Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 4,5 v. ei tunne empatiaa, sanoo päiväkodin henkilökunta
22.09.2021 |
Miten voin tukea äitiä lapsen kasvattamisessa? Mielestäni äiti hoitaa lasta hyvin ja lohduttaa, kun lapsi satuttaa itsensä. Tästä huolimatta lapsi esimerkiksi raapii äitiä, jos ei saa haluamaansa.
Eilen pelasimme lattialla muistipeliä ja lapsi kiipesi selkääni. Hän tietää, että minulla on selkäongelmia. Pyysin tulemaan alas, koska selässä roikkuminen todella sattui. Lapsi ei totellut ja jouduin vääntämään hänet käsistä pois selästä.
Lapsi on yhden viikon kuukaudesta isänsä luona ja 3 viikkoa äidin kanssa. Nyt molempien paikkakuntien päiväkoit aikovat pitää yhteisen neuvottelun ja myös siellä mietitään, miten lasta voidaan auttaa.
Lapsen ja perheen vasta puoli vuotta tunteneena olen syvästi huolestunut. Onko kasvamassa psykopaatti? Neuvokaa ja auttakaa.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiataidot opitaan. Onko lapselle sanoitettu tunteita: huomaan, että olet vihainen, surullinen, pettynyt, kyllästynyt, innostunut, iloinen jne. ?
Vielä muutama vuosi sitten (noin 2015 ja sitä ennen) käytännössä kukaan vanhempi tai tarhatäti ei sanoittanut lapsille. Siitä huolimatta lapsista ei kasvanut psykopaatteja.
Keskustelu lähtee taas laukalle. Unohdetaan nyt psykopaattijutut.
Empatian kehittyminen ei ole yksinomaan tunteiden sanoittamisesta kiinni. Vanhemman lämmin, myötätuntoinen suhtautuminen itse lapseen, muihin ihmisiin ja eläimiin kasvattaa empaattisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tyhmä kirjoitti: „Vai äidin panokaveri?“
Mene hitossa muualle! Tämä on hyvä ja asiallinen keskustelu! Älä tule tänne. Sinä olet se „mistä puhe, siitä puute“ -tyhmyri jonka ei olisi pitänyt herätä tänään ollenkaan!
Nopein ja tehokkain keino lopettaa ei-toivottu käyttäytyminen on tuntuva ote korvasta tai tukistaminen. Jälkeenpäin voi sitten aloittaa asiasta puhumisen ja kertoa ensimmäiseksi, että kun satuttaa toista, sattuu heti itseenkin. Se, johon ei tämä palaute tehoa eli joka katsoo muiden satuttamisen rangaistuksen arvoiseksi, ei ole sanoilla parannettavissa.
Totta kai nykyisin ovat käytössä toiset keinot, mutta yksikään teistä ei voi väittää, ettei fyysinen palaute toimi.
Vierailija kirjoitti:
Toisilla se empatiakyky vaan kehittyy myöhemmin. Itselläni ei ollut ennen jotain 8-10 vuoden ikää sellaista ollenkaan. Vanhemmat yritti kyllä opettaa, esim. kertoa että hyönteisiä sattuu jos nypin niiltä siivet irti ja katson miten ne hassusti kipittää. Ja toki suoraan kieltää. Mutta koska ei ollut omaa empatiakykyä, tein silmän välttäessä silti. Myös pikkuveljeni kiusaaminen oli mulle pelkkää tylsän ajan viihdykettä, en pystynyt ollenkaan ajattelemaan hänen tunteita. En, vaikka hän ne hyvin selvästi näytti, usein itkikin.
Silti mullekin jossain vaiheessa alkoi se empatia syntyä. Paljolti sen kautta että jouduin itse kiusatuksi ja kokemaan myös sairautta ja kipua. Jotenkin sitä ennen en ollut edes tajunnut, millaista psyykkinen ja fyysinen kipu on, enkä siksi osannut tuntea empatiaa siitä kärsiviä kohtaan.
Itsekin olin tuohon ikään asti empatiakyvytön (kiusasin jopa eläimiä, mitä syvästi kadun), mutta jossain vaiheessa se ikään kuin tuli päälle ja on pysynyt. Ihan normaalista, turvallisesta perheestä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt voisi perääntyä ja sekaantua vähemmän tämän perheen asioihin. Jos lapselle saadaan jokin diagnoosi ja/tai toimintasuunnitelma, ja äiti haluaa jutella asiasta ap:n kanssa ja pyytää jotain tukea, niin siinä vaiheessa vasta kannattaa lähteä mukaan.
Jos omalla lapsellani olisi jotain todellista tai kuviteltua ongelmaa, ja joku satunnaisesti nähty tuttava alkaisi siinä huolestua ja hääriä ja hosua asian ympärillä, niin olisin hyvin ärsyyntynyt. Jos kaipaisin apua, niin kertoisin mistä on kysymys ja mikä olisi paras tapa toimia lapsen kanssa.
Aloituksen perusteella ap ylireagoi asiaan mikä ei hänelle edes kuulu.
Äiti nimenomaan itse otti eilen asian puheeksi kanssani ja oli huolissaan, johtaako päiväkotien keskinäinen neuvottelu joihinkin jatkotoimiin perheen suhteen. Sanoin, että on vaan hyvä ja että lasta pyritään auttamaan. Lapsi on äidin kertoman mukaan ollut molemmissa päiväkodeissa erittäin hankala ja isotöinen hoidettava. AP
Lapsi ja ehkä vanhemmatkin tarvitsevat pikaisesti tukea ja apua. Ongelmat päiväkodissa viittaavat siihen, että lapsi on isossa riskissä syrjäytyä myöhemmin elämässään. Jos ongelmia ei saada hallintaan päiväkodissa, ne siirtyvät kouluun ja sieltä edelleen aikuiselämään.
AP, tue lapsen äitiä siinä, että hän suostuisi ottamaan päiväkodin kautta tarjottavaa apua vastaan.
Kirjojen lukeminen ääneen lapselle on ihan parasta empatiakasvatusta. Kirjaa lukiessa pitää asettua kirjan hahmojen asemaan, lukemisen ohessa on helppo keskustella hahmojen kokemista tunteista ja sanoittaa niitä. Lisäksi lukeminen kasvattaa lapsen sanavarastoa ja kykyä tunneilmaisuun ja myös opettaa keskittymistä ja rauhoittumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tyhmä kirjoitti: „Vai äidin panokaveri?“
Mene hitossa muualle! Tämä on hyvä ja asiallinen keskustelu! Älä tule tänne. Sinä olet se „mistä puhe, siitä puute“ -tyhmyri jonka ei olisi pitänyt herätä tänään ollenkaan!
Sinä se taidat olla empatiakyvytön, jos joku!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa lukea myöskään koiraa. Tyttären koira oli kerran mukana, kun ulkoilimme yhdessä. Lapsi työnsi juosten isoa kuorma-autoa kohti koiraa, joka oli minulla kytkettynä hihnassa. Hän olisi antanut auton iskeytyä koiraan, ellei koira olisi irvistellyt ja murissut, kun tuli ihan kohti. En tajunnut kieltää lasta ajoissa, kun en voinut kuvitellakaan että hän voisi tahallaan törmätä autolla koiraan.
Lapsi tietysti säikähti koiran reaktiota ja meni äitinsä turviin itkemään. AP
Vaikuttaa enemmän siltä että sinä et ymmärrä tätä lasta ja odotat häneltä liikaa. Hän on vielä hyvin pieni eikä kannata kuvitella sitä ja tätä vaan pysyä itse hereillä ja olla valmiina vähän kaikkeen. Tuon ikäiset vielä hölmöilee paljon eikä hoksaa moniakaan asioita, siksi aikuisen kuuluu olla valmiina suojaamaan lasta tai suojaamaan muita lapselta. Kyllä itse teit tuossa virheen kun vain oletit etkä ajoissa varoittanut/komentanut.
Tuo tapahtui, kun olin tuntenut lapsen vasta pari viikkoa. Koira on ollut aina nätisti lasten kanssa enkä osnnt olettaa, että lapsi yrittää tahallaan törmätä autolla koiraan. Tavallisesti tuon ikäiset lapset ei toimi enää noin. Itselläni on 2 jo aikuista lasta ja olen ollut nuorena lastentarhaharjoittelijana puoli vuotta, joten monenlaista tuntumaa on lapsiin ehtinyt kertyä. AP
Minullakin on omia lapsia ja olen ollut päiväkodissa töissä mutta ei se tuo ennustajan kykyjä. Kyllä tuon ikäiset ja vanhemmatkin lapset keksivät kaikenlaista, välillä ihan typeriäkin juttuja esim. saadakseen huomiota tai vain ajankuluksi. Aikuisen täytyy silloin puuttua. Jos lapsen äiti/isä oli tuolloin mukana niin hän tietysti oli lapsestaan vastuussa. En syytä sinua tapahtuneesta, tilanne oli varmasti tosi yllättävä mutta nyt kuitenkin kun ilmeisesti tunnet lasta vähän paremmin ja kertomasi mukaan haluat häntä tukea niin suosittelen pysymään tiukkana ja ennakoimaan mahdollisia vaaranpaikkoja. Tuon lapsen kanssa ei ainakaan vielä voi olla luottavainen tai ottaa kovin rennosti kun tarvitsee niin monessa asiassa ohjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ystävää tuetaan kuten missä tahansa asiassa: kuuntelet ja tuet siten, kuin koet hänen tukea tarvitsevan. Kuinkas muuten?
Vinkki: älä toimi, kuten lapsen kanssa. Anelit, ja sitten kävit käsiksi (sen sijaan että olisit kerran kieltänyt, ja noussut lattialta kun lapsi eikä hänen äitinsä välitä selästäsi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiataidot opitaan. Onko lapselle sanoitettu tunteita: huomaan, että olet vihainen, surullinen, pettynyt, kyllästynyt, innostunut, iloinen jne. ?
Vielä muutama vuosi sitten (noin 2015 ja sitä ennen) käytännössä kukaan vanhempi tai tarhatäti ei sanoittanut lapsille. Siitä huolimatta lapsista ei kasvanut psykopaatteja.
Keskustelu lähtee taas laukalle. Unohdetaan nyt psykopaattijutut.
Empatian kehittyminen ei ole yksinomaan tunteiden sanoittamisesta kiinni. Vanhemman lämmin, myötätuntoinen suhtautuminen itse lapseen, muihin ihmisiin ja eläimiin kasvattaa empaattisuutta.
Olet ihan oikeassa mutta lisäksi vanhemman/muun aikuisen täytyy arvostaa itseäänkin ja selkeästi näyttää ettei hyväksy lapselta mitä tahansa. Aikuinen asettaa rajat. Perheen ulkopuolinenkin voi varmasti olla apuna, kun lapsen haasteet on tiedossa ja luottamus perheeseen syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtakaa lapsi. Kyse on ap:n ystävästä, ap olettaa että hänellä tulee olemaan rankaa ja haluaa siksi varautua olemaan pelastaja.
EKSYTTE AIHEESTA! Aihe on ap:n mukavuudentunne ystävänsä puolesta.
Tsiisus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ystävää tuetaan kuten missä tahansa asiassa: kuuntelet ja tuet siten, kuin koet hänen tukea tarvitsevan. Kuinkas muuten?
Vinkki: älä toimi, kuten lapsen kanssa. Anelit, ja sitten kävit käsiksi (sen sijaan että olisit kerran kieltänyt, ja noussut lattialta kun lapsi eikä hänen äitinsä välitä selästäsi).
No en "anellut" vaan käskin lähteä pois selästäni. Sitten irrotin lapsen kädet olkapäiltäni. Selkävaivan takia nimenomaan en pääse nopeasti ylös istumasta lattialta. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiataidot opitaan. Onko lapselle sanoitettu tunteita: huomaan, että olet vihainen, surullinen, pettynyt, kyllästynyt, innostunut, iloinen jne. ?
En ole ap. Mutta minun lapsi suuttuu noista sanoittamisista. Ei tykkää yhtään. Kamalan vaikeaa tuo empatian opettaminen!
Ehkäpä sinun olisi aiheellista pohtia miksi pidät ongelmana sitä että lapsi suuttuu? Kyllä, ne suuttuvat kun eivät saa tehdä mitä haluavat. Se on sitä kasvattamista että opetat käsittelemään suuttumusta, ei se että välttelet suututtamasta lasta.
Olisikohan ajatuksena ollut että sellainen väkinäinen tunteiden sanoittaminen lisää suuttumusta jo valmiiksi hermostuneen lapsen kohdalla? Tai saa esim. surullisenkin vain hermostumaan? Minusta ainakin on ihan ymmärrettävää ettei vanhempi sellaista toivo. Monen lapsen kohdalla on parempi ensin rauhoittua ja sitten tunnetilan laantuessa vasta jutellaan tunteista yms. tarkemmin siten että osoitetaan kiinnostusta mutta ei suoraan sanota että sinusta tuntui siltä ja siltä vaan annetaan lapsen itsekin kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi päiväkotia ja kaksi kotia. Ihmekös tuo, jos pieni lapsi oireilee.
Samaa ajattelen, mutta turha syyllistää lapsen äitiä erosta. Hänellä on ollut varmasti hyvä syy erota. Ero on tehnyt tilanteen hankalaksi sekä lapsen kannalta että taloudellisesti ja toki hän on tienyt sen jo erotessaan. Valitsi siitä huolimatta näin. Varmaan tuntee syyllisyyttä myös lapsen oireilusta jo nyt ihan tarpeeksi. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiataidot opitaan. Onko lapselle sanoitettu tunteita: huomaan, että olet vihainen, surullinen, pettynyt, kyllästynyt, innostunut, iloinen jne. ?
En ole ap. Mutta minun lapsi suuttuu noista sanoittamisista. Ei tykkää yhtään. Kamalan vaikeaa tuo empatian opettaminen!
Joku tässä kohtaa päätteli, ettei pidä välittää lapsen suuttumuksesta. Se on kyllä aika hölmö ohje. Joskus kun pienikin voi suuttua ihan asiasta ja itse asiassa, voisi ajatella niinkin että nimenomaan pikkulapsen suuttumus voi olla asiallisempaa keskimäärin kuin aikuisen, jolla on jo kaikenlaisia omituisia käsityksiä siitä, minkälaiseen kohteluun hän on oikeutettu. Lapsi on suoraviivaisempi.
Johan se on robottikasvatusta, että ensin tuputetaan tunne lapsen suuhun ja sitten ei olla huomaavinaan kun hän reagoi siihen. Veikkaan, että tuloksena saadaan paljon traumoja. Antakaa lastenne olla rauhassa. Toki aina on ollut taitavia kasvattajia jotka ovat kommentoineet lapsen tunnereaktioita, mutta ei se tarkoita että lapset eivät ymmärtäisi maailmasta mitään muuten kuin jonkun tuputtamana. Niistä muistakin tuli ihmisiä, joilla oli vähemmän luonteva sanoittaja vanhempana. Itse asiassa veikkaan, että lapset ovat ennen olleet fiksumpia tunneasioissakin, koska ympärillä on ollut niin paljon sisaruksia, naapureita, sukua jne.
Tunnefanaatikolle kysymys: miten laumaeläimet pystyvät reagoimaan toistensa tunnetiloihin, eihän tamma opeta varsalle, että kuule nyt sua suututtaa ja se on ok mutta ei saa näykkäistä. (Kyllä muut hevoset opettavat käyttäytymään, mutta eivät nekään sanoita vaan ne uhkaavat seurauksilla.) Onko ihminen hevosta tyhmempi? (No joo, onhan se monessa asiassa totta mutta silti. Ei nyt niin paljon tyhmempi.)
Tämä kyllä hämmästyttävän paljon muistuttaa sen sairaan tyypin aloituksia, joka oikein fantasioi lapsen väkivallalla eläintä kohtaan ja sitten aikuisen väkivallalla lasta kohtaan.
Jos aletaan mässäillä, ilmoitan asiattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa lukea myöskään koiraa. Tyttären koira oli kerran mukana, kun ulkoilimme yhdessä. Lapsi työnsi juosten isoa kuorma-autoa kohti koiraa, joka oli minulla kytkettynä hihnassa. Hän olisi antanut auton iskeytyä koiraan, ellei koira olisi irvistellyt ja murissut, kun tuli ihan kohti. En tajunnut kieltää lasta ajoissa, kun en voinut kuvitellakaan että hän voisi tahallaan törmätä autolla koiraan.
Lapsi tietysti säikähti koiran reaktiota ja meni äitinsä turviin itkemään. AP
Kuulehan, lapsi ei 4,5 v vielä hahmota ympäristöä niinkuin ehkä ajattelisit. En tuon perusteella lähtisi hakemaan yhteyttä empatiaan tai sen puutteeseen. Muutenkin tämä oletus, että juuri empatia puuttuu on erikoinen. Ehdotus, antakaa jonku asiantuntijan (psykologi tai psykiatri) ottaa kantaa, ei sitä noin vain vaikutelmista voi päätellä. Toisaalta lapsi on vielä kovin pieni siihenkään…
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa lukea myöskään koiraa. Tyttären koira oli kerran mukana, kun ulkoilimme yhdessä. Lapsi työnsi juosten isoa kuorma-autoa kohti koiraa, joka oli minulla kytkettynä hihnassa. Hän olisi antanut auton iskeytyä koiraan, ellei koira olisi irvistellyt ja murissut, kun tuli ihan kohti. En tajunnut kieltää lasta ajoissa, kun en voinut kuvitellakaan että hän voisi tahallaan törmätä autolla koiraan.
Lapsi tietysti säikähti koiran reaktiota ja meni äitinsä turviin itkemään. AP
Et kiellä lasta juoksemasta päin koiraa etkä kiellä koiraa murisemasta lapselle. Sen kun vain katselet ja ihmettelet.
Ehkä parasta että jätät koirat tyttären huoleksi ja lapset näiden omien vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiataidot opitaan. Onko lapselle sanoitettu tunteita: huomaan, että olet vihainen, surullinen, pettynyt, kyllästynyt, innostunut, iloinen jne. ?
En ole ap. Mutta minun lapsi suuttuu noista sanoittamisista. Ei tykkää yhtään. Kamalan vaikeaa tuo empatian opettaminen!
Ehkäpä sinun olisi aiheellista pohtia miksi pidät ongelmana sitä että lapsi suuttuu? Kyllä, ne suuttuvat kun eivät saa tehdä mitä haluavat. Se on sitä kasvattamista että opetat käsittelemään suuttumusta, ei se että välttelet suututtamasta lasta.
Olisikohan ajatuksena ollut että sellainen väkinäinen tunteiden sanoittaminen lisää suuttumusta jo valmiiksi hermostuneen lapsen kohdalla? Tai saa esim. surullisenkin vain hermostumaan? Minusta ainakin on ihan ymmärrettävää ettei vanhempi sellaista toivo. Monen lapsen kohdalla on parempi ensin rauhoittua ja sitten tunnetilan laantuessa vasta jutellaan tunteista yms. tarkemmin siten että osoitetaan kiinnostusta mutta ei suoraan sanota että sinusta tuntui siltä ja siltä vaan annetaan lapsen itsekin kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan.
Samaa mieltä, ja olen hieman viereltä nähnyt vastaavia tilanteita, ja nostaisin esille, ettei se aikuisen sanoitus mene aina oikein. Mietitäänpä itse, miltä tuntuisi, jos joku tulisi hankalassa tilanteessa sanomaan, että sinä suutuit kun (syy väärin), ja se johtuu siitä kun olet tuollainen (kuvailu väärin), jne.
Ehkäpä sinun olisi aiheellista pohtia miksi pidät ongelmana sitä että lapsi suuttuu? Kyllä, ne suuttuvat kun eivät saa tehdä mitä haluavat. Se on sitä kasvattamista että opetat käsittelemään suuttumusta, ei se että välttelet suututtamasta lasta.