Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Kummalliset välit anopilla ja miniällä. Omat miniäni ja minä soitellaan ja viesteillään ja lapseni soittelevat omille appivanhemmilleen ja vierailevat/yöpyvät ilman puolisoaan anoppilassa ja samoin meillä lasten puolisot yksinään tai lastenlasten kanssa. Aina on voitu kyläillä ilman ennakkovaroitusta ja jos eivät ole kotona, voimme mennä heille omalla avaimella, samoin kuin he meille. Kukaan ei ole näistä hernettä nenäänsä vetänyt.
Puhukaa välit kuntoon, niin elämä on paljon helpompaa ja leppoisampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa perua, koska se on sinun elämäsi ja sinun vauvasi. Anoppi (eläkkeellä)? voi tulla myöhemmin. Jos hän ei itse tätä tajua, niin se ei ole sinun vikasi. Tai sitten vaan ilmoitat, että sinulla on maha sekaisin ja ripuli. Ei vierailua tänään. Sinä asetat säännöt omalle elämällesi. Jos et tee niin, sitten muut asettavat säännöt sinulle.
m56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana sinkkuna olen seurannut ihmetellen sivusta, miten miniä stressaa anopin vaatimuksista ja loukkaantumisista. Tuntuu absurdilta miten elämä voikin mennä sellaiseksi että miehen äitiä joutuu jatkuvasti ottamaan huomioon ettei vain suutu ja pian puhu paskaa ympäriinsä. Olen ehdottanut että suuttukoon ja puhukoon, keskittykää omaan elämäänne. Talo elää tavallaan ja jos joku asia ei käy, esim. tässä vierailu ei sovikaan, niin ei siihen päätökseen tarvita kenenkään lupaa, ei anopin eikä av-palstan. Jos loukkaantuu siitä että pikkulapsen äiti tarvitsee akuutisti lepoa, niin palatkoon asiaan sitten kun on päässyt yli. Hui hai.
Vastaan omaan kommenttiini asiaa mietittyäni. Tämä anoppihomma on varmaan samaa perua kuin parisuhteissa vallankäyttö. Se alkaa pienestä huomaamatta, ja vuosien päästä ollaan tilanteessa jossa äiti joutuu pyytämään anteeksi että on kuolemanväsynyt - sen sijaan että anoppi olisi lähettänyt hereillä olleen miehen kautta terveisiä ja tsemppiä.
Minä jäin tosiaan lapsettomaksi sinkuksi ja olen 40. Olen tottunut siihen, että en pokkuroi miehiä, anoppeja tai pomoja. Varmaan useimmat ovat, ennen kuin tilanne ajautuu kummalliseksi. Myös anoppiaan pelkäävä saman ikäinen tuttavani on muuten ihan päällikkö, mutta tuossa asiassa lapanen. Olisi hullua ajatella, että elämään tulisi yhtäkkiä henkilö, joka loukkaantuu siitä että en jaksa ottaa vastaan vieraita, koska olen niin heikossa jamassa.
Aloittajan tilanteesta ei ole kerrottu, miten anoppi on loukkaantumisensa ilmaissut, miehelle kai, mutta vaikka sanoin edellä että hui hai, niin todellisuudessa soittaisin ja selvittäisin asian. Kysyisin onko hän loukkaantunut ja jos on, niin sanoisin että se ei ole henkilökohtaista tai tekosyy, vaan fakta, että ei nyt ollut kapasiteettia vierailua varten.
Ei voi ,koska ap.n ja anopin välisen viestittelyn hoitaa mies. Tämä kertoo aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana sinkkuna olen seurannut ihmetellen sivusta, miten miniä stressaa anopin vaatimuksista ja loukkaantumisista. Tuntuu absurdilta miten elämä voikin mennä sellaiseksi että miehen äitiä joutuu jatkuvasti ottamaan huomioon ettei vain suutu ja pian puhu paskaa ympäriinsä. Olen ehdottanut että suuttukoon ja puhukoon, keskittykää omaan elämäänne. Talo elää tavallaan ja jos joku asia ei käy, esim. tässä vierailu ei sovikaan, niin ei siihen päätökseen tarvita kenenkään lupaa, ei anopin eikä av-palstan. Jos loukkaantuu siitä että pikkulapsen äiti tarvitsee akuutisti lepoa, niin palatkoon asiaan sitten kun on päässyt yli. Hui hai.
Vastaan omaan kommenttiini asiaa mietittyäni. Tämä anoppihomma on varmaan samaa perua kuin parisuhteissa vallankäyttö. Se alkaa pienestä huomaamatta, ja vuosien päästä ollaan tilanteessa jossa äiti joutuu pyytämään anteeksi että on kuolemanväsynyt - sen sijaan että anoppi olisi lähettänyt hereillä olleen miehen kautta terveisiä ja tsemppiä.
Minä jäin tosiaan lapsettomaksi sinkuksi ja olen 40. Olen tottunut siihen, että en pokkuroi miehiä, anoppeja tai pomoja. Varmaan useimmat ovat, ennen kuin tilanne ajautuu kummalliseksi. Myös anoppiaan pelkäävä saman ikäinen tuttavani on muuten ihan päällikkö, mutta tuossa asiassa lapanen. Olisi hullua ajatella, että elämään tulisi yhtäkkiä henkilö, joka loukkaantuu siitä että en jaksa ottaa vastaan vieraita, koska olen niin heikossa jamassa.
Aloittajan tilanteesta ei ole kerrottu, miten anoppi on loukkaantumisensa ilmaissut, miehelle kai, mutta vaikka sanoin edellä että hui hai, niin todellisuudessa soittaisin ja selvittäisin asian. Kysyisin onko hän loukkaantunut ja jos on, niin sanoisin että se ei ole henkilökohtaista tai tekosyy, vaan fakta, että ei nyt ollut kapasiteettia vierailua varten.
Ei voi ,koska ap.n ja anopin välisen viestittelyn hoitaa mies. Tämä kertoo aika paljon.
Ei vaan mies hoitaa yhteydenpidon sukuunsa ja ap omaan sukuunsa.
Ei se kerro muuta kuin että hyvä selkeä työnjako.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa vierailun perua. Mutta on myös kohteliasta itse ilmoittaa asia. Jos itse olisin menossa sovitulle vierailulle ja joku toinen ihminen ilmoittaisi etten voi tulla niin pitäisin sitä todella outona. Ap olisi voinut kirjoittaa yöllä viestin valmiiksi (sillä ajalla kun soitti miehelleen) ja lähettää sen aamulla. Samalla tarkistanut vauvan voinnin. Viestissä olisi voinut pahoitella asiaa ja luvannut soittaa ja sopia uuden ajan vierailulle.
Viestintätapa on selkeä ja toedossa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vierailun saa perua väsymyksen takia, varsinkin kun kyseessä vauvavuosi!!!
Itse olisin tuossa tilanteessa itse laittanut vaikka viestin anopille (vauvan kanssa ei välttämättä ehdi soittaa) heti, kun on ns. Ihmisten aika herätä (en keskellä yötä). Koska olisi kurja, jos mies ei vaikka ehtisi ilmoittaa asiasta, ja anoppi ehtisi jo lähtee kotoaan, välikäsien kautta tämmöisten kiireasioiden hoidossa on riskinsä...
Olen itse esikoisen vauva-aikana perunut kyläilyn anopin luona juurikin tuolla tavalla viimetipassa, sen päivän aamuna kun ois pitänyt lähteä. Anopin toinen miniä lapsineen oli myös tulossa kylään, kaikki lähinnä tapaamaan vauvaa. Esikoisella oli refluksi, nukkui yli yksivuotiaaksi todella pätkinäisiä öitä, tuolloin kyläilypäivänä oli muistaakseni noin 7kk ikäinen, enkä mä ollut nukkunut vauvan synnyttyä yli 50 minuuttia pidempää pätkää putkeen. En yöllä, en päivällä. Vauva nukkui 30-50 min pätkiä sinne vuoden ikäiseksi. No, tuona aamuna olin niin poikki, että oksentelin väsymyksestä, ja kaaduin portaissa lyöden pääni. En kuitenkaan alkanut tilittää tätä anopille silloin, mulla oli joku pakkomielle "pärjätä", enkä uskaltanut valittaa kuinka loppu oikeesti olin, koska pelkäsin arvostelua siitä, miksi en saa vauvaani nukkumaa täysiä öitä.
Anoppi ei loukkaantunut, ja myöhemmin asiasta puhuin täysin rehellisesti. Anoppi sanoi ymmärtävänsä, omaksi ihmetyksekseni... Emme siis olleet kovin läheisiä ja kovin eriluontoisia, mutta tuon jälkeen välit jotenkin parani, kun minä "uskalsin olla inhimillinen" ja näyttää haavoirtuvuuteni myöntämällä, että olin niin väsy etten jaksanut tulla kylään. Matkaa olisi ollut noin 30min.
Eli ap, ihan karseeta jos anoppi tommoset kilarit veti...
Anoppi on itsekäs, hän halusi nähdä 1) koska olitte sopineet asiasta ja 2) koska tapaaminen olisi tuottanut hänelle iloa. Sinun huono olosi on tärkeämpää huomioida kuin tyydytyksen hakeminen näkemisestä. Ei ole mielestäni oikein pakottaa toista näkemään jos hänellä on huono fiilis tai huono olo, ja joutuisi tällöin esittämään että kaikki on hyvin vain toisen mieliksi. Eiköhän molemmat saa tapaamisesta enemmän irti ja kaikille jää parempi mieli silloin kun kaikilla on hyvä fiilis nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana sinkkuna olen seurannut ihmetellen sivusta, miten miniä stressaa anopin vaatimuksista ja loukkaantumisista. Tuntuu absurdilta miten elämä voikin mennä sellaiseksi että miehen äitiä joutuu jatkuvasti ottamaan huomioon ettei vain suutu ja pian puhu paskaa ympäriinsä. Olen ehdottanut että suuttukoon ja puhukoon, keskittykää omaan elämäänne. Talo elää tavallaan ja jos joku asia ei käy, esim. tässä vierailu ei sovikaan, niin ei siihen päätökseen tarvita kenenkään lupaa, ei anopin eikä av-palstan. Jos loukkaantuu siitä että pikkulapsen äiti tarvitsee akuutisti lepoa, niin palatkoon asiaan sitten kun on päässyt yli. Hui hai.
Vastaan omaan kommenttiini asiaa mietittyäni. Tämä anoppihomma on varmaan samaa perua kuin parisuhteissa vallankäyttö. Se alkaa pienestä huomaamatta, ja vuosien päästä ollaan tilanteessa jossa äiti joutuu pyytämään anteeksi että on kuolemanväsynyt - sen sijaan että anoppi olisi lähettänyt hereillä olleen miehen kautta terveisiä ja tsemppiä.
Minä jäin tosiaan lapsettomaksi sinkuksi ja olen 40. Olen tottunut siihen, että en pokkuroi miehiä, anoppeja tai pomoja. Varmaan useimmat ovat, ennen kuin tilanne ajautuu kummalliseksi. Myös anoppiaan pelkäävä saman ikäinen tuttavani on muuten ihan päällikkö, mutta tuossa asiassa lapanen. Olisi hullua ajatella, että elämään tulisi yhtäkkiä henkilö, joka loukkaantuu siitä että en jaksa ottaa vastaan vieraita, koska olen niin heikossa jamassa.
Aloittajan tilanteesta ei ole kerrottu, miten anoppi on loukkaantumisensa ilmaissut, miehelle kai, mutta vaikka sanoin edellä että hui hai, niin todellisuudessa soittaisin ja selvittäisin asian. Kysyisin onko hän loukkaantunut ja jos on, niin sanoisin että se ei ole henkilökohtaista tai tekosyy, vaan fakta, että ei nyt ollut kapasiteettia vierailua varten.
Ei voi ,koska ap.n ja anopin välisen viestittelyn hoitaa mies. Tämä kertoo aika paljon.
Mies oli aamulla hereillä ilmoittaakseen. Fiksu ratkaisu minusta perua mahdollisimman aikaisin ja hienotunteista miniältä että ei herättänyt keskellä yötä. Olisi ollut järjetöntä laittaa kello soimaan ilmoittamisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin, etta tässä tapauksessa loukkaantuminen johtui siitä etta sai mutkan kautta tiedon ettei sinulle sovi. Mulla on kanssa sukulainen joka aina ilmoittaa lakeijansa kautta koska tulee tai menee ja mitä on nyt tällä kertaa vailla. Ei koskaan vaivaudu puhumaan suoraan, ikäänkuin kuin meikäläinen olisi palvelusväkeä tai B-luokan kansalainen. Perhana, että mua sututtaa se toiminta.
Sanoit , että teillä toimitaan näin etta mies hoitaa kontaktit. Minusta sinun kannattaisi nyt soittaa anopille henkilökohtaisesti ja pahoitella väärinkäsitystä eikä vain uhriutua. Puhukaa asia selväksi, ehkä anoppikin oli valmistautunut jotenkin tapaamiseen
Tai sitten antaa vain asian olla. Jos noin pienestä asiasta mielensä pahoittaa kuin siitä, että väsynyt äiti pyytää apua mieheltään viestin välittämiseen, niin eiköhän siitä pääse ajan kanssa yli ilman mitään anteeksipyytelyitä. Eikä ole mitään anteeksi pyydettävää, jos tämä on ollut vakiintunut tapa viestiä.
Mielestäni on lapsellista uhriutua. Anoppikin on kasvattanut ainakin yhden lapsen eli poikansa joten eiköhän tiedä mitä yövalvomiset ovat käytännössä. Ihmissuhteet nyt vain on parasta hoitaa henkilökohtaisesti ja mielellään kasvotusten. Nyt kaivetaan jo poteroa asemasotaa varten ja pyydetään random keskustelupalstalaisilta tukea. Tulee olemaan rankka elämä päiväkodin, koulun, työn ja muun yhteiskunnan kanssa siinä vaiheessa kun mies ei enää menoa jaksa seurata ja päätäsi silitellä
Mies hoitaa sukunsa, vaimo hoitaa oman sukunsa.
Se ei ole uhriutumista tai pään silittelyä, hölmö! Vaam ainoa järkevä työnjako.
Jos anoppi riehuu ja räyhää mitättömiä, sekin on miehen ongelma. Miehen takiahan se anoppi ap:n riesana on.
Anoppi on sen miehen synnyttänyt ja kasvattanut mieheksi.
Osa kasvattaa vain pojaksi ja aikuistuminen ottaa sitten lujille sekä pojalle että äidille
On se kyllä kamalaa, kun ei naiset osaa poikia kasvattaa ollenkaan.
Sen sijaan tytöistä osataan kyllä kasvattaa upeita kypsiä aikuisia naisia... eiku miten se nyt menikään? IHan ei vaikuta siltä, kun tätäkin keskustelua tai palstaa ylipäätään lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Ei kaikkien anoppien kanssa voi jutella tai tutustua. Exän kanssa olin n. 10 vuotta ja hänen äitinsä tapasin tasan kerran n. kolme minuuttia.
Nykyisen miehen äiti taas ei ole ihan normaali, joten häntä en tapaa ilman mieheni läsnäoloa enkä juttele turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vierailun saa perua väsymyksen takia, varsinkin kun kyseessä vauvavuosi!!!
Itse olisin tuossa tilanteessa itse laittanut vaikka viestin anopille (vauvan kanssa ei välttämättä ehdi soittaa) heti, kun on ns. Ihmisten aika herätä (en keskellä yötä). Koska olisi kurja, jos mies ei vaikka ehtisi ilmoittaa asiasta, ja anoppi ehtisi jo lähtee kotoaan, välikäsien kautta tämmöisten kiireasioiden hoidossa on riskinsä...
Olen itse esikoisen vauva-aikana perunut kyläilyn anopin luona juurikin tuolla tavalla viimetipassa, sen päivän aamuna kun ois pitänyt lähteä. Anopin toinen miniä lapsineen oli myös tulossa kylään, kaikki lähinnä tapaamaan vauvaa. Esikoisella oli refluksi, nukkui yli yksivuotiaaksi todella pätkinäisiä öitä, tuolloin kyläilypäivänä oli muistaakseni noin 7kk ikäinen, enkä mä ollut nukkunut vauvan synnyttyä yli 50 minuuttia pidempää pätkää putkeen. En yöllä, en päivällä. Vauva nukkui 30-50 min pätkiä sinne vuoden ikäiseksi. No, tuona aamuna olin niin poikki, että oksentelin väsymyksestä, ja kaaduin portaissa lyöden pääni. En kuitenkaan alkanut tilittää tätä anopille silloin, mulla oli joku pakkomielle "pärjätä", enkä uskaltanut valittaa kuinka loppu oikeesti olin, koska pelkäsin arvostelua siitä, miksi en saa vauvaani nukkumaa täysiä öitä.
Anoppi ei loukkaantunut, ja myöhemmin asiasta puhuin täysin rehellisesti. Anoppi sanoi ymmärtävänsä, omaksi ihmetyksekseni... Emme siis olleet kovin läheisiä ja kovin eriluontoisia, mutta tuon jälkeen välit jotenkin parani, kun minä "uskalsin olla inhimillinen" ja näyttää haavoirtuvuuteni myöntämällä, että olin niin väsy etten jaksanut tulla kylään. Matkaa olisi ollut noin 30min.
Eli ap, ihan karseeta jos anoppi tommoset kilarit veti...
Ohis, mutta mitä hittoa jengi alapeukuttaa näitä järkeviä kommentteja, joissa ei haukuta ketään maanrakoon, tuodaan esiin omaa näkökulmaa ja joissa mukana vielä omakohtaista kokemusta samasta asiasta, eli hyvää veetaistukea...!
Näitä vastaavia kommentteja oli muitakin tässä ketjussa, mutta tää nyt vain esimerkiksi. Mitä tässä nyt oli alapeukutettavaa!? :D sekö, kun kertoja kehtasi mainita hänen ja anoppinsa väluen parantuneen!? :D vai sekö, kun hän uskalsi kertoa unettomasta vauvavuodesta?
Ihmettelen vain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Miehellä on kymmenen vuotta vanhempi veli, joka alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa jo rippikouluikäisinä. Kummankin vanhemmat tunsivat toisensa jo pitkän ajan takaa, joten anoppi ei ollut miehen vaimolle sinällään vieras. Tämä miniä oli saanut esikoisen, alku oli ollut hyvin hankala ja hän oli ollut tosi väsynyt. Anoppi meni ensimmäistä kertaa heidän luokseen vierailulle lapsen syntymän jälkeen, istui sohvalle ja vähän ajan kuluttua oli kysynyt miniältään, että eikö täällä vieraille tarjota kahvia. Miniä oli saanut passata anoppiaan koko viikonloppuvierailun ajan ja se oli niin rasittavaa, että maidon eritys loppui siihen. Anoppi on sitä ihmissorttia, että jos kahvi ei ilmesty pöytään samoin tein eikä kotona ole sen seitsemää sorttia leivottuna yllätysvieraille, niin siitä kerrotaan sitten kylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on krooninen sairaus, jonka lääkitys ei aina toimi. Olen välillä infernaalisen väsynyt. Erään talven meillä oli kaikkea muutakin vastoinkäymistä. Esikoinen oli ysillä ja pakersi päästäkseen toivomaansa lukioon.
Silti tunnollisesti kestittiin sukulaiset jouluna (kuten joka vuosi) ja pääsiäisenä (joka vuosi), mutta muuten ei jaksettu olla järin sosiaalisia. Teinillä oli omat menonsa, mistä mainitsin moneen kertaan. Että en minäkään häntä aina kamalasti näe, on koulussa ja kaveriensa kanssa. Kerran päivässä istutaan ruokapöydässä.
Minun äitini veti tästä palkokasvit takaraivoon totaalisesti. alkoi vainota teiniä lähettelemällä tekstareita ja kortteja, tivaamalla häntä luokseen "kesätöihin", soittelemalla huuhaapuheluja. Hänen mielestään minä vieraannutin teiniä hänestä. Sanoin kolme kertaa, että teinillä on kiire ja että on ihan luonnllista, että teinillä kaverit alkaa olla tärkeitä. Ei mennyt perille. Lopulta tilanne meni siihen, että oli pakko blokata raivoava mummo kokonaan puhelimistamme.
Äiti ei siis saa ikinä olla väsynyt, eikä hänen puhettaan omasta lapsesta kunnioiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Miehellä on kymmenen vuotta vanhempi veli, joka alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa jo rippikouluikäisinä. Kummankin vanhemmat tunsivat toisensa jo pitkän ajan takaa, joten anoppi ei ollut miehen vaimolle sinällään vieras. Tämä miniä oli saanut esikoisen, alku oli ollut hyvin hankala ja hän oli ollut tosi väsynyt. Anoppi meni ensimmäistä kertaa heidän luokseen vierailulle lapsen syntymän jälkeen, istui sohvalle ja vähän ajan kuluttua oli kysynyt miniältään, että eikö täällä vieraille tarjota kahvia. Miniä oli saanut passata anoppiaan koko viikonloppuvierailun ajan ja se oli niin rasittavaa, että maidon eritys loppui siihen. Anoppi on sitä ihmissorttia, että jos kahvi ei ilmesty pöytään samoin tein eikä kotona ole sen seitsemää sorttia leivottuna yllätysvieraille, niin siitä kerrotaan sitten kylillä.
No tuommoisia anoppeja ei saa alkaa passata ja hyysätä silloin kun se ei itselle sovi. Mikä ihme saa miniät raatamaan väsyneinä anopin eteen ja olemaan uskaltamatta kieltäytyä kohteliaasti? Se että anoppi alkaa puhua pahaa kylillä? Antaa puhua. Eläkää omaa elämäänne. Anoppikin ehkä aikanaan huomaa että miniän kiristäminen ja määräily ei onnistu eikä kannata.
Terveisin, itsekin miniä sekä anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Miehellä on kymmenen vuotta vanhempi veli, joka alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa jo rippikouluikäisinä. Kummankin vanhemmat tunsivat toisensa jo pitkän ajan takaa, joten anoppi ei ollut miehen vaimolle sinällään vieras. Tämä miniä oli saanut esikoisen, alku oli ollut hyvin hankala ja hän oli ollut tosi väsynyt. Anoppi meni ensimmäistä kertaa heidän luokseen vierailulle lapsen syntymän jälkeen, istui sohvalle ja vähän ajan kuluttua oli kysynyt miniältään, että eikö täällä vieraille tarjota kahvia. Miniä oli saanut passata anoppiaan koko viikonloppuvierailun ajan ja se oli niin rasittavaa, että maidon eritys loppui siihen. Anoppi on sitä ihmissorttia, että jos kahvi ei ilmesty pöytään samoin tein eikä kotona ole sen seitsemää sorttia leivottuna yllätysvieraille, niin siitä kerrotaan sitten kylillä.
No tuommoisia anoppeja ei saa alkaa passata ja hyysätä silloin kun se ei itselle sovi. Mikä ihme saa miniät raatamaan väsyneinä anopin eteen ja olemaan uskaltamatta kieltäytyä kohteliaasti? Se että anoppi alkaa puhua pahaa kylillä? Antaa puhua. Eläkää omaa elämäänne. Anoppikin ehkä aikanaan huomaa että miniän kiristäminen ja määräily ei onnistu eikä kannata.
Terveisin, itsekin miniä sekä anoppi.
Syyllistäminen.
Se mikä täälläkin paistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Miehellä on kymmenen vuotta vanhempi veli, joka alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa jo rippikouluikäisinä. Kummankin vanhemmat tunsivat toisensa jo pitkän ajan takaa, joten anoppi ei ollut miehen vaimolle sinällään vieras. Tämä miniä oli saanut esikoisen, alku oli ollut hyvin hankala ja hän oli ollut tosi väsynyt. Anoppi meni ensimmäistä kertaa heidän luokseen vierailulle lapsen syntymän jälkeen, istui sohvalle ja vähän ajan kuluttua oli kysynyt miniältään, että eikö täällä vieraille tarjota kahvia. Miniä oli saanut passata anoppiaan koko viikonloppuvierailun ajan ja se oli niin rasittavaa, että maidon eritys loppui siihen. Anoppi on sitä ihmissorttia, että jos kahvi ei ilmesty pöytään samoin tein eikä kotona ole sen seitsemää sorttia leivottuna yllätysvieraille, niin siitä kerrotaan sitten kylillä.
No tuommoisia anoppeja ei saa alkaa passata ja hyysätä silloin kun se ei itselle sovi. Mikä ihme saa miniät raatamaan väsyneinä anopin eteen ja olemaan uskaltamatta kieltäytyä kohteliaasti? Se että anoppi alkaa puhua pahaa kylillä? Antaa puhua. Eläkää omaa elämäänne. Anoppikin ehkä aikanaan huomaa että miniän kiristäminen ja määräily ei onnistu eikä kannata.
Terveisin, itsekin miniä sekä anoppi.Syyllistäminen.
Se mikä täälläkin paistaa.
No antaa anopin syyllistää ja puhua kylillä. Nuori perhe voi elää omaa elämäänsä ja olla välittämättä anopin tempuista. Nuorenparin ystävät eivät varmasti pane välejä poikki sen takia että anoppi vetää pultit. Ja ne jotka laittaa välit poikki tai arvostelee eivät ansaitse nuoren perheen ystävyyttä.
Pahimmassa tapauksessa meuhkaavan anopin voi laittaa vähäksi aikaa jäähylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Miehellä on kymmenen vuotta vanhempi veli, joka alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa jo rippikouluikäisinä. Kummankin vanhemmat tunsivat toisensa jo pitkän ajan takaa, joten anoppi ei ollut miehen vaimolle sinällään vieras. Tämä miniä oli saanut esikoisen, alku oli ollut hyvin hankala ja hän oli ollut tosi väsynyt. Anoppi meni ensimmäistä kertaa heidän luokseen vierailulle lapsen syntymän jälkeen, istui sohvalle ja vähän ajan kuluttua oli kysynyt miniältään, että eikö täällä vieraille tarjota kahvia. Miniä oli saanut passata anoppiaan koko viikonloppuvierailun ajan ja se oli niin rasittavaa, että maidon eritys loppui siihen. Anoppi on sitä ihmissorttia, että jos kahvi ei ilmesty pöytään samoin tein eikä kotona ole sen seitsemää sorttia leivottuna yllätysvieraille, niin siitä kerrotaan sitten kylillä.
No tuommoisia anoppeja ei saa alkaa passata ja hyysätä silloin kun se ei itselle sovi. Mikä ihme saa miniät raatamaan väsyneinä anopin eteen ja olemaan uskaltamatta kieltäytyä kohteliaasti? Se että anoppi alkaa puhua pahaa kylillä? Antaa puhua. Eläkää omaa elämäänne. Anoppikin ehkä aikanaan huomaa että miniän kiristäminen ja määräily ei onnistu eikä kannata.
Terveisin, itsekin miniä sekä anoppi.Syyllistäminen.
Se mikä täälläkin paistaa.
No antaa anopin syyllistää ja puhua kylillä. Nuori perhe voi elää omaa elämäänsä ja olla välittämättä anopin tempuista. Nuorenparin ystävät eivät varmasti pane välejä poikki sen takia että anoppi vetää pultit. Ja ne jotka laittaa välit poikki tai arvostelee eivät ansaitse nuoren perheen ystävyyttä.
Pahimmassa tapauksessa meuhkaavan anopin voi laittaa vähäksi aikaa jäähylle.
Muutkin syyllistää. Mäntit mummot on tabu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Omalle lähisukulaiselle kuten äidille voi sanoa, että minä lähden vauvan kanssa nukkumaan, voit istua sohvalla tai lähteä kotiisi. Anoppi on sen verran vieras, että noin suoraan on hankala sanoa. Siinä sitten tuore äiti nuokkuu vauvan kanssa sohvalla ja yrittää pitää anopille seuraa.
En ihmettele että välit on hankalia kun noin ajatellaan. Ei anoppi ole vieras, on sun rakkaimpasi äiti, sun lastesi mummu. Jos sellainen ihminen on täysin vieras tai haluaa olla tuntematta, niin jotain on pielessä ihan muissakin kuin anopissa. Kyllä anopille voi sanoa, että nyt menen nukkumaan vauvan kanssa. Anopin kanssa voi jutella ja keskustella siinä kuin kenen kanssa tahansa.
On mullakin ollut anopin kanssa omat vaikeuteni, mutta silti on mulle rakas ja mun lasten mummu ja hyvä mummu onkin. Ymmärtää puhetta kuten minäkin, joten voimme jutella asiat selviksi jos selvitettävää on.
Miehellä on kymmenen vuotta vanhempi veli, joka alkoi seurustella tulevan vaimonsa kanssa jo rippikouluikäisinä. Kummankin vanhemmat tunsivat toisensa jo pitkän ajan takaa, joten anoppi ei ollut miehen vaimolle sinällään vieras. Tämä miniä oli saanut esikoisen, alku oli ollut hyvin hankala ja hän oli ollut tosi väsynyt. Anoppi meni ensimmäistä kertaa heidän luokseen vierailulle lapsen syntymän jälkeen, istui sohvalle ja vähän ajan kuluttua oli kysynyt miniältään, että eikö täällä vieraille tarjota kahvia. Miniä oli saanut passata anoppiaan koko viikonloppuvierailun ajan ja se oli niin rasittavaa, että maidon eritys loppui siihen. Anoppi on sitä ihmissorttia, että jos kahvi ei ilmesty pöytään samoin tein eikä kotona ole sen seitsemää sorttia leivottuna yllätysvieraille, niin siitä kerrotaan sitten kylillä.
Miksi mies ei voinut passata äitiään? Siksikö, että kylillä olis kerrottu?
Alue: Aihe vapaa
Vastaan omaan kommenttiini asiaa mietittyäni. Tämä anoppihomma on varmaan samaa perua kuin parisuhteissa vallankäyttö. Se alkaa pienestä huomaamatta, ja vuosien päästä ollaan tilanteessa jossa äiti joutuu pyytämään anteeksi että on kuolemanväsynyt - sen sijaan että anoppi olisi lähettänyt hereillä olleen miehen kautta terveisiä ja tsemppiä.
Minä jäin tosiaan lapsettomaksi sinkuksi ja olen 40. Olen tottunut siihen, että en pokkuroi miehiä, anoppeja tai pomoja. Varmaan useimmat ovat, ennen kuin tilanne ajautuu kummalliseksi. Myös anoppiaan pelkäävä saman ikäinen tuttavani on muuten ihan päällikkö, mutta tuossa asiassa lapanen. Olisi hullua ajatella, että elämään tulisi yhtäkkiä henkilö, joka loukkaantuu siitä että en jaksa ottaa vastaan vieraita, koska olen niin heikossa jamassa.
Aloittajan tilanteesta ei ole kerrottu, miten anoppi on loukkaantumisensa ilmaissut, miehelle kai, mutta vaikka sanoin edellä että hui hai, niin todellisuudessa soittaisin ja selvittäisin asian. Kysyisin onko hän loukkaantunut ja jos on, niin sanoisin että se ei ole henkilökohtaista tai tekosyy, vaan fakta, että ei nyt ollut kapasiteettia vierailua varten.