Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vierailun saa perua väsymyksen takia, varsinkin kun kyseessä vauvavuosi!!!
Itse olisin tuossa tilanteessa itse laittanut vaikka viestin anopille (vauvan kanssa ei välttämättä ehdi soittaa) heti, kun on ns. Ihmisten aika herätä (en keskellä yötä). Koska olisi kurja, jos mies ei vaikka ehtisi ilmoittaa asiasta, ja anoppi ehtisi jo lähtee kotoaan, välikäsien kautta tämmöisten kiireasioiden hoidossa on riskinsä...
Jos on valvonut vaikka vuorokauden putkeen ja nukahtaa aamulla kuudelta, niin on aika iso riski, ettei herää ihmisten aikaan jos vauvakin nukkuu, eikä viestiä saa laitettua ajoissa. Älytöntä laittaa aamuksi herätys (johon myös vauva herää) muutaman tunnin unien jälkeen pelkästään viestin laittamista varten, jos on joutunut valvomaan yön. Ymmärrän hyvin, miksi ap pyysi tuossa tilanteessa miestään toimittamaan viestin, jos ei anopille viitsi yöllä viestitellä.
Itse olisin laittanut anopille viestiä myöhemmin herättyäni ja pahoitellut peruuntumista, ja sopinut uutta kyläilyä sekä maininnut, etten halunnut häiritä häntä yöllisellä viestillä, kun en tiennyt, onko anopilla tapana pitää puhelin öisin äänettömällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Ai vieras voi päättää tuleeko vai ei, jos emäntä kokee olevansa liian väsynyt ottamaan vastaan vieraita (tai sukulaisia) kotonaan. Ei se nyt niin vain mene. Kyllä saa asettaa rajansa ja niitä pitää kunnioittaa. Sinä määrittelet rajasi eri tavalla kuin AP. Minä en todellakaan halua kotiini hääräämään ketään muuta kuin siellä asuvia perheenjäseniä, varsinkaan jos en voi hyvin. Mielummin kestän sotkua, hoidan siivouksen myöhemmin ja tilaan ruokaa Woltilla.
Se vaan usein on niin, että ne tulevaisuuteen työnnetyt hommat on edessä joka tapauksessa, eikä kaikilla ole rahaa maksaa Freskoja ja Woltteja loputtomiin. Itse se on funtsittava, mikä on pienimmän vaivan raja. Jos toistuvasti kieltäydyt sukulaisista ja heidän avustaan silloin kun sitä vielä olisi tarjolla, on pomminvarmaa että jossain vaiheessa heille ei enää tule mieleen kiinnostua teidän lapsista ja olla hyödyksi. Etenkin jos ei viitsi edes itse ilmoittaa, missä ne rajat menee.
Eipä se raskas vauvavuosikaan loputtomiin kestä. Eikä tässä, tai minun tapauksessa, kaikesta avusta olla kieltäytymässä, on vain peruttu yksi vierailu. Kyllä pitää olla mahdollista perua sovittuja tapaamisia, jos kokee ettei oma jaksaminen niihin riitä ilman että täytyy pelätä ettei jatkossa ole mitään apua sitten tarjolla.
Saako vierailulla pierua väsymyksen takia? Nimim. anoppi suuttui...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Vähän ihmeellinen toi viimeinen kysymys.
Mun mielestä olisi vähän erikoista ja ristiriitasta kertoa ensin tilanne ("olen niin väsynyt, etten halua vieraita") ja sitten kuitenkin sanoa anopille, että voi itse päättää tuleeko vierailulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Lapsiperheet =maailman Napa. Kaikkien muiden tehtävänä on toimia lapsiperheiden voimavaroina.
No jos mummo oikeasti rakastaa lapsenlapsiaan kuten väittää - eikä vain tyydytä heillä omia tarpeitaan - niin mikä on ongelma olla voimavarana?
t. mummo
Mikäs siinä, jos haluaa. Tässä nyt joku kuitenkin veti herneet nenään vastavuoroisuus periaatteesta - lapsiperheet saisi hänen arvomaailmassaan tehdä ohareita, mutta toisin päin ei.
Missä muka???? Se typerä ns vitsikö? Naurettavaa.
Meille on appivanhemmat tehneet oharit mm. niin että ajettiin pienen lapsen kanssa 600 kilsaa edestakaisin, koska appi olikin päättänyt mennä marjaan.
Ei mulle yksikään lapsiperhe tuollaista ole tehnyt.
Teillä noin. Mutta täällä monet ovat puolustaneet lapsiperheellisten oikeutta tehdä ohareita, ks. koko ketju. Mutta vitsi jossa isovanhempi tekee oharit, ei naurattanut.
Ei täällä ole kukaan isovanhempien ohareista valittanut. Jotkut isovanhemmat ovat niillä uhkailleet: peruu viime tingassa sovitun lastenhoidon, jotta vanhempien menot peruuntuu. Lastenhoito on eri asia kuin tapaaminen kahvittelun merkeissä. Jos perut kahvittelutapaamisen ajoissa, toiselta ei peruunnu yhtään mitään muuta kuin se kahvittelutapaaminen.
Minä perun aina kun ei huvita. Miniä kiehuu raivoissaan ja minua naurattaa.
Viimeksi sillä olisi ollut ripsienlaitto, oli varannut ajan minulta kysymättä, siis kuvitellut, että minä noin vain tulen seuraavana päivänä lapsenvahdiksi. No en tule. Kyseli syytä, ohitin kysymyksen, ei minun, kuusikymppisen tarvitse kenellekään menojani selvittää.
Nykyminiät on itsekästä sakkia, kaikkien pitäisi olla heidän penskoistaan kiinnostuneita mutta heidän ei vastavuoroisesti tarvitse auttaa ketään.
Minulla on ihanat tyttärenlapsen ja poikani ensimmäisen liiton lapsi, heille ostan ja laitan ja ovat minulla hoidossa. Tytär auttaa ja entinen miniä myös, kävi vastikään pesemässä ikkunani. Nykyinen miniä ei ole koskaan missään asiassa auttanut, vaatinut on kyllä.
Toivottavasti poika eroaa, saa sitten miniä olla kakaransa kanssa.
Hyi v***u.
Toivottavasti olet vain k*sipäinen trolli, eikä sinulla ole lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten yks vierailu menee nuin tunteisiin että kymmeniä sivuja kommentteja?
Kuoliko joku kun ei mennyt? Jos vastaus on ei, niin ei sillä ole tasan mitään väliä elämässä.
t. mies
Jos olet muutenkin välinpitämätön ja arvostamaton anoppiasi kohtaan, kyllä tekosyyt tiedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos toistuvasti kieltäydyt sukulaisista ja heidän avustaan silloin kun sitä vielä olisi tarjolla, on pomminvarmaa että jossain vaiheessa heille ei enää tule mieleen kiinnostua teidän lapsista ja olla hyödyksi".
No nyt särähti korvaan ja pahasti! Mitä apua lapsiperheet saavat? En ymmärrä, mistä avusta puhutaan. Kuka sitä apua teille tarjoaa? Sisko, veli, äiti, isä, anoppi vai appiukko? Kaikilla lapsiperheillä ei ole ketään sukulaista apuna, vaan tukiverkot on hankittava muualta kuin sukulaisista ja ihan itse! Jos ulkopuolista apua tarvitsee, niin apua saa rahalla. Voi tilata MLL:sta lastenhoitajan kotiin tai ostaa yksityiseltä siivousyrittäjältä kotisiivousta.
Me teemme kaiken itse. Hoidamme lapset, teemme kaikki kotityöt ja hoidamme oman perheen asiat itse. Meillä ei ole mitään apua kummankaan sukulaisista. Meillä ei asu samalla paikkakunnalla tai samassa maakunnassa yhtään sukulaista.
Tämä ei ole meille mikään ongelma ja olemme oppineet pärjäämään hyvin. Emme odota kummankaan sukulaisilta mitään apua. Muutamalle yllätyskyläilyä harrastaneelle sukulaiselle on laitettu rajat. Kyllä pistää vihaksi sellaiset ihmiset, jotka tunkevat lapsiperheen kotiin ilmoittamatta. Nämä lokit odottavat saavansa ilmaista kahvia, ruokaa ja majoitusta.
Meidän lapset eivät ole hoidossa, eivät päivähoidossa eivätkä sukulaisilla. Itse hoidamme omat lapset. Kaikki äidit ja isät eivät myöskään pidä isovanhemman tavasta hoitaa lapsia. Joillakin isovanhemmilla on myös ikävä tapa kävellä vanhemman yli kasvatusasioissa. Vanha koira ei opi uusia temppuja. Minusta on parempi hoitaa lapset itse kuin alkaa riidellä hankalan, jääräpäisen ja välinpitämättömän isovanhemman kanssa perusasioista. Miten lapsen päivärytmi pysyy hyvänä, mitä lapsi saa syödä, koska ulkoillaan, koska lapsi nukkuu ja mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Ai vieras voi päättää tuleeko vai ei, jos emäntä kokee olevansa liian väsynyt ottamaan vastaan vieraita (tai sukulaisia) kotonaan. Ei se nyt niin vain mene. Kyllä saa asettaa rajansa ja niitä pitää kunnioittaa. Sinä määrittelet rajasi eri tavalla kuin AP. Minä en todellakaan halua kotiini hääräämään ketään muuta kuin siellä asuvia perheenjäseniä, varsinkaan jos en voi hyvin. Mielummin kestän sotkua, hoidan siivouksen myöhemmin ja tilaan ruokaa Woltilla.
Se vaan usein on niin, että ne tulevaisuuteen työnnetyt hommat on edessä joka tapauksessa, eikä kaikilla ole rahaa maksaa Freskoja ja Woltteja loputtomiin. Itse se on funtsittava, mikä on pienimmän vaivan raja. Jos toistuvasti kieltäydyt sukulaisista ja heidän avustaan silloin kun sitä vielä olisi tarjolla, on pomminvarmaa että jossain vaiheessa heille ei enää tule mieleen kiinnostua teidän lapsista ja olla hyödyksi. Etenkin jos ei viitsi edes itse ilmoittaa, missä ne rajat menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Vähän ihmeellinen toi viimeinen kysymys.
Mun mielestä olisi vähän erikoista ja ristiriitasta kertoa ensin tilanne ("olen niin väsynyt, etten halua vieraita") ja sitten kuitenkin sanoa anopille, että voi itse päättää tuleeko vierailulle.
No jos siitä anopista olisi mukava viettää lasten kanssa aikaa kuitenkin sillä aikaa kun niiden äiti nukkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Vähän ihmeellinen toi viimeinen kysymys.
Mun mielestä olisi vähän erikoista ja ristiriitasta kertoa ensin tilanne ("olen niin väsynyt, etten halua vieraita") ja sitten kuitenkin sanoa anopille, että voi itse päättää tuleeko vierailulle.No jos siitä anopista olisi mukava viettää lasten kanssa aikaa kuitenkin sillä aikaa kun niiden äiti nukkuu?
Vaan kun ei se perheen ulkopuolinen vieras mitenkään voi toisen kodissa mielin määrin tehdä mikä hänestä olisi mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Vähän ihmeellinen toi viimeinen kysymys.
Mun mielestä olisi vähän erikoista ja ristiriitasta kertoa ensin tilanne ("olen niin väsynyt, etten halua vieraita") ja sitten kuitenkin sanoa anopille, että voi itse päättää tuleeko vierailulle.No jos siitä anopista olisi mukava viettää lasten kanssa aikaa kuitenkin sillä aikaa kun niiden äiti nukkuu?
Silti anoppi tai lapset käy pari, kolme kertaa kysymässä jotain asiaa. Just kun saa unen päästä kiinni, joku tulee herättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Vähän ihmeellinen toi viimeinen kysymys.
Mun mielestä olisi vähän erikoista ja ristiriitasta kertoa ensin tilanne ("olen niin väsynyt, etten halua vieraita") ja sitten kuitenkin sanoa anopille, että voi itse päättää tuleeko vierailulle.No jos siitä anopista olisi mukava viettää lasten kanssa aikaa kuitenkin sillä aikaa kun niiden äiti nukkuu?
Silti anoppi tai lapset käy pari, kolme kertaa kysymässä jotain asiaa. Just kun saa unen päästä kiinni, joku tulee herättämään.
Siis aivan ihmeellistä vänkäämistä täällå. Jos kokee itsensä liian väsyneeksi anopin vierailulle, niin sitten sen vierailun saa perua. Vaikka joku muu pystyisi ulkoistamaan lapsen hoidon anopille ja nukkumaan vierailun aikana, ei kaikilta löydy siihen kykyä, halua tai mahdollisuutta. Kuinka vaikeaa onkaan osalle keskustelijoista kunnioittaa ja hyväksyä toisen asettamia rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lastenlapsia ja olen vauva- aikana kyläillessäni sanonut , että voin leikittää/ viedä ulos vauvaa tms ja äiti voi mennä päiväunille.
Tätä ovat äidit kyllä käyttäneet hyväkseen ja joskus ovat saaneet nukuttua ja joskus ovat vaan levänneet ja selanneet kännykkää omien sanojensa mukaan.
Eikö tätä voisi AP myös ehdottaa anopille?AP taitaa olla niitä, joille mitkään ehdotukset tai selitykset eivät kelpaa. Lapsihan oli "pahimmassa vierastamisiässä" eli ilmeisesti noin 10 kk ikäinen. Tilanne selviää, jos lapsi näkee tapaamiaan ihmisiä tarpeeksi tiheästi, ja jos vierastamiskohtaus iskee, se yleensä menee ohi, kun antaa lapsen rauhassa seurata tilannetta omaa tahtiaan ja tarjota kontaktia esim. jonkin tutun kivan lelun tai esineen avulla. Omat lapsenlapseni esimerkiksi tykkäävät kovasti rannekellostani, jota on kiva tutkia.
Minulle kyllä kelpasi anopin apu lasten ollessa pieniä silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. He ulkoilivat tai pelasivat jotain mummon kanssa samalla kun minä vedin tsetaa tai tein kotihommia. Muistan senkin hyvin, kun kotiuduimme sairaalasta kolmannen lapsen synnyttyä. Talo oli siivottu, pakastimeen tehty ruokaa ja leivottu pullaa. Pöydällä oli lappu, että isovanhemmat olivat pistäytyneet purjehdusretkellään meidän kaupungissa, käyneet auttamassa ja jatkaneet matkaa. Tämänkin jälkeen tosin taisin olla sitä mieltä, että vähääpä heitä tuntui uusin lapsenlapsi kiinnostavan, kun eivät sen vertaa viitsineet odottaa että olisivat tavanneet hänet... :D
Miksi ihmeessä ap pisti työmatkalla olleen miehen asialle eikä laittanut itse anopille viestiä, että päivän suunnitelmat valitettavasti muuttuivat? Tai miksei anoppi itse saanut päättää annetun tilannekuvauksen perusteella, tullako vai ei? Kai tämäkin jokin trölli on...
Vähän ihmeellinen toi viimeinen kysymys.
Mun mielestä olisi vähän erikoista ja ristiriitasta kertoa ensin tilanne ("olen niin väsynyt, etten halua vieraita") ja sitten kuitenkin sanoa anopille, että voi itse päättää tuleeko vierailulle.No jos siitä anopista olisi mukava viettää lasten kanssa aikaa kuitenkin sillä aikaa kun niiden äiti nukkuu?
Niin mitä sitten? Jos joku ei halua/jaksa vieraita niin miksi sen pitäisi ottaa vieraita vastaan? 🤯
Sitä varten kai anoppi kävisikin kylässä, että näkisi lapsenlasta, mutta jos lapsen äiti/isä ei jaksa vieraita niin eihän silloin vierailu sovi, vaikka kuinka kuka vain haluaisi kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen käytäntö, että kumpikin puoliso kommunikoi vain omien vanhempiensa kanssa.
Minun mielestäni olisi ollut kohteliasta (toki myös paljon käytännöllisempää), että olisit itse ilmoittanut anopille, että nyt pitää siirtää vierailua.
Ja kyllä, vierailun saa perua väsymyksen takia.
Ollaan oltu naimisissa kymmenen vuotta enkä mä soittele anopin kanssa eikä mun mies mun äidin kanssa kun ei ole mitään syytä. Hyvissä väleissä ollaan mutta ei ole mitään asiaa joten ei erikoista ollenkaan. Ei mulla ole edes anopin numeroa eikä mun miehellä mun äidin numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Jokainen tavallaan. Ei meillä kukaan miellä puolison vanhempia tai sisaruksia perheeksi,puolison sukua he ovat mutta ei perhettä. Ei anopit ole meillä kavereita. Asutaan niin kaukana kaikki toisistamme ja jokaisella oma elämä,se riittää. Eikä ne välit ole silti hankalat eikä ole riitaa,ihan mukavia ihmisiä mutta eivät kuulu meidän arkeen. Vieraillaan kun siltä tuntuu,voi mennä kuukausiakin välissä. Mun ja miehen vanhemmilla heilläkin omat menonsa ja elämänsä.
Ei asiaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen käytäntö, että kumpikin puoliso kommunikoi vain omien vanhempiensa kanssa.
Minun mielestäni olisi ollut kohteliasta (toki myös paljon käytännöllisempää), että olisit itse ilmoittanut anopille, että nyt pitää siirtää vierailua.
Ja kyllä, vierailun saa perua väsymyksen takia.
Ollaan oltu naimisissa kymmenen vuotta enkä mä soittele anopin kanssa eikä mun mies mun äidin kanssa kun ei ole mitään syytä. Hyvissä väleissä ollaan mutta ei ole mitään asiaa joten ei erikoista ollenkaan. Ei mulla ole edes anopin numeroa eikä mun miehellä mun äidin numeroa.
Eri
Mutta varmaan jos kutsuisit anopin kylään silloin kun miehesi ei ole paikalla niin ehkä harkitsisit numeroiden vaihtoa anopin kanssa ihan käytännön syistä.
Itsekkään en anoppini kanssa juuri kommunikoi mutta jos jostain syystä anoppi olisi tulossa kotiini silloin kun mies ei ole paikalla (en tiedä miksi näin kävisi) niin ei anoppi pääsisi edes rapun alaovesta sisään jos ei voisi soittaa avaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Saa perua mutta olisit voinut kyllä itse soittaa ja selittää. En ymmärrä miksi tuollaisetkin pitää hoitaa välikäsien kautta.
Siksi, kun ap on ei ollut nukkunut ja olisi joutunut laittamaan kellon herättämään parin tunnin unen jälkeen soittaakseen väsymyksestä sekavana. Helpompaa ilmoittaa yöllä miehelle, joka pystyy aamulla varhain soittamaan anopille. Täysin ymmärrettävää, ettei jaksa.
Teet kovin juhlallista tavallisesta asiasta.
Voit ilmoittaa vaikka yöllä. Toimi suoraan äläkä laita miehellesi vastuuta tuollaisesta.
Anoppi on lapsesi isoäiti. Hän mielellään auttaa.
Tutustu siihen anoppiisi. Kiva, että asuu suht lähellä.
On tärkeä tuki ja osa perhettä.
Voisit jutella. Ei sinun tarvitse syyllisyyttä väsymyksestä kokea.
Jos anoppi loukkaantui, niin saa loukkaantua. Kullä hän leppyykin.
Kannattaa puhua ja kertoa tuo mielesi kulku, mitä tännekin kirjoitit.
Väsyneenä on joskus aika epälooginen. Sekin on ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Teet kovin juhlallista tavallisesta asiasta.
Voit ilmoittaa vaikka yöllä. Toimi suoraan äläkä laita miehellesi vastuuta tuollaisesta.
Anoppi on lapsesi isoäiti. Hän mielellään auttaa.Tutustu siihen anoppiisi. Kiva, että asuu suht lähellä.
On tärkeä tuki ja osa perhettä.
Voisit jutella. Ei sinun tarvitse syyllisyyttä väsymyksestä kokea.
Jos anoppi loukkaantui, niin saa loukkaantua. Kullä hän leppyykin.
Kannattaa puhua ja kertoa tuo mielesi kulku, mitä tännekin kirjoitit.
Väsyneenä on joskus aika epälooginen. Sekin on ymmärrettävää.
Miehen sukulainen. Ei perhettä.
Alue: Aihe vapaa
M
Kertakaikkiaan kummallista. Kerrot hyväksyneesi poikasi ja miniäsi tavan toimia. Ihan pokkana kirjoitat noin. Silti viesteistäsi suorastaan huokuu viha, pettymys ja katkeruus. Olisit edes itsellesi rehellinen siitä, että olet loukkaantunut. Et ole ollenkaan "sinut" asian kanssa, vaan kostat ja toivot, että poikasi perhe tulee joskus rukoilemaan anteeksiantoa.
Olen aivan vakuuttunut, että heillä on todellakin syy olla olematta yhteydessä, jolloin suojelevat omaa psyykkistä hyvinvointiaan.
Annoit pikkusormen, se vei koko käden..... ihminen taidat olla.