Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Meillä kanssa anopilla tapana soitella pojalleen eli miehelleni, että tulee silloin ja silloin käymään. Saattaa olla ihan arkipäivä, kun mies töissä ja toteaa vain, että no siellähän minä olen kotona. Meillä on lapsen kanssa kuitenkin tarkat päivärytmit, olen vain todennut miehelleni, että jos silloin sattuu olemaan ulkoiluaika, me ollaan ulkona. Saa olla sitten itse vastaanottamassa.
Muutenkin anoppi keksii aina kaikenlaista, missä olisi tulossa ”auttamaan”. Olen tosi tarkka kodistani enkä kaipaa tänne muita häärimään. Tuntuu ylipäätään, että itselläkin jotenkin muuttui suhtautuminen anoppiin esikoisen pikkuvauva-ajan jälkeen. Jotenkin ”sekosi” vauvasta eikä ajatellut ollenkaan minun jaksamistani, halusi vain koko ajan saada ”osansa” vauvasta. Jossain kohtaa jo mietin, että on oikeasti jotenkin vinksahtanut ja elää nyt uudelleen omien lastensa vauva-aikaa meidän vauvan kautta.
Joka tapauksessa toivon, että muistan nämä omat tuntemukseni vielä joskus, jos itse olen anopin asemassa. Tuntuu, että sillä hetkellä kun lapsenlapsi syntyy, anopit unohtavat kokonaan, millaista on olla tuore äiti kaiken hormoonimyrskyn keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai.
Itsekin sain kuulla että anoppini oli valittanut siivoustaidoistani kylällä. Kertaakaan ei tarjoutunut auttamaan mitenkään. Passata piti. Mutta ihan sama sitten heilläkin, tarjosin apua, mutta ei ottanut vastaan. Ilmeisesti jokainen emäntä hoitaa oman kotinsa. Apuja olen saanut isältäni ja äidiltäni, mielelläni nyt autan kun apua vuorostaan tarvitsevat.
Olen päättänyt että auttakoon mieheni vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Saa perua, oli syy mikä tahansa. Tajuaisin että anoppia korpeaa, jos olisi vaikka jo bussissa matkalla teille, mutta jos on ollut vielä kotonaan niin eihän noille peruuntumisille mitään voi. Teille olisi voinut tulla vaikka flunssa ja nyt korona-aikana ei saisi varsinkaan tavata toisia sairaana.
Anoppi loukkaantui nyt kyllä turhasta.
Ei vierailuja saa perua millä tahansa syyllä, esim. jos on keksinyt jotain parempaa tekemistä. Itse en ainakaan tulisi enää kertaakaan kylään, jos jo sovittu vierailu peruttaisiin kevyin perustein.
Sairaus tai väsymys lapsen kanssa tietysti hyväksyttäviä syitä, joita anopin pitäisi ymmärtää. Mutta silloinkin AP:n pitäisi proaktiivisesti ehdottaa uutta ajankohtaa vierailulle, eikä kylmästi perua sitä. Pelkkä peruminen on huonoa ja tylyä käytöstä.
Ihan asiallinen syy perua, mutta perumisen olis silti voinu hoitaa itse, kun sinähän siinä olisit vieraan vastaanottajakin ollut.
Itse ainakin heti miettisin onko perumisen syy kuitenkin minussa, jos välikäsi hoitaisi perumisen.
Vaikka meilläkin itse ne suhteet lapsuudenkoteihin hoidetaan, niin esimerkiksi kun sain töistä ylimääräisen mikron anopin mökille vietäväksi, niin itse tästä hänelle ilmoitin. Ois tuntunu hölmöltä kierrättää asia miehen kautta vaikka muuten ei aktiivisesti anopin kanssa pidetä yhteyttä.
Hoidatko muutenkin ihmissuhdeasioita välikäsien kautta? Oletko huomannut välikäsien a) helpottavan vai b) vaikeuttavan yhteisymmärrykseen pääsemistä itse asianosaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran mun kaveri perui meidän kahden kuukauden päähän sovitun Tallinnan 22h risteilyn vedoten siihen, että hän on nyt niin väsynyt.
Kyllä saa. Oma tupa, oma lupa. Varsinkin, kun tuolle perumiselle oli täysin selkeä ja järkevä syy. Kiukutelkoon lapsellinen marttyyrianoppi keskenään jos ei tuon enempää osaa asettua toisen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kehtaa perua, niin älä avaa ovea ja ole olevinaan kuin et olisi kotona tai olisit unohtanut koko pikku jutun.
Christiiina kirjoitti:
Kerran mun kaveri perui meidän kahden kuukauden päähän sovitun Tallinnan 22h risteilyn vedoten siihen, että hän on nyt niin väsynyt.
No kahdessa kuukaudessa oisit kerinnyt hankkia jo toisen kaverin reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kuulostaa aika ikävältä tyypiltä.
Paremminkin epävarmalta ja luulen, että anopin vierailu vain pelotti häntä, koska oli väsynyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Kaikilla on ollut vaikeata, senkin itsekäs ja narsistinen minä-minä-ihminen. Lopeta pershedelmäsi "terveysongelmista" uhriutuminen. Ketään ei kiinnosta.
ohis
Eläkeläispariskunnilla ei kyllä ole ollut millään tavalla vaikeaa.
Paitsi jos parisuhde vetelee viimeisiään tai sitä ei ole. Elämänsisältö otetaan aikuisista lapsista ja heidän perheistään.
Meillä yhden pojan vaimo muistaa yhteydenotolla vain jos on työsuoritusta tai lompakkoa vailla. Täysin moukkamainen käytökseltään, mutta onpahan pojan valinta elämänkumppaniksi. Meillä on oma yritys ja tehty ajoittain ympäripyöreitä päiviä. Tällä tyypillä ei ole mitään käsitystä että firman ja omat rahat ovat erikseen. Satelee vain solvauksia itsekkäistä rikkaista vanhemmista. Poika saa nyt siivota omat sotkunsa ja liittonsa.
Miten tämä nyt muka liittyy keskusteluun tapaukseen eli väsymyksen takia aiheellisesti peruttuun tapaamiseen?
Jaahas, palstan poliisi! Etkö tiedä, että normaali keskustelukin rönsyilee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vauva on jo 1 v, vanha ketju
Minä jäin miettimään, millä tavalla mies on ilmoittanut asiasta äidilleen.
On aivan eri asia sanoa vaikka, että " "Emma" joutui valvomaan koko viime yön vauvan takia ja on aivan poikki. Hänen on saatava nukkua nyt päivällä. Hän pyysi kysymään, pääsetkö käymään joku toinen kerta nyt lähiaikoina", kuin selitellä jotain puolivillaista tyyliin " "Emma" ei jaksakaan ottaa sua vastaan tänään. Se pyys sanomaan, että sitä kuulemma väsyttää liikaa...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko alaikäinen vai miksi kysyt?
Kas kun en ole huomannutkaan, että anopilta tai appiukolta voisi pyytää joskus "apua" johonkin asiaan!
Oma apu on paras apu! Ja oikeastaan lähes kenen tahansa tasapainoisen ja maalaisjärjellä varustetun ihmisen "apu" on mieluisampi vaihtoehto kuin alkaa pyydellä "apua" appivanhemmilta!
Vierailija kirjoitti:
"Jos toistuvasti kieltäydyt sukulaisista ja heidän avustaan silloin kun sitä vielä olisi tarjolla, on pomminvarmaa että jossain vaiheessa heille ei enää tule mieleen kiinnostua teidän lapsista ja olla hyödyksi".
No nyt särähti korvaan ja pahasti! Mitä apua lapsiperheet saavat? En ymmärrä, mistä avusta puhutaan. Kuka sitä apua teille tarjoaa? Sisko, veli, äiti, isä, anoppi vai appiukko? Kaikilla lapsiperheillä ei ole ketään sukulaista apuna, vaan tukiverkot on hankittava muualta kuin sukulaisista ja ihan itse! Jos ulkopuolista apua tarvitsee, niin apua saa rahalla. Voi tilata MLL:sta lastenhoitajan kotiin tai ostaa yksityiseltä siivousyrittäjältä kotisiivousta.
Me teemme kaiken itse. Hoidamme lapset, teemme kaikki kotityöt ja hoidamme oman perheen asiat itse. Meillä ei ole mitään apua kummankaan sukulaisista. Meillä ei asu samalla paikkakunnalla tai samassa maakunnassa yhtään sukulaista.
Tämä ei ole meille mikään ongelma ja olemme oppineet pärjäämään hyvin. Emme odota kummankaan sukulaisilta mitään apua. Muutamalle yllätyskyläilyä harrastaneelle sukulaiselle on laitettu rajat. Kyllä pistää vihaksi sellaiset ihmiset, jotka tunkevat lapsiperheen kotiin ilmoittamatta. Nämä lokit odottavat saavansa ilmaista kahvia, ruokaa ja majoitusta.
Meidän lapset eivät ole hoidossa, eivät päivähoidossa eivätkä sukulaisilla. Itse hoidamme omat lapset. Kaikki äidit ja isät eivät myöskään pidä isovanhemman tavasta hoitaa lapsia. Joillakin isovanhemmilla on myös ikävä tapa kävellä vanhemman yli kasvatusasioissa. Vanha koira ei opi uusia temppuja. Minusta on parempi hoitaa lapset itse kuin alkaa riidellä hankalan, jääräpäisen ja välinpitämättömän isovanhemman kanssa perusasioista. Miten lapsen päivärytmi pysyy hyvänä, mitä lapsi saa syödä, koska ulkoillaan, koska lapsi nukkuu ja mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Ai vieras voi päättää tuleeko vai ei, jos emäntä kokee olevansa liian väsynyt ottamaan vastaan vieraita (tai sukulaisia) kotonaan. Ei se nyt niin vain mene. Kyllä saa asettaa rajansa ja niitä pitää kunnioittaa. Sinä määrittelet rajasi eri tavalla kuin AP. Minä en todellakaan halua kotiini hääräämään ketään muuta kuin siellä asuvia perheenjäseniä, varsinkaan jos en voi hyvin. Mielummin kestän sotkua, hoidan siivouksen myöhemmin ja tilaan ruokaa Woltilla.
Se vaan usein on niin, että ne tulevaisuuteen työnnetyt hommat on edessä joka tapauksessa, eikä kaikilla ole rahaa maksaa Freskoja ja Woltteja loputtomiin. Itse se on funtsittava, mikä on pienimmän vaivan raja. Jos toistuvasti kieltäydyt sukulaisista ja heidän avustaan silloin kun sitä vielä olisi tarjolla, on pomminvarmaa että jossain vaiheessa heille ei enää tule mieleen kiinnostua teidän lapsista ja olla hyödyksi. Etenkin jos ei viitsi edes itse ilmoittaa, missä ne rajat menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että kovin harva muukaan yli kuusikymppinen saa öisiä puheluita joiden takia olisi äänet aina poissa.
Väärässä olet. Mistäpä ajattelet et 60 on raja jolloin ei tule öisiä puheluja. Itsellä joka yö lentotilassa puhelin, mies sulkee omansa kokonaan. Ja sen vuoksi että saa nukkua turhilta soitteluilta ja jaksaa herätä töihin.
Anopilla oli ollut siellä kalkkuna uunissa ja monta päivää tehty ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa anopilla tapana soitella pojalleen eli miehelleni, että tulee silloin ja silloin käymään. Saattaa olla ihan arkipäivä, kun mies töissä ja toteaa vain, että no siellähän minä olen kotona. Meillä on lapsen kanssa kuitenkin tarkat päivärytmit, olen vain todennut miehelleni, että jos silloin sattuu olemaan ulkoiluaika, me ollaan ulkona. Saa olla sitten itse vastaanottamassa.
Muutenkin anoppi keksii aina kaikenlaista, missä olisi tulossa ”auttamaan”. Olen tosi tarkka kodistani enkä kaipaa tänne muita häärimään. Tuntuu ylipäätään, että itselläkin jotenkin muuttui suhtautuminen anoppiin esikoisen pikkuvauva-ajan jälkeen. Jotenkin ”sekosi” vauvasta eikä ajatellut ollenkaan minun jaksamistani, halusi vain koko ajan saada ”osansa” vauvasta. Jossain kohtaa jo mietin, että on oikeasti jotenkin vinksahtanut ja elää nyt uudelleen omien lastensa vauva-aikaa meidän vauvan kautta.
Joka tapauksessa toivon, että muistan nämä omat tuntemukseni vielä joskus, jos itse olen anopin asemassa. Tuntuu, että sillä hetkellä kun lapsenlapsi syntyy, anopit unohtavat kokonaan, millaista on olla tuore äiti kaiken hormoonimyrskyn keskellä.
Miehesi kuitenkin saa asua "kotonasi"?
Saa perua, mutta oli vähän liikaa selittelyn makua, lukee anoppi samaa palstaa?
Alue: Aihe vapaa
Sinä siis tunnet apn ja tämän anopin?
Kun tiedät, että anoppi mielellään auttaa ja on tärkeä tuki apn perheelle, jopa niin, että ap ja miehensä pitävät lapsensa isoäitiä perheensä jäsenenä.