Lue keskustelun säännöt.
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Kunhan muistat uhriutua ja kunnolla, kun poikasi lakkaa pyytämästä sinua lastenvahdiksi.
Ja kai sulla on jo excel-taulukko, johon merkkaat kaikkien muiden sukulaisten saamat siivut poikasi lapsista, että voit riidellä saatko sinä varmasti sen oman siivusi vai "syrjitäänkö" sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en voi tajuta, miksi juuri minun pitäisi huolehtia yhteydenpidosta sinne miehen sukuun. He ei ole 20 vuoteen viitsineet opetella edes syntymävuottani, mutta anoppi traumatisoituu täysin, jos ei saa toisen nimen nimipäiväonnitteluja pojaltaan eli minun pitää muistuttaa ko päivä, ostaa kortti ja postimerkki ja postittaa se. Sitten anoppi soittaa pojalleen ja kiittää.
Jos poikansa ei tätä "hoida", minä olen pahis ja koetan vieraannuttaa heidät.
Vierailija kirjoitti:
Mistä noita vittumaisia anoppeja sikiää, kun kaikki tyttölapset / naiset / vaimot / äidit ovat niin ihania ja oikeamielisiä? Missä vaiheessa ne muuttuu?
Myös omaan äitiin voi olla vaikeat välit. Iän karttuessa tietyt luonteenpiirteet vain kärjistyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
En tiedä, mitä teillä on tässä taustalla, mutta meillä tilanne on tällainen: Meillä on iso perhe. Siis oikeasti iso. Lapsia on kahdeksan. Voin kertoa, että lapsia tulee kyllä kuvailtua mutta harvemmin kuvia teetän.
On ihan tosi niin paljon puuhaa, että en kerkeä joka asiaa miettiä toisten mahdollinen mielipaha edellä, vaikka tietystikään en ketään tarkoituksella loukkaa.
Hävettää sanoa, mutta ei ole ehtinyt käydä mielessäkään että alkaisin purkaa meidän kuvavuorta muille. Kuvia tulee kyllä lähetettyä puhelimen kautta esim. kummeille ja isovanhemmille, ja toki tavataankin säännöllisesti.
Koulukuvia otettiin alkuaikoina useampia kappaleita mutta nyt kun koululaisia on 6/8, niin ei tosiaan oteta kuin yksi kappale yksityiskuvaa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi tajuta, miksi juuri minun pitäisi huolehtia yhteydenpidosta sinne miehen sukuun. He ei ole 20 vuoteen viitsineet opetella edes syntymävuottani, mutta anoppi traumatisoituu täysin, jos ei saa toisen nimen nimipäiväonnitteluja pojaltaan eli minun pitää muistuttaa ko päivä, ostaa kortti ja postimerkki ja postittaa se. Sitten anoppi soittaa pojalleen ja kiittää.
Jos poikansa ei tätä "hoida", minä olen pahis ja koetan vieraannuttaa heidät.
Itse en lähettäisi tai muistuttaisi. Kännyköissä on nykyään kätevät kalenterit johon voi laittaa muistutuksen, ongelma on pojan ja äidin.
Itse lopetin joulukorttien lähettämisen miehen lapsuuden perheelle, kun minua ei heidän lähettämissään mainittu. Toki kerroin miehelle, että joulukortit siirtyvät hänen vastuulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Kunhan muistat uhriutua ja kunnolla, kun poikasi lakkaa pyytämästä sinua lastenvahdiksi.
Ja kai sulla on jo excel-taulukko, johon merkkaat kaikkien muiden sukulaisten saamat siivut poikasi lapsista, että voit riidellä saatko sinä varmasti sen oman siivusi vai "syrjitäänkö" sinua.
Meillä kytättiin jopa muskarin tädin saama aika tuommoiseen exceliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Junttius ei ole hauskaa.
Juntit on todella epämiellyttäviä , mutta tämä vitsi oli hauska : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Junttius ei ole hauskaa.
Juntit on todella epämiellyttäviä , mutta tämä vitsi oli hauska : D
No ei ollut. Just sellanen juntin lähärin neronleimaus jota sitten toistaa kun ei toista keksi.
No kyllä olisin tuossa tilanteessa itse laittanut viestin anopille, vaikka en muuten hänen kanssaan ole juurikaan yhteydessä. Outoa käyttää miestä välikätenä, jos kuitenkin anoppi on tulossa tapaamaan vain sinua (ja vauvaa), ei miestä. Itsehän en kyllä olisi edes kutsunut anoppia jos mies ei olisi kotona, vaikka anoppi onkin ihan mukava ja tullaan kyllä toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä olisin tuossa tilanteessa itse laittanut viestin anopille, vaikka en muuten hänen kanssaan ole juurikaan yhteydessä. Outoa käyttää miestä välikätenä, jos kuitenkin anoppi on tulossa tapaamaan vain sinua (ja vauvaa), ei miestä. Itsehän en kyllä olisi edes kutsunut anoppia jos mies ei olisi kotona, vaikka anoppi onkin ihan mukava ja tullaan kyllä toimeen.
Silläkin riskillä että se anoppi sitten herää siihen aamuyöstä.
Sitäpaitsi jos noista säännöistä alkaa lipsua, kohta ollaan tasan siinä tilanteessa, että ap:n niskaan kaatuu kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
En tiedä, mitä teillä on tässä taustalla, mutta meillä tilanne on tällainen: Meillä on iso perhe. Siis oikeasti iso. Lapsia on kahdeksan. Voin kertoa, että lapsia tulee kyllä kuvailtua mutta harvemmin kuvia teetän.
On ihan tosi niin paljon puuhaa, että en kerkeä joka asiaa miettiä toisten mahdollinen mielipaha edellä, vaikka tietystikään en ketään tarkoituksella loukkaa.
Hävettää sanoa, mutta ei ole ehtinyt käydä mielessäkään että alkaisin purkaa meidän kuvavuorta muille. Kuvia tulee kyllä lähetettyä puhelimen kautta esim. kummeille ja isovanhemmille, ja toki tavataankin säännöllisesti.
Koulukuvia otettiin alkuaikoina useampia kappaleita mutta nyt kun koululaisia on 6/8, niin ei tosiaan oteta kuin yksi kappale yksityiskuvaa kotiin.
Niin että raha mummulta kyllä kelpaa mutta ette viitsi jollain ihme mielenpahoitus logiikalla hänelle muutamaa paperikuvaa teetättää piirongin päälle.
O tempora...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
En tiedä, mitä teillä on tässä taustalla, mutta meillä tilanne on tällainen: Meillä on iso perhe. Siis oikeasti iso. Lapsia on kahdeksan. Voin kertoa, että lapsia tulee kyllä kuvailtua mutta harvemmin kuvia teetän.
On ihan tosi niin paljon puuhaa, että en kerkeä joka asiaa miettiä toisten mahdollinen mielipaha edellä, vaikka tietystikään en ketään tarkoituksella loukkaa.
Hävettää sanoa, mutta ei ole ehtinyt käydä mielessäkään että alkaisin purkaa meidän kuvavuorta muille. Kuvia tulee kyllä lähetettyä puhelimen kautta esim. kummeille ja isovanhemmille, ja toki tavataankin säännöllisesti.
Koulukuvia otettiin alkuaikoina useampia kappaleita mutta nyt kun koululaisia on 6/8, niin ei tosiaan oteta kuin yksi kappale yksityiskuvaa kotiin.
Niin että raha mummulta kyllä kelpaa mutta ette viitsi jollain ihme mielenpahoitus logiikalla hänelle muutamaa paperikuvaa teetättää piirongin päälle.
O tempora...
Ja mummoa ei kiinnosta koko perhe paskan vertaa, mutta tärkeintä on että saa naapureille ja ystävättärille esitellä niitä valokuvia, selittää miten hirveästi tekee ja miten vanhemmat ei mitään osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosissa anopin päässä naksahtaa ja pahasti. Kun poika alkaa seurustella ja miniä alkaa odottaa ensimmäistä lasta. Anoppi kuvittelee villeissä unelmissaan, että hän - ikääntyvä ja hedelmätön turhake - on raskaana ja odottaa lasta. Anoppi myös kuvittelee saavansa jonkun "omistusoikeuden" lapsenlapsiinsa, koska onhan hän sentään pojan äiti, miniän anoppi ja tuleva isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Mistä noita vittumaisia anoppeja sikiää, kun kaikki tyttölapset / naiset / vaimot / äidit ovat niin ihania ja oikeamielisiä? Missä vaiheessa ne muuttuu?
Luojan kiitos minun anoppi on niin nuori, että vaihdevuodet ei ole vielä alkaneet ja pysyi ihan järjissään lastenlasten syntyessä. Vauva palstaa lukiessa ihmettelen aina, miten hyvä tuuri on kun minulla on ihan täysjärkiset ja mukavat appivanhemmat ja omat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Sitä minä en ymmärrä, että niin usein yhteydenpito laitetaan naisen vastuulle. Niin se on meilläkin nähty: kun mies ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa (joihinkin toki kyllä, mutta harvakseltaan) niin minun vikanihan se tietysti on ja minä estän häntä, jos muilta kysytään...
Tämä. Olen miettinyt samaa. Annat miehen hoitaa asiat tai et, niin miniän vika. Oma anoppi syytti samasta asiasta. Kysyin, että oletko kasvattanut pojastasi ihmisen, jolla ei ole omia mielipiteitä tai tahtoa? Siinäpä hän väänteli käsiään ja yritti keksiä jotain. Loppupelissä minä nyt kuitenkin olen se kauhea ihminen... Ja perussetti: ennen lapsia kaikki oli hyvin, kun lapsi syntyi, luuli itse olevansa äiti...🙄
Meilläkin ohjeita ja neuvoja sateli jatkuvasti pyytämättä, ja jos niiden mukaan toimittiin eri tavalla (hiljaisesti, mitenkään asiasta numeroa tekemättä) niin voi pojat niitä raivokohtauksia.
Meillä anopin asioihin sekaantuminen olisi pitänyt ymmärtää ennalta, mutta en ymmärtänyt. Jotenkin kaikki konkretisoitui ja sai paljon isommat mittasuhteet, kun kuviossa oli mukana lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
En tiedä, mitä teillä on tässä taustalla, mutta meillä tilanne on tällainen: Meillä on iso perhe. Siis oikeasti iso. Lapsia on kahdeksan. Voin kertoa, että lapsia tulee kyllä kuvailtua mutta harvemmin kuvia teetän.
On ihan tosi niin paljon puuhaa, että en kerkeä joka asiaa miettiä toisten mahdollinen mielipaha edellä, vaikka tietystikään en ketään tarkoituksella loukkaa.
Hävettää sanoa, mutta ei ole ehtinyt käydä mielessäkään että alkaisin purkaa meidän kuvavuorta muille. Kuvia tulee kyllä lähetettyä puhelimen kautta esim. kummeille ja isovanhemmille, ja toki tavataankin säännöllisesti.
Koulukuvia otettiin alkuaikoina useampia kappaleita mutta nyt kun koululaisia on 6/8, niin ei tosiaan oteta kuin yksi kappale yksityiskuvaa kotiin.
Niin että raha mummulta kyllä kelpaa mutta ette viitsi jollain ihme mielenpahoitus logiikalla hänelle muutamaa paperikuvaa teetättää piirongin päälle.
O tempora...
No mun lapset on nyt teinejä. He auttaa paljonkin niitä sukulaisia, jotka auttoi meitä, kun lapset oli pieniä. Elämä on vastavuoroista, ei aina just samaan aikaan, mutta jossain vaiheessa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
En tiedä, mitä teillä on tässä taustalla, mutta meillä tilanne on tällainen: Meillä on iso perhe. Siis oikeasti iso. Lapsia on kahdeksan. Voin kertoa, että lapsia tulee kyllä kuvailtua mutta harvemmin kuvia teetän.
On ihan tosi niin paljon puuhaa, että en kerkeä joka asiaa miettiä toisten mahdollinen mielipaha edellä, vaikka tietystikään en ketään tarkoituksella loukkaa.
Hävettää sanoa, mutta ei ole ehtinyt käydä mielessäkään että alkaisin purkaa meidän kuvavuorta muille. Kuvia tulee kyllä lähetettyä puhelimen kautta esim. kummeille ja isovanhemmille, ja toki tavataankin säännöllisesti.
Koulukuvia otettiin alkuaikoina useampia kappaleita mutta nyt kun koululaisia on 6/8, niin ei tosiaan oteta kuin yksi kappale yksityiskuvaa kotiin.
Niin että raha mummulta kyllä kelpaa mutta ette viitsi jollain ihme mielenpahoitus logiikalla hänelle muutamaa paperikuvaa teetättää piirongin päälle.
O tempora...
Missä kohtaa kerroin, että meille kelpaa mummulta tuleva raha? Hauskaa, että tuntematon ihminen päätyy moisiin päätelmiin toisen kirjoittaessa täysin toiseen asiaan liittyen. Sinänsä surullista, koska ilmeisesti oletuksesi kuvaa jollain tavoin omia toimintatapojasi ja käsityksiäsi ihmissuhteista ja siitä, miten ne toimivat.
Me emme tosiaan saa rahaa vanhemmiltamme, emmekä ole sitä aikuisiällä koskaan olettaneetkaan. Aikuisina ihmisinä kykenemme kyllä hoitamaan taloutemme ilman, että siihen tarvitaan sukulaisten rahoja.
Meillä on hyvät välit lastemme isovanhempiin, samoin nämä ovat läheisiä lastemme kanssa. Toki heillä kuviakin lapsistamme on, mutta ihmissuhdehan ei rakennu kuvista, vaan läsnäolosta, ja se on ollut meillä materiaa tärkeämpi prioriteetti puolin ja toisin.
Parempaa aampäivää sinulle!
Tässä on ollut keskustelua hankalista miniöistä ja anopeista. On tietty ihmistyyppi, joka onnistuu katkaisemaan toisten välit. Miehelläni oli hyvin läheinen ystävä, jonka kanssa hän vietti aikaa ja heillä oli yhteisiä harrastuksia. Kiva kaveri, oltiin paljon porukassakin ja hänen tyttöystävät solahti hyvin mukaan porukkaan. Sitten hän rupesi seurustelemaan naisen kanssa, joka ei halunnut tietää mitään miehen ystävistä. Nähtiin ohimennen muutaman kerran, nainen ei edes katsonut meihin päin. Sinne meni miehen kaikki entiset ihmissuhteet. Voin hyvin kuvitella, millainen miniä hän on ja millainen anoppi hänestä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa perua mutta olisit voinut kyllä itse soittaa ja selittää. En ymmärrä miksi tuollaisetkin pitää hoitaa välikäsien kautta.
Täysin samaa mieltä! Ei ole paljon vaadittu, että herää ja soittaa. Vihon viimeistä, että pistää ukkonsa asialle.
Ja ehdottomasti olisi puhelun aussa pitänyt pahoitella asiaa.
Jos tämän vertaa ei ole tapoja, on turha sitten valitella yhtään mistään kenenkään muun taholta.
Toivottavasti miehesi on yhtä tyly sinun vanhemmillesi. Siinä heille vähän kuittia kasvatuksestaan.
Vauvalle varmaan kiva, kun vanhempien suhteet isovanhempiin tämmöiset.
Jos omalla miniällä olisi ollut yhtä huonosti nukuttu yö, en todellakaan odottaisi, että hän erikseen herää sitten nukkumaan päästyään laittamaan minulle viestiä tai soittamaan. Minulle saa viestin laittaa yölläkin tai poika voi ottaa yhteyttä aamulla. Pienten lasten äidit ovat unensa ansainneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
Mistä niitä paperikuvia perheillä olisi? Ja voi nekin päätyä jonnekin, minne ei pidä. Mummelin Pirjo/ArjaPäivi-juoruryhmään jne.
On se kumma. Mummi kaitsee, kuskaa, kustantaa, leipoo, siivoaa, pesee ja pyykkää nuoremmilleen ja nuoret eivät paria paperikuvaa pysty teetättämään mummille. Vaikka netissä, edullisesti nämö voidaan tehdä.
Mummelin juoruryhmä. Olipas outo kommentti. Folio päästä pois. Eiköhän ne ihan kehyksiin mene kirja hyllyyn eikä mihinkään pedo rinkiin.
Tämä. Olen miettinyt samaa. Annat miehen hoitaa asiat tai et, niin miniän vika. Oma anoppi syytti samasta asiasta. Kysyin, että oletko kasvattanut pojastasi ihmisen, jolla ei ole omia mielipiteitä tai tahtoa? Siinäpä hän väänteli käsiään ja yritti keksiä jotain. Loppupelissä minä nyt kuitenkin olen se kauhea ihminen... Ja perussetti: ennen lapsia kaikki oli hyvin, kun lapsi syntyi, luuli itse olevansa äiti...🙄