiaalinen paniikkihäiriöinen miettii, mihin työhön kannattaisi opiskella, mikä olisi mahdollisimman vähän stressaava ja missä ei tarvisi olla tekemisissä ilkeitten työkavereitten kanssa? :( Toivon asiallisia vastauksia muilta vastaavanlaisilta ihmisiltä. 

[/quote]Älä ainakaan kirkon työntekijäksi lähde.

Suunnitteluinsinööri. Onhan niitä joskus hankaliakin, mutta esim. kohdallani tänä vuonna on ollut yksi hankala tapaus. Olen ollut kioskimyyjänä ja työkkärissä, joten en enää pelkää helvettiin joutumista, jos sellainen on.