Lue keskustelun säännöt.
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin monet muut eli tottakai voi perua mutta kieltämättä outoa nuo teidän perhekuviot...kyllähän anoppi on miehesi kautta sinunkin perhettäsi halusitko tai et niinkuin miehesi on äitisi perhettä. Et kyennyt itse perumaan ! Aivan käsittämätöntä ja ilkeetäkin
Ei ole. Kumpikaan mummo ei ole perhettä. Sukua. Miehen äiti miehen ja vaimon äiti vaimon.
Jos sun äiti ei oo sun perhettä, niin ootko sinä äitis perhettä? Onko lapses sun perhettä? Milloin se lakkaa olemasta sun perhettä? MIlloin sinä lakkaat olemasta lapsesi perhettä?
Kun mies ja nainen muuttaa yhteen, avioituu ja saa lapsia, he on silloin oma perheensä. Mummot, kälyt jne ei kuulu siihen perheeseen.
Äitini ei ole minun perhettäni, eikä lapsenikaan enää kun hän on tehnyt tuon mitä yllä kuvataan. Ja sitä ennenkin asuu omillaan ja esimerkiksi laittaa omat joulukorttinsa, enäk minä enää kuittaile häntä minnekään.[/quote
Aattellaas kahta keski-ikäistä naista. Toinen on ikäneito, aina asunut itsekseen. Toinen on leskeksi jäänyt 4 lapsen äiti, jonka lapset ovat jo muuttaneet kaikki omilleen, yhteyttä pidetään kaikkien kanssa kuitenkin säännöllisesti ja aika tiiviistikin. Ajatteletko, että kumpikin naisista on perheetön keski-ikäinen nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin monet muut eli tottakai voi perua mutta kieltämättä outoa nuo teidän perhekuviot...kyllähän anoppi on miehesi kautta sinunkin perhettäsi halusitko tai et niinkuin miehesi on äitisi perhettä. Et kyennyt itse perumaan ! Aivan käsittämätöntä ja ilkeetäkin
Ei ole. Kumpikaan mummo ei ole perhettä. Sukua. Miehen äiti miehen ja vaimon äiti vaimon.
Jos sun äiti ei oo sun perhettä, niin ootko sinä äitis perhettä? Onko lapses sun perhettä? Milloin se lakkaa olemasta sun perhettä? MIlloin sinä lakkaat olemasta lapsesi perhettä?
Kun mies ja nainen muuttaa yhteen, avioituu ja saa lapsia, he on silloin oma perheensä. Mummot, kälyt jne ei kuulu siihen perheeseen.
Äitini ei ole minun perhettäni, eikä lapsenikaan enää kun hän on tehnyt tuon mitä yllä kuvataan. Ja sitä ennenkin asuu omillaan ja esimerkiksi laittaa omat joulukorttinsa, enäk minä enää kuittaile häntä minnekään.[/quote
Aattellaas kahta keski-ikäistä naista. Toinen on ikäneito, aina asunut itsekseen. Toinen on leskeksi jäänyt 4 lapsen äiti, jonka lapset ovat jo muuttaneet kaikki omilleen, yhteyttä pidetään kaikkien kanssa kuitenkin säännöllisesti ja aika tiiviistikin. Ajatteletko, että kumpikin naisista on perheetön keski-ikäinen nainen?
Kyllä. Toisella vaan on enemmän sukulaisia kuin toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen väsyneille ihmisille vapaampaa extempore visiittejä, niin että vauvan äiti ilmoittaa "tänään jaksan kyläilyä/kylällä.." ei siinä aina sen kummempaa tarvitse järjestellä. Jos vieraat asuvat lähistöllä niin sujuu hyvin. Ei elämä ole almanakka muutenkaan.
Nämä isovanhemmat tuppaa olemaan niitä, joilla on kalenteri buukattu vuodeksi. Ja ainakin minun äitini kokisi juurikin tuollaisen "hyppyyttämiseksi".
Niin. Mä vierailen silloin kun mulle sopii. Mä olen jo vanhempi ihminen. Nuoret voi joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen väsyneille ihmisille vapaampaa extempore visiittejä, niin että vauvan äiti ilmoittaa "tänään jaksan kyläilyä/kylällä.." ei siinä aina sen kummempaa tarvitse järjestellä. Jos vieraat asuvat lähistöllä niin sujuu hyvin. Ei elämä ole almanakka muutenkaan.
Nämä isovanhemmat tuppaa olemaan niitä, joilla on kalenteri buukattu vuodeksi. Ja ainakin minun äitini kokisi juurikin tuollaisen "hyppyyttämiseksi".
Niin. Mä vierailen silloin kun mulle sopii. Mä olen jo vanhempi ihminen. Nuoret voi joustaa.
Nuoremmilla ei ole joustovaraa. Kun on työt ja perhe ja lasten kaverit ja harrastukset ei ole mitään joustovaraa.
Ajatus siitä että sinne lapsiperheeseen voi tuneka milloin vaan on kyllä outo. Minun äitini ja siskoni ei tajua lainkaan. Ovatpa vaan ilmestyneet pihaan knu olen lähdössä ja alkaneet vaatia, että perun treffit ystäväni kanssa, kun "me ollaan jo täällä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen väsyneille ihmisille vapaampaa extempore visiittejä, niin että vauvan äiti ilmoittaa "tänään jaksan kyläilyä/kylällä.." ei siinä aina sen kummempaa tarvitse järjestellä. Jos vieraat asuvat lähistöllä niin sujuu hyvin. Ei elämä ole almanakka muutenkaan.
Nämä isovanhemmat tuppaa olemaan niitä, joilla on kalenteri buukattu vuodeksi. Ja ainakin minun äitini kokisi juurikin tuollaisen "hyppyyttämiseksi".
Niin. Mä vierailen silloin kun mulle sopii. Mä olen jo vanhempi ihminen. Nuoret voi joustaa.
Nuorten lasten vanhemmilla on enemmän pakollisia kiireitä ja velvollisuuksia hoidettavana kuin eläkeläisillä. Jos et ole valmis yhtään joustamaan, niin jäävät yhteiset tapaamiset varsin harvinaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Ite olisin kans vaan sanonut anopille, että oon kuoleman väsynyt, ja vihjannu että saa hoitaa vauvaa, sillä aikaa kun nukun..
Aloituksessa luki, että vauva vierasti. Eli ei ollut vauvan kannalta hyvä hetki jättää anopille hoidettavaksi ilman vanhempia.
Tottakai se vierastaa kun ei vielä pysty itsenäisesti pitämään yhteyttä itselleen rakkaisiin ihmisiin.
Helpompaa olisi kun vanhemmat pitäisivät yhteyttä myös silloin kun on vähän väsyttää, ymmärrän niin anoppia.
Vierastaminen on ihan luonnollinen ilmiö. Tervepäinen aikuinen ymmärtää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin monet muut eli tottakai voi perua mutta kieltämättä outoa nuo teidän perhekuviot...kyllähän anoppi on miehesi kautta sinunkin perhettäsi halusitko tai et niinkuin miehesi on äitisi perhettä. Et kyennyt itse perumaan ! Aivan käsittämätöntä ja ilkeetäkin
Ei ole. Kumpikaan mummo ei ole perhettä. Sukua. Miehen äiti miehen ja vaimon äiti vaimon.
Jos sun äiti ei oo sun perhettä, niin ootko sinä äitis perhettä? Onko lapses sun perhettä? Milloin se lakkaa olemasta sun perhettä? MIlloin sinä lakkaat olemasta lapsesi perhettä?
Siinä vaiheessa, kun sinä et ymmärrä lastesi olevan aikuisia, vaan komennot ja kasvat heitä kuin pikkulapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin monet muut eli tottakai voi perua mutta kieltämättä outoa nuo teidän perhekuviot...kyllähän anoppi on miehesi kautta sinunkin perhettäsi halusitko tai et niinkuin miehesi on äitisi perhettä. Et kyennyt itse perumaan ! Aivan käsittämätöntä ja ilkeetäkin
Ei ole. Kumpikaan mummo ei ole perhettä. Sukua. Miehen äiti miehen ja vaimon äiti vaimon.
Jos sun äiti ei oo sun perhettä, niin ootko sinä äitis perhettä? Onko lapses sun perhettä? Milloin se lakkaa olemasta sun perhettä? MIlloin sinä lakkaat olemasta lapsesi perhettä?
Kun mies ja nainen muuttaa yhteen, avioituu ja saa lapsia, he on silloin oma perheensä. Mummot, kälyt jne ei kuulu siihen perheeseen.
Äitini ei ole minun perhettäni, eikä lapsenikaan enää kun hän on tehnyt tuon mitä yllä kuvataan. Ja sitä ennenkin asuu omillaan ja esimerkiksi laittaa omat joulukorttinsa, enäk minä enää kuittaile häntä minnekään.[/quote
Aattellaas kahta keski-ikäistä naista. Toinen on ikäneito, aina asunut itsekseen. Toinen on leskeksi jäänyt 4 lapsen äiti, jonka lapset ovat jo muuttaneet kaikki omilleen, yhteyttä pidetään kaikkien kanssa kuitenkin säännöllisesti ja aika tiiviistikin. Ajatteletko, että kumpikin naisista on perheetön keski-ikäinen nainen?
Kyllä. Toisella vaan on enemmän sukulaisia kuin toisella.
Kuuluuko muualla asuvat lapset etäisän perheeseen? Entä kuuluuko nuo lapset samassa asunnossa asuvan äidin puolison perheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin monet muut eli tottakai voi perua mutta kieltämättä outoa nuo teidän perhekuviot...kyllähän anoppi on miehesi kautta sinunkin perhettäsi halusitko tai et niinkuin miehesi on äitisi perhettä. Et kyennyt itse perumaan ! Aivan käsittämätöntä ja ilkeetäkin
Ei ole. Kumpikaan mummo ei ole perhettä. Sukua. Miehen äiti miehen ja vaimon äiti vaimon.
Jos sun äiti ei oo sun perhettä, niin ootko sinä äitis perhettä? Onko lapses sun perhettä? Milloin se lakkaa olemasta sun perhettä? MIlloin sinä lakkaat olemasta lapsesi perhettä?
Kun mies ja nainen muuttaa yhteen, avioituu ja saa lapsia, he on silloin oma perheensä. Mummot, kälyt jne ei kuulu siihen perheeseen.
Äitini ei ole minun perhettäni, eikä lapsenikaan enää kun hän on tehnyt tuon mitä yllä kuvataan. Ja sitä ennenkin asuu omillaan ja esimerkiksi laittaa omat joulukorttinsa, enäk minä enää kuittaile häntä minnekään.[/quote
Aattellaas kahta keski-ikäistä naista. Toinen on ikäneito, aina asunut itsekseen. Toinen on leskeksi jäänyt 4 lapsen äiti, jonka lapset ovat jo muuttaneet kaikki omilleen, yhteyttä pidetään kaikkien kanssa kuitenkin säännöllisesti ja aika tiiviistikin. Ajatteletko, että kumpikin naisista on perheetön keski-ikäinen nainen?
Kyllä. Toisella vaan on enemmän sukulaisia kuin toisella.
Kuuluuko muualla asuvat lapset etäisän perheeseen? Entä kuuluuko nuo lapset samassa asunnossa asuvan äidin puolison perheeseen?
Onko peruskoulu käymättä?
Muualla asuvat aikuiset lapset ovat muualla asuvia aikuisia lapsia. Jotka on aikuisia ja päättää omista asioistaan. Joita ei hyysätä, komennella tai käskytetä ja joiden rajoja ei rikota. Sukua.
Samassa osoitteessa asuvat alaikäiset lapset ovat perhettä, toki se kasvatusvastuu kuuluu ensisijaisesti näiden oikeille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset valehtelee ja keksii selityksiä niin paljon, että kun nainen sanoo olevansa väsynyt, ei ensimmäiseksi tule mieleen että nainen on oikeasti väsynyt, vaan mitähän se nyt valehtelee. Moni voi ottaa peruutuksen henkilökohtaisesti ja loukkaantua, jos saa jonkun epäuskottavan selityksen
Vierailija kirjoitti:
Naiset valehtelee ja keksii selityksiä niin paljon, että kun nainen sanoo olevansa väsynyt, ei ensimmäiseksi tule mieleen että nainen on oikeasti väsynyt, vaan mitähän se nyt valehtelee. Moni voi ottaa peruutuksen henkilökohtaisesti ja loukkaantua, jos saa jonkun epäuskottavan selityksen
Jos joku on niin pöllö, että luulee pienen vauvan äidin valehtelevan valvomisesta ja väsymyksestä niin semmonen ihminen joutaa sitten kyllä ihan rauhassa loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Kaikilla on ollut vaikeata, senkin itsekäs ja narsistinen minä-minä-ihminen. Lopeta pershedelmäsi "terveysongelmista" uhriutuminen. Ketään ei kiinnosta.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleeni jutteliko miehesi äitinsä kanssa ikäänkuin anteeksipyydellen: kun se mari nyt ei oikein jaksakaan ja kun se mari sitä ja tätä.....
Useimmiten on parempi hoitaa itse ikävätkin asiat ja jos pelottaa niin on aika kasvaa aikuiseksi jo sen oman lapsenkin takia. T anoppi!
Toi taisi tulla ap:n anopilta! Vai paljonko näitä on? Tiedoksi, että pikkuvauvat vaativat usein häntä yksin hoitavalta vanhemmalta ihan kaikki voimavarat. Jos tämä äiti ei nyt univajeessa jaksanut olla anopin kanssa tekemisissä (sen lisäksi, että tämä on perheen käytöntö), niin on anopin aika kasvaa aikuiseksi ja tajuta, että pikkuvauva tarvitsee nyt enemmän huomiota kuin hän.
Luetun ymmärrystä lisää, pliis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Mene sinä ja häpeä!
Korona-aika tuskin on kestänyt 10 vuotta???? Enkä ole vinkunut mitään passaamisesta tai käymisestä.
Ja tuokin on sinun keksintöä etten mieti onko pojallani ja hänen perheellä raskasta, en ole puhunut mitään tälläistä.
Että älä keksi asioita ja hauku!
Taas puuttuu aivan täysin se itsereflektio. Alkeellinen lukutaitoa, empatia tai yhtään mikään muukaan inhimillinen ominaisuus.
Ei ole kovin empaattista jne keksiä koko ajan omiaan.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen käytäntö, että kumpikin puoliso kommunikoi vain omien vanhempiensa kanssa.
Minun mielestäni olisi ollut kohteliasta (toki myös paljon käytännöllisempää), että olisit itse ilmoittanut anopille, että nyt pitää siirtää vierailua.
Ja kyllä, vierailun saa perua väsymyksen takia.
Meilläkin on näin. Syy on siinä että haluan itse määritellä minkä verran kuormitun omista vanhemmistani, enkä halua kuormittua miehen vanhemmista ollenkaan. Käyn n. kerran kuussa miehen kanssa hänen vanhemmillaan, enkä ymmärrä miksei tuon 3-4h vierailun aikana saa kuulumisia sille tasolle vaihdettua että väliaikana pitäisi vielä olla jatkuvasti tekemisissä. Jos minulla on miehen vanhemmille asiaa, voin soittaa kyllä itse. Lähinnä kyseessä on tuolloin wa-viestittely, esim. Haluatko meiltä niitä vanhoja vilttejä projektiisi vai laitetaanko kirpparille, ja tuohon sitten oma vastaukseni.
Ap:n tilanteessa olisin tietenkin itse laittanut viestin heti aamulla että en jaksakaan tänään, yö oli aivan hirveä, enkä pyytänyt miestä ilmoittamaan. En oikein ymmärrä miksi ap:n kotona toinen järjestää toiselle treffit. Jokainen hoitakoon OMAT tapaamisensa. Jos sinä olet tapaamassa anoppia ilman miestäsi, niin sinä hoidat, jos miehesi on tapaamassa itse anoppiaan, niin hän soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Kaikilla on ollut vaikeata, senkin itsekäs ja narsistinen minä-minä-ihminen. Lopeta pershedelmäsi "terveysongelmista" uhriutuminen. Ketään ei kiinnosta.
ohis
Eläkeläispariskunnilla ei kyllä ole ollut millään tavalla vaikeaa.
Ei saa perua, sinun anoppisi on maailman tärkein ihminen ja hänen oikeutensa menee kaikkien muiden edelle
Vierailija kirjoitti:
Naiset valehtelee ja keksii selityksiä niin paljon, että kun nainen sanoo olevansa väsynyt, ei ensimmäiseksi tule mieleen että nainen on oikeasti väsynyt, vaan mitähän se nyt valehtelee. Moni voi ottaa peruutuksen henkilökohtaisesti ja loukkaantua, jos saa jonkun epäuskottavan selityksen
Tätäkö tarkoitat?
Niin, että millähän valheella se anoppi on tulossa kylään? Oikeasti tekemään tupatarkastusta ja moittimaan miniän jaksamista ja lapsenhoitoa.
Sitten on paljon ihania anoppeja, jotka tulevat toisella kertaa, kun on nukuttu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Kaikilla on ollut vaikeata, senkin itsekäs ja narsistinen minä-minä-ihminen. Lopeta pershedelmäsi "terveysongelmista" uhriutuminen. Ketään ei kiinnosta.
ohis
Eläkeläispariskunnilla ei kyllä ole ollut millään tavalla vaikeaa.
Paitsi jos parisuhde vetelee viimeisiään tai sitä ei ole. Elämänsisältö otetaan aikuisista lapsista ja heidän perheistään.
Vauvahan pitää yhteyttä itselleen rakkaisiin ihmisiin.
Sitten on vieraat joita vierastaa.