Lapsi 4,5 v. ei tunne empatiaa, sanoo päiväkodin henkilökunta

Vierailija kirjoitti:

Toisilla se empatiakyky vaan kehittyy myöhemmin. Itselläni ei ollut ennen jotain 8-10 vuoden ikää sellaista ollenkaan. Vanhemmat yritti kyllä opettaa, esim. kertoa että hyönteisiä sattuu jos nypin niiltä siivet irti ja katson miten ne hassusti kipittää. Ja toki suoraan kieltää. Mutta koska ei ollut omaa empatiakykyä, tein silmän välttäessä silti. Myös pikkuveljeni kiusaaminen oli mulle pelkkää tylsän ajan viihdykettä, en pystynyt ollenkaan ajattelemaan hänen tunteita. En, vaikka hän ne hyvin selvästi näytti, usein itkikin.

Silti mullekin jossain vaiheessa alkoi se empatia syntyä. Paljolti sen kautta että jouduin itse kiusatuksi ja kokemaan myös sairautta ja kipua. Jotenkin sitä ennen en ollut edes tajunnut, millaista psyykkinen ja fyysinen kipu on, enkä siksi osannut tuntea empatiaa siitä kärsiviä kohtaan. 

Niin, empatia usein vaatii sen, että itsellä on sama kokemus. Tietää, miltä asiat tuntuu. Voiko muka tietää, miltä hylätyksi tuleminen tuntuu, ellei koskaan ole tullut hylätyksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiataidot opitaan. Onko lapselle sanoitettu tunteita: huomaan, että olet vihainen, surullinen, pettynyt, kyllästynyt, innostunut, iloinen jne. ?

Vielä muutama vuosi sitten (noin 2015 ja sitä ennen) käytännössä kukaan vanhempi tai tarhatäti ei sanoittanut lapsille. Siitä huolimatta lapsista ei kasvanut psykopaatteja.

Höpsis. Tosi monet ovat ihan vaistonvaraisesti sanoittaneet tunne-elämää lapselle aina (meidän aikana), ja kyllä tuosta oli monessa paikassa puhetta vuosia mainitsemaasi aiemmin.

Hyvä että empatian puuttuminen on ylipäätänsä huomioiti. Liian usein jätetään empatiakyvytön lapsi terrorisoimaan muita sillä seurauksella että kaikilla muillakin on traumoja ja ties mitä mt-ongelmia myöhemmin.

Tässä keskiviikon tosi huono satu🥴

Ap nyt voisi perääntyä ja sekaantua vähemmän tämän perheen asioihin. Jos lapselle saadaan jokin diagnoosi ja/tai toimintasuunnitelma, ja äiti haluaa jutella asiasta ap:n kanssa ja pyytää jotain tukea, niin siinä vaiheessa vasta kannattaa lähteä mukaan.

Jos omalla lapsellani olisi jotain todellista tai kuviteltua ongelmaa, ja joku satunnaisesti nähty tuttava alkaisi siinä huolestua ja hääriä ja hosua asian ympärillä, niin olisin hyvin ärsyyntynyt. Jos kaipaisin apua, niin kertoisin mistä on kysymys ja mikä olisi paras tapa toimia lapsen kanssa.

Aloituksen perusteella ap ylireagoi asiaan mikä ei hänelle edes kuulu.

Onkohan asperger? Aspergereilla ei ole tunne-elämää. Huom! ..kouluampujat, Breivik, yms. kaikki aspergereita. Kiva elämä teillä! Ehkä lapsi pitäisi ajoissa eristää, että muut lapset saisivat normaalin elämän.

Vierailija kirjoitti:

Ap nyt voisi perääntyä ja sekaantua vähemmän tämän perheen asioihin. Jos lapselle saadaan jokin diagnoosi ja/tai toimintasuunnitelma, ja äiti haluaa jutella asiasta ap:n kanssa ja pyytää jotain tukea, niin siinä vaiheessa vasta kannattaa lähteä mukaan.

Jos omalla lapsellani olisi jotain todellista tai kuviteltua ongelmaa, ja joku satunnaisesti nähty tuttava alkaisi siinä huolestua ja hääriä ja hosua asian ympärillä, niin olisin hyvin ärsyyntynyt. Jos kaipaisin apua, niin kertoisin mistä on kysymys ja mikä olisi paras tapa toimia lapsen kanssa.

Aloituksen perusteella ap ylireagoi asiaan mikä ei hänelle edes kuulu.

Olen eri mieltä. Minusta tämä on harvinaisen hyvä keskustelu. Harvoin tulee pohdittua empatian syvintä olemusta. Kiitos ajatuksen herättämisestä ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei osaa lukea myöskään koiraa. Tyttären koira oli kerran mukana, kun ulkoilimme yhdessä. Lapsi työnsi juosten isoa kuorma-autoa kohti koiraa, joka oli minulla kytkettynä hihnassa. Hän olisi antanut auton iskeytyä koiraan, ellei koira olisi irvistellyt ja murissut, kun tuli ihan kohti. En tajunnut kieltää lasta ajoissa, kun en voinut kuvitellakaan että hän voisi tahallaan törmätä autolla koiraan.

Lapsi tietysti säikähti koiran reaktiota ja meni äitinsä turviin itkemään. AP

Oppiko lapsi tuosta taoauksesta mitään? Esim onko toistanut tuota toimihtaa? Jos ei, niin siinä sulle malliesimerkki siitä, miten lapsi oppii asioita. Mutta ehkä parempi, että pkodit nyt miettivät tuota tilannetta keskenään. Ihan eka ongelma on toi kahden kodin + kahden PÄIVÄKODIN yhdistelmä tuon ikäisen elämässä. 

Mulla oli eilen autossa mukana tyttären eri koira (tyttärellä on pieni kennel, koiria on yhteensä 5), jota lenkitin kun olin lähtenyt heiltä. Sattumalta äiti tuli lapsen kansa pihaan, kun olin koiran kanssa lähdössä kotimatkalle. Lapsi osasi varoa, kun sanoin että koira ei ole tottunut lapsiin ja voi alkaa riehua. Autoepisodin kokenut koira on eri rotua, avoimempi ja ihmissosiaalisempi. AP

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei osaa lukea myöskään koiraa. Tyttären koira oli kerran mukana, kun ulkoilimme yhdessä. Lapsi työnsi juosten isoa kuorma-autoa kohti koiraa, joka oli minulla kytkettynä hihnassa. Hän olisi antanut auton iskeytyä koiraan, ellei koira olisi irvistellyt ja murissut, kun tuli ihan kohti. En tajunnut kieltää lasta ajoissa, kun en voinut kuvitellakaan että hän voisi tahallaan törmätä autolla koiraan.

Lapsi tietysti säikähti koiran reaktiota ja meni äitinsä turviin itkemään. AP

Vaikuttaa enemmän siltä että sinä et ymmärrä tätä lasta ja odotat häneltä liikaa. Hän on vielä hyvin pieni eikä kannata kuvitella sitä ja tätä vaan pysyä itse hereillä ja olla valmiina vähän kaikkeen. Tuon ikäiset vielä hölmöilee paljon eikä hoksaa moniakaan asioita, siksi aikuisen kuuluu olla valmiina suojaamaan lasta tai suojaamaan muita lapselta. Kyllä itse teit tuossa virheen kun vain oletit etkä ajoissa varoittanut/komentanut.

Älä huoli laitokseen päätyy , koulukoti , vankila , mitä näitä nyt on ja parempi niin.

Minulla on nepsylapsi. Hän toimii impulsiivisesti eikä osaa säädellä voimiaan niin hyvin. Kesksutellessa hänen empatiataidoissaan ei ole vikaa, mutta hän toimii niin nopeasti ettei tilanteissa ”ehdi” asettua toisen asemaan. Asian voisi ap:n tapauksessa ottaa esille neuvolassa, ja jos mahdollista niin lasten tunnetaitoryhmä tai toimintaterapiakin voisi olla hyödyksi. Ei auta ketään leimata pientä lasta psykopaatiksi. Minun lapseni on jo koululainen mutta haasteita edelleen ja ap:n kuvaamat tilanteet hänelle tyypillisiä tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei osaa lukea myöskään koiraa. Tyttären koira oli kerran mukana, kun ulkoilimme yhdessä. Lapsi työnsi juosten isoa kuorma-autoa kohti koiraa, joka oli minulla kytkettynä hihnassa. Hän olisi antanut auton iskeytyä koiraan, ellei koira olisi irvistellyt ja murissut, kun tuli ihan kohti. En tajunnut kieltää lasta ajoissa, kun en voinut kuvitellakaan että hän voisi tahallaan törmätä autolla koiraan.

Lapsi tietysti säikähti koiran reaktiota ja meni äitinsä turviin itkemään. AP

Oppiko lapsi tuosta taoauksesta mitään? Esim onko toistanut tuota toimihtaa? Jos ei, niin siinä sulle malliesimerkki siitä, miten lapsi oppii asioita. Mutta ehkä parempi, että pkodit nyt miettivät tuota tilannetta keskenään. Ihan eka ongelma on toi kahden kodin + kahden PÄIVÄKODIN yhdistelmä tuon ikäisen elämässä. 

Mulla oli eilen autossa mukana tyttären eri koira (tyttärellä on pieni kennel, koiria on yhteensä 5), jota lenkitin kun olin lähtenyt heiltä. Sattumalta äiti tuli lapsen kansa pihaan, kun olin koiran kanssa lähdössä kotimatkalle. Lapsi osasi varoa, kun sanoin että koira ei ole tottunut lapsiin ja voi alkaa riehua. Autoepisodin kokenut koira on eri rotua, avoimempi ja ihmissosiaalisempi. AP

Tuossa toimit minusta fiksusti kun varoitit koirasta. Lapsi tarvitsee ohjausta.

Vierailija kirjoitti:

Ap nyt voisi perääntyä ja sekaantua vähemmän tämän perheen asioihin. Jos lapselle saadaan jokin diagnoosi ja/tai toimintasuunnitelma, ja äiti haluaa jutella asiasta ap:n kanssa ja pyytää jotain tukea, niin siinä vaiheessa vasta kannattaa lähteä mukaan.

Jos omalla lapsellani olisi jotain todellista tai kuviteltua ongelmaa, ja joku satunnaisesti nähty tuttava alkaisi siinä huolestua ja hääriä ja hosua asian ympärillä, niin olisin hyvin ärsyyntynyt. Jos kaipaisin apua, niin kertoisin mistä on kysymys ja mikä olisi paras tapa toimia lapsen kanssa.

Aloituksen perusteella ap ylireagoi asiaan mikä ei hänelle edes kuulu.

Äiti nimenomaan itse otti eilen asian puheeksi kanssani ja oli huolissaan, johtaako päiväkotien keskinäinen neuvottelu joihinkin jatkotoimiin perheen suhteen. Sanoin, että on vaan hyvä ja että lasta pyritään auttamaan. Lapsi on äidin kertoman mukaan ollut molemmissa päiväkodeissa erittäin hankala ja isotöinen hoidettava. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka siis olet? Lapsen äiti? Isä?

En ole lapselle sukua vaan olen perheen äidin tuttava/kaveri. Olen vienyt heille ylimäräisiä omenoita ja auttanut esimerkiksi painavien tavaroiden kuljettamisessa, koska minulla on auto. Normaalia naapuriapua, vaikka ei ihan lähekkäin asutakaan. AP

Siinä tapauksessa autat, jos apua pyydetään.

Kerrot selvästi, että sattuu, eikä niin saa tehdä kenellekään. Jos lapsi on tunnekylmä tai psykopaatti, ne piirteet alkaa näkyä jo tuossa iässä joidenkin tutkimusten mukaan. Sinun on puututtava siihen hyvin pian

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei osaa lukea myöskään koiraa. Tyttären koira oli kerran mukana, kun ulkoilimme yhdessä. Lapsi työnsi juosten isoa kuorma-autoa kohti koiraa, joka oli minulla kytkettynä hihnassa. Hän olisi antanut auton iskeytyä koiraan, ellei koira olisi irvistellyt ja murissut, kun tuli ihan kohti. En tajunnut kieltää lasta ajoissa, kun en voinut kuvitellakaan että hän voisi tahallaan törmätä autolla koiraan.

Lapsi tietysti säikähti koiran reaktiota ja meni äitinsä turviin itkemään. AP

Vaikuttaa enemmän siltä että sinä et ymmärrä tätä lasta ja odotat häneltä liikaa. Hän on vielä hyvin pieni eikä kannata kuvitella sitä ja tätä vaan pysyä itse hereillä ja olla valmiina vähän kaikkeen. Tuon ikäiset vielä hölmöilee paljon eikä hoksaa moniakaan asioita, siksi aikuisen kuuluu olla valmiina suojaamaan lasta tai suojaamaan muita lapselta. Kyllä itse teit tuossa virheen kun vain oletit etkä ajoissa varoittanut/komentanut.

Tuo tapahtui, kun olin tuntenut lapsen vasta pari viikkoa. Koira on ollut aina nätisti lasten kanssa enkä osnnt olettaa, että lapsi yrittää tahallaan törmätä autolla koiraan. Tavallisesti tuon ikäiset lapset ei toimi enää noin. Itselläni on 2 jo aikuista lasta ja olen ollut nuorena lastentarhaharjoittelijana puoli vuotta, joten monenlaista tuntumaa on lapsiin ehtinyt kertyä. AP

Kaksi päiväkotia ja kaksi kotia. Ihmekös tuo, jos pieni lapsi oireilee.

Meidän suvun lapsi oli aivan samanlainen, viisivuotiaana todettiin autismin kirjo. Kannattaisin että tutkitaan. Nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka siis olet? Lapsen äiti? Isä?

En ole lapselle sukua vaan olen perheen äidin tuttava/kaveri. Olen vienyt heille ylimäräisiä omenoita ja auttanut esimerkiksi painavien tavaroiden kuljettamisessa, koska minulla on auto. Normaalia naapuriapua, vaikka ei ihan lähekkäin asutakaan. AP

Vai äidin panokaveri?

Vierailija kirjoitti:

Empatiataidot opitaan. Onko lapselle sanoitettu tunteita: huomaan, että olet vihainen, surullinen, pettynyt, kyllästynyt, innostunut, iloinen jne. ?

Eikä jätä siihen, vaan kertoo, miten toimitaan/ei toimita. Esim. että on OK olla vihainen/kateellinen jne. mutta silloin ei lyödä ketään, rikota toisen leluja, vaan... Eikä ole mitenkään paha, vaikka ääntä vähän korottaisi (ei tarkoita huutamista), silloin on oltavakin tiukkana, kun opetetaan, ettei ketään satuteta. Todellakaan ei myöskään pyydetä vaan otetaan lapsi pois selästä ym. Lapsen tulee oppia, että ihmiset tarvittaessa puolustavat itseään eivätkä käy neuvottelemaan, saako heitä satuttaa.

Itse kävin samanikäisenä läpi kauden, jolloin purin sisartani. Vasta jälkeenpäin vanhempana olen pystynyt analysoimaan, että purin häneen raivoa, jota tunsin äitiäni kohtaan, joka "pakotti" elämään isän kanssa, jota pelkäsin kuollakseni. Äidille en voinut vihaa ilmaista lainkaan tai sain korvilleni. Pelkäsin myös, että jos en miellytä häntä, hän lähtee ja jättää meidät lapset isän armoille. Ihmisen käytökselle on aina syy, lasten kanssa pitää vain jaksaa kaivella ja selvittää, mikä se on.