Mitä ihmettä on tapahtunut korona-aikaan meidän perheen ihmissuhteille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on käynyt niin, että kaiken tämän sosiaalisen eristäytymisen keskellä olen ehtinyt pohtia elämääni ja tajunnut, että en halua olla enää yhteydessä yhteen myrkylliseen "ystävään". Jo ennen koronaa olin aina se joka oli yhteydessä ja ehdotteli tapaamisia vaikka näistä tapaamisista jäi minulle aina jollain lailla paha mieli ystäväni käytöksen takia. Nyt olen tajunnut, että pärjään ilman häntäkin enkä halua enää yhtäkään negatiivista tai loukkaavaa ihmistä ympärilleni.

Ehkä Ap:kin voisi siis heivata sellaiset ihmiset elämästään, jotka eivät arvosta häntä tai hänen perhettään ja suunnata katse kohti parempia ihmissuhteita.

Hyvä idea, ja toivon myös että Ap löytää vastavuoroista seuraa.

Minulle kävi sillä lailla hassusti, että ystäväksi luulemani henkilö teki ison remontin jossa kopioi täydellisesti kotimme. Eikä

ole sen jälkeen ollut yhteyksissä.

1+1 = 2 Ei jäänyt epäselväksi mitä halusi meistä.

No eikä kopioinnut. Hassuja höpiset ja fantasioit!

Meidän perhe, läheiset ja ystävät ovat lähentyneet entisestään koronan aikana. Lapset olivat etäkoulussa ja mies etätöissä, mutta se lähensi heitä entisestään siihen verrattuna mitä elämä olisi ollut, jos lapset olisivat olleet päivät pitkät koulussa ja mies töissä.

Isovanhempien kanssa taas juttelimme muutaman kerran viikossa puhelimessa ja kun iltarientoja ei ollut, niin aikaa oli. Näimme heitä myös ulkona ja ekana koronakesänähän tilanne oli todella hyvä ja silloin elimme ihan normaaliin tapaan lomaillen mm. mummolan mökillä.

Ystävien kanssa taas näimme ulkona ja keksimme vaikka mitä tosi kivoja kävelypaikkoja, joihin menimme kävelemään ajan kanssa viikonloppuisin yhdessä.

Itsestä se oli vain taas kiinni miten korona-aika meni ja menee tästä eteenpäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni on syöpä. Ei voi tavat edelleenkään aikuisia lapsenlapsiaan eikä heidän lapsiaan. Kärsii tästä kovasti. Itse olen joutunut jäädyttämään ystävieni ja sukulaisteni tapaamiset minimiin, koska äitini tarvitsee apuani. En halua viedä virusta äidilleni ja tappaa häntä. ( toki käytän ffp2- maskia kaikkialla, on turvavälit ym.)

Ainoa ihmissuhde mikä on jäänyt rakentamatta on pieneen sukulaiseen, joka syntyi juuri pandemian alettua. Seuraamme hänen kehitystään kuvien ja videoiden kautta.

Mutta muuten ihmissuhteet eivät ole kärsineet. Pelkäämmekö koronaa? Kyllä. Meillä on siihen pirun kova syy.

Mun äidillä oli myös syöpä. Eli 3/20-8/20 täysin yksin ja eristyksissä. Meitä lapsia ja lapsenlapsia ei edes tavannut pihalla, erillään asuvaa miesystävää (yhdessä 30 v) ei myöskään tavannut. Masentui ekaa kertaa 74 vuoden elämänsä aikana.

Elokuussa 2020 uskaltautui pariksi viikoksi ihmisten ilmoille. Sitten tulikin uutinen haimasyövästä, joka vei kuukaudessa.

En voi suositella eristäytymistä varsinkaan syöpäsairaalle. Viimeisiä aikoja ei kannata viettää yksin.

Myös minulle on käynyt kuten Ap:lle. Isäni ja äitini mies välttivät pandemian aikana tapaamisia. Nyt molemmilla ja minulla rokotteet, mutta silti heitä ei näy. Monesti pyydän käymään, mutta eivät tule. Surullista, sillä eronneena he olivat ainoat omaiseni. Yksinäistä on, minulla ja 6 ja 10 v pojillani.

Mulla on myös korona-aikaan syntynyt sukulaislapsi, ja en ole häntä saanut nähdä montaakaan kertaa. Silloin kun häntä näen, niin koko ajan on joku säälittelemässä miten pikkuinen minua pelkää, ja kuinka tuntematon hänelle olenkaan. Haetaan oikein syliin ja osoitetaan lapselle miten pelottava minä olenkaan, mokoma täysin tuntematon sukulainen! Onneksi on muita lapsia joiden kanssa ollaan ihan normaalisti. Olisin halunnut tutustua tähänkin lapseen, mutta ei ole annettu mitään mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen käyttää 🥺 emojia noin monta kertaa??

Varman sama mamma, joka kirjoitti siitä kuinka heidän perhe ei saa ystäväperheitä ja itki miksi kukaan ei kutsu heitä kylään. Sekin provo oli täynnä samanlaisia naamoja. 😔😞😞😔😞😔🥺🥺🥺

Vaikutat vajaalta (kiusaajalta)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös korona-aikaan syntynyt sukulaislapsi, ja en ole häntä saanut nähdä montaakaan kertaa. Silloin kun häntä näen, niin koko ajan on joku säälittelemässä miten pikkuinen minua pelkää, ja kuinka tuntematon hänelle olenkaan. Haetaan oikein syliin ja osoitetaan lapselle miten pelottava minä olenkaan, mokoma täysin tuntematon sukulainen! Onneksi on muita lapsia joiden kanssa ollaan ihan normaalisti. Olisin halunnut tutustua tähänkin lapseen, mutta ei ole annettu mitään mahdollisuutta.

Älä valehtele!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni on syöpä. Ei voi tavat edelleenkään aikuisia lapsenlapsiaan eikä heidän lapsiaan. Kärsii tästä kovasti. Itse olen joutunut jäädyttämään ystävieni ja sukulaisteni tapaamiset minimiin, koska äitini tarvitsee apuani. En halua viedä virusta äidilleni ja tappaa häntä. ( toki käytän ffp2- maskia kaikkialla, on turvavälit ym.)

Ainoa ihmissuhde mikä on jäänyt rakentamatta on pieneen sukulaiseen, joka syntyi juuri pandemian alettua. Seuraamme hänen kehitystään kuvien ja videoiden kautta.

Mutta muuten ihmissuhteet eivät ole kärsineet. Pelkäämmekö koronaa? Kyllä. Meillä on siihen pirun kova syy.

Mun äidillä oli myös syöpä. Eli 3/20-8/20 täysin yksin ja eristyksissä. Meitä lapsia ja lapsenlapsia ei edes tavannut pihalla, erillään asuvaa miesystävää (yhdessä 30 v) ei myöskään tavannut. Masentui ekaa kertaa 74 vuoden elämänsä aikana.

Elokuussa 2020 uskaltautui pariksi viikoksi ihmisten ilmoille. Sitten tulikin uutinen haimasyövästä, joka vei kuukaudessa.

En voi suositella eristäytymistä varsinkaan syöpäsairaalle. Viimeisiä aikoja ei kannata viettää yksin.

Myös minulle on käynyt kuten Ap:lle. Isäni ja äitini mies välttivät pandemian aikana tapaamisia. Nyt molemmilla ja minulla rokotteet, mutta silti heitä ei näy. Monesti pyydän käymään, mutta eivät tule. Surullista, sillä eronneena he olivat ainoat omaiseni. Yksinäistä on, minulla ja 6 ja 10 v pojillani.

Osanotot äitisi kuoleman johdosta!! ❤️

Voimia sekä Aplle että sinulle!!

Meillä mieheni äiti kuoli myös haimasyöpään, ja sen jälkeen perhe hajosi täysin. Kukaan ei halua tavata toisiaan, ei olla missään yhteyksissä. Ei kysyä kuulumisiaan, ei kutsua juhliin.

Onneksi, onneksi on minun perheeni🙏

Ap ei teissä ole vikaa, tuo on vaan nykykpäivän isovanhemmuutta, joka on välinpitämätöntä.

Meillä ei ole yksikään isovanhempi tullut edes lastemme ristiäisiin, eivät käy, eivät soita, eivät halua nähdä lapsenlapsia. He elävät itselleen (näin sanoi vanhempani) ja golfaavat ja mökkeilevät.

Anna olla, niin minäkin teen. Ei pidä roikkua niissä joita ei kiinnosta. Ajattele niin että menetys on heidän! Keskity sinä siihen että poikasi saa kavereita. Eli vie perhekerhoon, puistoon, harrastuksiin, ja kerrytä ihmisiä lapsesi elämään tätä kautta. Ei ne korvaa HYVIÄ sukulaisia, mutta ne kyllä korvaa HUONOT sukulaiset

Ja älä tee sitä virhettä mitä itse tein. Kaipasin ja kaihosin ja toivoin yli 10v ajan että isovanhemmat muuttuisi, että niitä alkaisi kiinnostaa, yritin kaikkeni että suhde syntyisi. Turhaan.

Maailman paras mietelause on ”rakkautta ei voi pakottaa”. Jos ne isovanhemmat ja suku ei rakasta teitä, niin ei ne muutu toiseksi ja ala raksstaa. Älä jää turhaan kaihoamaan vaan keskity muuhun, ole viisaampi kuin minä olin. Se kaikki aika mitä murehdin ja kaipasin, olisi pitänyt käyttää OMAN perheen hyväksi ja lastemme parhaaksi.

Sulla on oma perhe, rakenna siitä uusi suku, sellainen jossa välitetään ja pidetään yhteyttä.

Mä en ole nyt yli viiteen vuoteen kuullut pihaustakaan vanhemmistani enkä aio enää yhteyttä ottaa sinnepäin.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei teissä ole vikaa, tuo on vaan nykykpäivän isovanhemmuutta, joka on välinpitämätöntä.

Meillä ei ole yksikään isovanhempi tullut edes lastemme ristiäisiin, eivät käy, eivät soita, eivät halua nähdä lapsenlapsia. He elävät itselleen (näin sanoi vanhempani) ja golfaavat ja mökkeilevät.

Anna olla, niin minäkin teen. Ei pidä roikkua niissä joita ei kiinnosta. Ajattele niin että menetys on heidän! Keskity sinä siihen että poikasi saa kavereita. Eli vie perhekerhoon, puistoon, harrastuksiin, ja kerrytä ihmisiä lapsesi elämään tätä kautta. Ei ne korvaa HYVIÄ sukulaisia, mutta ne kyllä korvaa HUONOT sukulaiset

Ja älä tee sitä virhettä mitä itse tein. Kaipasin ja kaihosin ja toivoin yli 10v ajan että isovanhemmat muuttuisi, että niitä alkaisi kiinnostaa, yritin kaikkeni että suhde syntyisi. Turhaan.

Maailman paras mietelause on ”rakkautta ei voi pakottaa”. Jos ne isovanhemmat ja suku ei rakasta teitä, niin ei ne muutu toiseksi ja ala raksstaa. Älä jää turhaan kaihoamaan vaan keskity muuhun, ole viisaampi kuin minä olin. Se kaikki aika mitä murehdin ja kaipasin, olisi pitänyt käyttää OMAN perheen hyväksi ja lastemme parhaaksi.

Sulla on oma perhe, rakenna siitä uusi suku, sellainen jossa välitetään ja pidetään yhteyttä.

Mä en ole nyt yli viiteen vuoteen kuullut pihaustakaan vanhemmistani enkä aio enää yhteyttä ottaa sinnepäin.

Hyvä kirjoitus ja kiitos siitä !

Ihan järkyttävää 😢😢😢 Järkyttynyt millaisia ihmisiä on, muuallakin näköjään. Olen tosi huolestunut, kun me on vuosia pidetty yksipuolisesti yhteyttä miehen sisaryksiin. Kutsuttu kylään, juhliin, laitettu Whatsappilla kuulumisia.

Nyt ei olla 2-3kk laitettu näitä yksipuolisia yhteydenpitoa joka minulle on siis normaalia perheen ja suvun välistä välittämistä, niin he eivät ole kertaakaan pyytäneet kylään, laittaneet Whatsappia, kysyneet kuulumisia.

Joku käski lopettaa yksipuolisen yhteydenpidon, ja toden totta, heistäkään ei kuulu enää mitään 😱😱😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on käynyt niin, että kaiken tämän sosiaalisen eristäytymisen keskellä olen ehtinyt pohtia elämääni ja tajunnut, että en halua olla enää yhteydessä yhteen myrkylliseen "ystävään". Jo ennen koronaa olin aina se joka oli yhteydessä ja ehdotteli tapaamisia vaikka näistä tapaamisista jäi minulle aina jollain lailla paha mieli ystäväni käytöksen takia. Nyt olen tajunnut, että pärjään ilman häntäkin enkä halua enää yhtäkään negatiivista tai loukkaavaa ihmistä ympärilleni.

Ehkä Ap:kin voisi siis heivata sellaiset ihmiset elämästään, jotka eivät arvosta häntä tai hänen perhettään ja suunnata katse kohti parempia ihmissuhteita.

Hyvä idea, ja toivon myös että Ap löytää vastavuoroista seuraa.

Minulle kävi sillä lailla hassusti, että ystäväksi luulemani henkilö teki ison remontin jossa kopioi täydellisesti kotimme. Eikä

ole sen jälkeen ollut yhteyksissä.

1+1 = 2 Ei jäänyt epäselväksi mitä halusi meistä.

No eikä kopioinnut. Hassuja höpiset ja fantasioit!

Kopioinut, yhdellä n:llä.

Nolo😂🙊

no korona säikäytti monia ja varsinkin jostain sairaudestä kärsivät, joutuvat pakosta karttaan ihmisiä.

ite soittelin tuttaville ja sukulaisille puhelimella. se on hyvä tapa.myös ulkoilu sopii monelle. pieni lenkki ja juttelu.

moni vanhus varmaan sai väärän käsityksen tiedonannoista ja luulee ettei saa lähteä kotoa, näin tälläsiä tapauksia töissä.

voihan vanhuksia, käydä autolla tapaamassa heidän pihassa, kai jonkun puutarhatuolin kans istuskelu voi olla turvallista. vaikka olis sairauskin.

ihmisillä meni henkinen energia selviytymiseen kriisistä, eli voi palautua yhteys.

toisaalta vaikeat ja raskaat ihmissuhteet kyllä katkeaa helpommin, kun tullut ajateltua asioita. varsinkin ihmiset jotka soittaa tai käy vain kun haluaa jotain ,lähtee kyllä itsellä ö mappiin.

Mulla on myös huono lapsuusperhe ja tosi ilkeät vanhemmat (toinen on narsisti joka vihaa lapsiaan), ja olenkin ollut koko aikuisikäni ”orpo” eli aivan ilman vanhempia eikä mitään yhteyttä lapsuusperheeseen.

Kannattaa olla tarkka lasten suhteen. Vanhemman yksinäisyys voi periytyä vahingossa. Tiedostan tän ja siksi juuri olen käynyt kaikissa kerhoissa ja vauvauinneissa (paitsi toki nyt ei koronan aikana) ja kaikin tavoin sosiaalistan lapsia.

Mitään tukiverkkoa ei ole ollut koskaan, pari kertaa ollut paha hätätilanne, silloin soitin isovanhemmille ja pyysin apua - ei saatu, saatiin vaan v*ttuilua ja ivanaurua ja ilmoitus että hoida itse ongelmasi, emme aio auttaa koskaan missään.

Ilman tukiverkkoa pärjää kun on pakko, ja molemmat puhaltavat yhteen hiileen. Se ei ole se suurin ongelma.

Suurempi on se että aina kaikki joulut ollaan vaan oman perheen kanssa, lastemme synttäreillä ei käy kukaan (joskus harvoin kummit mutta ei likimainkaan aina) ja ei ole sellaista sukua, juuria, mitä lapset tarvisi.

Mutta niin se menee että osa saa paskat kortit ja surkeat vanhemmat. Huonot vanhemmat on yleensä myös paskat isovanhemmat. Lähtökohdille ei voi mitään eikä ne ole oma ”syy”, vaan kohtalon arpaa joka voi olla jollain hyvä, toisella huono.

Ap tärkeää on että arvostat itseäsi ja perhettäsi. Älä koskaan ajattele että teissä olisi vikaa! Tai että te ette ansaitse välittämistä. Tietenkin ansaitsette - se teidän mäntti suku ei vaan pysty siihen.

Olet varmasti hyvä äiti, joten tee parhaasi että lapsesi ei koe yksinäisyyttä. Tätä en voi ehkä kaikille suositella, mutta itse tein tietoisesti useamman lapsen jotta heillä on aikuisena toisensa, ja sitä kautta sukua ja verkostoa. Ettei tarvitse olla ypöyksin niinkuin mun piti.

Up

Miten sä jaksat näitä samoja juttuja väsät viikosta toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös huono lapsuusperhe ja tosi ilkeät vanhemmat (toinen on narsisti joka vihaa lapsiaan), ja olenkin ollut koko aikuisikäni ”orpo” eli aivan ilman vanhempia eikä mitään yhteyttä lapsuusperheeseen.

Kannattaa olla tarkka lasten suhteen. Vanhemman yksinäisyys voi periytyä vahingossa. Tiedostan tän ja siksi juuri olen käynyt kaikissa kerhoissa ja vauvauinneissa (paitsi toki nyt ei koronan aikana) ja kaikin tavoin sosiaalistan lapsia.

Mitään tukiverkkoa ei ole ollut koskaan, pari kertaa ollut paha hätätilanne, silloin soitin isovanhemmille ja pyysin apua - ei saatu, saatiin vaan v*ttuilua ja ivanaurua ja ilmoitus että hoida itse ongelmasi, emme aio auttaa koskaan missään.

Ilman tukiverkkoa pärjää kun on pakko, ja molemmat puhaltavat yhteen hiileen. Se ei ole se suurin ongelma.

Suurempi on se että aina kaikki joulut ollaan vaan oman perheen kanssa, lastemme synttäreillä ei käy kukaan (joskus harvoin kummit mutta ei likimainkaan aina) ja ei ole sellaista sukua, juuria, mitä lapset tarvisi.

Mutta niin se menee että osa saa paskat kortit ja surkeat vanhemmat. Huonot vanhemmat on yleensä myös paskat isovanhemmat. Lähtökohdille ei voi mitään eikä ne ole oma ”syy”, vaan kohtalon arpaa joka voi olla jollain hyvä, toisella huono.

Ap tärkeää on että arvostat itseäsi ja perhettäsi. Älä koskaan ajattele että teissä olisi vikaa! Tai että te ette ansaitse välittämistä. Tietenkin ansaitsette - se teidän mäntti suku ei vaan pysty siihen.

Olet varmasti hyvä äiti, joten tee parhaasi että lapsesi ei koe yksinäisyyttä. Tätä en voi ehkä kaikille suositella, mutta itse tein tietoisesti useamman lapsen jotta heillä on aikuisena toisensa, ja sitä kautta sukua ja verkostoa. Ettei tarvitse olla ypöyksin niinkuin mun piti.

Meilläkin on aivan perseestä sukulaiset. Narsistinen äiti jota ei kiinnosta, erakoitunut isä, veli joka ei pidä yhteyttä. Miehen vanhempi kuollut, veli ei pidä yhteyttä vaikka on yritetty.

Kysymys: miten sitten kaverisynttärit? Me ajateltiin, että kun näiden sukulaisten vastapainoksi meillä on hyviä ystäväpariskuntia, että pidettäisiin jatkossa joka vuosi isot kaverisynttärit, jonne pyydetään opiskelukavereitamme perheineen! 😍🥂

Vierailija kirjoitti:

Miten sä jaksat näitä samoja juttuja väsät viikosta toiseen?

Mikä ihme palstapoliisi se sinä olet, täällä kyttäämässä kenenkin juttuja 🙄

Vierailija kirjoitti:

Miten sä jaksat näitä samoja juttuja väsät viikosta toiseen?

Ole vaiti. Joillekin tämä kanava on ainoa mahdollisuus tulla nähdyksi/kuulluksi. Jokainen saa kirjoittaa vaikka miten monta kertaa surustaan. Mä luen kyllä ja lohdutan parhaani mukaan.

AP, et tainnut sanoa, onko teidät aikuiset rokotettu vai oletteko tekin niitä "kuolemattomia", joihin eivät taudit tartu? Jos olette rokottamattomia tai jos sukulaisenne ovat myös rokottamattomia, niin en ihmettele yhtään, että tapaamisia ei juurikaan ole ollut. Ja jos vielä olette julistaneet kovaan ääneen, että ette aio missään tapauksessa mennä piikille, niin siinä sitä on tarpeeksi syytä pitää pitkää välimatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä jaksat näitä samoja juttuja väsät viikosta toiseen?

Ole vaiti. Joillekin tämä kanava on ainoa mahdollisuus tulla nähdyksi/kuulluksi. Jokainen saa kirjoittaa vaikka miten monta kertaa surustaan. Mä luen kyllä ja lohdutan parhaani mukaan.

Sama!!

Minäkin myötäelän ja lohdutan.

Meille psykologi sanoi, että älkää olko kuin palokunta, että menette yksipuolisesti aina sinne sukulaisille kyläilemään. Jos he eivät koskaan käy, niin älkää enää menkö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen käyttää 🥺 emojia noin monta kertaa??

Varman sama mamma, joka kirjoitti siitä kuinka heidän perhe ei saa ystäväperheitä ja itki miksi kukaan ei kutsu heitä kylään. Sekin provo oli täynnä samanlaisia naamoja. 😔😞😞😔😞😔🥺🥺🥺

Provo? Itse olet provo