Lue keskustelun säännöt.
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Tottakai saa perua, ja varsinkin vauva-aikana.
Itse ottaisin anopin ilomielin kylään milloin vaan, mutta jokaisen pitää tietää omat rajat ja just että onko siitä vierailusta apua vai rasitetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikenlaista saa tehdä, eri asia onko se kohteliasta. Minusta peruminen on täysin hyväksyttävää, MUTTA miksi miehen pitää ilmoittaa sinun puolestasi? :D
Koska kohteliaasti ei halunnut herättää miehen äitiä yöllä kun oli itse hereillä. Tarkoituksena oli itse nukkua aamulla pitkään eikä herätä soittamaan anopille. Mies taas oli heräämässä töihin aamulla ja aikataulullussti hän sai viestin perille äidilleen ennenkuin hän lähti turhaan matkaan.
No ihan hyvin olisi voinut sen verran aamulla herätä. Hieman on draamaa ja primadonnaa nyt.
"Sen verran" aamulla herätä?
Olis tottakai jees, jos olisi tuollainen ominaisuus herätä aina vaan "sen verran". Mutta kun ei. Jos herää, niin sitten herää kunnolla, eikä siitä enää takaisin uneen pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaikenlaista saa tehdä, eri asia onko se kohteliasta. Minusta peruminen on täysin hyväksyttävää, MUTTA miksi miehen pitää ilmoittaa sinun puolestasi? :D
Koska kohteliaasti ei halunnut herättää miehen äitiä yöllä kun oli itse hereillä. Tarkoituksena oli itse nukkua aamulla pitkään eikä herätä soittamaan anopille. Mies taas oli heräämässä töihin aamulla ja aikataulullussti hän sai viestin perille äidilleen ennenkuin hän lähti turhaan matkaan.
No ihan hyvin olisi voinut sen verran aamulla herätä. Hieman on draamaa ja primadonnaa nyt.
"Sen verran" aamulla herätä?
Olis tottakai jees, jos olisi tuollainen ominaisuus herätä aina vaan "sen verran". Mutta kun ei. Jos herää, niin sitten herää kunnolla, eikä siitä enää takaisin uneen pääse.
Kyllä äiti nopeasti oppii tuon taidon.
Jos anoppi on loukkaantunut siitä että ap ei koe häntä läheiseksi, en usko että tilanne paranee tällaisella draamailulla ja selän takana haukkumisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Kaikilla on ollut vaikeata, senkin itsekäs ja narsistinen minä-minä-ihminen. Lopeta pershedelmäsi "terveysongelmista" uhriutuminen. Ketään ei kiinnosta.
ohis
Eläkeläispariskunnilla ei kyllä ole ollut millään tavalla vaikeaa.
Paitsi jos parisuhde vetelee viimeisiään tai sitä ei ole. Elämänsisältö otetaan aikuisista lapsista ja heidän perheistään.
Meillä yhden pojan vaimo muistaa yhteydenotolla vain jos on työsuoritusta tai lompakkoa vailla. Täysin moukkamainen käytökseltään, mutta onpahan pojan valinta elämänkumppaniksi. Meillä on oma yritys ja tehty ajoittain ympäripyöreitä päiviä. Tällä tyypillä ei ole mitään käsitystä että firman ja omat rahat ovat erikseen. Satelee vain solvauksia itsekkäistä rikkaista vanhemmista. Poika saa nyt siivota omat sotkunsa ja liittonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Kaikilla on ollut vaikeata, senkin itsekäs ja narsistinen minä-minä-ihminen. Lopeta pershedelmäsi "terveysongelmista" uhriutuminen. Ketään ei kiinnosta.
ohis
Eläkeläispariskunnilla ei kyllä ole ollut millään tavalla vaikeaa.
Paitsi jos parisuhde vetelee viimeisiään tai sitä ei ole. Elämänsisältö otetaan aikuisista lapsista ja heidän perheistään.
Meillä yhden pojan vaimo muistaa yhteydenotolla vain jos on työsuoritusta tai lompakkoa vailla. Täysin moukkamainen käytökseltään, mutta onpahan pojan valinta elämänkumppaniksi. Meillä on oma yritys ja tehty ajoittain ympäripyöreitä päiviä. Tällä tyypillä ei ole mitään käsitystä että firman ja omat rahat ovat erikseen. Satelee vain solvauksia itsekkäistä rikkaista vanhemmista. Poika saa nyt siivota omat sotkunsa ja liittonsa.
Kultamummin satutuokio 667.
Käyttäjä37570 kirjoitti:
Anoppi on ehkä tehnyt paljon valmisteluja tapaamisen suhteen. Miettinyt ruuat ja kahvitukset. Hoitanut siivouksen ja kauniin kattauksen. Käyttänyt paljon aikaa ja rahaakin. Ymmärrän pettymyksen, olisit voinut ilmoittaa kauniisti itse.
Anoppi oli tunkemassa tämän nuoren parin kotiin eikä toisinpäin. Eikö ihmiset osaa edes lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä37570 kirjoitti:
Anoppi on ehkä tehnyt paljon valmisteluja tapaamisen suhteen. Miettinyt ruuat ja kahvitukset. Hoitanut siivouksen ja kauniin kattauksen. Käyttänyt paljon aikaa ja rahaakin. Ymmärrän pettymyksen, olisit voinut ilmoittaa kauniisti itse.
AP:N KOTONA????
Niin, anopin luoksehan ap oli menossa????
Eihän muuten olisi tarvinnut miestä vaivata peruuttamisilla keskellä yötä.Niin että ap:n aloituksesta kohdat "Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla." ja "Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni." eivät mielestäsi sisällä sitä informaatiota, että anoppi olisi tulossa ap:n luokse?
Ja mitä logiikkaa siinä on, että tuosta miehen toimimisesta välikätenä anopille peruutuksesta ilmoitettaessa voisi päätellä, kummassa paikassa vierailun oli tarkoitus tapahtua??
"Olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x" sisältää mielestäni informaation, että anoppi oli tulossa kylään päivänä x.
Olisit antanut anopin tulla. Vauvan syötettyä nukkumaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin monet muut eli tottakai voi perua mutta kieltämättä outoa nuo teidän perhekuviot...kyllähän anoppi on miehesi kautta sinunkin perhettäsi halusitko tai et niinkuin miehesi on äitisi perhettä. Et kyennyt itse perumaan ! Aivan käsittämätöntä ja ilkeetäkin
Ei ole. Kumpikaan mummo ei ole perhettä. Sukua. Miehen äiti miehen ja vaimon äiti vaimon.
Jos sun äiti ei oo sun perhettä, niin ootko sinä äitis perhettä? Onko lapses sun perhettä? Milloin se lakkaa olemasta sun perhettä? MIlloin sinä lakkaat olemasta lapsesi perhettä?
En ole äitini perhettä, olen asunut omillani 38 vuotta. Äiti on toki rakas sukulainen. Aikuiset lapseni eivät ole perhettäni siinä vaiheessa kun muuttavat omilleen ja perustavat oman perheensä. Toki edelleen olemme läheisiä sukulaisia.
Tuota noin, mitä olisi käynyt, jos ap olisi itse soittanut anopille, ja ehdottanut, että hän voi kyllä tulla, mutta sopiiko, jos nukun univelkoja pois? Tilannetajuinen ja vilpittömästi auttamishaluinen anoppi olisi varmaan hoitanut homman, äiti olisi saanut unensa ja anoppi viettää tovin vauvan kanssa, vierastamisestakin huolimatta vaikka pienellä vaunulenkillä.
Ehkä ap:n ja anoppinsa keskinäisissä suhteissa on jotain häikkää tai luottamuspulaa, tai anoppi on vierailuilla täysin passattava. Silloin on ymmärrettävää, että vierailu ei tee hyvää, ja selittää herneiden nekkuun vetämisenkin, vaikka suuttuminen tuollaisesta on yliampuvaa.
Ajattelin näin siksi, että ei se äidin väsymys ja univelka ainakaan vähene, jos ei voi tai malta päivisin ottaa päikkäreitä. Itse muistan olleeni vauvan kanssa tosi huonouninen yksin ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Kaikilla on ollut vaikeata, senkin itsekäs ja narsistinen minä-minä-ihminen. Lopeta pershedelmäsi "terveysongelmista" uhriutuminen. Ketään ei kiinnosta.
ohis
Eläkeläispariskunnilla ei kyllä ole ollut millään tavalla vaikeaa.
Paitsi jos parisuhde vetelee viimeisiään tai sitä ei ole. Elämänsisältö otetaan aikuisista lapsista ja heidän perheistään.
Meillä yhden pojan vaimo muistaa yhteydenotolla vain jos on työsuoritusta tai lompakkoa vailla. Täysin moukkamainen käytökseltään, mutta onpahan pojan valinta elämänkumppaniksi. Meillä on oma yritys ja tehty ajoittain ympäripyöreitä päiviä. Tällä tyypillä ei ole mitään käsitystä että firman ja omat rahat ovat erikseen. Satelee vain solvauksia itsekkäistä rikkaista vanhemmista. Poika saa nyt siivota omat sotkunsa ja liittonsa.
Miten tämä nyt muka liittyy keskusteluun tapaukseen eli väsymyksen takia aiheellisesti peruttuun tapaamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, mitä olisi käynyt, jos ap olisi itse soittanut anopille, ja ehdottanut, että hän voi kyllä tulla, mutta sopiiko, jos nukun univelkoja pois? Tilannetajuinen ja vilpittömästi auttamishaluinen anoppi olisi varmaan hoitanut homman, äiti olisi saanut unensa ja anoppi viettää tovin vauvan kanssa, vierastamisestakin huolimatta vaikka pienellä vaunulenkillä.
Ehkä ap:n ja anoppinsa keskinäisissä suhteissa on jotain häikkää tai luottamuspulaa, tai anoppi on vierailuilla täysin passattava. Silloin on ymmärrettävää, että vierailu ei tee hyvää, ja selittää herneiden nekkuun vetämisenkin, vaikka suuttuminen tuollaisesta on yliampuvaa.
Ajattelin näin siksi, että ei se äidin väsymys ja univelka ainakaan vähene, jos ei voi tai malta päivisin ottaa päikkäreitä. Itse muistan olleeni vauvan kanssa tosi huonouninen yksin ollessa.
Tuota noin, miksi noin olidi åitänyt toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla linjoilla yhteydenpidosta kuin ap. Kuitenkin tuossa tilanteessa olisin laittanut heti aikaisin aamulla itse tekstarin mummolle, vaikka muuten en mummolle puhuisikaan puhelimitse. Se olisi ollut kohteliaampaa.
Mutta tottakai vierailun saa perua etenkin jos on noin hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, mitä olisi käynyt, jos ap olisi itse soittanut anopille, ja ehdottanut, että hän voi kyllä tulla, mutta sopiiko, jos nukun univelkoja pois? Tilannetajuinen ja vilpittömästi auttamishaluinen anoppi olisi varmaan hoitanut homman, äiti olisi saanut unensa ja anoppi viettää tovin vauvan kanssa, vierastamisestakin huolimatta vaikka pienellä vaunulenkillä.
Ehkä ap:n ja anoppinsa keskinäisissä suhteissa on jotain häikkää tai luottamuspulaa, tai anoppi on vierailuilla täysin passattava. Silloin on ymmärrettävää, että vierailu ei tee hyvää, ja selittää herneiden nekkuun vetämisenkin, vaikka suuttuminen tuollaisesta on yliampuvaa.
Ajattelin näin siksi, että ei se äidin väsymys ja univelka ainakaan vähene, jos ei voi tai malta päivisin ottaa päikkäreitä. Itse muistan olleeni vauvan kanssa tosi huonouninen yksin ollessa.
Äiti päättää miten hän lapsensa hoitaa, kuka lasta hoitaa ja miten hän saa nukuttua.
Ei kaikki osaa nukkua jos huushollissa on täysin vieras ihminen vierastavan lapsen kanssa.
Se aiheuttaa vain lisää stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, mitä olisi käynyt, jos ap olisi itse soittanut anopille, ja ehdottanut, että hän voi kyllä tulla, mutta sopiiko, jos nukun univelkoja pois? Tilannetajuinen ja vilpittömästi auttamishaluinen anoppi olisi varmaan hoitanut homman, äiti olisi saanut unensa ja anoppi viettää tovin vauvan kanssa, vierastamisestakin huolimatta vaikka pienellä vaunulenkillä.
Ehkä ap:n ja anoppinsa keskinäisissä suhteissa on jotain häikkää tai luottamuspulaa, tai anoppi on vierailuilla täysin passattava. Silloin on ymmärrettävää, että vierailu ei tee hyvää, ja selittää herneiden nekkuun vetämisenkin, vaikka suuttuminen tuollaisesta on yliampuvaa.
Ajattelin näin siksi, että ei se äidin väsymys ja univelka ainakaan vähene, jos ei voi tai malta päivisin ottaa päikkäreitä. Itse muistan olleeni vauvan kanssa tosi huonouninen yksin ollessa.Äiti päättää miten hän lapsensa hoitaa, kuka lasta hoitaa ja miten hän saa nukuttua.
Ei kaikki osaa nukkua jos huushollissa on täysin vieras ihminen vierastavan lapsen kanssa.
Se aiheuttaa vain lisää stressiä.
Höpöhöpö.
Meillä oli ihan normaalia että anoppi hoiti vauvaa, siivosi, laittoi ruokaa, kävi kaupassa jne.
Miksi ihmeessä mieheni äiti ja lasten rakas mummi olisi mulle täysin vieras.
Kannattaisi seurustella hetki ennen lasten hankkimista niin ei olisi anoppi täysin vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, mitä olisi käynyt, jos ap olisi itse soittanut anopille, ja ehdottanut, että hän voi kyllä tulla, mutta sopiiko, jos nukun univelkoja pois? Tilannetajuinen ja vilpittömästi auttamishaluinen anoppi olisi varmaan hoitanut homman, äiti olisi saanut unensa ja anoppi viettää tovin vauvan kanssa, vierastamisestakin huolimatta vaikka pienellä vaunulenkillä.
Ehkä ap:n ja anoppinsa keskinäisissä suhteissa on jotain häikkää tai luottamuspulaa, tai anoppi on vierailuilla täysin passattava. Silloin on ymmärrettävää, että vierailu ei tee hyvää, ja selittää herneiden nekkuun vetämisenkin, vaikka suuttuminen tuollaisesta on yliampuvaa.
Ajattelin näin siksi, että ei se äidin väsymys ja univelka ainakaan vähene, jos ei voi tai malta päivisin ottaa päikkäreitä. Itse muistan olleeni vauvan kanssa tosi huonouninen yksin ollessa.Äiti päättää miten hän lapsensa hoitaa, kuka lasta hoitaa ja miten hän saa nukuttua.
Ei kaikki osaa nukkua jos huushollissa on täysin vieras ihminen vierastavan lapsen kanssa.
Se aiheuttaa vain lisää stressiä.
Höpöhöpö.
Meillä oli ihan normaalia että anoppi hoiti vauvaa, siivosi, laittoi ruokaa, kävi kaupassa jne.
Miksi ihmeessä mieheni äiti ja lasten rakas mummi olisi mulle täysin vieras.
Kannattaisi seurustella hetki ennen lasten hankkimista niin ei olisi anoppi täysin vieras.
No minulle koko anoppi on täysin vieras enkä tod olisi ottanut nurkkiani penkomaan.
Äiti oäättää kuka on vieras, kuka kotiin tulee, kuka lasta hoitaa. Et sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, mitä olisi käynyt, jos ap olisi itse soittanut anopille, ja ehdottanut, että hän voi kyllä tulla, mutta sopiiko, jos nukun univelkoja pois? Tilannetajuinen ja vilpittömästi auttamishaluinen anoppi olisi varmaan hoitanut homman, äiti olisi saanut unensa ja anoppi viettää tovin vauvan kanssa, vierastamisestakin huolimatta vaikka pienellä vaunulenkillä.
Ehkä ap:n ja anoppinsa keskinäisissä suhteissa on jotain häikkää tai luottamuspulaa, tai anoppi on vierailuilla täysin passattava. Silloin on ymmärrettävää, että vierailu ei tee hyvää, ja selittää herneiden nekkuun vetämisenkin, vaikka suuttuminen tuollaisesta on yliampuvaa.
Ajattelin näin siksi, että ei se äidin väsymys ja univelka ainakaan vähene, jos ei voi tai malta päivisin ottaa päikkäreitä. Itse muistan olleeni vauvan kanssa tosi huonouninen yksin ollessa.Äiti päättää miten hän lapsensa hoitaa, kuka lasta hoitaa ja miten hän saa nukuttua.
Ei kaikki osaa nukkua jos huushollissa on täysin vieras ihminen vierastavan lapsen kanssa.
Se aiheuttaa vain lisää stressiä.
Höpöhöpö.
Meillä oli ihan normaalia että anoppi hoiti vauvaa, siivosi, laittoi ruokaa, kävi kaupassa jne.
Miksi ihmeessä mieheni äiti ja lasten rakas mummi olisi mulle täysin vieras.
Kannattaisi seurustella hetki ennen lasten hankkimista niin ei olisi anoppi täysin vieras.No minulle koko anoppi on täysin vieras enkä tod olisi ottanut nurkkiani penkomaan.
Äiti oäättää kuka on vieras, kuka kotiin tulee, kuka lasta hoitaa. Et sinä.
Oma vika jos et ole tutustunut anoppiisi. Miten se on edes mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, mitä olisi käynyt, jos ap olisi itse soittanut anopille, ja ehdottanut, että hän voi kyllä tulla, mutta sopiiko, jos nukun univelkoja pois? Tilannetajuinen ja vilpittömästi auttamishaluinen anoppi olisi varmaan hoitanut homman, äiti olisi saanut unensa ja anoppi viettää tovin vauvan kanssa, vierastamisestakin huolimatta vaikka pienellä vaunulenkillä.
Ehkä ap:n ja anoppinsa keskinäisissä suhteissa on jotain häikkää tai luottamuspulaa, tai anoppi on vierailuilla täysin passattava. Silloin on ymmärrettävää, että vierailu ei tee hyvää, ja selittää herneiden nekkuun vetämisenkin, vaikka suuttuminen tuollaisesta on yliampuvaa.
Ajattelin näin siksi, että ei se äidin väsymys ja univelka ainakaan vähene, jos ei voi tai malta päivisin ottaa päikkäreitä. Itse muistan olleeni vauvan kanssa tosi huonouninen yksin ollessa.Äiti päättää miten hän lapsensa hoitaa, kuka lasta hoitaa ja miten hän saa nukuttua.
Ei kaikki osaa nukkua jos huushollissa on täysin vieras ihminen vierastavan lapsen kanssa.
Se aiheuttaa vain lisää stressiä.
Höpöhöpö.
Meillä oli ihan normaalia että anoppi hoiti vauvaa, siivosi, laittoi ruokaa, kävi kaupassa jne.
Miksi ihmeessä mieheni äiti ja lasten rakas mummi olisi mulle täysin vieras.
Kannattaisi seurustella hetki ennen lasten hankkimista niin ei olisi anoppi täysin vieras.No minulle koko anoppi on täysin vieras enkä tod olisi ottanut nurkkiani penkomaan.
Äiti oäättää kuka on vieras, kuka kotiin tulee, kuka lasta hoitaa. Et sinä.
Oma vika jos et ole tutustunut anoppiisi. Miten se on edes mahdollista?
MIKSI minun siihen olisi pitänyt tutustua?
Minullakin mies hoitaa yhteydenotot omaan sukuunsa ja sopii vierailut ym. heidän kanssaan. En ole niin läheinen että minulta kysyttäisiin että voiko tulla kylään. Asia on vain näin. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä.